Kokeneet ja viisaat ja sydämen omaavat: auttakaa avutonta (lasten kaverit)

[äititoivoton]

Olen ihan tumpelo eikä olisi pitänyt koskaan lapsia edes tehdä.

Siis joo, pikkulapsiaika on helppoa ja kivaa.

Mutta kun kasvavat tulee vaikeammat jutut ja päätökset. (siis joo, osaan päättää, että pikkulapsi ei syö karkkia eikä katso liikaa telkkaria, ym. henkisesti niin helppoa, mutta kun kasvavat, en enää jaksa enkä osaa päättää asioista)

Kun on esim. sellainen neuvo, että älä arvostele lapsellesi tärkeitä asioita, eikä kavereita. (Näin osoitat rakkautta lapselle- mietelauselma)

Siis pitääkö minun olla ihan hiljaa, jos lapsen kaveri pitää varakaverina ja lapseni kiltisti odottaa esim. lähteekö kaveri jonnekin. Sillä aikaa kun odottaa tuo kaveri hannkkii toisen kaverin ja lapseni päätyy olemaan paljon yksin.
Tai jos toisella lapsellani kaveri on päsmäri, hemmoteltu ja ei koskaan suostu itse odottamaan mitän. Jos ovat tietokoneella, jollain keinolla aina lapsen kaveri päätyy itse pelaamaan koko ajan. (esim. pelataan ja minä ensin ja kun toisen vuoro tulee, haluaa tehdä jotain muuta ym. kieroilua.) Jos leluja yksi, se on aina se kaveri joka sillä leikkii. Koskaan ei halua odottaa sitä omaa vuoroa vaan se on oltava heti ja nyt. Ja ei siis määrää sillä tavalla että siihen on helppo tarttua, vaan tuolla tavalla todella ovelasti.

Minunko pitää vaan hiljaa olla arvostelematta?

 

[minä]

en puutu lasten kaverisuhteisiin paljonkaan. kuuntelen huolet, annan jotain neuvoja ja jos joku kamu on ärsyttävä, ohjeistan hankkimaan uuden. eihän kukaan aikuinenkaan vielä vapaa-aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä.

äitiydestä: jotkut ovat tosiaan parhaimmillaan vauvojen, toiset murkkujen kanssa. luin jostain, että jossain iässä ei ole lapselleen välttämättä niin hyvä äiti ja toisessa iässä onkin aivan loistava. itse olen parhaimmillani isojen lasten kanssa.

 

[vieras]

Kaverivalintoihin en mene puuttumaan, mutta puutun kyllä jos esim. vuorottelu ei onnistu, toinen pyytää omaksi toisen tavaroita jne.

 

[ap]

en puutu lasten kaverisuhteisiin paljonkaan. kuuntelen huolet, annan jotain neuvoja ja jos joku kamu on ärsyttävä, ohjeistan hankkimaan uuden. eihän kukaan aikuinenkaan vielä vapaa-aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä.

äitiydestä: jotkut ovat tosiaan parhaimmillaan vauvojen, toiset murkkujen kanssa. luin jostain, että jossain iässä ei ole lapselleen välttämättä niin hyvä äiti ja toisessa iässä onkin aivan loistava. itse olen parhaimmillani isojen lasten kanssa.

Ok. Valitettavasti minun loistokauteni meni siinä vauvaiässä ohi.

 

[ap]

Kaverivalintoihin en mene puuttumaan, mutta puutun kyllä jos esim. vuorottelu ei onnistu, toinen pyytää omaksi toisen tavaroita jne.

ok. Kiitos. Tästä on jo apua.

 

[Sara]

No riippuu vähän siitäkin miten lapsi itse suhtautuu, mutta mä luulen, että musta itsestä tuntuisi niin pahalta, etten osaisi pitää suutani kiinni!
Ainakin kertoisin, että noin ei saisi käyttäytyä vaan se on rumasti ja itsekkäästi tehty, mutta en toisaalta kieltäisi leikkimästä, jos lapsi itse haluaa.

 

[vieras]

Minkä ikäisistä muuten kyse?

Meillä 5+ vuotiaalla käy joitain kavereita ja toisia pitää selvästi valvoa enemmän kuin toisia. Toiset ovat hyvätapaisia ja leikit sujuvat nätisti ilman että koskaan tarvitsee puuttua, toiset pistävät paikat sekaisin tai käyttäytyvät juuri kuten ap kuvasi. Lasten keskinäinen suhde vaikuttaa myös paljon. Eniten vääntöä on tilanteissa, joissa vieraalla lapsella on ihan eri säännöt kotona esim. tietsikan käyttöajan suhteen. Mutta meillä on omat säännöt.

Ainakin tämän ikäisiä minusta pitää valvoa ja ohjata leikkiä oikein. Oma lapsi on turhankin kiltti ja luottavainen, välillä toivon, että löytyisi samanlainen, tasavertainen kaveri.

 

[ap]

Kaverivalintoihin en mene puuttumaan, mutta puutun kyllä jos esim. vuorottelu ei onnistu, toinen pyytää omaksi toisen tavaroita jne.

päästätkö tällaiseen kotiin lapsesi leikkimään? jossa tällainen lapsi? Juuri kuten sanoit, ei onnistu vuorottelu kovin hyvin ja pyytää saada tavaroita, joista lapseni eniten pitää. Esim. oma lapseni kertoo että tämä on lempparinukke, ja oho, siltä hajosi käsi, tämä on lemppariulkolelu ja pyytää saada juuri sen itselleen.

 

[ap]

Minkä ikäisistä muuten kyse?

Meillä 5+ vuotiaalla käy joitain kavereita ja toisia pitää selvästi valvoa enemmän kuin toisia. Toiset ovat hyvätapaisia ja leikit sujuvat nätisti ilman että koskaan tarvitsee puuttua, toiset pistävät paikat sekaisin tai käyttäytyvät juuri kuten ap kuvasi. Lasten keskinäinen suhde vaikuttaa myös paljon. Eniten vääntöä on tilanteissa, joissa vieraalla lapsella on ihan eri säännöt kotona esim. tietsikan käyttöajan suhteen. Mutta meillä on omat säännöt.

Ainakin tämän ikäisiä minusta pitää valvoa ja ohjata leikkiä oikein. Oma lapsi on turhankin kiltti ja luottavainen, välillä toivon, että löytyisi samanlainen, tasavertainen kaveri.

toinen on koululainen ja toinen vielä alle kouluikäinen, 5v.

 

[Kahden lapsen äiti]

Minä en myöskään aivan kamalasti puutu lasten kaveri suhteisiin muuten kun tukemalla ja kuuntelemalla sekä ohjaamalla. Kyselen aika ajoin onko heillä kavereita koulussa ja aikoinaan tarhassa, ja onko joku kaveri kivempi kuin muut ja onko joku kaveri vähemmän kivenpi, ja kiusaako joku. Näissä keskusteluissa yleensä joka kerta tulee esille tapauksia joissa lapsillani on ollut "ongelmia" kaverin kanssa.
Olen ohjannut heitä miettimään, haluaako pitää sellaisen kaverin joka ei ole niin mukava.
Ja myöskin toisaalta ohjeistanu että meissä kaikissa on piirteitä jotka ärsyttävät toisia.
Eli myöskin niitä ihmissuhde taitoja opetellaan.
Määräilijä lapsella on eittämättä edessään joku päivä opetella "nöyrtymään" ja taas nöyremmällä lapsella pitämään puolensa. Ihan niin kuin meillä aikuisillakin.
Se taasen että jos meillä on kylässä pienimmäisellä kavereita ja siellä ei saada tasa-arvoisesti pelattua noin suurin piiretein leikkejä yms. niin puutun peliin. Vanhemman lapsen kohdalla en puutu enää, koska koen hänen itsensä tarpeelliseksi ja kykeneväksi uiskennella kaveripiireissä.
Tämä lasten maailma on aika julmaa lopulta tuon kaveri homman osalta ja muutenkin niin kannattaa vain koittaa pysyä lastaan lähellä ja tukea häntä ja kuunnella hätä, mutta ei myöskään sitten liikaa, että saa niitä pettymyksen ja muun ikävän kokemuksia turvallisessa kotipiirissä niin ne on helpompi lapsen ottaa vastaan ja käsitellä.
Oletko jutellut lapsesi kanssa mitä hän tykkää tästä kaverista?
Sehän voi olla että hän ei välttämättä näekkään asioita samallatavalla, mutta jos näkee niin kannattaa jutella ehdottomasti. Rehellisyys maan perii ja minä vastustan kaikenlaista valehtelemista edes valkoisten valheiden muodossa lapselle.
On aina kerrottu asiat asioina eikä kierrelty tai kaarreltu oli sitten kyseessä miten hankala juttu tahaansa, ja kappas vaan lapset ovat ottaneet asiat todella hyvin aina.

 

[kahden äiti]

Kaverivalintoihin en mene puuttumaan, mutta puutun kyllä jos esim. vuorottelu ei onnistu, toinen pyytää omaksi toisen tavaroita jne.

päästätkö tällaiseen kotiin lapsesi leikkimään? jossa tällainen lapsi? Juuri kuten sanoit, ei onnistu vuorottelu kovin hyvin ja pyytää saada tavaroita, joista lapseni eniten pitää. Esim. oma lapseni kertoo että tämä on lempparinukke, ja oho, siltä hajosi käsi, tämä on lemppariulkolelu ja pyytää saada juuri sen itselleen.

en päästä jos en tunne vanhempia ja ole varma että siellä vanhemmat puuttuvat konflikti tilanteisiin!

 

[ap]

Kaverivalintoihin en mene puuttumaan, mutta puutun kyllä jos esim. vuorottelu ei onnistu, toinen pyytää omaksi toisen tavaroita jne.

päästätkö tällaiseen kotiin lapsesi leikkimään? jossa tällainen lapsi? Juuri kuten sanoit, ei onnistu vuorottelu kovin hyvin ja pyytää saada tavaroita, joista lapseni eniten pitää. Esim. oma lapseni kertoo että tämä on lempparinukke, ja oho, siltä hajosi käsi, tämä on lemppariulkolelu ja pyytää saada juuri sen itselleen.

en päästä jos en tunne vanhempia ja ole varma että siellä vanhemmat puuttuvat konflikti tilanteisiin!

ok. Tästähän sain paljon apua. Kiitos.

 

[vieras]

Kaverivalintoihin en mene puuttumaan, mutta puutun kyllä jos esim. vuorottelu ei onnistu, toinen pyytää omaksi toisen tavaroita jne.

päästätkö tällaiseen kotiin lapsesi leikkimään? jossa tällainen lapsi? Juuri kuten sanoit, ei onnistu vuorottelu kovin hyvin ja pyytää saada tavaroita, joista lapseni eniten pitää. Esim. oma lapseni kertoo että tämä on lempparinukke, ja oho, siltä hajosi käsi, tämä on lemppariulkolelu ja pyytää saada juuri sen itselleen.

Päästän, koska kaveri on tärkeä lapselle. Kaverilla on myös huonommat lähtökohdat elämään, säälin häntä vähäsen. Oma lapsi ei oikein osaa pitää puoliaan vaan ajattelee, että hänen kuuluu antaa tavaroitaan ja joustaa. Olen ajatellut, että samalla pystyn opettamaan häntä pitämään puoliaan. Siitä on apua kun tekee heti alkuun selväksi, että mitään tavaroita ei anneta jne.

Vaikeampi tilanne on lapsen kanssa, joka hajotaa tahallaan tavaroita, sotkee, ei hallitse käytöstapoja ja on ilkeä siten kuin lapsi voi olla eli sulkee leikkien ulkopuolelle, kieroilee, manipuloi jne.

 

[LH]

Minulla oli pienenä tuollainen manipuloiva kaveri, ja kaikkein pahimmin hän käyttäytyi silloin, kun kukaan aikuinen ei ollut näkemässä. Pelkäsin kaveria todella, enkä uskaltanut hankkiutua hänestä eroon. Olisin tarvinnut aikuisen apua, mutta en uskaltanut kertoa tilanteesta, koska pelkäsin, etteivät aikuiset ymmärrä ja osaa auttaa, ja tilanne muuttuu vain pahemmaksi. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että kaverilla taisi olla jonkinlainen persoonallisuushäiriö.

Ehkä tilanteeseen olisi hyvä puuttua niin, että keskustelet ensin lapsesi kanssa ja otat selvää, mitä hän itse tästä kaveristaan ajattelee. Jos lapsi ei pidä kaverinsa toiminnasta, opeta hänelle toimintamalleja tällaisen ihmisen kanssa. Pyydä lastasi esittämään dominoivaa kaveriaan, ja esitä itse lastasi. Näin voit tarjota hänelle uusia malleja siihen, miten itseään voi puolustaa rakentavasti. Tai toki voit vain keskustella lapsesi kanssa siitä, miten hänen tulisi toimia, kun kaveri kohtelee huonosti. Pienellä lapsella ei tällaisia toimintamalleja usein luonnostaan ole.

Jos vanhempani aikoinaan puuttuivat tilanteeseen, kun kaverini käyttäytyi minua kohtaan huonosti, kaveri suuttui siitä jälkikäteen minulle, ja tilanne oli vain pahempi kuin silloin, jos kukaan ei olisi puuttunut siihen. Siksi en välttämättä suosittele suoraa puuttumista ainakaan ensimmäisenä keinona.

Voit tietysti myös rajoittaa lastesi ja huonojen kaverien yhdessäoloa, ja yrittää saada lapsesi tutustumaan toisiin ja toisenluonteisiin kavereihin.

 

[ap]

Minä en myöskään aivan kamalasti puutu lasten kaveri suhteisiin muuten kun tukemalla ja kuuntelemalla sekä ohjaamalla. Kyselen aika ajoin onko heillä kavereita koulussa ja aikoinaan tarhassa, ja onko joku kaveri kivempi kuin muut ja onko joku kaveri vähemmän kivenpi, ja kiusaako joku. Näissä keskusteluissa yleensä joka kerta tulee esille tapauksia joissa lapsillani on ollut "ongelmia" kaverin kanssa.
Olen ohjannut heitä miettimään, haluaako pitää sellaisen kaverin joka ei ole niin mukava.
Ja myöskin toisaalta ohjeistanu että meissä kaikissa on piirteitä jotka ärsyttävät toisia.
Eli myöskin niitä ihmissuhde taitoja opetellaan.
Määräilijä lapsella on eittämättä edessään joku päivä opetella "nöyrtymään" ja taas nöyremmällä lapsella pitämään puolensa. Ihan niin kuin meillä aikuisillakin.
Se taasen että jos meillä on kylässä pienimmäisellä kavereita ja siellä ei saada tasa-arvoisesti pelattua noin suurin piiretein leikkejä yms. niin puutun peliin. Vanhemman lapsen kohdalla en puutu enää, koska koen hänen itsensä tarpeelliseksi ja kykeneväksi uiskennella kaveripiireissä.
Tämä lasten maailma on aika julmaa lopulta tuon kaveri homman osalta ja muutenkin niin kannattaa vain koittaa pysyä lastaan lähellä ja tukea häntä ja kuunnella hätä, mutta ei myöskään sitten liikaa, että saa niitä pettymyksen ja muun ikävän kokemuksia turvallisessa kotipiirissä niin ne on helpompi lapsen ottaa vastaan ja käsitellä.
Oletko jutellut lapsesi kanssa mitä hän tykkää tästä kaverista?
Sehän voi olla että hän ei välttämättä näekkään asioita samallatavalla, mutta jos näkee niin kannattaa jutella ehdottomasti. Rehellisyys maan perii ja minä vastustan kaikenlaista valehtelemista edes valkoisten valheiden muodossa lapselle.
On aina kerrottu asiat asioina eikä kierrelty tai kaarreltu oli sitten kyseessä miten hankala juttu tahaansa, ja kappas vaan lapset ovat ottaneet asiat todella hyvin aina.

Minun 5v ei vielä huomaa, että toinen on koko ajan tietokoneella. esim. Väittää että kukin pelaa 5 peliä, eikä huomaa, että hänen vuoroa ei tule. Myös sanoo, että kun hän ei osaa vielä, niin kaveri kotonansa näyttää miten pelataan. Eli itse vaan katsoo vieressä. vaikk ameillä on niin, että kaveri pyytää heti päästä itse pelaamaan ja oma lapseni selittää vieressä miten pelataan. Oma lapseni vaan selittää, että pelaavat vuorotellen, kuulemma, vaikka näin ei ainakaan meillä näytä olevan.

Isomman kaveri on tuo varakaverityylinen. En ole varma, mitä mieltä lapseni on. Muutimme tänne vähän myöhäisessä vaiheessa (ei esim. ehtinyt eskaria käydä täällä) eikä lapseni tunne täältä kovin paljon lapsia.

 

[rem]

Jos näen, että kaveri toimii väärin, puutun siihen. Aivan samoin puutun, jos oma laseni käyttäytyy huonosti kaveriaan kohtaan. Jos kaveri omii koko ajan lapsen leluja, voisin sanoa keverille,että tuo ei ole reilua, vaan leikitään vuorotellen (tai tasapuolisemmin). Jos kaveri rikkoo leluja tahallaan, sanon että saa leikkiä vain omilla leluillaan niin kauan, kun alkaa tavarat pysymään ehjinä. Lapset tarvitsevat neuvoja ja ohjausta, eivät he kaikkea pysty omin päin selvittämään. Puuttumalla annat myös lapsellesi esimerkin, että on oikein puolustaa omia oikeuksiaan ja tavaroitaan, eikä antaa toisen pompottaa ja käyttää hyväkseen.

Juttelisin myös lapsen kanssa kaverista ja siitä miten hän voisi hyvällä tavalla pitää omia puoliaan. Jos lapsesta kaverin käytös tuntuu pahalta, neuvoisin häntä etsimään uusia leikkikavereita ja leikkimään ainakin toistaiseksi vähemmän tuon huonosti käyttäytyvän kaverin kanssa. Huonosti käyttäytyvä kaverikin voi muuttua, kun huomaa, että sinun lapsesi ei olekaan enää pompoteltavissa ja hänen käskyjensä alaisuudessa.

 

[lkkä]

Minulla oli pienenä tuollainen manipuloiva kaveri, ja kaikkein pahimmin hän käyttäytyi silloin, kun kukaan aikuinen ei ollut näkemässä. Pelkäsin kaveria todella, enkä uskaltanut hankkiutua hänestä eroon. Olisin tarvinnut aikuisen apua, mutta en uskaltanut kertoa tilanteesta, koska pelkäsin, etteivät aikuiset ymmärrä ja osaa auttaa, ja tilanne muuttuu vain pahemmaksi. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että kaverilla taisi olla jonkinlainen persoonallisuushäiriö.

Ehkä tilanteeseen olisi hyvä puuttua niin, että keskustelet ensin lapsesi kanssa ja otat selvää, mitä hän itse tästä kaveristaan ajattelee. Jos lapsi ei pidä kaverinsa toiminnasta, opeta hänelle toimintamalleja tällaisen ihmisen kanssa. Pyydä lastasi esittämään dominoivaa kaveriaan, ja esitä itse lastasi. Näin voit tarjota hänelle uusia malleja siihen, miten itseään voi puolustaa rakentavasti. Tai toki voit vain keskustella lapsesi kanssa siitä, miten hänen tulisi toimia, kun kaveri kohtelee huonosti. Pienellä lapsella ei tällaisia toimintamalleja usein luonnostaan ole.

Jos vanhempani aikoinaan puuttuivat tilanteeseen, kun kaverini käyttäytyi minua kohtaan huonosti, kaveri suuttui siitä jälkikäteen minulle, ja tilanne oli vain pahempi kuin silloin, jos kukaan ei olisi puuttunut siihen. Siksi en välttämättä suosittele suoraa puuttumista ainakaan ensimmäisenä keinona.

Voit tietysti myös rajoittaa lastesi ja huonojen kaverien yhdessäoloa, ja yrittää saada lapsesi tutustumaan toisiin ja toisenluonteisiin kavereihin.

Tässä oli hyviä neuvoja. Mulla oli myös lapsena manipuloiva ja määräilevä kaveri, jota jossakin määrin pelkäsin. Hän osasi olla tosi ilkeä ja pahimmillaan hän oli, kun kukaan aikuinen ei nähnyt.

Olisin myös tarvinnut aikuisen apua tuon kaverisuhteen katkaisemiseen tai siihen miten olisin oppinut pitämään paremmin puoliani häntä vastaan. On todella turhauttavaa olla tuollaisessa kaverisuhteessa ja tuo kaveri saattaa myös murentaa lapsesi itsetuntoa tuolla käytöksellään.

 

[ap]

Jos näen, että kaveri toimii väärin, puutun siihen. Aivan samoin puutun, jos oma laseni käyttäytyy huonosti kaveriaan kohtaan. Jos kaveri omii koko ajan lapsen leluja, voisin sanoa keverille,että tuo ei ole reilua, vaan leikitään vuorotellen (tai tasapuolisemmin). Jos kaveri rikkoo leluja tahallaan, sanon että saa leikkiä vain omilla leluillaan niin kauan, kun alkaa tavarat pysymään ehjinä. Lapset tarvitsevat neuvoja ja ohjausta, eivät he kaikkea pysty omin päin selvittämään. Puuttumalla annat myös lapsellesi esimerkin, että on oikein puolustaa omia oikeuksiaan ja tavaroitaan, eikä antaa toisen pompottaa ja käyttää hyväkseen.

Juttelisin myös lapsen kanssa kaverista ja siitä miten hän voisi hyvällä tavalla pitää omia puoliaan. Jos lapsesta kaverin käytös tuntuu pahalta, neuvoisin häntä etsimään uusia leikkikavereita ja leikkimään ainakin toistaiseksi vähemmän tuon huonosti käyttäytyvän kaverin kanssa. Huonosti käyttäytyvä kaverikin voi muuttua, kun huomaa, että sinun lapsesi ei olekaan enää pompoteltavissa ja hänen käskyjensä alaisuudessa.

Ongelma on siinä, että 5v tykkää kovasti tuosta kaveristaan, joka mielestäni on melko hemmoteltu eikä osaa odottaa vuoroaan ja on alkanut pyytää tavaroita lapseltani. Aina sama virsi: tätä olen toivonut jo ja minäkin haluaisin tällaisen ja olen aina toivonut tätä ja voisinko saada tämän.

Ja tosiaan tuo koululainen ei ehkä koe myöskään raskaana sitä, että on aika paljon yksin, koska viihtyy myös kotonansa. On silloin tuon kaverinsa kanssa kun kaverille käy. Muuten keksii kotona kivaa tekemistä itselleen.

Mutta olen tästä keskustelusta saanut paljon apua. Emme ole kukaan täydellisiä ja puuttua varsinkin jos näen tuon pienemmän joutuvan kaltoinkohdelluksi (viedään leluja tai rikotaan) koska on liian pieni selviämään yksin vielä.
Keskustellla lasten kanssa jne.
Kiitos vastanneille.

 

[vieras]

Tuntuuko kenestäkään muusta, että kuvatunlaisia manipuloivia lapsia on yhä enemmän vai kuvittelenko vain? Liekö aikuisten itsekkyys ja oman edun tavoittelu näkyvissä jo pienissä lapsissa. Ja hemmotelluista lapsista tuntuu tulevan samalaisia.

 

[vieras]

kun kavereita oli meillä käymässä ja jos tuli riitaa yms. lasten kesken, esim. juuri vuoroista, tavaraa ei oteta toisen kädestä, kaikki on porukassa mukana. sanoin näille päälle päsmäröijille, että jos ei meidän perheen säännöt sovi, voi lähteä kotiin. mutta niin kauan kun ollaan nätisti ja asiallisesti, kaverit on tervetulleita. riitelijöitä ja pomottajia meillä ei suvaita. kukaan kaveri ei jäänyt myöhemmin tulematta vaikka meillä asetettiin rajat ikävälle käytökselle.

 

[ap]

Minulla oli pienenä tuollainen manipuloiva kaveri, ja kaikkein pahimmin hän käyttäytyi silloin, kun kukaan aikuinen ei ollut näkemässä. Pelkäsin kaveria todella, enkä uskaltanut hankkiutua hänestä eroon. Olisin tarvinnut aikuisen apua, mutta en uskaltanut kertoa tilanteesta, koska pelkäsin, etteivät aikuiset ymmärrä ja osaa auttaa, ja tilanne muuttuu vain pahemmaksi. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että kaverilla taisi olla jonkinlainen persoonallisuushäiriö.

Ehkä tilanteeseen olisi hyvä puuttua niin, että keskustelet ensin lapsesi kanssa ja otat selvää, mitä hän itse tästä kaveristaan ajattelee. Jos lapsi ei pidä kaverinsa toiminnasta, opeta hänelle toimintamalleja tällaisen ihmisen kanssa. Pyydä lastasi esittämään dominoivaa kaveriaan, ja esitä itse lastasi. Näin voit tarjota hänelle uusia malleja siihen, miten itseään voi puolustaa rakentavasti. Tai toki voit vain keskustella lapsesi kanssa siitä, miten hänen tulisi toimia, kun kaveri kohtelee huonosti. Pienellä lapsella ei tällaisia toimintamalleja usein luonnostaan ole.

Jos vanhempani aikoinaan puuttuivat tilanteeseen, kun kaverini käyttäytyi minua kohtaan huonosti, kaveri suuttui siitä jälkikäteen minulle, ja tilanne oli vain pahempi kuin silloin, jos kukaan ei olisi puuttunut siihen. Siksi en välttämättä suosittele suoraa puuttumista ainakaan ensimmäisenä keinona.

Voit tietysti myös rajoittaa lastesi ja huonojen kaverien yhdessäoloa, ja yrittää saada lapsesi tutustumaan toisiin ja toisenluonteisiin kavereihin.

Tässä oli hyviä neuvoja. Mulla oli myös lapsena manipuloiva ja määräilevä kaveri, jota jossakin määrin pelkäsin. Hän osasi olla tosi ilkeä ja pahimmillaan hän oli, kun kukaan aikuinen ei nähnyt.

Olisin myös tarvinnut aikuisen apua tuon kaverisuhteen katkaisemiseen tai siihen miten olisin oppinut pitämään paremmin puoliani häntä vastaan. On todella turhauttavaa olla tuollaisessa kaverisuhteessa ja tuo kaveri saattaa myös murentaa lapsesi itsetuntoa tuolla käytöksellään.

Näin minusta näyttää käyneen osaksi. Kuopus on ollut aika jämäkkä tapaus, mutta tuon ystävyyden myötä (tai kasvun takia) ja tuossa ystävyydessä ei olekaan.
Esim. sisarelleen kyllä pitää puolensa loistavasti, vaikka on pienempi.

 

[vieras]

Ongelma on siinä, että 5v tykkää kovasti tuosta kaveristaan, joka mielestäni on melko hemmoteltu eikä osaa odottaa vuoroaan ja on alkanut pyytää tavaroita lapseltani. Aina sama virsi: tätä olen toivonut jo ja minäkin haluaisin tällaisen ja olen aina toivonut tätä ja voisinko saada tämän.

Ja tosiaan tuo koululainen ei ehkä koe myöskään raskaana sitä, että on aika paljon yksin, koska viihtyy myös kotonansa. On silloin tuon kaverinsa kanssa kun kaverille käy. Muuten keksii kotona kivaa tekemistä itselleen.

Mutta olen tästä keskustelusta saanut paljon apua. Emme ole kukaan täydellisiä ja puuttua varsinkin jos näen tuon pienemmän joutuvan kaltoinkohdelluksi (viedään leluja tai rikotaan) koska on liian pieni selviämään yksin vielä.
Keskustellla lasten kanssa jne.
Kiitos vastanneille.

Meillä myös yksi tällainen kaveri. On jotenkin kylmä luonteeltaan, esim. lapseni oli tehnyt vaivalla kortin hänelle niin tuhahti, että hän on jo saanut monta tuollaista ja hienompia :/ Silti kaveri on tärkeä, mutta olen miettinyt, johtuuko se vaihtoehtojen puutteesta...

Aika vaikea on olla puuttumattakaan. Toivon, että koulussa saisi vähän kivaluontoisempia kavereita...

 

[ap]

Ongelma on siinä, että 5v tykkää kovasti tuosta kaveristaan, joka mielestäni on melko hemmoteltu eikä osaa odottaa vuoroaan ja on alkanut pyytää tavaroita lapseltani. Aina sama virsi: tätä olen toivonut jo ja minäkin haluaisin tällaisen ja olen aina toivonut tätä ja voisinko saada tämän.

Ja tosiaan tuo koululainen ei ehkä koe myöskään raskaana sitä, että on aika paljon yksin, koska viihtyy myös kotonansa. On silloin tuon kaverinsa kanssa kun kaverille käy. Muuten keksii kotona kivaa tekemistä itselleen.

Mutta olen tästä keskustelusta saanut paljon apua. Emme ole kukaan täydellisiä ja puuttua varsinkin jos näen tuon pienemmän joutuvan kaltoinkohdelluksi (viedään leluja tai rikotaan) koska on liian pieni selviämään yksin vielä.
Keskustellla lasten kanssa jne.
Kiitos vastanneille.

Meillä myös yksi tällainen kaveri. On jotenkin kylmä luonteeltaan, esim. lapseni oli tehnyt vaivalla kortin hänelle niin tuhahti, että hän on jo saanut monta tuollaista ja hienompia :/ Silti kaveri on tärkeä, mutta olen miettinyt, johtuuko se vaihtoehtojen puutteesta...

Aika vaikea on olla puuttumattakaan. Toivon, että koulussa saisi vähän kivaluontoisempia kavereita...

Itsekin mietin että pitäisi tarjota lisää vaihtoehtoja. Kuopuksella on kyllä toinenkin samanikäinen ystävä ihan lähellä, ja oma sisar siis usein kotona (samaa sukupuolta) ja sitten on muutama eri sukupuolta- lähellä siis asuvista.

Jostain syystä kuopus valittaa kyllä tuon toisen ystävän käytöksestä: Minä sanoin että haluan olla se ja se, mutta xxx sanoi että hän haluaa olla se, vaikka minä ehdin ensin. Mutta ei koskaan valita tuon käytöstä, joka osaa melko "aikuismaisesti" mielestäni hallita.

Kiinnostuksen kohteet ovat samat tuon mielestäni aika kierolla tavalla käyttäytyvän kanssa. (siis tuo että ei määrää suoraan, vaan ovelasti päätyy aina olemaan itse koneella, itse ottamaan parhaimman jne) Tästä syystä lapseni kai viihtyy hänen kanssaan.

 

[Madeleine02]

En lukenut ketjua mutta kerron meidän tytöstä. ollut aina hiljainen ja ujo. Naapurissa samanikäinen tyttö äänekäs ja aina menossa. Tytöt olivat parhaat kaverit siihen asti kunnes aloittivat eskarin.
Yllättäen meidän tyttö ei halunnutkaan enää olla tuon naapurin tytön kanssa. Ja usein sitten riitelivät kun olivat yhdessä. Syynä se että oma tyttöni "heräsi" eikä enää totellut toista joka asiassa. Naapurin tytölle ollut aika kova paikka kun joutu hylätyksi. Mutta ei vaan yhteispeli suju yrityksistä huolimatta.
Jopa eskarin opettaja oli joutunut puuttumaan tyttöjen väleihin kun koki että tuo naapurin tyttö komenteli liikaa meidän tyttöä.
Ite saavat jatkossa päättää minkä verran ovat tekemisissä.

 

[LH]

Lueskelin tätä ketjua vielä nyt illalla uudestaan, ja pitää kommentoida sen verran vielä, että mun mielestä kuulostaa vähän pelottavalta tuo, ettei lapsesi koskaan valita tämän huonosti käyttäytyvän kaverin käytöksestä, vaikka kivemman kaverin käytöksestä valittaakin. Ja sekin kuulosti vähän pelottavalle, että lapsesi väittää tietokonetta pelattavan tasapuolisesti, vaikka näin ei selvästi olekaan. Tulee siis mieleen, että huono kaveri on niin pelottava ja manipuloiva lapsesi mielestä, että lapsesi pitää esittää aikuisille kaiken olevan hyvin, koska jos aikuiset saavat tietää lapsesi kertoneen kaverista, tämä saattaa alkaa käyttäytyä lastasi kohtaan entistä julmemmin. Tai jotain sinne päin. Juuri tällainen kuvio oli aikaisemmin omalla kohdallani, ja luulenpa, että jos siihen olisi puututtu ollessani viisivuotias, niin monen vuoden piina olisi jäänyt kokematta. Lapset voivat olla toisilleen aivan yhtä julmia kuin aikuisetkin, eikä tämä lapsuuteni kaverisuhde juuri eronnut rankkuudeltaan väkivaltaisesta parisuhteesta. Kaikki aikuiset luulivat aina meidän olevan todella hyviä ystäviä, ja esitin aina kaikille, että kaveri on paras mahdollinen. Muuta en uskaltanut ja puolustautua en osannut. Kaiken lisäksi suhde tuohon kaveriin todella nakersi itseluottamusta ja itsetuntoa ja vaikuttaa ystävyyssuhteisiin vielä nyt aikuisenakin.