meillä on kaksi lasta.5.5 vuotias ja 3.5 vuotias tyttö.mietimme koska oisi aika kolmannen lapsen?olen tullut helposti raskaaksi mutta tietenkään ei ole itsestään selvyys.ikää meillä on 33 vuotta ja mies 36.mies ei halua että kovin "myöhään "teemme tai yritämme kolmatta.toisaalta voisi vielä odotella ja katsella....
kolmas lapsi?
- Viestiketjun aloittaja Aurinkoinen
- Ensimmäinen viesti
Jaksatteko aloittaa kaiken alusta, kun lapset ovat jo noin "isoja"?
Nyt lasten kanssa pystyy jo tekemään kaikkea kivaa kun ei ole vauvaa menossa mukana
No, kyllä mä ymmärrän mitä ajoit takaa :hug:
Eikö olisi ihanaa, että teillä olisi vauva, kun esikoinen menee kouluun? Pääsisit saattamaan esikoista kouluun ja äiti olisi kotona vastassa koulupäivän jälkeen...
Vaikeita juttuja :/
Nyt lasten kanssa pystyy jo tekemään kaikkea kivaa kun ei ole vauvaa menossa mukana
No, kyllä mä ymmärrän mitä ajoit takaa :hug:
Eikö olisi ihanaa, että teillä olisi vauva, kun esikoinen menee kouluun? Pääsisit saattamaan esikoista kouluun ja äiti olisi kotona vastassa koulupäivän jälkeen...
Vaikeita juttuja :/
Meillä tuli kolmosen ja nelosen ikäeroksi 6,5 vuotta, ja täytyy sanoa että siinä jo "joutui aloittamaan alusta". 1. ja 2. ikäero on 2v 8kk ja 2. ja 3. 3v 6kk ja mielestäni on hyviä ikäeroja, koska "vanha vauva" on jo sen verran iso että äiti voi keskittyä enemmän vauvaan. Meillä ei ole ikinä ollut mitään älyttömiä mustasukkaisuus-draamoja lasten välillä. Ollaankin miehen kans puhuttu, että kaikki lapset on "lellareita" kun ovat saaneet niin paljon huomiota. No, nyt meni kyllä vierestä, ja vihelsi mennessään
\
vaikea tehdä päätös.varsinkin kun olin niin väsynyt edellisessä raskaudessa.lapsilla oli ikäeroa kaksi vuotta.oisi kiva olla kotona ja työelämäkään ei ole niin ruusustaAlkuperäinen kirjoittaja 14.09.2005 klo 22:18 tuulituisku kirjoitti:Jaksatteko aloittaa kaiken alusta, kun lapset ovat jo noin "isoja"?
Nyt lasten kanssa pystyy jo tekemään kaikkea kivaa kun ei ole vauvaa menossa mukana
No, kyllä mä ymmärrän mitä ajoit takaa :hug:
Eikö olisi ihanaa, että teillä olisi vauva, kun esikoinen menee kouluun? Pääsisit saattamaan esikoista kouluun ja äiti olisi kotona vastassa koulupäivän jälkeen...
Vaikeita juttuja :/
Meille on tulossa kolmas lapsi tammikuussa. Esikoisen ja tulevan vauvan ikäeroksi tulee 8 vuotta. Keskimmäinen on 1v 7kk kun hänestä tulee toivon mukaan isosisko. Syynä ettemme pitäneet pidempää väliä on ikä. Täytän marraskuussa 32 ja olen kyllä huomannut ettei sitä jaksa samallailla valvoa jne kuin esikoisen aikana. Mies on 36 ja sanoo olevansa kohta ennemminkin pappa-iässä kuin isä-iässä. Itse olisin voinut ajatella vähän pidempää väliä, mutta hyvä näin ei tarvitse aloittaa kolmatta kertaa alusta. Minulla on paljon ystäviä joille se kolmas on jäänyt vain haaveeksi, joten jos meinaatte hankkia, turha sitä on odottaa. Riskit suurenevat iän myötä.
\
Tekstistäsi päätellen haluatte kolmannen lapsen joten minun mielestä ei kun vaan kaikki peliin..tänä päivänä lapsettomuus/sekundaarinen lapsettomuus näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, miksi siis odotella. Ja olen myös kuullut että kaikilla naisilla olisi jossain vaihetta hedelmällistä ikää vaihe jolloin raskaus ei onnistu, kellä se sitten sattuu juuri siihen saumaan kun lasta yrittää ja kellä ei.Itse olen ajatellut etten haluaisi olla "mummoiässä" kun nuorin on täysikäinen............mutta eihän sitä koskaan niistä iltatähdistä tiedä! =)Alkuperäinen kirjoittaja 14.09.2005 klo 20:19 aurinkoinen kirjoitti:
Maru69
Hei
Meillä on käyty myös em. mietintöjä kovasti viime aikoina. Meillä on lapset 8 v ja 4 v. ja toisaalta nyt viime aikoina on elämä helpottanut kun lapset on jo "isoja" . Olinkin jo pitkään sitä mieltä että meidän lapset on nyt tässä. Mutta.......
Olisi vielä ihan kiva olla 1-2 vuotta kotona (töitä ehtii vielä tekemään ihan tarpeeksi). Työpaikka olisi odottamassa. Mummolat eka kertaa suht koht lähellä, uusi omakotitalo, kiva asuinseutu, auto käytössä jne. Olisi kiva hoitaa vielä kerran vauvaa ja isosiskot olisivat jo suureksi avuksi ja heillä on kamala vauvakuume. Nauttisin varmasti kotona olosta enemmän nyt kuin aikaisemmin.
Olisi ihanaa vielä kokea odottaminen, synnyttäminen, vauva-aika vielä kerran ja ns. hyvästellä tämä elämänvaihe ja siirtyä sitten eteenpäin. Pakkasin viimeksi vauvan vaatteet siihen malliin että sitten kolmannelle ne taas otetaan esille. En ole niitä raaskinut myydä vaikka välillä ajattelin, että kolmatta ei tehdä.
Ikäeroa toisen ja kolmanne väliin tulisi siis n 5 vuotta. Se on aika paljon mutta ajattelen että se olisi jopa helpompaa nyt kun ei ole kuin "yksi" vauva huollettavana. Isommat leikkii ja pärjää kahdestaan tosi hyvin eli saisin keskittyä hyvin vauvan hoitoon. Toisaalta sitten kun lapset on isoja niin ikäerot eivät ole niin pahoja mm 28v, 25v, ja 20v.
Olen aina ajatellut että meille tulee kolme lasta ja jos ei sitä nyt tehdä pelkään katuvani sitä myöhemmin.
Jos lapsia ei lisää.....
voisimme matkustella enemmän, harrastaa perheen kanssa enemmän mm. hiihtelyä, laskettelua yms., ainakin lähivuosina. Pääsisimme ehkä vihdoin jopa etelään.
Rahaa jäisi enemmän normaaliin elämiseen.
Päiväkotirumba loppuisi kolmen vuoden päästä.
Itselle jäisi enemmän omaa aikaa ja voisin alkaa harrastamaan jotain.
Hivenen vielä mietityttää nämä iän tuomat riskit eli kun olisin 37 v tai yli kun kolmonen syntyisi. Ei vielä kovin paha ikä mutta aikaa miettimiseen ei ole enää vuosia.
Tällaisia mietteitä mulla ja todennäköisesti päätämme yrittää kolmatta lasta jonkin aikaa. Joskun olen kuullut lauseen "tehtyjä lapsia ei kaduta mutta tekemättömiä kadutaan" ja tähän luotan.
:flower:
Meillä on käyty myös em. mietintöjä kovasti viime aikoina. Meillä on lapset 8 v ja 4 v. ja toisaalta nyt viime aikoina on elämä helpottanut kun lapset on jo "isoja" . Olinkin jo pitkään sitä mieltä että meidän lapset on nyt tässä. Mutta.......
Olisi vielä ihan kiva olla 1-2 vuotta kotona (töitä ehtii vielä tekemään ihan tarpeeksi). Työpaikka olisi odottamassa. Mummolat eka kertaa suht koht lähellä, uusi omakotitalo, kiva asuinseutu, auto käytössä jne. Olisi kiva hoitaa vielä kerran vauvaa ja isosiskot olisivat jo suureksi avuksi ja heillä on kamala vauvakuume. Nauttisin varmasti kotona olosta enemmän nyt kuin aikaisemmin.
Olisi ihanaa vielä kokea odottaminen, synnyttäminen, vauva-aika vielä kerran ja ns. hyvästellä tämä elämänvaihe ja siirtyä sitten eteenpäin. Pakkasin viimeksi vauvan vaatteet siihen malliin että sitten kolmannelle ne taas otetaan esille. En ole niitä raaskinut myydä vaikka välillä ajattelin, että kolmatta ei tehdä.
Ikäeroa toisen ja kolmanne väliin tulisi siis n 5 vuotta. Se on aika paljon mutta ajattelen että se olisi jopa helpompaa nyt kun ei ole kuin "yksi" vauva huollettavana. Isommat leikkii ja pärjää kahdestaan tosi hyvin eli saisin keskittyä hyvin vauvan hoitoon. Toisaalta sitten kun lapset on isoja niin ikäerot eivät ole niin pahoja mm 28v, 25v, ja 20v.
Olen aina ajatellut että meille tulee kolme lasta ja jos ei sitä nyt tehdä pelkään katuvani sitä myöhemmin.
Jos lapsia ei lisää.....
voisimme matkustella enemmän, harrastaa perheen kanssa enemmän mm. hiihtelyä, laskettelua yms., ainakin lähivuosina. Pääsisimme ehkä vihdoin jopa etelään.
Rahaa jäisi enemmän normaaliin elämiseen.
Päiväkotirumba loppuisi kolmen vuoden päästä.
Itselle jäisi enemmän omaa aikaa ja voisin alkaa harrastamaan jotain.
Hivenen vielä mietityttää nämä iän tuomat riskit eli kun olisin 37 v tai yli kun kolmonen syntyisi. Ei vielä kovin paha ikä mutta aikaa miettimiseen ei ole enää vuosia.
Tällaisia mietteitä mulla ja todennäköisesti päätämme yrittää kolmatta lasta jonkin aikaa. Joskun olen kuullut lauseen "tehtyjä lapsia ei kaduta mutta tekemättömiä kadutaan" ja tähän luotan.
:flower:
päättämätön
samaa täälläkin ollaan mietitty viimeiset pari kuukautta päivittäin. esikoiset (kaksoset) on 5v, ja olisi kivaa jäädä kotiin, kun menevät esikouluun. Että nyt olisi jo kiire päättää jos haluaa kotiin ensi syksynä jäädä.
Järjellä ajatellen nyt olisi se oikea aika. Vakituiset työpaikat, oma asunto jne. Mutta silti jahkataan. On jo vähän tottunut helpompaan elämään. Rahaakin jää jo vähän jäljelle, että on voitu matkustella ja uusia autoa ja muuta.
Kaksosten vauva-aika oli todella raskas, joten olisi kiva koettaa jos se olisi yhden kanssa mukavempaa. mutta en tiedä. Eilen taas pohdittiin, että eikös se pitäs olla itsestään selvyys jos todella haluaa, että onko tämä epäröinti ja soutaminen ja huopaaminen sen merkki, että kaksi riittää.
Oletteko olleet täysin varmoja asiasta, kun yritys on aloitettu? Iästä ei minulla vielä ota kiinni, miehellä ehkä enemmänkin. Mutta en halua suurempaa ikäeroa kuin tuo 6 vuotta mikä nyt tulisi.
Olen jo aivan epätoivoinen, ja osaltaan jo surenut sen surun että ei enää vauvoja.
Järjellä ajatellen nyt olisi se oikea aika. Vakituiset työpaikat, oma asunto jne. Mutta silti jahkataan. On jo vähän tottunut helpompaan elämään. Rahaakin jää jo vähän jäljelle, että on voitu matkustella ja uusia autoa ja muuta.
Kaksosten vauva-aika oli todella raskas, joten olisi kiva koettaa jos se olisi yhden kanssa mukavempaa. mutta en tiedä. Eilen taas pohdittiin, että eikös se pitäs olla itsestään selvyys jos todella haluaa, että onko tämä epäröinti ja soutaminen ja huopaaminen sen merkki, että kaksi riittää.
Oletteko olleet täysin varmoja asiasta, kun yritys on aloitettu? Iästä ei minulla vielä ota kiinni, miehellä ehkä enemmänkin. Mutta en halua suurempaa ikäeroa kuin tuo 6 vuotta mikä nyt tulisi.
Olen jo aivan epätoivoinen, ja osaltaan jo surenut sen surun että ei enää vauvoja.
Ymmärrän miestäsi hyvin sillä itselläni oli takaraja kolmannen kohdalla 30 vuotta. Ja korostan että tämä on siis minun henk.kohtainen juttuni että halusin saada lapset nuorena jotta jaksaisin heidän kanssaan paremmin (mieskin tosin tahtoi näin). Jo nyt voin sanoa, että kun on kaksi murkkuikäistä talossa ja yksi 4- vuotias, en tahdo jaksaa konttia lattialla tämän kuopuksen kanssa...välillä se on vaan "pakko" konttia , mutta paljon mieluummin vaikka piirtelen, muovailen tai teen vesiväreillä pojan kanssa. Sitä on eri tavalla väsynyt näin 34- vuotiaana kuin silloin parikymppisenä.
On siinä sitten sellainenkin seikka että jos lapsen vanhemmat on kovin "vanhoja", kaverit kiusaavat tällaista lasta helposti :/ En sano tätä moittiakseni ketään vaan kerron siksi että omat lapsemme ovat kertoneet kuinka erästä lasta oli kiusattu sanomalla että: "onks toi sun pappa" eli kiusaajat tiesivät kyllä hyvin että kyseessä oli lapsen isä :/
, mutta paljon mieluummin vaikka piirtelen, muovailen tai teen vesiväreillä pojan kanssa. Sitä on eri tavalla väsynyt näin 34- vuotiaana kuin silloin parikymppisenä. On siinä sitten sellainenkin seikka että jos lapsen vanhemmat on kovin "vanhoja", kaverit kiusaavat tällaista lasta helposti :/ En sano tätä moittiakseni ketään vaan kerron siksi että omat lapsemme ovat kertoneet kuinka erästä lasta oli kiusattu sanomalla että: "onks toi sun pappa" eli kiusaajat tiesivät kyllä hyvin että kyseessä oli lapsen isä :/
sisutar
6.5 v, 4v ja 1.5 kk. Jossain vaiheessa jo olin päätynyt / sopeutunut ajatukseen, että meille ei kolmatta lasta tule enää, mutta kuitenkin se vauvakuume iski yllättäen ja tulinkin heti raskaaksi. Olin itsekseni toivonut, että raskaus olisi ajoittunut niin, että olisin jäänyt töistä kotiin, kun esikoinen menee kouluun. Raskaus otti siis tulta alleen heti ja nyt ollaan vuosi etuajassa suunnitelmiin nähden kotona - esikoisella alkoi syksyllä eskari .
Ikäerot lapsilla on hyvät. Isommat lapset ovat kavereita keskenään vaikka tappelevat ja riitelevät myös. He ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät paljolti omatoimisesti ja mitä keskimmäinen ei vielä osaa niin isoin kyllä auttaa (jos äiti ei ehdi vauvanhoidolta).
Vähän mietityttää se, että jääkö kolmas jotenkin yksin tässä sisarusparvessa ikänsä vuoksi ja tahtoisinko vielä kenties neljännekin lapsen, olisiko hänen aika nyt heti vai vasta myöhemmin.....jne ajatuksia pyörii päässä.
Sitäkin tuli mietittyä, että kun kerran isommat ovat jo omatoimisia ja elämä sen suhteen helpompaa niin halusiko sitä aloittaa uudelleen vauvarumban. Yllättävän helposti tämä on mennyt, vanhalla rutiinilla, ja kuitenkin kuin jotenkin uutena huomaa asioita ja on osannut nauttia tästä eri tavalla kuin aiemmin.
Ensimmäisellä kerralla toipuminen synnytyksestä vei kauan (se oli kamala kokemus silloin) ja muutenkin sitä oli tuoreena äitinä vihreä ja kokematon hötkyilijä. Toisella kertaa asiat oli tuttuja, mutta väsymys oli hirveä - vauva oli vaikeahoitoinen koliikkilapsi ja fyysinen väsymys peitti alleen monia hyviä juttuja, oli vaikea nauttia vauva-ajasta.
Nyt ei väsytä niin paljon ollenkaan, vauva on antanut aika hyvin nukkua vaikka syökin usein. Iltakitinää pitää, mutta ei kuitenkaan kilju hysteerisesti kuten kuopus. Teen ja ehdin asioita paljon ja onkin vaikea antaa itselle myöden, että ei tarvitsisi koko ajan olla menossa tai tekemässä. Silti on aikaa nauttia vauvastakin ja sylitellä ja silitellä. Itsevarmuus on aivan toista luokkaa kuin ekan kanssa, uskallan tehdä juuri niin kuten itsestä tuntuu ja minkä kokemus on osoittanut hyväksi ja vauvan tarpeisiin sopivaksi tavaksi toimia. Neuvolantädit ym. tietotoimistot osaa jättää sopivissa kohdin huomiotta ja poimia sieltä ne neuvot mitkä on tarpeellisia, jos siltä tuntuu.
Noh, mikähän tämänkin litanian ajatuksena oli..... :ashamed: ....ilmeisesti olen hyvin tyytyväinen kolmen pienen prinsessan äitinä :heart: . Älä mieti mitä saatat menettää vaan mieti sitä kuinka paljon voit saada :heart:
. Ikäerot lapsilla on hyvät. Isommat lapset ovat kavereita keskenään vaikka tappelevat ja riitelevät myös. He ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät paljolti omatoimisesti ja mitä keskimmäinen ei vielä osaa niin isoin kyllä auttaa (jos äiti ei ehdi vauvanhoidolta).
Vähän mietityttää se, että jääkö kolmas jotenkin yksin tässä sisarusparvessa ikänsä vuoksi ja tahtoisinko vielä kenties neljännekin lapsen, olisiko hänen aika nyt heti vai vasta myöhemmin.....jne ajatuksia pyörii päässä.
Sitäkin tuli mietittyä, että kun kerran isommat ovat jo omatoimisia ja elämä sen suhteen helpompaa niin halusiko sitä aloittaa uudelleen vauvarumban. Yllättävän helposti tämä on mennyt, vanhalla rutiinilla, ja kuitenkin kuin jotenkin uutena huomaa asioita ja on osannut nauttia tästä eri tavalla kuin aiemmin.
Ensimmäisellä kerralla toipuminen synnytyksestä vei kauan (se oli kamala kokemus silloin) ja muutenkin sitä oli tuoreena äitinä vihreä ja kokematon hötkyilijä. Toisella kertaa asiat oli tuttuja, mutta väsymys oli hirveä - vauva oli vaikeahoitoinen koliikkilapsi ja fyysinen väsymys peitti alleen monia hyviä juttuja, oli vaikea nauttia vauva-ajasta.
Nyt ei väsytä niin paljon ollenkaan, vauva on antanut aika hyvin nukkua vaikka syökin usein. Iltakitinää pitää, mutta ei kuitenkaan kilju hysteerisesti kuten kuopus. Teen ja ehdin asioita paljon ja onkin vaikea antaa itselle myöden, että ei tarvitsisi koko ajan olla menossa tai tekemässä. Silti on aikaa nauttia vauvastakin ja sylitellä ja silitellä. Itsevarmuus on aivan toista luokkaa kuin ekan kanssa, uskallan tehdä juuri niin kuten itsestä tuntuu ja minkä kokemus on osoittanut hyväksi ja vauvan tarpeisiin sopivaksi tavaksi toimia. Neuvolantädit ym. tietotoimistot osaa jättää sopivissa kohdin huomiotta ja poimia sieltä ne neuvot mitkä on tarpeellisia, jos siltä tuntuu.
Noh, mikähän tämänkin litanian ajatuksena oli..... :ashamed:
....ilmeisesti olen hyvin tyytyväinen kolmen pienen prinsessan äitinä :heart: . Älä mieti mitä saatat menettää vaan mieti sitä kuinka paljon voit saada :heart:
Maru69
SISUTAR: Kiitos sulle kirjoituksesta, näin minäkin sen olen ajatellut =) . Kolmas prinsessa myös meille... vaikka meidän tytöt on kaukana prinsessoista
Meidän tytöt ovat hieman vanhempia kuin sinun, mutta kyllä se kolmasluokkalainenkin vielä tykkäisi, jos olisin kotona.
En muista kuka kirjoitti, että onko se jahkaaminen sen merkki että lasta ei pitäisi enää yrittää. Me taas mietimme kun piti kierukan laittoon tilata aikaa ja jahkailin sen kanssa, että se on sen merkki että sitä ei sitten pidä laittaa. Eli jahkailun voi ajatella kummin päin vaan
Rohkeutta kaikille päätöksissänne! Me olemme tehneet omamme kuukausien mietinnän jälkeen ja nyt odotellaan koska mahdollisesti tärppää.
Meidän tytöt ovat hieman vanhempia kuin sinun, mutta kyllä se kolmasluokkalainenkin vielä tykkäisi, jos olisin kotona.
En muista kuka kirjoitti, että onko se jahkaaminen sen merkki että lasta ei pitäisi enää yrittää. Me taas mietimme kun piti kierukan laittoon tilata aikaa ja jahkailin sen kanssa, että se on sen merkki että sitä ei sitten pidä laittaa. Eli jahkailun voi ajatella kummin päin vaan
Rohkeutta kaikille päätöksissänne! Me olemme tehneet omamme kuukausien mietinnän jälkeen ja nyt odotellaan koska mahdollisesti tärppää.
\
ja olimme jopa siinä vaiheessa että sanoin että nyt olisin valmis...peruin nuo sanat, eli olin saanut mieheni innostumaan ja laitoinkin sitten pillit pussiin :ashamed: Tietysti miestä harmitti ja mua hävetti; mies tietysti sanoi että enää hän ei "ala pelleilemään" aiheella :ashamed: mutta totesi että tule sitten kertomaan jos olet todella valmis. Että ei nämä päätökset aina mitään helppoja ole.
Ja vaikka toiset lapset ovat jo isompia, minä olen nauttinut että perheessä on "vain" yksi pieni :heart: Hän kyllä saa ainakin huomiota riittävästi kun isot pojatkin hellivät häntä, etenkin keskimmäinen (kohta 11 v). Esikoisen murkkuikä on siinä pisteessä nyt että häntä ei niinkään tuon ikäinen epeli (4 v) jaksa kiinnostaa. Apuakin näistä isoista pojista jo on =) ...että kyllä tämä on kivakin tilanne että perheessä on 2 isoa ja yksi pieni lapsi :heart:
Unohdin kertoa että meilläkin tätä jahkailtiin peräti 2 vuottaAlkuperäinen kirjoittaja 15.09.2005 klo 13:47 Maru69 kirjoitti:SISUTAR: Kiitos sulle kirjoituksesta, näin minäkin sen olen ajatellut =) . Kolmas prinsessa myös meille... vaikka meidän tytöt on kaukana prinsessoista
Meidän tytöt ovat hieman vanhempia kuin sinun, mutta kyllä se kolmasluokkalainenkin vielä tykkäisi, jos olisin kotona.
En muista kuka kirjoitti, että onko se jahkaaminen sen merkki että lasta ei pitäisi enää yrittää. Me taas mietimme kun piti kierukan laittoon tilata aikaa ja jahkailin sen kanssa, että se on sen merkki että sitä ei sitten pidä laittaa. Eli jahkailun voi ajatella kummin päin vaan
Rohkeutta kaikille päätöksissänne! Me olemme tehneet omamme kuukausien mietinnän jälkeen ja nyt odotellaan koska mahdollisesti tärppää.
ja olimme jopa siinä vaiheessa että sanoin että nyt olisin valmis...peruin nuo sanat, eli olin saanut mieheni innostumaan ja laitoinkin sitten pillit pussiin :ashamed: Tietysti miestä harmitti ja mua hävetti; mies tietysti sanoi että enää hän ei "ala pelleilemään" aiheella :ashamed: mutta totesi että tule sitten kertomaan jos olet todella valmis. Että ei nämä päätökset aina mitään helppoja ole.Ja vaikka toiset lapset ovat jo isompia, minä olen nauttinut että perheessä on "vain" yksi pieni :heart: Hän kyllä saa ainakin huomiota riittävästi kun isot pojatkin hellivät häntä, etenkin keskimmäinen (kohta 11 v). Esikoisen murkkuikä on siinä pisteessä nyt että häntä ei niinkään tuon ikäinen epeli (4 v) jaksa kiinnostaa. Apuakin näistä isoista pojista jo on =) ...että kyllä tämä on kivakin tilanne että perheessä on 2 isoa ja yksi pieni lapsi :heart:
\
"jaksatteko "?kai kahden lapsen kanssa jaksaa!!ja omien varsinkin.kummallinen maailma kun mietitään jaksaako elää omien lasten kanssa.mitä elämä olisi ilman lapsia?mitä meillä olisi vanhuksena lähellä(edes ajatuksissa)ellei lapsiamme?Alkuperäinen kirjoittaja 14.09.2005 klo 22:18 tuulituisku kirjoitti:Jaksatteko aloittaa kaiken alusta, kun lapset ovat jo noin "isoja"?
Nyt lasten kanssa pystyy jo tekemään kaikkea kivaa kun ei ole vauvaa menossa mukana
No, kyllä mä ymmärrän mitä ajoit takaa :hug:
Eikö olisi ihanaa, että teillä olisi vauva, kun esikoinen menee kouluun? Pääsisit saattamaan esikoista kouluun ja äiti olisi kotona vastassa koulupäivän jälkeen...
Vaikeita juttuja :/
meillä esikoinen oli viisi ja pikkukakkonen 3v8kk kun pikkukolomonen syntyi ja hyvin olen ainakin jaksanu.Ikää on 37v.pikkukolomonen on moniallerginen mutta ihan ok jaksellaan että siitä vaan .. =)
siviä
Meillä isommat lapset ovat 10 ja 13 vuotiaat ja nyt on tämä vuoden ikäinen taapero.Niin että siitä vaan kolmatta tekemään.javascript:emoticon(':flower:')Liikaa ei kannata odotella koska koskaan ei voi tietää kauanko raskaaksi tuleminen voi kestää.Ja ei jää sitten tämä(tuleva) pieni aivan ulkopuoliseksi isompien siskosten touhuista kun ikäero ei ole niin suuri.
sisutar
\
Prinsessoista, että meidän esikoistyttö on oikeaa prinsessatyyppiä (vaaleanpunaista hörhellystä ja kimalletta ja koruja, huulikiiltoa ja hiuskoruja), keskimmäinen on rasavillipoikatyttöluonteinen, joka pitää ritareista ja merirosvoista ja taisteluista (tulee Jean D'Arc mieleen) ja barbiet kainalossa kruunu kallellaan saattaa taistella lohikäärmeitä vastaan ja tämä nuorin on vielä niin pieni, että hänestä ei ota selkoa , on toistaiseksi jotain näiden kahden edellisen välimaastosta olemukseltaan .
=) Onnea teille yritykseen!!Alkuperäinen kirjoittaja 15.09.2005 klo 13:47 Maru69 kirjoitti:SISUTAR: Kiitos sulle kirjoituksesta, näin minäkin sen olen ajatellut =) . Kolmas prinsessa myös meille... vaikka meidän tytöt on kaukana prinsessoista
Meidän tytöt ovat hieman vanhempia kuin sinun, mutta kyllä se kolmasluokkalainenkin vielä tykkäisi, jos olisin kotona.
En muista kuka kirjoitti, että onko se jahkaaminen sen merkki että lasta ei pitäisi enää yrittää. Me taas mietimme kun piti kierukan laittoon tilata aikaa ja jahkailin sen kanssa, että se on sen merkki että sitä ei sitten pidä laittaa. Eli jahkailun voi ajatella kummin päin vaan
Rohkeutta kaikille päätöksissänne! Me olemme tehneet omamme kuukausien mietinnän jälkeen ja nyt odotellaan koska mahdollisesti tärppää.
Prinsessoista, että meidän esikoistyttö on oikeaa prinsessatyyppiä (vaaleanpunaista hörhellystä ja kimalletta ja koruja, huulikiiltoa ja hiuskoruja), keskimmäinen on rasavillipoikatyttöluonteinen, joka pitää ritareista ja merirosvoista ja taisteluista (tulee Jean D'Arc mieleen) ja barbiet kainalossa kruunu kallellaan saattaa taistella lohikäärmeitä vastaan ja tämä nuorin on vielä niin pieni, että hänestä ei ota selkoa
, on toistaiseksi jotain näiden kahden edellisen välimaastosta olemukseltaan .Mä kanssa pähkäilen täällä, että uskaltaisiko vielä tehdä kolmannen lapsen. Me ollaan uusioperhe ja lapsia on yhteensä 4. Mä haluaisin kolmannen, mutta sitt taas epäröin. Ostimme juuri uuden kodin ja mietin, että miten laina hoidetaan, jos mä olen kotona. En haluaisi viedä pientä lasta hoitoon heti sitten, kun äitiysloma loppuu. Tiedän, että jos emme tee kolmatta (5:ttä) lasta, ainakin minä kadun sitä lopun ikäni.
Eikö olekin kamalaa, että joutuu miettimään voiko tehdä lasta vai ei? Olikohan ennen helpompaa? Sillon varmaan toivoi, ettei joka vuosi tule uutta vauvaa. :/ Niin, ja kaikki eivät saa lasta vaikka kuinka haluaisivat.
Eikö olekin kamalaa, että joutuu miettimään voiko tehdä lasta vai ei? Olikohan ennen helpompaa? Sillon varmaan toivoi, ettei joka vuosi tule uutta vauvaa. :/ Niin, ja kaikki eivät saa lasta vaikka kuinka haluaisivat.
Tuttu asia, jota meilläkin pohdittiin vuodenvaihteessa kuumeisesti.
Ikää mulla 33 ja miehellä 36, tytöt 6 ja 4. Tultiin siihen tulokseen, että nyt tai ei koskaan. Totesimme tyttöjen olevan jo sen verran isompia ja omatoimisia, että vauvankin kanssa elämä sujuisi mukavasti. Uskoimme jaksavamme vielä kerran vauva-ajan valvomiset ja muut varjopuolet sekä ajattelimme että meidän vanhempien lisäksi olisi tytötkin jo tarpeeksi isoja nauttiakseen iloisesta odotuksesta.
Toiveemme iltatähden odotuksesta toteutui nopeasti ja tällä hetkellä koko perhe odottelemme innokkaana ja uteliaana uutta perheenjäsentä syntyväksi tammikuussa.
Ikää mulla 33 ja miehellä 36, tytöt 6 ja 4. Tultiin siihen tulokseen, että nyt tai ei koskaan. Totesimme tyttöjen olevan jo sen verran isompia ja omatoimisia, että vauvankin kanssa elämä sujuisi mukavasti. Uskoimme jaksavamme vielä kerran vauva-ajan valvomiset ja muut varjopuolet sekä ajattelimme että meidän vanhempien lisäksi olisi tytötkin jo tarpeeksi isoja nauttiakseen iloisesta odotuksesta.
Toiveemme iltatähden odotuksesta toteutui nopeasti ja tällä hetkellä koko perhe odottelemme innokkaana ja uteliaana uutta perheenjäsentä syntyväksi tammikuussa.
\
Se on niin hankala juttu ja kun miettii enemmän alkaa miettimään kaikkea parisuhdettaan ja todella yövalvomisia ja miten sitten kun yksi lapsista lähtee kouluun kuka vie ja musta ainakin tuntuu että sitäkin pelkää tai epäröi että jääkö suuri osa lasten hoidosta omalle vastuulle.onko isä aktiivinen jne.mutta toisaalta minäkin teen vaan pätkätöitä joten aikaa olisi vauvalle ja tytöt jo niin isoja mukamas...3.5 ja 5.5v tällä hetkelläAlkuperäinen kirjoittaja 16.09.2005 klo 10:57 Maxine kirjoitti:
"Itse olen ajatellut etten haluaisi olla "mummoiässä" kun nuorin on täysikäinen............mutta eihän sitä koskaan niistä iltatähdistä tiedä! "
APUA!Olenko siis mielestäsi mummoiäkäinen kun lapseni ovat täysi-ikäisiä? Ekani sain 30-vuotiaana, tokan 32-vuotiaana ja nyt haaveillaan kolmannesta (nuorempi syntyi 03/05)..huh huh!
APUA!Olenko siis mielestäsi mummoiäkäinen kun lapseni ovat täysi-ikäisiä? Ekani sain 30-vuotiaana, tokan 32-vuotiaana ja nyt haaveillaan kolmannesta (nuorempi syntyi 03/05)..huh huh!
toisaalta ajattelen että vielä voisi odotella rauhassa kun itsellä ikää 33v....melkomoista pohdintaa.pääsee nyt niin helpolla kun tytöt 3.5 ja 5.5v.odotan että vauvakuume oisi kovimmillaan...
Meillä lapset 6v,5v ja 3,5kk.Tosi ihanaa on ollut (vauva nukkuu täydet yöt ja on itse "aurinko").Kaksi vanhempaa touhuavat jo keskenään,mustasukkaisuutta on ollut vähän.Kiva olla kotona kun esikoinen aloitti eskarin .Muutenkin vauvasta nauttii ihan erilailla kun on jo kokemusta! Kahdella vanhemmalla on ikäeroa vain 1v3viikkoa,joten kyllä on luksusta kun on yksi vaippaikäinen hoidettavana.Meillä on nyt lapsiluku täynnä,olen 30v.Minäkin mietin miten sitä jaksaa aloittaa taas vauvajutut uudestaan,mutta hyvin olen jaksanut.Jokainen lapsi on oma persoona ja hullaannuin vauvasta täysin .Ei kannata liikaa miettiä etukäteen,anna palaa vaan!!!
.Muutenkin vauvasta nauttii ihan erilailla kun on jo kokemusta! Kahdella vanhemmalla on ikäeroa vain 1v3viikkoa,joten kyllä on luksusta kun on yksi vaippaikäinen hoidettavana.Meillä on nyt lapsiluku täynnä,olen 30v.Minäkin mietin miten sitä jaksaa aloittaa taas vauvajutut uudestaan,mutta hyvin olen jaksanut.Jokainen lapsi on oma persoona ja hullaannuin vauvasta täysin .Ei kannata liikaa miettiä etukäteen,anna palaa vaan!!!\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.09.2005 klo 17:24 NETTALIINI kirjoitti:"Itse olen ajatellut etten haluaisi olla "mummoiässä" kun nuorin on täysikäinen............mutta eihän sitä koskaan niistä iltatähdistä tiedä! "
APUA!Olenko siis mielestäsi mummoiäkäinen kun lapseni ovat täysi-ikäisiä? Ekani sain 30-vuotiaana, tokan 32-vuotiaana ja nyt haaveillaan kolmannesta (nuorempi syntyi 03/05)..huh huh!
[/quote En tarkoittanut ihan noin kirjaimellisesti tuota "mummoikää" vaan vähän vanhempaa..50v on vielä hyvä ikä nauttia omasta olostaan ja menoistaan kun lapset täysi-ikäisiä. Onhan itsellänikin pieniä lapsia(01 ja 04) tuon esikoisen 9v lisäksi ja olen itse vm.72.