**** KOLMATTA kaipaavien TOUKOKUU ****

Lasten isä... se ettei äidillä ja lapsilla ole mitään ei mitään!!! oikeutta jos isä haluaa olla vittumainen ja hankala..

sen enempää viiti tässä yleisesti alkaa, kun on sellanen raivo lasten puolesta ja omien oikeuksieni puolesta päällä!
Se, että toinen saa perseillä mielensä mukaan miten haluaa ja mä joustan, lapset joustaa ja kärsii, kun isä laittaa menonsa ja uuden akkansa kaiken edelle, peruu sovittua eikä yhtään ajattele, että mulla saattais olla jo lukkoon lyötyjä suunnitelmia!
Mä en voi tehdä mitään en mennä mihinkään kun aina saa olla varuillaan, että millon peruu lasten tapaamiset ja muuttaa niitä omien menojensa tieltä..

Mua on tässä muutama päivä niiiiiiin itkettänyt ja niiiin raivostuttanu, että tekis mieli näyttää nyrkkiä!!

 

Mymosa: I feel your pain.. Itse juuri viikko sitten maanantaina oikeudessa istuin ja jouduin nielemään tapaamismääräyksen onneksi valvotut ensin.

 

Oikein aurinkoista keskiviikkoa kaikille! Mitä kuuluu? Kovin hiljaista on ollut viimeaikoina. Onko kevät karkoittanut ihmiset pois koneen äärestä?

Tails mikä tilanne? Oireita? Oletko tehnyt testiä?

Sunflower onko oireita?

Barbamama jännäilen ja piinailen hengessä mukana. :hug: Onko Lugeista tullut jotain sivuoireita?

mymosa:hug:

 

Äidin onni: Samaa olen minäkin ajatellut. Tämä ja moni muukin ketju on hiljentynyt tosi paljon. Monet ovat siirtyneet taustalle tai vain muuten hiljentyneet. Mitäs jos yritettäisiin taas hieman aktivoitua täällä?

Lugeista ei ole vielä havaittavissa oireita. Olen ollut kipeänä ja siksi monet oireet mitä on voivat johtua ihan kummasta vaan. Lugeista voi ohjeiden mukaan tulla mm. väsymystä, huimausta ja päänsärkyä. Näitä on ollut, mutta todennäköisesti vain flunssasta johtuen. Toivottavasti tauti ei nyt ole pilannut meidän mahdollisuuksia tältä kierrolta, kun osui juuri mahdollisen hedelmöittymisen aikaan. Pari päivää oviksen jälkeen oli kovia nippaisuja kohdunseudulla ja muniksissa. Ehkä keltarauhasen heräämistä?

Sunflower: Piinaat meitä testaamattomuudella Ymmärrän kyllä, ettei sitä negaa halua katsella, mutta... Sulla on jo tosi hyvin päiviä ja niitä repäisykipujakin, joten... TEE SE TESTI!!!

mymosa: :hug: Osittain tuttuja kuvioita mullekin nuo jutut. Meillä on onneksi aika tuonut rauhan ja melko hyvin saadaan asiat hoidettua ja päivät sovittua nykyään. Meillä on tarkka sopimus, jota noudatetaan yleensä pilkulleen. Jos jommalla kummalla on menoja, sovitaan niistä erikseen. Aika harvoin tehdään nykyään mitään muutoksia. Lasten juhlissa ym. voidaan olla molemmat paikalla ja voidaan keskustella lapsia koskevista asioista hyvissä väleissä. Välillä silti tietysti syntyy niitä tilanteita, kun toinen tekee jotain mistä ei pidä. Joskus lapsilla on isää ikävä ja haluaisivat olla extraa siellä. Isän uusi vaimo ei taas salli sitä mikä on sääli No eipä sille mitään voi. Täytyy mennä näillä mitä on...

 

Äidin onni: Eipä oikeastaan. Noita repäisykipuja vaan välillä.. muuten aika hiljaista oireiden kanssa Menkkaoireitakaan oo

Barbamama: Kumma kun itseään ei niin häirii mut teitä muita kyllä Kai mä testaisin jos testejä olis ja nyt kun ei oo testikauppoja lähelläkään niin ei tuu kiusausta huomenna tarkotus reissuun lähteä ja alkuviikosta takasin

 

Meilläkin on tarkka sopimus tapaamisista, mutta kesälle halusin pidemmät tapaamiset, koska on mullakin oikeus käydä jossain. No tämä peruuntunut viikonloppu olisi juuri se sopimukseen merkattu viikonloppu.

Meillä ei ole isällä tai isän puolen suvulla mitään asiaa meidän juhliin, pitäkööt omansa. Mikä olen heitä kutsumaan. Samoin minä päätän kaikesta lapsiin liittyvästä mihin ei isän nimeä tarvitse, mun luonahan ne suurimmaksi osaksi asuvatkin. Tosin meillä on välimatkaakin se 300km.. Ei sitä paljoo kiinnostanut tulla lasten palavereihin tms.. niin antaa olla.

Meillä eivät edes ikävöi, koskaan eivät ole sanonut että on ikävä isää.. esikoinen ei edes halua isälleen, kun siellä joutuu nukkumaan päiväunet!!!! vittu 7v päiväunilla! haloo.. Kaikille ois parasta kun hyppäis vaikka kaivoon.

 

Mahtuisko porukkaan mukaan? =)

Olen siis 8- ja 5-vuotiaiden lasten äiti ja kolmatta kuumeillaan kovasti. Ihan alussa ollaan tässä hommassa, pillerit jätin pois viime su ja tänään jo alkoi menkat! Vaikka jätin laatan kesken, ku ei malttanut loppuun asti syödä...Joten olen tosi iloinen (näinkin voi siis olla..=)) näistä menkoista. HEh..Aiemminkin kierto on muodostunut heti pillerien jälkeen säännölliseksi ja tärpännytkin on suht nopsaan, pari- kolme kiertoa vaan mennyt. Saa nähdä, miten nyt käy.

Kiva tulla höpisemään näistä kuumeilu asioista tänne, kun ei vielä julkisesti voi höpistä. Eikä miestäkään jaksa nämä kauhiasti kiinnostaa.. =D

 

mymosa: auts oon niin myötä vittuuntuut puolestasi en voi ymmärtää niitä isiä/äitejä jotka eivät voi pitää sovituista tapaamisista kiinni tai saati edes pitää neuvotella ottaako isä lapsensa... mun mielestä sellaista kysymystä ei edes pitäisi joutua sanomaan ääneen !!! ja minkälainen olo lapselle jää missä vaiheessa oikeasti lapsi/lapset ei enää halua oman isänsä luo... ja se on fakta et kasvatus vastuu on vain sinulla ja sinä olet joka joutuu vastaan ottamaan lasten pahanolon ja olemaan koko aika läsnä jos se toinen vanhempi keksii taas vaihteeks tehdä oharit tmv. on se vaan niin perseestä !!! VOIMIA ja usko tai älä tämä tilanne kääntyy exääsi vastaa jossain vaiheessa lapset kun kasvaa ei isälle ole enää isän roolia tarjolla

 

mymosa: Samoin meillä synttärit ja joulut ja sellaiset juhlitaan molemmissa kodeissa erikseen. Siitä lapset ovat olleet vain tyytyväisiä, kun saavat tuplajuhlat =) Tarkoitin koulu-, harrastus- ym. tapahtumia ja juhlia minne mennään molemmat. Lapsille se on tärkeää, että olemme molemmat paikalla ja näemme lasten esiintymiset ym. Olen kyllä aika onnekas, kun tilanne on näin hyvä vaikka ero ei ollut helppo. Ei kaikista miehistä tosiaan taida olla isiksi. Harmillista

 

Mä en ole sen jälkeen näiden isää kutsunut lasten joulujuhlaan, kun eräs vuosi esikoinen ei halunnut tervehtiä isäänsä eikä mennyt syliin tms. Tämä alkoi mulle huutamaan parkkipaikalla, että mitä olen tehnyt kun oma lapsi ei häntä tervehdi eikä halua hänen luokseen tulla. heristeli mulle nyrkkiä naaman edessä (mulla kuopus sylissä).. Toki huusin takasi, että mitä jos herra peiliin katsoisi!

Eron jälkeen ei 6kk tavannut kuin 2krt esikoista, kävi meillä pari tuntia vaan, silloinkin tokas lapselle, että ei isi sun kanssa nyt leikkii tullu kun isä tuli sua kattoo (lapsi palapelin kanssa tuli luo).

Voin kuulostaa vieraan korvaan katkeralta ja kyllä sitä välillä olen! En ole näitä yksin tehnyt, silti mulla ei ole varaa perseillä, enkä edes halua.
Tiedän, että tulee se päivä kun eivät isälleen halua, esikoinen kun aloittaa niin kuopus komppaa perässä, kun ei kerta siskokaan. Ja minä en ole se joka alkaa pakottamaan.

 

Joo.. kovin on yksitoikkoiset mulla päivitykset... Kp 19, ovulaatiota en oo bongannut vieläkään. Seksiä ollaan harrastettu mutta tokko tuolla mitään merkitystä : / No, fyysistä kuntoa olen kyllä yrittänyt taas kohentaa, joten jos en saa vauvaa, niin timmimmän kropan sitten Pyh. Mulla tulee liikuntaa päivässä 0,5h - 1,5h, riippuen siitä käynkö salilla tai lenkilla työmatkakävelyn lisäksi.

Muoks. Pakko oli muokata heti kun luin.. Siis ON merkitystä seksillä moneen asiaan, mutta ei vissiin tähän vauvaprokkikseen ilman sitä ovulaatiota.. Kyllä seksi on jees, ei siitä mihinkään pääse

 

Hiljaista täälläkin... Ovulaatiota koittanut bongailla, mutta 9.5. poistetun kierukan jälkeen ei varmaan vielä edes ole toiveita kunnollista tulosta saada. Odotellaan siis kaikessa rauhassa oikeita kuukautisia. Vauvakuumeilua pidetään yllä sopivilla neulomisilla ja välillä vähän liikaakin puhuu mm. työkavereilla koko vauvaproggiksesta. :headwall: Olis kiva osata pitää sitä pienenä salaisuutena

 

moomin: Tervetuloa mukaan! :wave: Hyppää vaan mukaan keskusteluun.

mymosa: Kuinka pitkä aika teillä on erosta? Kuulostaa siltä, että asiat on vielä kipeässä vaiheessa. Mua auttoi, kun kävin sellaisessa vanhempien eroryhmässä. Opin siellä päästämään irti siitä kiukusta ja luomaan itse minun ja exän välille hyvää yhteistyön henkeä. Kummasti se tarttui toiseenkin osapuoleen. Se ei ollut helppoa, mutta näin jälkikäteen olen tosi tyytyväinen siihen mitä tein ja missä ollaan nyt. Lasten etuhan tämä on, että ollaan väleissä.

Ei me heitä tahallaan väliin koskaan laitettu, mutta lapset silti ahdistuivat meidän kireistä väleistä. Kyllähän jo pieni lapsi aistii ilmapiiriä, jos aikuiset eivät katso silmiin ja puhuvat vain yksisanaisia lauseita puhumattakaan ihan riitaisista väleistä. Ne voivat joskus johtaa tosi ikäviin tilanteisiin. Olen seurannut vierestä useampaa muutakin pariskuntaa eron keskellä ja sen jälkeen. On ollut järkyttävää huomata miten helposti lapset unohtuvat jalkoihin sen kaiken kiukun, katkeruuden ja vihan keskellä. Vanhemmat eivät välttämättä ollenkaan tajua aiheuttavansa itse lapsilleen pahaa mieltä, vaan syyttävät aina sitä toista. Lapset ovat tosiaan sylissä tai jaloissa, kun vanhemmat huutavat toisilleen törkeyksiä eivätkä huomaa pienten hätää omien sekavien tunteiden myllerryksessä. Monet haluaa kostaa sille toiselle osapuolelle tajuamatta, että kostaa samalla täysin suoraan myös lapsille. Lapset kärsii, jos vanhemmat kärsii.

Kovin ovat surullisia asioita ihan kaikille osapuolille. Toivottavasti saatte jossain vaiheessa asioista sovittua niin, että lapset voivat tavata hyvillä mielin isäänsä edes silloin tällöin. Muutoin jää kovin iso aukko heidän elämäänsä. Kyllähän lapset tietysti paikkaavat sitä aukkoa esim. isäpuolen kanssa. Meillä ainakin on näin. Kun isää on kova ikävä, ovat enemmän mieheni huomion tarpeessa. Silloin kiehnätään kainalossa ja tullaan syliin - vaikka ovat siis jo miltei 9 ja 11

 

Täällä ei sen kummempaa raportoitavaa.

Kunnon ensimmäisiä luomumenkkoja odotellaan innolla. Hieman turhauttavaa aikaa tämä alku eikä siitä ole paljon sitten kerrottavaakaan.

Mahdollisia ovisoireita on tullut bongattua, mutta täydellistä varmuutta ei siis oviksesta ole tuolloin. Nyt viikonlopun ajan oli menkkamaista kipua ja todella kipeää tekikin. Mielialat on vaihdelleet kovastikin. Pillereiden lopetuksesta on vielä niin vähän aikaa, joten nyt odotetaan rauhassa, että kroppa alkaa toipua ja hormonitasapainokin sieltä normalisoituu.

Täällä siis odotellaan ja odotellaan. Mutta, kun se odottavan aika on niin pitkä...

 

Hiljaista täälläkin... Ovulaatiota koittanut bongailla, mutta 9.5. poistetun kierukan jälkeen ei varmaan vielä edes ole toiveita kunnollista tulosta saada. Odotellaan siis kaikessa rauhassa oikeita kuukautisia. Vauvakuumeilua pidetään yllä sopivilla neulomisilla ja välillä vähän liikaakin puhuu mm. työkavereilla koko vauvaproggiksesta. :headwall: Olis kiva osata pitää sitä pienenä salaisuutena

Meidän projektista ei tiedä kukaan muu kuin me, ja paras ystäväni, jolle oli pakko soittaa kun mieheni alkoi sekoilemaan vauva-ajatustensa kanssa Rakas ystävä, joka on NIIIIN kaukana, mutta niin lähellä, että tietää elämästäni kaiken :heart: Tarkoitus olisikin pimittää kaikilta, ja kertoa vasta sitten kun ei salatakaan enää voi.. Näin on menty aiemminkin.

 

KP1

 

Heja: :hug: Onnea uuteen kiertoon!

Onnea kaikille oviksen metsästäjille! b=)d

Ei mekään olla hirveän suurta meteliä yrityksestä pidetty vaikkei se varmaan kenellekään suurena yllätyksenä tule viime kesäisen raskauden jälkeen. Vieraammille kyselijöille olen vain sanonut, ettei vielä ole uuden yrityksen aika. Vain muutama läheisin tietää, että ollaan yritetty tosissaan siitä asti ja että ollaan nyt hoidoissakin. Musta on kiva, että on joku kenelle voi jutella näistä asioista. Tuki on tullut tarpeeseen varsinkin, kun tämä tuntuu kestävän ja kestävän... Teille tietysti tulee purettua eniten

 

Me ollaan erottu jo 2006, sillon ku aloin esikoista oottaa.. tai erottiin jo 2005, mutta palattiin ( harmi vain) yhteen josta ei sitten mitään tullut.

Ei tähän mitkään ryhmät auta tai exä sinne sais sillon mennä. Alkais ite ottaa vastuuta ja tekemään niinkuin isän kuuluu eikä toimimaan noin niinkuin toimii.. Olis kokonaan lasten elämässä tai menis kokonaan pois.
Ei me lasten kuullen meuhkata, perkeleitä tässä on tekstiviesteillä lentäny.. sanon sanottavani kasvotusten ja muuten en halua olla missään tekemisissä. Minulla ei oo haukkumisien, syytösten ja uhkailujen jälkeen sille miehelle mitään asiaa, hyvin viileät välit on ihan hyvä..kuhan hoitais vastuunsa lapsiin.

 

Olen aikoinaan koettanut olla järkevä ja hoitaa kaikki rauhassa ym.. mutta en jaksa enää.

 

Mulle saa laittaa kp 1/31-33 (viimeisimmät 2 kiertopäivien pituutta) ja yk 6

 

Sunflower: EIKÄÄÄÄ!!!! :hug:

 

mymosa: Voimahali :hug:

 

huhui, kylläpäs jaksoi eskarissakin ihmetyttää kun ei oltu eilen esikoisen kouluun siunaamistilaisuudessa..
Mikäs selitysvelvollinen minä heille olen.. Muutenkaan tajua miten tuohonki asiaan on pitänyt liittää kirkko ja siunaaminen.

Lapsilla oli erittäin hauskaa kavereiden kanssa ja mä sain purkaa oloani ystävälle, meni sata kertaa moisen tilaisuuden ohi

Sun: pöh, tyhmä kp1..

 

moomin tervetuloa!:wave:

Heja ja Sunflower:hug:

mymosa Hankala tilanne. Tsemppiä!

Ei olisi ketään vapaaehtoista päivittelijää??? Meillä on sellaisia käänteitä ollut tässä parin päivän sisään, että aika on kortilla toistaiseksi. Kun nämä kuviot tässä vähän selvenee voin kertoa mitä on tapahtunut. Positiivisia juttuja kuitenkin pääasiassa. Mielelläni kuitenkin antaisin päivittäjän homman jollekin muulle, mikäli mahdollista.

 

Nostanpa viikonlopun kunniaksi pinoa hieman! =)

Täällä vaan odotellaan, että aika hieman kuluisi..jotta päästäisiin ovikseen asti..hieman reilu viikko vielä! Välillä tuntuu vielä jotenkin epätodelliselta tämä "kolmosprojekti" Olimme miehen kanssa jo pitkään ehdottomasti sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä, on ihanaa kun kuopuskin on jo niin omatoiminen (aloittaa syksyllä eskarin). Viime kesästä asti olen kuitenkin välillä miehelle väläytellyt vauvakuumettani, mutta aina olemme yhdessä haudanneet haaveet..Kunnes nyt jokin aika sitten mietimme, että miksi ei.. =) Joten tässä sitä nyt ollaan, haaveilemassa kasvavasta masusta ja pienestä tuhisevasta, vauvakääröstä. =)

Eipä tässä kummempia, omia höpinöitä vaan.. =)