Kokemuksia Arimidexista

Sandaali, hieno juttu! Pidän peukut pystyssä teidän puolesta. Olisihan se ihanaa, jos nyt tärppäis, niin ei tarvis jatkoa miettiä.

Mä sain juuri supermahtavia uutisia. Papa-kokeesta puhtaat paperit. Sen lisäksi rusehtavaa vuotoa ei ole tullut aamun jälkeen. Vielä en kyllä juhli, koska voihan se alkaa milloin tahansa uudestaan.

 

Jaahas. Eipä olis pitänyt mitään kirjoittaa. Punaista vuotoa näkyvissä. Se oli sitten siinä.

 

Uusi kierto taitaa alkaa tänään.

 

No voi surku Hydrangea :hug: Mä kun olin niin varma, että nyt teillä tärpääsi kun sulla tuli niin sopivasti kiinnityksen kanssa ajoittunutta "vuotoa". Kyllä sitä välillä ihmettelee kuinka maailman luonnollisin asia voi olla näin hankalaa. Mitäs nyt niiden clomien kanssa? Oliko niin, että tähän mahdolliseen uuteen kiertoon kokeilette vielä perinteisin menetelmin vai oliko teillä jo ajatuksia inseminaatiosta? Mahtavaa kuitenkin, että papa-tulokset oli kunnossa. Pettymyksen keskellä pitää yrittää iloita elämän muista hyvistä asioista.

Tsemppiä!!!

 

Sandaali, Anazol-annos tuplataan (2tbl/vrk kp 3-7) ja luultavasti saan nyt loppukiertoa tukemaan Luget. Perinteisin menetelmin jatketaan, koska miehessä ei ole vikaa, joten inssi tuskin tuo meille paljoa lisäarvoa. Kolmas kierto siis Anazoleilla käynnistymässä ja yhteensä kuuteen kiertoon mulle niitä ainakin alustavasti aikanaan suunniteltiin. Mutta mennään askel kerrallaan. Toivottavasti annoksen tuplaus saisi oviksen aikaistumaan, vahvistaisi keltarauhasta ja limakalvoa. Jo lääkettä määrättäessä lääkäri epäili, että 1tbl/vrk ei riittäisi mun selkeän PCO:n kanssa, joten annoksen nosto on varmasti paikallaan. Hieman on mieli maassa, mutta toivottavasti uusi kierto toisi toivoton tuloksen. Vuoto ei ole vielä runsaantunut niin paljoa, että viitsisin laskea tämän kp 1:ksi, mutta onhan tätä päivää vielä jäljellä ja luultavasti viimeistään huomenna alkaa kunnolla.

 

Täällä kp 2 ja varasin ajan folliultraan kp 14. Aloitan tikuttaan jo kp 12 ja soittelen klinikalle heti, jos tulee plussa. Isoimmat itkut on nyt itketty. Fiilis on taas hyvä, innostunut, odottavainen ja jännittynyt. Huomisesta eteenpäin sitten taas Anazolia naamaan.

 

Jee Hydrangea, loistava asenne. Sä oot mun idoli

Toivottavasti tuo tuhdimpi annos anazoleja aikaistaa sulla ovista ja pitkittää lutistakin. Aina sinne yhdeksään kuukauteen asti Mä olen ottanut käyttöön uuden taktiikan, mutta vanhan konstin, tähän odottamiseen. Tulen hulluksi kiertopäivien ja piinapäivien laskemisen kanssa joten mä olen kehitelly kaikenlaisia välietappeja joilla saa jaettua muuten niin pitkältä tuntuvat ajat lyhyempiin pätkiin. Lääkkeiden alotuksia ja lopetuksia, reissuja ja muita kivoja menoja ja tapahtumia, ultria, testailun aloituspäiviä... Yritän pitää aina vain sen seuraavan etapin tähtäimessä jolloin odottamista on aina vain se max 3 päivää. Mitä aivopesua Mutta kaikki keinot käyttöön.

Täällä siis on saavutettu tänään eka etappi, viikonloppu. Maanantaina pääsenkin sitten pistämään jo Gonapeptylin.

Aurinkoa viikonloppuun

 

Sandaali, miten siellä voidaan?

Täällä kp 6 ja niukka vuoto jatkuu yhä. Vielä tänään ja huomenna illalla pitäisi ottaa Anazolit tuplana. Sitten saakin odottaa taas folliultraa, joka on ens viikon keskiviikkona.

Tuo välietappien kehittely onkin hyvä idea. Mulla seuraavat voisi olla Anazol-kuurin lopetus, prog-tulosten odottelu (pitäisi tulla parin päivän sisään), viikonloppu ja sitten onkin jo parin päivän päästä folliultra.

Jotenkin alkaa laantua isoin innostus tätä vauvaprojektia kohtaan. Mielestäni kun elämä ei ole ollenkaan hassumpaa näinkään. Tuskin tämän kierron jälkeen enää sitä kolmea kiertoa enempää mennään samalla tyylillä. Edessä voi olla nopeemminkin lääkityksen vaihto, inssi tai IVF. Oonkin miettinyt, että nämä Anazol-kierrot voisi vielä katsoa ja sitten pitää taukoa, ehkä. Miehelle en ole asiasta vielä uskaltanut puhua. Jotenkin todella ristiriitaiset tuntemukset tällä hetkellä ja omista ajatuksista on vaikea ottaa selvää... : /

 

Mä luulen, että tiedän Hydrangea millaisia ajatuksia käyt läpi. Taidan olla itse ajatusteni kanssa ihan samassa vaiheessa. Suurin innostus on jotenkin laantunut ja tilalle on tullut ennen kaikkea pelko siitä, että jumittuu tähän asiaan ja tilanteeseen lopun iäksi. Niin kovasti kun sen oman käärön haluaisinkin, olen jäänyt muutaman kerran itselleni kiinni pelottavasta ajatuksesta, että ihan hyvä meidän varmasti olisi kaksinkin. Tätä epätietoisuutta sen sijaan en kestä. Mua ahdistaa, ettei loppua ole tiedossa. Mä olen aika järjestelmällinen tyyppi ja haluan pitää langat omissa käsissä. Kaikki hähmäinen ja epämääräinen arvailu on niin ei mun juttu. Mä tahdon tietää seuraavat stepit ja niiden olisi paras olla eteenpäin Toisaalta niin kauan kun on keinoja on vielä mahdollisuuksia, mutta missä vaiheessa sitä sitten tietään, että kaikki vähänkään järkevät keinot ja mahdollisuudet on käytetty. Siksi tuntuukin hyvältä ajatukselta siirtyä seuraavaksi ivf:ään, tuntuu kuin siirtyisi janalla eteenpäin. Turhauttavainta tässä on hukkaan heitetty elämä. Meilläkin elämä on pyörinyt liian pitkään ja liian tiiviisti tämän asian ympärillä. Vielä syksyllä mietin, miksi kukaan haluaa pitää taukoa hoidoista, mutta nyt harkitsen itse hoitotaukoa joko ekan ivf:n jälkeen, tai jopa ennen sitä. Josko sitä osaisi asennoitua tuona aikana elämään niin, että iloa ja sisältöä löytyy muualtakin kuin tätä asiaa huolehtimalla. Välillä sitä pelästyy itsekin noita ajatuksia joita päässä pyörii, mutta me yritetään kyllä miehen kanssa puhua niistä kaikista. Kyllähän tässä pitää kuitenkin molempien ajatuksia ja tuntemuksia kuunnella ja noudattaa.

Täällä on dpo6 ja jonkun verran on parin viimeisen päivän aikana ollut nippailuja ja vihlontaa vasemmalla puolella. Jotenkin ajatukset on jo kääntyny sinne ivf:ään, mutta kyllä sitä silti salaa elättelee taas toiveita. Muutama uusi lähipiirin vauvauutinen sai taas vähän mieltä lannistumaan, mutta kaikinpuolin ihan positiivisilla fiiliksillä tässä porskutetaan eteenpäin. Ja eiköhän tässä päivien edetessä ne toiveetkin sieltä taas kasva

 

Sandaali, näköjään en ole yksin näiden ajatuksieni kanssa. Eniten muakin pelottaa juuri tuo elämän hukkaan heittäminen. Kun tässä ei vielä olla ikäloppuja, niin tää aika pitäisi olla sitä elämän parasta aikaa ja hyvien kokemuksien hakemista. Tuntuu vaan siltä, että viimeinen vuosi on mennyt täysin tämän projektin parissa. Muuhun ei ole ollut aikaa ja energiaa. Tuntuu siltä, että on hukannut aikaa projektin parissa, jossa ei välttämättä koskaan onnistu.

Olen myös alkanut kyseenalaistamaan koko vauvakuumeeni. Haluanko tosiaan lapsen tai olenko sitä edes koskaan tosissani halunnut. Olenko vain kenties alkanut häiden jälkeen ajattelemaan, että nyt on perheen vuoro, kun kerta niin kaikki normaalit ihmiset tekee. Välillä kun kuuntelee kahvipöydässä työkavereiden juttuja, kuinka lapsi on valvottanut koko yön, kiukutellut koko viikonlopun, herättänyt sunnuntaiaamuna viideltä, oksentanut pitkin seiniä/mattoja jne. , niin mieleen kieltämättä tulee ajatus, onko se kaikki tosiaan näiden hoitojen ja surujen arvoista. Mulla on ihana aviomies, ihana koti, työ jossa viihdyn ja vapaus. Eikö se riitä.

Ehkä tää on vaan taas joku välikausi ja kun päästään lähemmäksi folliultraa ja piinapäiviä, niin mieli voi muuttua...

 

Hydrangea, komppaan edelleen. Ihan samoja ajatuksia on mullakin pyörinyt päässä. Tiedän kyllä, että haluan lapsen, mutta välillä mietin kyllä, että vain enhän halua lasta vain sen takia, että se "kuuluu" saada tässä elämän vaiheessa?! Meillä ongelmana ei siis olekaan varsinainen vauvakuume jossa vauva pitää saada syliin NYT, mulle riittäisi, että tietäisin sen lapsen joskus meille tulevan. Ja tuon tietämällä voisin hyvin odottaa sitä vielä vuosiakin. Mutta sellaista kristallipalloa ei ole saatavilla jolla ton voisi varmistaa, ja kun ei tässä nyt varsinaisesti nuoremmiksikaan enää tulla, lienee viisainta vaan jatkaa yrittämistä ja yrittää elämän jatkamista

Sen mä olen ymmärtänyt jo kauan sitten, että täydellistä hetkeä lapsen saamiselle on turha odottaa. Ja tästä oivalluksesta olenkin todella onnellinen. Me ei jääty siis odottamaan optimaalista ajankohtaa vaan yritys laitettiin alulle sillä hetkellä, kun tiesimme yhteisen lapsen joskus haluavamme. Niin pahalta kuin jatkuvat negat tuntuvatkin, niin en voi edes kuvitella kuinka riipivä kipu on silloin, kun OIKEASTI se syli tuntuu juuri silloin liian tyhjältä ilman sitä nyyttiä. Mulla on sentään toistaiseksi taakkana "vain" epävarmuus...

Mutta mä olen tehnyt vakaan päätöksen alkaa taas ELÄÄ! Pää pois pensaasta ja positiivisia ajatuksia surkuttelun tilalle. Näin piinapäivinä on tietysti taas helppo huudella, mutta nyt tää päätös pitää Mä kirjoitin oikein paperille ylös, mitä kaikkea hyvää ja mitä ikävyyksiä mun elämässä on. Toinen listoista vaan kasvoi ja kasvoi, kun toiseen listaan tuli vain muutama mörkö. Miksi ihmeessä mä jäisin tanssimaan poskivalssia mun mörköjen kanssa kun mä voin tehdä ja nauttia niistä miljoonista mahtavista asioista mitä mun elämässä on??!!

Ugh. Olen puhunut.

 

Sandaali, ihana asenne sulla! Kiva tietää, että on joku samassa tilanteessa oleva, joka miettii samoja asioita. Ehkä se on vaan parempi katsoa nämä hoidot loppuun asti, että ei sitten joskus vanhana tarvitse harmitella, kun ei niin tehty. Meilläkään ei niin kiire vauvaa olisi saada, kun iän puolesta (26v.) mulla on niitä hyviä vauvantekovuosia vielä jokunen jäljellä, mutta kerta kun tähän hommaan on nyt lähdetty, niin ei kai tätä voi keskenkään jättää. Tuota elämistä munkin tarvis ruveta taas harjoittelemaan.

Täällä kp 8 ja täti näyttää olevan poikkeuksellisen pitkällä vierailulla. Tuntuu, että Anazolien aloituksen jälkeen menkat on runsaastunut ja pidentynyt. Se kai vois kertoa positiivisista muutoksista limiksessä.

Stressittömiä piinapäiviä.

 

Prog tulokset tuli vihdoin: 35 nmol/l dpo 7!!! Miks ihmeessä tuhrua tuli sitten dpo 8-9 ja menkat alkoi jo dpo 10?! Siinäpä taas lääkärille pähkinä purtavaksi...

 

Sandaali, alkaako testit jo houkutteleen?

 

No joo, eipä oikein päässyt testit polttelemaan kun vuoto päättikin alkaa jo lauantaina!? Mulla oli koko viime viikon vatsa ihan sekaisin ja jotenkin päättelin sen johtuneen maanantaina pistämästäni Gonapeptylistä kun muut eivät vastaavanlaisista vaivoista kärsineet. Vatsakivut oli hyvin menkkamaista särkyä jo pitkin viikkoa, mutta ihan puskista tuo vuoto tuli kuitenkin. Lauantai oli kuitenkin vasta dpo10. Lauantai ja sunnuntai tuli tosi kummaa, jotenkin ihan hassun vetistä vuotoa ja sen jälkeen ei käytännössä enää mitään. Mitään toiveita "valekuukautisista" tms. en kuitenkaan jaksa elätellä, sen verran runsasta vuoto viikonloppuna oli, joten ruksi yk18 päälle ja uutta putkeen

Viikonloppu jahkailtiin miehen kanssa, että mitä nyt tehdään. Pidetäänkö taukoa hoidoista, odotetaanko julkisenpuolen hoitojen alkua vai siirrytäänkö samantien ivf:ään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että päätettiin tehdä nyt yksi ivf ja sen mahdolliset passit yksityisellä ja jollei niistä onnistu, jäädään odottelemaan omaa vuoroa julkiselle. Niinpä eilen aamulla soitinkin sitten klinikalle ja varasin iltapäiväksi ajan ivf:n suunnitteluun. Yk19 lähtikin siis kuin varkain liikkeelle. Gonalin piikittely lähti käyntiin eilen ja ensimmäinen kontrolliultra on perjantaina ja seuraava maanantaina. Alustavan suunnitelman mukaan punktio on siis ensi viikon puolen välin paikkeilla jolloin siirto olisi joko ensi viikon lopussa tai sitä seuraavan viikon maanantaina. Huihai, näin ne tilanteet muuttuu

Mitkäs Hydrangea siellä on tunnelmat? Joko sä olet alkanut tikuttamaan ovista?

 

Sandaali, ohhoh, siellä onkin asiat lähteneet vauhdilla eteenpäin. Hienoa. Toivottavasti ivf:stä tulisi nyt toivottu tulos. Tsemppiä hoitoihin.

Täällä kp 13. Menkat kesti ennätyspitkään, siis 11 päivää. Huomenna aamulla folliultra. Oikeen mitään erityisiä odotuksia ei ole sen suhteen. Aiemmin ovikset ollut myöhään (kp 20 ja 25), joten saa nähdä näkyykö siellä yhtään mitään annoksen nostosta huolimatta. Tänään ja eilen olen tikutellut CB:n digillä, mutta eipä ole vielä hymyillyt ja hailukkaa viivaa on tullu.

 

).( Tänään noustu sängystä niin väärällä jalalla kuin olla ja voi. Varasin lääkärimatkaan tupla-ajan, mitä sinne pitäisi mennä, mutta oli taas jotkut ihan käsittämättömät ruuhkat. Kirosin siinä matkalla ja meinasin soittaa jo klinikalle, että nyt kyllä myöhästyn. Lopulta kuitenkin ehdin juuri ja juuri oikeaan aikaan paikalle, kun juoksin parkkipaikalta sisälle. Lääkäri jo siellä etsikin mua. Joo, ja eipä päivä siitä ultrasta sitten parantunut. Limis paskat 3 mm. Sitten joko 7 mm johtofolli ja 11 mm kysta tai 7 mm ja 11 mm follit. Lääkäri oli itse enemmän kystan kannalla, kun se musta pallura näytti pullistuvan munasarjan ulkopuolella. Uutta ultraa sitten maanantaina, että päästään seuraamaan follin ja kystan tilannetta. Ens kierrosta tulossa taukokierto. Sen jälkeen vielä kaksi kiertoa mennään tällä systeemillä, mutta viimeistään sitten pitäisi miettiä ainakin inssiä. Ketuttaa ja kyllästyttää tää koko homma! Ajattelin tänään illalla jutella miehen kanssa ja ehdottaa, jos lopetettais koko yritys ennen inssiä/IVF:ää. En jaksa enempää.

 

Voi Hydrangea :hug:

Toivotaan, että tästä on tulossa vain vähän pidempi kierto ja follit ovat siksi vasta vähän vaiheessa. Ja jos sulla vuotokin kesti tällä kertaa noin hirmu pitkään, niin eikös se ole hyvä ettei siellä ole vielä folleja puhkeamassa jotta limiskin ehtii kasvaa riittävään paksuuteen.

Ymmärrän hyvin, ettei meinaa jaksaa enempää. Kyllä omaa kehoa ja päätä kannattaa kuunnella ja pitää taukoa jos yhtään siltä tuntuu. Eihän sen tarvitse olla vielä lopullista. Välillä ihmiset ottavat pitkiäkin aikalisiä ja palaavat sitten hoitoon, jos palaavat. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tiedän myös, että elämässä on pakko olla muutakin kuin näiden asioiden märehtiminen.

Mutta ei heitetä vielä toivoa tämänkään kierron suhteen. Onhan tässä vielä päiviä aikaa kasvatella folleja Tsemppiä :heart:

 

Sandaali, kiitos. Toivottavasti uusinta ultrassa olisi jo kaikki paremmin.

 

Kävin tänään uusinta folliultrassa. Folli, limis ja kysta ei ollut kasvanut. Joten tästä kierrosta tulee superpitkä ja ovuloimaton. Lääkäri sanoi, että jos ei pariin kuukauteen kuulu menkkoja, niin sitten terot. Ensi kierrossa jatketaan Anazolien kanssa 2 tbl/vrk, mutta käytän niitä hieman pidempään eli kp 3-10. Kp 11 edessä folliultra, jossa tsekataan tilanne. Jos follit eivät ole tarpeeksi isoja, niin jatketaan pistoksilla. Lääkäri suositteli myös inssiä ja kehotti varautumaan IVF:ään, koska mun munasarjoilla riskinä pistosten kanssa voi olla useampi folli. Nyt on sitten edessä miettiminen, mitä oikein halutaan...

 

Voi surkeus, Hydrangea. Nythän teillä on sitten tosiaan aikaa miettiä, kuinka haluatte jatkaa. Kyllä se oikea ratkaisu sieltä löytyy, kun punnitsee riittävästi vaihtoehtoja. Tsemppiä oikein kovasti :heart:

Meillä on nyt liuta ultria takana, kaiken kaikkiaan neljä ultraa kymmenen päivän sisään! Folleja on kypsytelty pistoshoidoilla ja vaikka annostus on ollut normaalia pienempi, on vaste ollut vähän turhankin hyvä. Muniksia kypsyy valtava läjä kun pienemmät eivät malta luovuttaa niin kuin pitäisi. Tänään aamulla oli sitten se ratkaiseva ultra. Koska folleja on niin paljon, ne kypsyvät vähän turhan hitaasti. Mutta koska folleja tosiaan on niin paljon, ei niitä voida enää pitkää kasvatella jottei tulisi muita komplikaatioita. Pala nousi kurkkuun kun lääkäri lääkäri sanoi yhden varteenotettavan vaihtoehdon olevan hoidon keskeytys. Maanantaille asti odottaminen on liian riskaabelia, mutta huonolla tuurilla perjantaina ei ole vielä riittävän kypsiä soluja. Puuuh. 45 minuuttia me siinä lääkärin kanssa punnittiin vaihtoehtoja ja kun kerta näin pitkällä hoidoissa jo ollaa, päädyttiin sitten lopulta punktioon perjantaina. On siinä nyt kuitenkin paremmat mahdollisuudet kuin hoidon keskeyttämisessä Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että solut ehtii tässä parin päivän aikana vielä kasvaa ne tarvittavat hetket.

Mulla on siis jo aikaisemmin todettu, että munasarjat on ollut vähän monirakkulaisuuteen taipuvaiset, mutta nyt tuli sitte se pco-diagnoosikin. Lääkäri sanoi, että ensimmäinen hoito on aina vähän testailua, kun ei voi tietää miten keho lääkkeisiin reagoi. Jos lähdette Hydrangea noihin pistoksiin, kannattaa tähän ehkä jo etukäteen vähän varautua. Oikean annoksen löytäminen saattaa viedä aikaa. Mutta positiivista on, ettei mulla ole ainakaan tullut mitään sivuvaikutuksia pistoksista. Ja ihan tosi iisiä se pistäminenkin on.

 

Sandaali, toivottavasti punktiopäivän valinta osui juuri nappiin. Hankalia päätöksiä varmasti tuollaiset. Tsemppiä sinne!

Mulle tuo lääkityksen hakeminen on tosi tuttua, kun Anazoleillakaan sitä täydellistä vastetta ei olla vieläkään saatu, vaikka kolmas kierto jo menossa. Olisin kuitenkin ajatellut, että tuossa vaiheessa kun pistoksilla soluja kasvatellaan tarkoituksella paljon, niin asia olisi helpompaa. Ikävä kuulla, että näin ei ole. No, tietää ainakin varautua siihenkin.

Täällä on asioita hieman punnittu ja tultu siihen tulokseen, että tuleva kierto mennään vielä yksityisellä ja siellä tarvittaessa mennään myös inssiin. Mies tulee seuraavaan folliultraan (joka laskujeni mukaan vasta pääsiäisviikolla, jos aloitan terot kp 40) mukaan, niin voidaan kolmistaan lääkärin kanssa jutella sen tarpeellisuudesta. Pyysin lähetteen julkiselle, joten hoitoja jatketaan siellä, kun vaan päästään sinne. Jonot ei kuulemma ole tällä hetkellä kauhean pitkät, joten alle 3 kk pitäisi sinne päästä. Toivon mukaan ensikäynti sinne osuisi sopivasti siten, että ei mene kiertoja hukkaan.

Jotenkin oon vähitellen saanut lisää taistelutahtoa. Eikai tässä vielä voi luovuttaa. Nyt kun edetään rivakasti tässä projektissa, niin ehkä se palkintokin tulee sieltä nopeempaa ja pääsee elään onnellisempia aikoja. Tsemppiä kovasti myös sinne!

 

Hyvää ystävänpäivää ja kiitos korvaamattomasta tuesta! :heart:

Tsemppiä huomiselle!

 

Kiitos samoin, ihanuus :heart: Hyvää ystävänpäivää ja kiitos että olet jaksanut puida kanssani ylä- ja alamäkiä Meillähän onkin muodostunut tänne ihan oma olohuone

Meilläkin oli itseasiassa nyt viimeksi lääkärin kanssa puhe, että jos punktioon joudutaan vielä tulevaisuudessa turvautumaan, olisi viisain cocktail anazolit alkuun ja piikitykset perään. Näin saataisiin karsittua ylimääräiset pienet mutta pippuriset munasolut matkasta ja jatkettaisiin pistoksin loppujen kasvatusta. Kyllähän noilla pistoksilla saa paremmin tuota kasvua kontrolloitua kun niitä ultriakin oli melkein jokatoinen päivä. Ja jos ja kun jo lähtötilanteessa tietää, että riskinä on liikaa folleja, osataan tähän varautua jo ensimmäisestä annoksesta alkaen. Siinä mielessä voi hyvinkin olla, että sulle löytyisi oikea annostus hyvinkin helpolla. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään merkkejä pco:sta, tai no jonkun kerran lääkäri mainitsi, että munasarjat on ehkä vähän monirakkulaisuuteen taipuvaiset ja siksi vähän normaalia pienemmällä annostuksella mentiinkin, mutta mitään muita viitteitä tästä ei ollut.

Ihana kuulla, että olet löytänyt taas uutta pontta ja taistelutahtoa Näille asioille pitää antaa aikaa, kyllä se oikea päätös sieltä jostain sydämestä sitten löytyy. Toivotaan, ettei teidän tarvitse odottaa julkisten jonojen lyhenemistä, mutta eivätpä ne tosiaan kovin pahat ole jos sinne päädytte.

Huihai, tänään on ensimmäinen piikitön päivä ja huomenna onkin totuuden hetki. Ihanan jäännää

 

Aaargh, tätä jännityksen määrää.

Perjantaina oli tosiaan se punktio joka oli mun mielestä melko iisi toimenpide. Kyllähän se tuntui ja sattuikin, mutta se oli nopeasti ohi. Viikonloppu menikin sitten aikalailla huilaillessa ja vettä ryystäessä. Vähän on vielä arkuutta alavatsalla, mutta kaikin puolin tosi positiivinen kokemus.

Punktoiduista folleista löydettiin yhteensä 14 munasolua ja kuusi näistä oli riittävän kypsiä. Paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Jostain kumman syystä miehen siittiötulokset oli kuitenkin taas dyykannu ihan ennätyssurkeiksi (5miljoonaa) joten päätettiin mennä suoraan ICSI:iin kaikkien solujen kohdalla. Lauantai-aamuna labrasta soitettiin, että kuudesta solusta neljä oli hedelmöittynyt ja nyt juuri äsken tuli klinikalta tieto, että KAIKKI neljä olivat lähteneet jakautumaan. Toistaiseksi näyttää siis vielä siltä, että kyllä me voidaan vielä se oma sinappiruisku syliimme saada Koska kolme alkioista oli niin tasavahvan näköisiä, päätettiin jatkaa kaikkien viljelyä blastoiksi asti jotta saadaan sitten varmasti se kaikkein terhakoin kaveri kyytiin keskiviikkona ja ettei lähdetä turhaan pakastamaan paria alkiota jollei niiden jakautuminen tästä jostain syystä enää jatkuisikaan. Toinen syy vasta keskiviikon siirrolle oli tosiaan se mun hyperin riski kun niitä folleja oli sen verran paljon.

Huomenna lupasivat vielä soitella viimeisimmät jakautumisuutiset ja jollei sen jälkeen kuulu enää mitään, on siirto siis keskiviikkona. Huhhuijaa, monta kuoppaa ollaan jo ylitetty ja vielä olisi muutama este ylitettävänä

Iloa ja onnea alkaneeseen viikkoon :heart: