Kokemuksia onko tauko suhteessa auttanut????

[just joo]

"Nainen vastaa tinnille", vaikutat fiksulta naiselta, kerro nyt minulle onnettomalle, millainen on hieno puoliso sinun mielestäsi.

Kiitos jo etukäteen))

 

[Nainen vastaa Naiselle hädässä.]

Minut taidettiin jo tuomita siitä, että oletan, että mies ilmoittaa minulle menoistaan ja koska tulee yms. Minulle tämä on molemmin puolin reilu menettelytapa. Mies kokee tämän kontrollointina. Itse hän kuitenkin aivan samalla tavalla olettaa, että ilmoitan hänelle, mihin menen, kenen kanssa ja koska tulen. Minua ei häiritse, jos olen kavereiden kanssa menossa ja mies soittaa tai lähettää viestin kysyäkseen esim. miten menee yms. Miehen mittapuullahan tuokin olisi kontrollointia. Tarkistussoittojahan nuo ovat. Itse kun noin teen, olen heti penäämässä tilanneraportteja ja taas hän on se aikuinen ja hänellä on oikeus olla ja päättää omista asioistaan.

Kysyisin sinulta tähän vielä tarkennusta, koska viesteistäsi se ei selviä: kerroit esimerkin baari-illasta aiemmin. Onko niin, että mies ei reagoi viesteihisi vihamielisesti kyttäämisenä, mutta sinä olet aamulla vihainen? Onko mies vihainen, kun lähetät kysymyksiä siitä, missä hän on?

Jos molemminpuolin lähetätte kysymyksiä toisen menoista ja tuloista, eikä kumpikaan suutu vaan kysyy ne informaationa, niin asia on ok. Toki parisuhteessa saa kysyä. Kysymys onkin siitä, saako toisen menemisistä ja niiden muuttumisesta suuttua tai närkästyä. Jos mies on vihainen, koska sinä kyttäät, mutta pitää oikeutenaan silti kysellä sinulta, silloin kyseessä on selvä kaksoisstandardi.

Mies vetoaa usein myös siihen, että olen mustasukkainen (varsinkin kun on kyse noista naisista) ja tällä tavalla tuomitsee mielipiteeni turhiksi. Kuitenkin hän itse baarissa on töninyt miestä, joka oli liikaa rintojeni lumoissa (hän ei kuitenkaan koskenut tai mitään lähestymistä edes yrittänyt tai ehkä ehtinyt yrittää). Mustasukkaisuutta kai tämäkin. Ja minun mielestäni ihan ok, kunhan ei liiallisuuksiin mene.

Tuo on pelottava esimerkki: mies on aggressiivinen...

Hänelle itselleen on päivän selvää, että kun hän haluaa, hän menee kavereidensa kanssa baariin. Siis ilman minua. Olin järjestämässä pikkujouluja lähinnä kavereilleni ja mies tuntui haluavan mukaan. Niinpä kutsuin mukaan myös muutaman miehenkin kaverin, joista kuitenkaan ei aluksi tuntunut kukaan lyhyellä varoitusajalla pääsevän. Sanoin sitten miehelle, että ehkä pidämme kuitenkin bileet ihan minun kavereideni kesken, niin kuin oli oikeastaan tarkoituskin. Mieheltä alkoi tulla vitsi-muodossa olevia kommentteja siitä, miten häntä ei ollutkaan kutsuttu ja että hän oli pettynyt siitä. Lopulta siis kutsuin miehen ja pari kaveriakin pääsi mukaan. Mutta hän siis itse kuitenkin olettaa olevansa tervetullut minun illanviettoihini (ja kyllä hän onkin), mutta taas, jos minä oletan toisin päin, tuppaudun mukaan ja rajoitan.

Tuossa on taas kaksoisstandardi. Kerro tämä hänelle, kuten olet sen kertonut täällä.

Hänellä on hirveästi ideoita siitä, mitä hän haluaisi tehdä. Kavereiden kanssa tietysti voikin mennä pelaamaan biljardia tai baariin, mutta minun kanssani hän tahtoo yleensä jäädä kotiin ja katsoa passiivisena televisiota. Kun yritän ehdottaa jotain, mikään ei kiinnosta tai ei jaksa, ja kun pyydän, että hän sitten keksisi jotain, hän taas hermostuu, että hänellä on oikeus levätä ja olla aivan rauhassa. Ei siinä, voi levätä toki. Ei vain joka ilta. Käymme toki kahvilla ja joskus syömässä, mutta mitään muuta hän ei tunnu jaksavankaan. Mutta kun kaveri ehdottaakin samaa kuin minä edellisenä päivänä, niin kyllähän olisi kiva mennä.

Hän ei enää pidä sinua kaverina. Se voi johtua siitä, että tappelette paljon tai hän pelkää baarissa tapahtuvan jotain kiusallista. Päättyvätkö yhteiset baari- tai harrastusiltanne yleensä hyvin vai riitaan?

Seksissäkin menee usein niin, että kun minä haluan, ei miestä voisi vähempää kiinnostaa. Kun minä sanon ei, hän joko ei luovuta ennen kuin myönnyn tai antaa asian olla ja on vaikka kuukauden ilman seksiä. Minä olen antanut myös olla, koska olen olettanut, ettei tee mieli (minun aloitteenihan eivät siis yleensä kelpaa), sitten hän onkin yhtäkkiä pamauttanut, että minä olen pihdannut kuukauden. Siis olen pihdannut, koska sanoin, ettei tee mieli kuukausi sitten...

Tuosta asiasta ei selviä muuta kuin puhumalla.

En tiedä mitä peliä tämä sitten on...

Tämän viestin perusteella poikaystäväsi on lapsellinen, aggressiivinen ja käyttää läheisyyttä valuuttana. Keskustele siitä hänen kanssaan, jos jaksat ja pystyt, mutta keskity nyt itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Tapaa ystäviäsi ja pyöritä näitä heidän kanssaan; muiden tuki on todella tärkeää ja sinut tuntevat ja lähelläsi olevat ihmiset tarjoavat parhaan avun.

 

[Nainen vastaa kun kysytään.]

"Nainen vastaa tinnille", vaikutat fiksulta naiselta, kerro nyt minulle onnettomalle, millainen on hieno puoliso sinun mielestäsi.

Kiitos jo etukäteen))

Olkoon provo tai tosissaan, vastaus on sama: sinulle sopiva.

 

[just joo]

"Nainen vastaa tinnille", vaikutat fiksulta naiselta, kerro nyt minulle onnettomalle, millainen on hieno puoliso sinun mielestäsi.

Kiitos jo etukäteen))

Olkoon provo tai tosissaan, vastaus on sama: sinulle sopiva.

No ei ollut provo, vaan sinun puolison hyvät ominaisuudet, mitkä ne olisivat?

 

[Elämää oppinut]

Luin kaikki kirjoitukset läpi, melko selkeä tapaus.

Kukaan mies (tai nainen), joka kunnioittaa ja rakastaa puolisoaan, ei anna ystäviensä (tai kenenkään) kohdella rakastettuaan loukkaavasti. Tällaisessa tilanteessa voi kumppani ilman mitään suureellisia eleitä näyttää ”kiusaajalle”, että TÄMÄ POIKA-/TYTTÖYSTÄVÄNI/PUOLISONI ON MINULLE TÄRKEÄ. Huomioida tätä, näyttää kiusaajalle, että ”jos olet tosiystävä, arvostat myös kumppaniani, niin kuin minäkin teen”.

Käyttäytymisestä näkee, onko suhteessa kunnioitusta ja arvostusta ilman lahjomisia tai suullisia vakuutteluja. Ja käytöksestä näkee myös arvostuksen puutteen ja välinpitämättömyyden.

Tässä tapauksessa mies antaa ystäviensä kohdella puolisoaan huonosti. Ap kertoi, että mies on puhunut näille naisille heidän parisuhteestaan. Juontaako naisten käytös näistä ”ennakkotiedoista”. Mies on antanut heille kuvan, että ap ei ole kunnioituksen ja arvostuksen arvoinen. Ja kun hän ei näytä näiden ystäviensä läsnä ollessa arvostustaan ja rakkauttaan, mistä nämä ystävät saisivat mallia hyvälle kohtelulle. Tietenkin, jokainen fiksu ihminen kohtelee toista kunnioittavasti ilman ohjeistustakin.
Ap ei voi vaikuttaa miehensä ystävien käytökseen, mutta mies voi, jos haluaa.

Parisuhteessa on ihan tervettä pitää toinen ajan tasalla menemisistään. Siinä ei tarvita mitään mustasukkaisuuksia tai kyyläämistä, vaan yksinkertaisesti se on vapaaehtoista kunnioitusta toista kohtaan. Kukaan normaali ihminen ei myöskään suutu siitä, jos puoliso soittaa kysyäkseen ”missä olet”, jos ilmoitettu aikataulu pettää. Kysyjä voi ylireagoida, koska hän ei tiedä tilannetta, mutta vastaajalla ei ole mitään syytä vetää hernettä nenäänsä.

Itse olin kerran aivan paniikissa, kun mies ilmoitti tulevansa (päivällä) kahteen mennessä. Kello tuli 4, eikä mitään ollut kuulunut. Soitin jo itkunsekaisena, koska pelkäsin jotain tapahtuneen. (Mies ajoi pari kk aiemmin kolarin matkallaan). Onneksi mies vastasi puhelimeen, ja kertoi olevansa matkalla – oli tullut yksi tapaaminen vielä sovittujen lisäksi, mutta hän ei tullut ajatelleeksi ilmoittaa myöhästymisestään. Hän ymmärsi hätäni, ja pyysi anteeksi - ja on sen jälkeen aina ilmoittanut aikataulun muutoksista.

Tosiasioita ap:n tarinasta:
Mies ei kunnioita kumppaniaan. Hän on itse mustasukkainen ja kontrolloiva, muttei siedä itseensä kohdistuvaa ”kontrollointia”. Hän ei selvästikään ole valmis sitoutumaan naisen haluamalla tavalla.

Nainen on ahdistunut miehen osoittamasta kunnioituksen puutteesta ja kontrollointi menee joskus liiallisuuksiin. Hän ajaa miehen ahtaalle, jolloin mies kapinoi. Pakottamalla ja vaatimalla ei voi mitään hyvää saavuttaa.

Ilman molempien osapuolten henkistä kasvua tästä suhteesta ei tule molempia tyydyttävää. Miehen on opittava kohtelemaan naista paljon paremmin ja seisomaan selkä suorana ”puolustamassa” naistaan. Miehen on ansaittava takaisin naisen luottamus.

Naisen on opeteltava olemaan rajoittamatta miehen yhteydenpitoa ystäviinsä ja perheeseensä, annettava tälle omaa aikaa. Luottamuksen takaisin saaminen vaatii aikaa. Onneksi tässä tapauksessa ei ole kyse pettämisestä, pelkkä miehen käytöksen muutos kunnioittavampaan suuntaa saa paljon hyvää aikaan.

Olette molemmat vielä tosi nuoria. Tämä on elämän opettelua. Jotkut eivät koskaan muutu, mutta sinä, ap, varmaan tunnet miehesi ja tiedät, onko ”kasvu” mahdollista. Jos sinusta tuntuu, ettet jaksa siinä suhteessa, päästä mies vapaaksi.

Tyytyväisyyden mitta suhteessa on odotukset ja niiden toteutumisaste. Jokaisella on omat tarpeensa, jos ne eivät tyydyty suhteessa, tulee huono olo, pettymyksiä, sanomista, riitaa, ahdistusta, turhautumista. Kukin itse tietää, saako suhteesta tarvitsemansa. Jos suhde kuluttaa enemmän kuin antaa, on harkinnan paikka…

”Jos puristat linnunpojan kämmeneesi liian tiukasti, se kuolee, mutta jos avaat kämmenesi, niin näet, haluaako se jäädä siihen. Joskus se lentää pois, mutta se voi myös palata vapaaehtoisesti.”

 

[Nainen taas joo.]

Luin kaikki kirjoitukset läpi, melko selkeä tapaus.

Korostaisin sanaa "melko". Parisuhde on aina kahden ihmisen toimimista keskenään ja tällöin yhden ihmisen kuvaus on aina puutteellinen.

Tässä tapauksessa mies antaa ystäviensä kohdella puolisoaan huonosti. Ap kertoi, että mies on puhunut näille naisille heidän parisuhteestaan. Juontaako naisten käytös näistä ”ennakkotiedoista”. Mies on antanut heille kuvan, että ap ei ole kunnioituksen ja arvostuksen arvoinen.

Ja nyt spekuloidaan vahvasti: eikö teidän tuttavapiirissänne ole ollenkaan esimerkiksi ihmisiä, joilla on railakas temperamentti, joiden sähellystä siedetään, koska se kuuluu heidän ominaisuuksiinsa ja jos joukkoon tulee uusi jäsen (esim. tyttöystävä), niin tälle asia selitetään tai hän se nopeasti huomaa, että "tuollainen tuo nyt on..."?

Niin. Tietysti mies on sanonut näille naisille, että tyttöystävä on ihan turha, joten ei sitä tarvitse kohdella hyvin... *rolls eyes*

Ja kun hän ei näytä näiden ystäviensä läsnä ollessa arvostustaan ja rakkauttaan, mistä nämä ystävät saisivat mallia hyvälle kohtelulle.

Onko tästä evidenssiä, vai oliko niin, että miehen tulisi näyttää tämä arvostuksensa siten, että korjaa ystäviensä käytöstä? Missään ap EI kirjoittanut, että mies kohtelisi häntä jotenkin erilailla tämän naisen seurassa...

Tietenkin, jokainen fiksu ihminen kohtelee toista kunnioittavasti ilman ohjeistustakin.

Kaikki eivät ole fiksuja.
¨

Ap ei voi vaikuttaa miehensä ystävien käytökseen, mutta mies voi, jos haluaa.

Riippuu tilanteesta: kuten huomasitte, ap:kin joutui laittamaan välit poikki ystäväänsä, koska tämä ei hänen arvionsa mukaan kunnioittanut hänen suhdettaan. Hän ei saanut ystäväänsä muuttamaan käytöstään.

Parisuhteessa on ihan tervettä pitää toinen ajan tasalla menemisistään. Siinä ei tarvita mitään mustasukkaisuuksia tai kyyläämistä, vaan yksinkertaisesti se on vapaaehtoista kunnioitusta toista kohtaan. Kukaan normaali ihminen ei myöskään suutu siitä, jos puoliso soittaa kysyäkseen ”missä olet”, jos ilmoitettu aikataulu pettää. Kysyjä voi ylireagoida, koska hän ei tiedä tilannetta, mutta vastaajalla ei ole mitään syytä vetää hernettä nenäänsä.

Tämä asia on vielä ap:n puolelta auki: kumpi vetää herneen nenään ja missä vaiheessa. Sitä ennen on aika turhaa vetää johtopäätöksiä puoleen tai toiseen.

Tosiasioita ap:n tarinasta:
Mies ei kunnioita kumppaniaan. Hän on itse mustasukkainen ja kontrolloiva, muttei siedä itseensä kohdistuvaa ”kontrollointia”. Hän ei selvästikään ole valmis sitoutumaan naisen haluamalla tavalla.

Korostan taas: naisen haluamalla tavalla. Kontrolliasia on edelleen auki.

Muutoin kirjoitat mielestäni asiaa...

 

[Nainen.]

"Nainen vastaa tinnille", vaikutat fiksulta naiselta, kerro nyt minulle onnettomalle, millainen on hieno puoliso sinun mielestäsi.

Kiitos jo etukäteen))

Olkoon provo tai tosissaan, vastaus on sama: sinulle sopiva.

No ei ollut provo, vaan sinun puolison hyvät ominaisuudet, mitkä ne olisivat?

Ne ovat.

Hän on kunnioittava, keskusteleva, sivistynyt, myös sydämeltään; antaa tilaa, hyväksyy tapani elää; ei räyhää turhasta, mutta kertoo tunteensa, myös huonot; näkee sosiaalisen elämäni merkityksen minulle eikä pyri muuttamaan sitä, aktiivinen omassaan; hellä; väistyy mieluummin takavasemmalle kuin menee mukaan aggressiivisiin tilanteisiin... näitä on varmasti tuhansia ja niiden muotoilu riippuu varmasti päivästä.

 

[auttanut]

Kokemuksia onko tauko suhteessa auttanut????

joo on auttanut ,kun mies huomasi ettei se löytänytkään toista hullua sisisilmäistä kodinhoitajaa/passaajaa/kannan sulle kaljat nokkasi eteen/paikka jossa saa piereskellä ja tehdä mitä haluaa /ja silti elää kuin sinkku/mutta,totesi ettei se ollutkaan enää suosiossa lihamarkkinoilla.

sitte se tuli takas joo ja paussi oli ohi.mutta,paremman puutteessa vain siis.

 

[ykkönen]

Olen siitä "kummallinen" nainen, että haluan myös olla se ykkönen. Se pitää näkyä, kun omat tai miehen ystävät tulevat kylään -> kunnioitus toista kohtaan. Silloin ystäväni eivät saa loukata miestäni ilman, että kommentoin asiaa ja vastavuoroisesti hänen ystävänsä pitää osata käyttäytyä seurassani ystävällisesti. Ei minusta kovinkaan suuri toive. Minun toiveeni ja mielipiteeni otetaan huomioon, mutta se ei tarkoita, että kaikki tehtäisiin niiden mukaan, vaan todellakin ajatellaan myös minua, kun sovitaan tapaamisia ystävien tai tuttujen kanssa. Parisuhteessa kaikki toimii, kun ollaan rehellisiä, avoimia ja toisia huomioonottavia. Jos siis haluan lähteä kaupungille Liisan kanssa syömään ja tanssimaan, kerron suunnitelmistani miehelle ja samalla kerron palaamisajan puolen tunnin tarkkuudella. Aika on helppo sanoa, koska tulen aina viimeistään viimeisellä bussilla. Jos en tule viimeisellä, tulen aikaisemmin, mutta en myöhemmin. Mies saa mennä menojaan rauhassa, kun vain kertoo minne, kenen kanssa ja milloin tulee. Sen ei pitäisi olla vaikeata toteuttaa hänelläkään. Mitään aamuun asti rientoja ei parisuhteissa tarvita. Silloin juominkejakin tulee helpommin otettua liikaa ja alkoholin piikkiin voidaan pistää moni tyhmä tekeminen.

Ystäviä on hyvä olla parisuhteen lisäksi, koska mikään ei ole niin varma kuin epävarma, eli parisuhde voi päättyä ja ystävät ovat silloinkin kullan arvoisia.

Vapautta ja itsemääräämisoikeutta himoitseva on ihminen, joka todella pitää antaa olla vapaana. Suosittelisin sinulle toisenlaista miestä. Jos haluat välttämättä kiusata itseäsi, voit jatkaa soutaa/huopaa elämääsi hänen kanssaan, mutta se ei vie elämääsi eteenpäin ja olet aina surullinen jäädessäsi "toiseksi" hänen ystävilleen. Nyt kun olette tauolla, yritä löytää itsellesi mies, joka täydestä sydämestään haluaa viettää kanssasi yhteistä vapaa-aikaanne, eikä vain ystäviensä kanssa. Varo kuitenkin sotkeutumista niihin iilimatoihin, joihin itse olen muutaman kerran törmännyt. He hengittävätkin vain sinun kauttasi eli vain sinun ensiksi hengittämääsi ilmaa. Kun kysyt: mitä tehtäisiin! He vastaavat: mitä sä haluut? jne. Miehellä pitää olla omia kavereita, mutta liika on liikaa ja tarkista heti alussa, miten he suhtautuvat sinuun ja miten usein saat/joudut olemaan yksin.

Tauot suhteissa avaavat silmiä ja ovat todella tärkeitä, jos niitä käyttää hyödyksi. Tiedän naisen, joka lopetti pitkän suhteen, koska mies ei halunnut sitoutua ja seurusteli n. vuoden verran miehen kanssa, joka väitti olevansa huonossa suhteessa. Ystäväni oli siis toinen nainen tämän ajan. Mies oli todellinen herrasmies, mutta ei saanut eroa naiseen aikaseksi. Sitten hupsista, ja herrasmiehen nainen oli raskaana. Herrasmies jäi naisen luokse ja ystäväni jäi taas yksin. Lähes herrasmiesepisodin ajan entinen miesystävä yritti maanitella ystävääni takaisin. Ystäväni pohti miten erilaisia miehet olivat: toinen perusjuntti suomalainen ja toinen taas huomaavainen herrasmies. Aikansa maaniteltuaan, mies kuitenkin sai ystäväni vakuutetuksi, että heidän pitää jatkaa. Nyt ovat olleet yhdessä taas vuosia ja lapsenkin pyöräyttäneet. Ilmeisesti heillä parisuhde toimii ihan ok, mutta lempi ei roihua. Rivien välistä saan kuulla, että ystäväni tyytyi mieheen, kun muita ei enää ollut tarjolla.

Mitä opimme tästä, vai onko toisten elämänkoukeroista mitään mahdollista oppia? Itse ainakin opin, että on oltava yhdessä miehen kanssa, joka rassaa aina jollakin tasolla tai valittava yksinolo ja ystävät.

 

[Naisen kokemuksia.]

Mielestäni kirjoituksesi, ykkönen, oli todella hyvä ja kertoo monin sanoin sen olennaisen: teillä on yhteiset pelisäännöt, jotka on yhdessä sovittu.

Omassa suhteessani vaatimus siitä, että pitäisi kertoa puolen tunnin tarkkuudella milloin tulen, olisi mahdoton; samoin vaatimus siitä, ettei yöjuoksuja sallita. Meillä sallitaan, molemmille. Silti olemme toistemme ykköset. Jos teemme suunnitelmia yhdessä, niitä kunnioitetaan, mutta muuten olemme vapaita menemään kuten haluamme. Menemme myös yhdessä aina tilaisuuden tullen -valitettavasti niitä on mieheni työn vuoksi aika harvoin.

Miehelläni on ystävä, jonka mielestä homovitsit ovat elämän suola; minua tämä loukkaa todella paljon (tunnen fyysistä pahoinvointia, oikeasti), koska useat läheiset ystäväni ovat seksuaalivähemmistöjen edustajia ja teen työtä heidän parissaan. Olen nauramatta, mutta en oleta miehen lopettavan ystävyyttä. Pelkää yhteisiä juhlia ja sitä, että omat ystäväni tulevat loukatuiksi, mutta sekään ei ole mielestäni syy rikkoa välejä.

Haluaisinkin kysyä ap:lta, että onko hän yrittänyt tutustua tähän naiseen?

 

[Nainen hädässä!]

En koe, että mies minua varsinaisesti kontrolloida yrittää. Hän vain pitää itsestäänselvänä, että hänellä on "oikeus" tietää, mitä teen ja soittaa ja varmistaa yms. Minulla tuota samaa oikeutta ei sitten kuitenkaan ole...

Homma menee esim. niin, että mies sanoo lähtevänsä käymään kaverilla kahvilla. Kysyn meneekö pitkään, mikä on illan suunnitelma, tehdäänkö vielä jotain. Sanoo, että katsellaan, soittaa vaikka sitten. Yritän kysyä arviota, pari tuntia esim. että tiedän nyt suunnilleen, mitä ehdittäisiin tehdä. Vastausta ei oikein saa. Saattaa jopa sanoa, että mieti sillä aikaa, mitä haluat illalla tehdä. OK. Jään kotiin, puuhailen jotain omiani ja parin kolmen tunnin päästä kun miestä ei näy, esim. soitan, että mikä on tilanne, onko kohta tulossa. Hän hermostuu, että hoputan häntä. Sanon, että haluan vain tietää suunnitelmista vai teenkö omia, jos häntä ei kiinnosta. Hän sanoo, että ilmoittelee kohta. Puhelu loppuu miehen puolelta närkästyneeseen "minua rajoitetaan"-asenteeseen, kun taas minä jään kiukkuisena kihisemään ja miettimään, odotanko vielä hetken vai lähdenkö kaverille kahville. Yleensä ilmoittelua ei kuulu tai se tulee tuntien päästä, että mennään pelaan bilistä tai baariin yms. Tässä vaiheessa minulla palaa hermot ja syttyy sota. Näin se menee...

Elämää oppineen kanssa olen aika samoilla linjoilla kaveriasiasta. Tuntuu juuri siltä, että jos käyttäytymisellään ja omalla olemisellaan, tekee selväksi, että kunnioittaa kumppaniaan, tekee samalla myös selväksi sen, että olettaa kavereiden osaavan käyttäytyä asiallisesti kumppania kohtaan ihan kaveruuden menettämisenkin uhalla. Tavallaan ajattelen, että jos joku minun kavereistani alkaisi terrorisoida miestä, hän ei arvostaisi minun suhdettani häneen eikä sitä kautta minuakaan. Eri asia on tietysti, jos mieskään ei osaa olla asiallinen. Eli jos miehen kaverit ajattelisivat, että mies arvostaa minua ja puolustaa minua, eivät he noin käyttäytyisi. Jostain on vaan jäänyt sellainen mielikuva, että minua kohtaan saa ja on hyväksyttävää olla töykeä. Ja hirveästi en heidän kanssaan samassa seurassa ole edes ollut, että jään miettimään, mikä on miehen asenne minua kohtaan, kun en ole paikalla.

 

[Nainen hädässä!]

Ensimmäinen nainen ei yrityksestä huolimatta oikein antanut mahdollisuutta tutustua.

Toiseen tutustuin ja pidin ihan ok tyyppinä, kunnes hän aloitti vi**uilun ja suhteeseemme sekaantumisen. Tuli esim. sanomaan minulle, kun selvittelimme ihan juttelemalla miehen kanssa riitaamme, että "Kuule, kyllähän sä ymmärrät, että teillä alkaa olla aika luovuttaa" (riita koski muuten sitä, että mies oli jälleen hups vaan! kadonnut naisen ja tämän exän kanssa illaksi, vaikka käsittääkseni meillä oli yhteisiäkin suunnitelmia). Mies oli siis vieressä. Silloin minulla paloi pinna, että jos kuitenkin kokeilisit vaan saada oman suhteesi toimimaan. Mies lähinnä järkyttyi minun kommentistani. Siis olimme miehen kanssa erillään heistä ja nainen ihan vartavasten tuli luoksemme vain sanoakseen tuon... Tuli hieman ulkopuolinen olo.

 

[ykkönen]

Mies ei ansaitse sinua. Olet ehkä liian kiltti ja aina valmiina. Kun kerran tiedät miehen tyylin jahkailemisesta, miten kestät sitä kerta toisensa jälkeen? Oletko kokeillut samaa mieheen? Jos suunnittelette yhteistä iltaa ja menet ennen sitä kaverisi kanssa kaupungille, tee hänelle sama kuin hän tekee usein sinulle ja katso mitä tapahtuu. Sanot siis, että olet vähän aikaa shoppailemassa ja palaat asiaan illan kuluessa. Sitten jätät soittamatta. Odotat, että hän ottaa yhteyttä ja ympäripyöreästi annat olettaa, että kohta erkanet ystävästäsi. Sitten vaihdatte paikkaa baariin. Kun hän soittaa seuraavan kerran sanot, että jäitte pohtimaan/juttelemaan vielä. Tulet kohta jne. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mies tästä pitäisi. Sinun pitäisi koko ajan siis pitää hänet valmiina, koska "kohta" tulet kuitenkin.

Jotenkin en pysty uskomaan, että mies muuttuisi haluamaksesi ja saisit hänestä sinut huomioonottavaa. Ikävä kyllä! Kunnioitus sinua kohtaan puuttuu ja et sitä pysty enää saamaan. Hän ei edes itse sitä tajua, että kyse on puhtaasti kunnioituksen puutteesta.

 

[Naiselta naiselle.]

Ykkönen puhuu asiaa, valitettavasti. Kahden viime kirjoituksesi perusteella tilanteessa vallitsee kaksoisstandardi ja se EI ole hyväksyttävää. Jos jaksat vielä yrittää, niin kokeile tuota oman lääkkeen antamista; jollet, niin sekin on ihan ymmärrettävää.

 

[Nainen hädässä!]

Eli mies ei kunnioita minua... Hmm... No ei kai sitä kunnioitusta ole mahdollista edes saada. Jos mies ei todellakaan ymmärrä, mitä hänellä on, en sitä minäkään voi hänelle näyttää... Vai oppisikohan tuo tauon aikana mitään???

 

[Nainen hädässä!]

Tulipas tässä vielä sellainen asia mieleen, että mies ei ole hirveän kiinnostunut läheisyydestä ja hellyydestä. Aamulla töihin lähtiessä tulee oma-alotteisesti antamaan halauksen ja pusun (huom! pusun, meillä ei koskaan suudella oikeasti. Mies ei kuulemma tykkää). Tuohon se sitten jääkin. Itse olen hyvin hellyyden kaipuinen, mutta miestä tämäkin ahdistaa, kun pitäisi aina muka kiehnätä...

Mies osoittaa minulle (omasta mielestään) välittämisensä viemällä ulos syömään (hän maksaa), maksamalla baarissa ja kahvilla ja antamalla minulle kyydin, kun sitä tarvitsen. Jos pyydän esim. hierontaa tai yhteistä suihkua on heti naama rupelliilla. Se on kuulemma niin vaivalloista. Olen joskus hermostunut hänelle, kun on tuntunut, että hän luulee voivansa ostaa minut, maksaa ja olen tyytyväinen ja siinä se. Sitten mies kuitenkin möksähtää, etten arvosta hänen huomionosoituksiaan...

Taidan olla vain helppo lelu, joka kelpaa kun käyttäytyy nätisti, mutta ei vakavampaan?

 

[sammahär]

Nainen Hädässä: Minunkin poikaystäväni on aikatauluissaan samanlainen-tulen kohta, soitellaan-tyyppi jota aina saa odottaa. Ymmärrän hyvin ongelmasi. Ja muutenkin, teidän lähtötilanne kuulostaa aikapaljon samalta mitä meillä oli. Tosin sillä erotuksella että emme keskustelleet ongelmista juuri koskaan vaikka kaikki hiersi selkeästi molempia. Loppumetreillä emme edes nähneet toisiamme sillä poikaystävälleni kaverit ja perheen puuhat olivat aina etusijalla (emme siis asu yhdessä), tai jos näimme, poikaystäväni kinusi yökylään baarireissuiltaan (koska kotini on lähempänä baaria) ja kaikki aikataulut tehtiin vain kavereiden aikataulujen mukaan, minua nähtiin(jos nähtiin) vain siinä välissä. Koin olevani äärimmäisen laiminlyöty mutta silti rakastin ja ajattelin että kun vain saisimme asiamme selvitettyä niin kaikki olisi hyvin. Eräänä päivänä poikaystäväni, kännissä, ilmoitti minulle ettei rakasta enää, hänelle on aivan sama että olenko edes olemassakaan, että hän haluaa, erota tai edes tauon. Olin järkyttynyt ja sokissa. Seuraavana päivänä, humalan haihduttua asiasta keskusteltiin ja hieman perui puheitaan, mutta "tauko" siitä seurasi. Reilun kuukauden kuluttua kun poikaystäväni oli saanut maistella vihreämpää ruohoa muualla, palasimme yhteen.

Nyt vain on välillä itsestäni alkanut tuntumaan siltä että tarvisi lisää ilmaa tähän suhteeseen, sillä silloin kun erosimme, keskityin vain surusta toipumiseen, enkä jaksanut iloita vapaudestani, ja juuri kun aloin taas pärjätä itsekseni ilman suurempaa murhetta, palasimme yhteen. Toisaalta olen ihan onnellinen nyt...voi vaikeata elämää.

 

[Nainen hädässä!]

sammahär: Onko miehesi käyttäytyminen muuttunut? Miten teillä nykyään menee? Kunnioittako, asutteko yhdessä, onko sitoutunut kunnolla?

 

[Nainen hädässä!]

Ai niin... kysyitte miten yhteiset baari-illat päättyvät.

Ne päättyvat oikeastaan todella hyvin. Harvoinpa mitään riitaa tulee. Baarissa mies on hyvin huolehtiva ja hellä ja myöskin antaa huomionosoituksia, pusuja, tarjoaa drinkkejä, ojentaa käsivartensa kävellessä minulle tueksi yms. Hälvenevätkö estot ja samalla myös pelot muutaman drinkin jälkeen?

 

[&&&&&&&&&]

pitääkö meidän nyt alkaa analysoida sulle että oliskohan mies alkoholisti.?

 

[Tinni]

Ensimmäinen nainen ei yrityksestä huolimatta oikein antanut mahdollisuutta tutustua.

Toiseen tutustuin ja pidin ihan ok tyyppinä, kunnes hän aloitti vi**uilun ja suhteeseemme sekaantumisen. Tuli esim. sanomaan minulle, kun selvittelimme ihan juttelemalla miehen kanssa riitaamme, että "Kuule, kyllähän sä ymmärrät, että teillä alkaa olla aika luovuttaa" (riita koski muuten sitä, että mies oli jälleen hups vaan! kadonnut naisen ja tämän exän kanssa illaksi, vaikka käsittääkseni meillä oli yhteisiäkin suunnitelmia). Mies oli siis vieressä. Silloin minulla paloi pinna, että jos kuitenkin kokeilisit vaan saada oman suhteesi toimimaan. Mies lähinnä järkyttyi minun kommentistani. Siis olimme miehen kanssa erillään heistä ja nainen ihan vartavasten tuli luoksemme vain sanoakseen tuon... Tuli hieman ulkopuolinen olo.

No eikö tuo jo kerro aika selvästi että missä mennään. Ei kai nyt herrajumala kenenkään mies seiso tumput suorassa rakastamansa tyttöystävänsä vieressä ja kuuntele tuollaista kaveriltaan, oli kaveri mies tai nainen. Mistä nainen edes tiesi että teillä oli muka aika luovuttaa? Ilmeisesti siitä että ukko lässyttää kaikki suhteen asiat tälle toiselle naiselle. Jos noin intiimeistä asioista puhuu ystävälleen kyllä ehtona on ainakin oltava että tyyppi on sitten hienotunteinen eikä pamauta juttuja takaisin suoraan rakastetun naamalle. Ja jos niin käy, niin sanonpa vaan että ainakin minulla olisi silloin ystävyys koetuksella jos ei suorastaan katkolla.

On pakko kysyä sinultakin että miksi siedät moista käytöstä? Tämä suhde ei selvästikään tee sinua onnelliseksi. Ol ihan oikein että sanoit naiselle takaisin tuossa tilanteessa, mutta miehen käytös oli siinä tilanteessa kyllä ala-arvoista.

 

[Nainen hädässä!]

pitääkö meidän nyt alkaa analysoida sulle että oliskohan mies alkoholisti.?

Ei todellakaan tarvitse. Tiedän kyllä varsin hyvin, ettei ole. Tarkoitin, että jos mies pelkää sitoutua ja antaa itsestään kaikkea, saako alkoholi pelon hälvenemään, koska hän on viihteellä yleensä normaalia huomioivampi yms. Eli siis olisiko kyseessä kuitenkin pelko sitoutua eikä sittenkään vain kunnioituksen puute?

 

[Kerran yrittänyt]

Ns tauko suhteessa antaa vain hetkeksi tekohengitystä suhteelle, mutta se ei ole pysyvää. Jos pari suunnittelee tauon pitämistä, niin kyllä se on paljon parempi laittaa heti välit poikki, ei siitä enää mitään tule. Puhun kokemuksesta.Minulla oli miesystäväni kanssa tauko ja päätimme jatkaa uudelleen. Tauko ei ollut muuttanut tilannetta yhtään.Yritimme olla yhdessä, mutta vajaan vuoden saimme lisäaikaa ja sitten kaikki oli ohi. Mikään ei ollut enää samanlaista. Toivottavasti teillä tauosta olisi hyötyä,mutta en jaksa siihen uskoa.

 

[Nainen hädässä!]

Yritän ottaa tauon niin, että saamme mietittyä, mitä elämältämme haluamme ja mikä suhteessa on mennyt pieleen. Tuntuu, että jos sen keksisimme, voisimme ehkä yrittää korjata tilanteen, jos se on mahdollista ja jos tunnepohjaa vielä löytyy. Siksi minä täällä lähinnä analysoin, että saisin syitä ja omaa päätäni selväksi. (Kiitos kaikille, jotka siinä ovat yrittäneet auttaa ja antaneet uusia näkökulmia asioihin. Jos kärsivällisyyttä ja ideoita vielä riittää, kuulisin niitä hyvin mielelläni vielä lisää. Tämähän on kuin terapiaa!)

Ehkä katkeruus on ainakin hieman vähentynyt... Ja piristin itseäni tänään myös hankkimalla ihan uuden kampauksen! =)

 

[Nainen täällä halojata halloo.]

Yritän ottaa tauon niin, että saamme mietittyä, mitä elämältämme haluamme ja mikä suhteessa on mennyt pieleen. Tuntuu, että jos sen keksisimme, voisimme ehkä yrittää korjata tilanteen, jos se on mahdollista ja jos tunnepohjaa vielä löytyy. Siksi minä täällä lähinnä analysoin, että saisin syitä ja omaa päätäni selväksi. (Kiitos kaikille, jotka siinä ovat yrittäneet auttaa ja antaneet uusia näkökulmia asioihin. Jos kärsivällisyyttä ja ideoita vielä riittää, kuulisin niitä hyvin mielelläni vielä lisää. Tämähän on kuin terapiaa!)

Hyvä, että ymmärrät, ettei yleispätevää ja valmista ratkaisua suhteenne tulevaisuuteen ole. Vaikka jonkun kohdalla tauko ei ole auttanut, niin siitä ei voi yleistää, ettei se jollakin kuitenkin auttaisi. Tarinoita löytyy varmasti puolin ja toisin. Teidän suhteenne on uniikki ja teidän omanne. Sen ratkaisussakin voivat muut toimia rakennuspalikoina.

On todella vaikeaa sanoa, miksi miehesi käytös muuttuu baarissa. Olen myös aika yllättynyt siitä, ettei hän halua kanssasi ulos viettämään iltaa, vaikka niiden seurauksena ei ole ollut tappelua vaan hyvää mieltä. Kotiröhnötys taitaa teillä tuoda ongelmat pintaan ennemmin kuin ulkona yhdessä käynti... Ehkä olet oikeassa, että alkoholi vapauttaa hänet pois sitoutumiskammosta, mutta ilman toisen tuntemista on lähes mahdotonta sanoa. Vaihtoehtona voi olla myös se, että mies muuttuu alkoholin seurauksena sellaiseksi, että haluaa vaikka seksiä enemmän ja yrittää miellyttää. Kuten sanoin, on todella vaikeaa tietää...

Ehkä katkeruus on ainakin hieman vähentynyt... Ja piristin itseäni tänään myös hankkimalla ihan uuden kampauksen! =)

Kiva kuulla.