Kokemuksia huutamisesta ja äkkipikaisuudesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Apua

Vieras
Meillä mies on kova räjähtelemään ja huutamaan ja on kaikin puolin todella äkkipikainen.Piirteet tuntuvat vain pahenevan,eikä niistä oikein voi puhua tai jos puhutaankin,sanoo mies aina,että minä olen tehnyt niissä tilanteissa jotakin väärin.Kolmeveen kanssakin hänellä tuntuu loppuvan pinna liian nopeasti,vaikka lasten kanssa hän käyttäytyykin paremmin kuin minun.Pahimmillaan hän on iskenyt nyrkkiä seinään ja muutaman kerran paiskonut tavaroita.Stressiä ja huolia hänellä ja meillä riittää,mutta helpotustakaan ei ole näköpiirissä.
Voikohan tilanne parantua,kun mies ei koe edes tarvitsevansa apua?Kokemuksia kenelläkään?
 
Mun isä oli juuri tuollainen. Hänellä on aina ollut todella lyhyt pinna ja me lapset jouduttiin todellakin elämään pelko persiissä koko lapsuutemme ja edelleen kun käydään isän luona. Isä saattoi räjähtää vaikka jos joku hänen mielestään imuroi väärin. Teini-iässä haukkui minua läskiksi ja veljiäni nössöiksi.Myöhemmin sitten hänen äkkipiukaisuutensa eskaloitui väkivallaksi erään riitelyn pääteeksi. Minua kohtaan siis äidille hän oli aina hyvin säyseä ja purki turhautumisensa lähinnä lapsiin. Tilanne paheni aina jos isällä oli joku paikka kipeänä tai stressiä.

Kysy jos haluat jotain tietää mä voin kyllä kertoa.
 
Itse olen juuri samanlainen ja epäillyt itselläni epävakaata prsoonallisuushäiriötä. minulla ei sitä kuitenkaan testauksen mukaan ole, mutta minulla on ahdistuneisuushäiriö. saisiko miehesi sen vuoksi jatkuvia ahdistuskohtauksia?
 
Myönsikö hän sitä itse?Meillä mies ei halua hyväksyä sitä itsessään,ei myönnä ollenkaan tai sitten selittelee sitä sillä,että muut ovat saaneet sen aikaan.Itse haluan lasten oppivan itsehillintää,mutta kun malli on tuollainen,on se vaikeaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Myönsikö hän sitä itse?Meillä mies ei halua hyväksyä sitä itsessään,ei myönnä ollenkaan tai sitten selittelee sitä sillä,että muut ovat saaneet sen aikaan.Itse haluan lasten oppivan itsehillintää,mutta kun malli on tuollainen,on se vaikeaa.

Juu ei isä sitä ikinä ole myöntänyt vaikka siitä ollaan hänelle sanottu. Vika on aina muissa. Mä voin sanoa että mä löydä itsestäni niitä piirteitä mitä isässä on ja mulla on ollu oppiminen itsehillintään. Se käyttäytyminen todellakin periytyy.Myös kaikki isän veljet ovat samanlaisia..mitä lie äiti heille tehnyt.
 
Mä kärsin samoista oireista eli epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Sain raivareita ja itkukohtauksia, välillä jopa itsetuhoisia aatteita. Serotoniinilääkitys ja terapia on tasoittanut mun elämän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Mies ei halua eikä koe tarvitsevansa apua,siksi diagnosointikin on mahdotonta.

Mä toivoin pienenä niin monta kertaa että äiti olisi jättänyt isän. Kun koko ajan joutuu elämään pelon alla niin ei siitä kovin hyvää jälkeä tule. Muistan elävästi miten isä suuttui siitä kun pikkuveli seison jääkaapilla hänen mielestään liian pitkään..kuulemma kului hirveä määrä sähköä. Tai kun veli ei suostunut syömään kukkakaalia niin isän mukaan hänestä tulee samanlainen läski kun minusta.
 
Tilanteita on vaikea ennakoida.Minulle hän pääasiassa räjähtelee ja niin isoista kuin mitättömistäkin asioista.Hän suuttuu siitäkin,jos yritän vältellä kaikkea mahdollista riitaa ja olla mahdollisimman huomaamaton.Hän raivoaa esim.siitä,jos en ehdi/pysty keskittymään,kun hän kertoo,mitä autossaan on vikana tai lähtee ovet paukkuen pihalle,jos ei "aikuisten puuhat" onnistu lasten tullessa häiritsemään tms.Hän huutaa raha-asioista tai siitä,jos olen tehnyt ohimennen jotakin,mitä häneltä olen pyytänyt,mutta hän ei olekaan tehnyt.Räyhäämistä tulee myös kauppareissuista tai jos en jaksa vastata tuntemattomiin numeroihin,koska hän on mustasukkainen.Lista on oikeastaan loputon,koska huutoa tulee kaikesta.
 
siitä muuttuu. itse olen äkkipikainen, isäni on äkkipikainen ja veljeni on äkkipikainen. Isä suutahteli herkästi kun oli maistissa. muuten jurotti aikansa ja sit räyhähti. me ei juuri enää olla väleissäkään, mutta vanhemmiten ehkä hiukan pehmennyt. (ei ole enää työstressiä eikä velkoja). Veljeni on hyvin flegmaattinen, mutta sitten lähipiirille suutahtelee helposti.
jaa, miten se tilanne sit voi parantua, kyllä se muutos täytyy itsestä lähteä. itse tiedostan tämän piirteen itsessäni ja lasken 100 monesti. tai menen räyhäämään ulos itsekseni. jotain muita purkautumiskeinoja vois myös olla, esim. liikunta.
 
Toi ei ole normaalia. Sano että haluat että asia käsitellään vaikka pariterapiassa tai että mies hakeutuu itse terapiaan. Voi olla esim stressin johdannainen ja taustalla muita syitä. Kun saa asiat sisältään käsiteltyä niin elämä helpottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuskin:
siitä muuttuu. itse olen äkkipikainen, isäni on äkkipikainen ja veljeni on äkkipikainen. Isä suutahteli herkästi kun oli maistissa. muuten jurotti aikansa ja sit räyhähti. me ei juuri enää olla väleissäkään, mutta vanhemmiten ehkä hiukan pehmennyt. (ei ole enää työstressiä eikä velkoja). Veljeni on hyvin flegmaattinen, mutta sitten lähipiirille suutahtelee helposti.
jaa, miten se tilanne sit voi parantua, kyllä se muutos täytyy itsestä lähteä. itse tiedostan tämän piirteen itsessäni ja lasken 100 monesti. tai menen räyhäämään ulos itsekseni. jotain muita purkautumiskeinoja vois myös olla, esim. liikunta.

Meidän isä taas normalisoitui kännissä. Hänestä tulee edelleenkin lauhkea kuin lammas ja todella mukava humalassa. Selvinpäin hän on ihmisihirviö jota saa pelätä. Suuttuminen on vähän eri asia kun raivota niin että tuolit lentää ja seinästä lyödään läpi.
 

Similar threads

Yhteistyössä