vierailija
Kokoomuspersut hehkuttavat keskustelupalstoilla sellaisen yhteiskunnan ihanuutta, jossa valtion ei tarvitse kustantaa mitään ylimääräisiä julkisia palveluja. Sattumalta juuri eilen brittiläisessä lehdessä oli juttu amerikkalaisista nuoremman sukupolven ihmisistä, jotka eivät tule toimeen omilla tuloillaan, vaan saavat taloudellista tukea vanhemmiltaan.
Jutussa esiteltiin esimerkiksi Natalie, 35-vuotias viestinnän asiantuntija Oregonin Portlandista. Hänen perheeseensä kuuluu mies, joka on töissä opettajana, ja kaksi lasta, joista toinen käy esikoulua.
Perheen tulot: $70000 vuodessa, $5833 kuussa
Vuokra: $2200 kuussa
Terveysvakuutus: $900 kuussa
Sähkö, vesi, ym.: yli $1000 kuussa
Lapsen esikoulu: $750 kuussa
Menot yhteensä: $4850 kuussa
Autoon ja polttoaineeseen menee todennäköisesti vielä lisää rahaa ja joskus täytyy varmaan ostaa uusia vaatteita. Lisäksi kannattaisi säästää rahaa lasten koulutukseen, koska yliopistotason koulutus maksaa Yhdysvalloissa kymmeniä tuhansia dollareita vuodessa.
Jutussa ei kuitenkaan kerrota, mihin kaikkeen perheellä menee rahaa. Siinä todetaan vain, että perhe ei tule toimeen omilla tuloillaan, koska perhe saa Natalien äidiltä joka kuukausi vielä 1000 dollaria.
Natalie aloittaa päivänsä aamukuudelta ja lopettaa yhdeltä yöllä, joten hän ei voi hankkia itselleen enempää töitä. Siksi Natalie ja hänen miehensä ovat käyneet luovuttamassa veriplasmaa kahdesti viikossa puolen vuoden ajan, jotta he saavat lisätuloja 450 dollaria kuussa.
https://www.theguardian.com/money/2024/mar/22/parents-financially-supporting-adult-children
Tämähän kuulostaa aivan fantastiselta, eikö totta? Kaksi asiantuntijatyötä tekevää ihmistä ei tule Yhdysvalloissa toimeen omalla palkallaan, joten he joutuvat ottamaan rahaa vanhalta äitimuorilta ja luovuttamaan veriplasmaa kahdesti viikossa.
Kokoomuspersu tietysti haaveilee tuollaisesta yhteiskunnasta, mutta mitä mahdollisuuksia matalapalkkatyötä tekevillä ihmisillä siellä on, jos koulutetutkaan eivät pärjää?
Eikö olisi parempi maksaa veroja ja järjestää kaikille palvelut julkisista varoista? Sellaisesta Natalie haaveilee.
“We talk at least once a month about whether we should move to Portugal, or to France, where my sister lives, anywhere really with socialised medicine and free childcare, those kinds of basic necessities.”
Jutussa esiteltiin esimerkiksi Natalie, 35-vuotias viestinnän asiantuntija Oregonin Portlandista. Hänen perheeseensä kuuluu mies, joka on töissä opettajana, ja kaksi lasta, joista toinen käy esikoulua.
Perheen tulot: $70000 vuodessa, $5833 kuussa
Vuokra: $2200 kuussa
Terveysvakuutus: $900 kuussa
Sähkö, vesi, ym.: yli $1000 kuussa
Lapsen esikoulu: $750 kuussa
Menot yhteensä: $4850 kuussa
Autoon ja polttoaineeseen menee todennäköisesti vielä lisää rahaa ja joskus täytyy varmaan ostaa uusia vaatteita. Lisäksi kannattaisi säästää rahaa lasten koulutukseen, koska yliopistotason koulutus maksaa Yhdysvalloissa kymmeniä tuhansia dollareita vuodessa.
Jutussa ei kuitenkaan kerrota, mihin kaikkeen perheellä menee rahaa. Siinä todetaan vain, että perhe ei tule toimeen omilla tuloillaan, koska perhe saa Natalien äidiltä joka kuukausi vielä 1000 dollaria.
Natalie aloittaa päivänsä aamukuudelta ja lopettaa yhdeltä yöllä, joten hän ei voi hankkia itselleen enempää töitä. Siksi Natalie ja hänen miehensä ovat käyneet luovuttamassa veriplasmaa kahdesti viikossa puolen vuoden ajan, jotta he saavat lisätuloja 450 dollaria kuussa.
https://www.theguardian.com/money/2024/mar/22/parents-financially-supporting-adult-children
Tämähän kuulostaa aivan fantastiselta, eikö totta? Kaksi asiantuntijatyötä tekevää ihmistä ei tule Yhdysvalloissa toimeen omalla palkallaan, joten he joutuvat ottamaan rahaa vanhalta äitimuorilta ja luovuttamaan veriplasmaa kahdesti viikossa.
Kokoomuspersu tietysti haaveilee tuollaisesta yhteiskunnasta, mutta mitä mahdollisuuksia matalapalkkatyötä tekevillä ihmisillä siellä on, jos koulutetutkaan eivät pärjää?
Eikö olisi parempi maksaa veroja ja järjestää kaikille palvelut julkisista varoista? Sellaisesta Natalie haaveilee.
“We talk at least once a month about whether we should move to Portugal, or to France, where my sister lives, anywhere really with socialised medicine and free childcare, those kinds of basic necessities.”