Suunniteltu sektio? (toipuminen? vauvan vointi ym?)

["kat"]

Minulle tehdään suunniteltu sektio rv 40+3 perätilan vuoksi, vauvan painoarvio on n. 3.6kg eli ihan hyvän kokoinen, täysiaikainen vauva on tulossa, perätilassa on istuskellut viikon verran.

Haluaisinkin nyt kuulla kokemuksia suunnitellusta sektiosta.
Miltä itse operaatio tuntuu? Miten siitä toipuu? Kuinka pian vauvan saa syliin? Kuinka pian pystyy käymään itse vessassa, syömään, hoitamaan vauvaa?
Miten haava on parantunut ja vatsa palautunut? Onko jäänyt hyvin näkyvä arpi?

Entä onko vauva voinut hyvin sektion jälkeen? Onko vauvan voinnilla ylipäätään eroa sektion/alatiesynnytyksen välillä?

Miten kotona on sujunut?
Pystyykö esim viikko sektion jälkeen kävelemään jo varovasti ulkona, tai ajamaan autoa..? (mietin vaan isompien lasten kerho ym kuljetuksia), mies on tosin pari viikkoa kotona.

Millainen olo ylipäätään jäänyt suunnitellusta sektiosta? Oletko ollut tyytyväinen, vai onko jäänyt harmittamaan? Itse olin niin orientoitunut synnyttämään tämänkin alateitse että alkuun oli vähän pettynyt olo, lähinnä sen takia että en olisi sitä sektiohaavaa ja pidempää toipumisaikaa halunnut... Mutta nyt olen yrittänyt miettiä positiivisia puolia kuten sitä että itse synnytyksestä en joudu kärsimään vaan kaikki käy nopeasti ja ennalta suunnitellusti.

 

["Hei"]

Mulle on tehty kaksi suunniteltua ja yksi hätäsektio.
Kaikista olen toipunut hyvin ja saanut jo samana päivänä vauvan syliin ja seuraavana päivänä jo itse hoitanut.
Viimeisestä nousin samana päivänä jo ylös.
Tärkeintä on nopea liikkeelle lähtö ettei jää sänkyyn makamaan vaikka sattuu nouseminen.
Ekasta kävin jo reilun viikon päästä kävelemässä rauhallisesti 6km.
Ajanut autoa 3vrk:n jälkeen.
Itselläni ei olle ollut sektiolle vaihtoehtoa kun on osittain kaksiosainen kohtu.
Kaikki menee varmasti hyvin ja ota lääkettä vaikka ei sattuisi muutaman päivän ajan ainakin. Minunkin käskettiin vaikka ei koskenut mun kipukynnys on joidenkin kätilöiden mielestä korkea.
Heräämössäkin aloin heti liikuttamaan varpaita kun tunto alkoi palata. Pääsi pian vauvan luo.
Kysy jos jotain jäi epäselväksi.

 

["hei"]

Luin vielä sun tekstiä.
Mulla eka viilto on viistosti ja en tosi vaalee aikaa 7v. Kaksi muuta on pysty kun toinen sektio oli hätä, jälki on vaalea ja viimeisestä aikaa 2v.

 

[hyvä kokemus]

Itselläni vajaa 3v takaa kokemus suunnitellusta sektiosta poikkitilan vuoksi. vauva oli viistossa ei aivan poikittain. tehtiin pitkä pysty viilto, joka on haalistunut jo ihan vaaleaksi.
Minusta oli hyvä kokemus. Spinaalipuudutus ja sitten hävisi tunto tuosta rintojen alapuolelta kokonaan. Operaatio tuntui vähän hassulta kun tajusi, että jotain tapahtuu ja näin mutta mikään ei sattunut tai muuta. Vauvan näin heti, mutta vietiin sitten isukin kanssa sinne "jonnekkin" ja minut vietiin heräämöön.
Heräämöstä pääsi kun varpaat liikku ja siitä osastolle ja heti sain vauvan viereeni. Leikkaus oli aamulla 8 ja illalla kuudelta "nostettiin pystyyn" eli piti lähteä liikenteeseen. Se tunne kun nousi pystyy oli huima mutta kyllä siitä selvisi. Itse halusin pitää katetrin veilä ensimmäisen yön ettei tartte lähteä yöllä vessaan pyrkimään. -varsinkin kun sain etukäteen "vinkin että JUO PALJON VETTÄ" ja nimenomaan vettä ei mehua, ensimmäisen vuorokauden aikana. Ja minä todella join paljon! Joutuivat yöllä tyhjentämään sen pussinkin ettei tullut yli. en tiedä mihin tämä perustuu mutta uskon että se saattoi auttaa, koska en todellakaan ollut kipeä. toinen hyvä neuvo minkä sain niin on se, että ota kipulääkettä mielummin liikaa kun liian vähän heti kättelyssä. Tätäkin noudatin, ensimmäisen vuorokauden otin sitä "tujumpaa" lääkettä heti kun vähänkään vihlas tms. Ja en tarvinnut kipulääkettä kun vuorokauden.
Leikkausta seuraavana päivänä jo kävelin sairaalassa käytäviä ja hoitelin vauvaa kun joku nosti viereen (en uskaltanut vaipan vaihoa edes yrittää).
Pääsin sairaalasta kolmantena päivänä leikkauksesta eli tosi aikaisin ja kotona ei ollut mitään pulmaa. Pihassa kävelin heti samana päivänä ja autoakin ajelin kyllä alta viikko leikkauksesta.
Tsemppiä sinulle ja hyvin se menee!