Minulla on koira, pian 5-v narttu, joka pysyy aitaamattomallakin pihalla. Paljon siihen töitä tehtiin, mutta oli sen arvoista. Teille, joilla on vielä pentukoira (joka pihalla pysyy) kertoisin, että koiran pahin murrosikä on vielä edessä eikä tuon ikäisestä pennusta voi vielä sanoa että se pysyy pihalla. Tällä hetkellä ehkä, mutta oppimiseksi sitä ei vielä voi sanoa; töitä on teillä vielä edessä!
Mutta asiaan. Olen koiraihminen, pidän koirista ja mielestäni koiran pitää saada olla omalla pihalla vapaana, MUTTA VAIN JOS SE 100% SIELLÄ PYSYY! Olen lopenkyllästynyt niihin koiriin, jotka tämäntästä pyyhältävät meidän pihallemme, joiden omistajat sanovat KYLLÄ SE YLEENSÄ PYSYY... Minulla on myös lapsi, joka on pihalla. On tullut eteen tilanteita, että oma koira ja vieras koira ovat toisilleen ärähtäneet ja lapsi on ollut siinä lähellä, on tullut tilanteita, että pihallemme on narttuni juoksuaikana tullut uros, joka on tullut minua kohden hampaat irvessä (kilttikin uros voi olla tosi pahana, jos narttu on juoksussa!) ja on tilanteita, että vieras koira on pöllyyttänyt kukkapenkkiäni...
Eli minä perään koiranomistajan vastuuta. Minä olen nätisti ja vähemmän nätisti sanonut näille useammalle koiranomistajalle, että mikäli eivät koiriaan hallitse, pitäkööt kiinni. Tuloksetta. Nämä eivät ole jatkuvasti karkailevia koiria, mutta viikottain pihassamme käy 1-4 eri koiraa yksin irrallaan eli minä joudun omalla pihallani, oman koirani ja oman lapseni vuoksi olemaan jatkuvasti varuillani ja minusta se ei ole oikein.
Eli jos et saa koiraasi opetettua pysymään pihalla, tee semmoinen aita, mistä se ei ali tai yli pääse tai pidä se kytkettynä tai vapaana vain silmiesi alla, ettei kukaan muu joutuisi OMALLA pihallaan samaan tilanteeseen kuin minä! Kysessä on kuitenkin turvallisuus; minun, koiran ja ennenkaikkea lapsen!