Heipparallaa pitkästä aikaa!
Olen pitänyt hieman palstailutaukoa, koska viime kuussa yritys oli meillä jäissä sairastelun takia.
Nopea esittely kertaus uusille: ollaan molemmat minä 27-v ja mies 28-v kahden ihanan lapsen vanhempia, tyttö 3,5 v ja poika 1,5 v. Meillä ei raskaaksi tulo käynytkään helposti ja onnistuttiin vasta ekalla ICSI-hoidolla, toinen lapsi saatiin aikaiseksi clomifenin avulla, Täysin luomuraskaus on meillä aika mahdoton, koska miehen siittiöitä määrällisesti todella vähän ja liikkuvuudessa vielä lisäksi ongelmia, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, kaikki on mahdollista ja ihmeitä tapahtuu
nyt haaveillaan kolmannesta lapsesta, kiertoni oli aluksi hieman sekaisin, mutta nyt säännöllistynyt 27 päivään.
Klinikallakin käytiin reilu viikko sitten, ja saatiin varmuus että poika on onnistunut juuri tuon clomifenin ansiosta, lääkärin mukaan lääke saattaa vaikuttaa vielä pitkään jopa kuukausia lopetuksen jälkeen, hän suositteli miehelle lämpimästi clomifenin aloitusta. Nyt mies on napsinut reilun viikon verran clomifenia annostuksella joka toinen päivä, eihän se mikään ihmelääke ole vaan tarvitsee ainakin 3kk säännöllisen käytön ja sitten voidaan vasta alkaa odottamaan tuloksia.. itse olen nyt todella positiivisella mielellä, ja odotan innolla mitä tuleman pitää.
Tervetuloa äidin onnelle, sulla aivan ihana nicci täällä!!
Tässä vielä arvoja ennen clomifenia ja sen jälkeen:
Siittiöiden kokonaismäärä: ennen lääkehoitoa: 30 miljoonaa
jälkeen: huimat 71 milj. Liikkuvuus on edelleen heikkoa mutta oli siinäkin hieman parannusta saatu aikaiseksi, nopeasti eteenpäin liikkuvia meillä on vain 1 %
mutta lääkärin mukaan tuosta määrästä mukana on myös paljon hyviä veijareita
Yhteensä meillä ennen clomifenia noita eteenpäin kulkevia: 13 %
Nyt mennään taas kohti ovulaatiota, tikuttelua en aio harrastaa, koska tunnen kyllä ovulaationi sen verran tarkasti, että pupuilut voi ajoittaa oikeeseen aikaan.
Onnea kaikille testaajille ja pahoittelut neganneille!
Aion nyt roikkua tiiviimmin kanssanne.
Mymosan kuulumisia minäkin kaipailen, kun kävin täällä lukemassa ultran jälkeiset tunnelmat, toivotaan että kaikki on hyvin, pahoinvointi on ainakin hyvä merkki siitä että raskaus todennnäköisesti jatkuu, itse tiesin esikoisen (tyttö) kohdalla että raskaana ollaan edelleen kun oli niin kamala olo kokoajan, pojasta oli vain lievää ällötystä.
Mutta kävin päivittelemässä tickerinkin:
t. Enisa kp 7/27 Yk5