Miten puuttuisit tähän lasten ystävyyteen/pulmaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitätekisit
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitätekisit

Vieras
Kyseessä 8v lapset. Lapsellani on kaveri, jonka kanssa viettää melko paljon aikaa. Tämä kaveri on melkolailla pompottelevaa ja pomottavaa tyyppiä. Sattumalta näin tilanteen, jossa voimien mittely ja leikkiminen meni yli , ensin leikkitappelua jonka jälkeen- kaveri jo löi lastani, jonka jälkeen vielä potkaisi selkään kahdesti. Puutuin välittömästi tilanteeseen, pidin puhuttelun ja ohjasin tätä kaveria pyytämään anteeksi lapseltani. Sanoin myös, että tämä oli viimeinen kerta, ja lyöminen ja potkiminen on väkivaltaa, mitä ei harrasteta meillä eikä missään muuallakaan, ei leikeissä tai muutenkaan. Sanoin, että tämä oli viimeinen kerta, tai he eivät voi olla enää kavereita (ovat siis tutustuneet koulussa ja leikkineet vuoden päivät).

Tämä lapsi pyysi anteeksi ja sanoi ,ettei enää tee niin. Lapsen lähdettyä otin asian tarkemmin puheeksi oman lapseni kanssa. Selvisi, että tämä kyseinen kaveri on muutaman kerran ennenkin käynyt käsiksi lapseeni - siis yhtäkkiä alkanut vain kesken leikkien lyödä ja potkia. Meidän lapsi ei ollut saanut tästä meille sanotuksi, kun nolotti, hävetti ja itketti. Lapsemme oli käskenyt lopettamaan, mutta sillä ei ollut vaikutusta asiaan. Lapsi haluaisi kuitenkin olla tämän kaverin ystävä, mutta sanoin, etteivät he voi olla kavereita jos lyöminen ja potkiminen jatkuu. Sanoin, että leikkiminen onnistuu ainoastaan ja vain meillä, valvovan silmän alla, ja jos lyömistä tai potkimista vielä esiintyy, ei kaveruus voi jatkua.

Miten itse toimisit?

Huolettaa, sillä tuntuu että tämä kaveri on lapselleni tärkeä, mutta enhän voi antaa hänen liikkuvan tällaisen kiusaajan kanssa, joka häntä lyönyt - olkoon vaikka kuinka tärkeä kaveri. Ehkä on myös liikaa, että tämä lapsi tulisi enää meillekään leikkimään.
 
Antaisin leikkiä vain niin että voin puuttua tapahtumiin tarvittaessa.
Jos toinen jatkaa väkivaltaista käytöstä niin välit on katkaistava vaikka se lapsesta tuntuukin tietysti ikävältä. Ainakin joksikin aikaa.
 
Ehkä sitten voisin antaa leikkiä meillä kotona, vain ja ainoastaan. Nämä muut päällekäymiskerrat ovat käyneet tällä kaverilla ollessa.

Muiden kavereidensa kanssa lapsellamme on ollut tasavertaiset leikit, kun painitaan tai nujutaan niin sekin on ollut nauruntäyteistä ja tasapuolista, ei mitään nyrkkejä tai potkuja.
 
Salli heidän leikkiä valvonnan alaisena, teet ehkä palveluksen kyseiselle kaverille puuttumalla tilanteisiin.

Tulee sellanen fiilis että onkohan lapsi saanu kattoa taiå pelata jotain väkivaltajuttua kun noin käyttäytyy?
 
Vastailen vielä tänään... Olen siis alkuperäinen kirjoittaja... En ole puhunut lapsen vanhempien kanssa, en tunne heitä ollenkaan. Lapset keskenään ovat siis tutustuneet koulussa ja vaihtaneet numeroita ja tätä kautta sitten leikkineet pihalla tai sitten meillä tai kaverin kotona, kun ovat luvan saaneet. Jotenkin edelleen ahdistaa tämä ajatus tuosta fyysisestä päällekäymisestä.

On ollut myös talvella sellaista, että lapsemme on esim lupautunut tulemaan tälle kaverilleen leikkimään, mutta kun ei olekaan päässyt niin on saanut haukkuryöpyn puhelimen kautta jolloin jouduin myös puuttumaan asiaan. On jotenkin tosi dominoiva kaveri tämä.
 

Yhteistyössä