Koin avautumisvaiheen ja kiireellisen sektion, vaikka sektioon meneminen oli koko ajan tiedossa.
Kaikki meni hyvin, kai, noin teoriassa. Siis vauva voi mainiosti ja äitikin olis kursimisen jälkeen kasassa
Valmistelut katetrinlaittoineen ja puudutuksineen oli ok. Itse leikkaus tuntui aika velmulta, niin kuin joku käsilaukkua tonkisi. Eka vuorokausi oli ihan helvetin kipeä, mutta en tiedä miten kipeä olisin ollut alateitse synnyttämisen jälkeen. Vauvan hoito oli hankalaa. Huonosti sai osastolla apua (varmaan ihan synnytystavasta riippumatta). Kotiuduin kolmen yön ja yhden itkupotkuraivarin jälkeen ("minähän en tänne enää jää!"). Aamuyöt oli tosi kipeitä ehkä viikon, joten miehen apua tarvitsin yöimetyksillä kun liikkuminen oli hiiiiiiiidasta. Mut muutoin toivuin kyllä ok, kipulääkettä käytin pari viikkoa ihan säännöllisesti ettei kipu olisi häirinnyt esim. maidontuloa. Imetyshän meillä meni sitkeistä yrityksistä huolimatta osittaisimetykseksi, kun maito ei vaan noussut niin ei noussut, en sitten tiedä oliko tässä sektiolla osaa tai arpaa. 4-5 viikkoa sitä sektiohaavaa ajatteli aina vähän liikkuessaan, sittemmin ei kiinnittänyt huomiota. Arpi oli minulle yhdentekevä, tuli entisen päälle.
Menisin uudestaan, koska vaihtoehtoja ei ole, jos meinaan lisää lapsia saada. Ulosautto oli niin tiukka että joutivat saksimaan kohtua vähän ristiin ja rastiin, ja nyt ennen seuraavaa raskautta pitää pitää vähintään 2v tauko ja käydä äippäpolilla tarkastuksessa ennen kuin saadaan "raskauslupa" (jos saadaan, koskaan ei toipumista etukäteen tiedä).
Jos saisin valita, valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen. Ja olisin valinnut ekankin kohdalla, jos olisin voinut. Toki en tiedä, millainen ponnistusvaihe olisi ollut, mutta ainakin avautumisvaihe sujui ihan huomaamatta (niin, en siis oikeasti tajunnut synnytyksen olevan oikeasti käynnissä, eikä tajunnut minua hoitanut kätilökään), vaikka välillä vähän jomottelikin. Uskon, että suhteeni lapseen olisi ollut alusta pitäen läheisempi jos olisin saanut tavata hänet aiemmin kuin 4h syntymästä ja jos olisin pystynyt ensimmäisen vuorokauden aikana ajattelemaan muuta kuin kipua. MUTTA, tosiaan, ekan vuorokauden jälkeen ei moittimista!
Tarvittaessa sektio on paikallaan, ja hienoa että sekin vaihtoehto on, mutta aina jos alatiesynnytykseen on järkevä mahdollisuus niin en ymmärrä kuka haluaisi tämän reitin... heräämössä oli aika pirun yksinäistä.
tiedän,että kun on sen aika,niin luotan itseni täysin hoitohenkilökunnan hyvään huomaan.
