Niin, se katetri tosissaan... :x Esikoisesta se meni suht ok mutta kakkosesta sitä jouduttiin laittamaan kahtena päivänä kun leikkausta siirrettiin. Ekalla kertaa siinä jotenkin ryssivät ja se tuntui ikävältä vielä poisoton jälkeenkin, vessassakäynnit sinänsä iltana oli tuskaa ja seuraavana päivänä uudelleenlaitto jotain kamalaa. Kolmosesta onneksi laittoivat vasta puudutuksessa.
Ja se selkään pistäminen. Kahdesta ekasta meni hyvin vaikka etukäteen vähän jännitin mutta kolmannella kertaa jostain syystä en meinannut pystyä rentoutumaan ja se tuntui ikävältä.
Puudutuksen laitto meni hyvin vaikka tärisin ku mikäki, pelotti niin paljon kun mieskään ei saanut tulla leikkaussaliin ja sit kun ne ei saanu sitä tippaa laitettua, ni pelotti se puudutuksen laittaminen et jos se sattuu yhtä paljon 
(oon vähän höntti tän neulakammoni kanssa, mua ei se leikkaus pelottanu, ainoastaan ne saamarin neulat..) Vähän myös pelotti et mitä mulle tehdään koska en ollut perehtynyt ollenkaa siihen, millanen se leikkaus on. Olinhan koko ajan siinä uskossa et alakautta se tulee enkä halunnut sit lietsoo mitään pelkoa aiemmin et jos joudunkin leikkaukseen (ku kellään ei koskaan tunnu olevan mitään hyvää sanottavaa siitä, tuntuu et se on jotenki "väärä ja huonompi synnytystapa" jos joutuu leikkaukseen) joten vähän sen puoleen jänskätti maata siinä leikkauspöydällä. Mulla se leikkaus kesti vähän normaalia pidempään kun ne ei meinannut saada vauvaa ulos kun oon niin pieni, ni siinä ne sitä aikansa ulos survo mut missään vaiheessa ei ollut hätää että vauvalla ei ois kaikki hyvin. Mulle näytettiin vauvaa ihan kunnolla siinä mun vieressä, ite olin jotenki niin sekasin jännityksestä ja lääkkeistä etten oikein muista sitä. Heräämöön en joutunu, pääsin suoraan huoneeseeni johon iskä ja vauva tuli n.10min mun perässä. Seuraavana aamuna pääsin jo ite liikkumaan, mä puuduin vähän liikaa ni tunsin vasta yömyöhään mun molemmat jalat