Kohdellaanko mua huonosti?

Joojoo turhis ja mitä mä täälä valitan ja plaaplaa. Kysyn silti

Olemme olleet yhdessä 6-vuotta

- En ole ikinä saanut kukkia tai mitään muutakaan yllätystä/huomion osoitusta
- Minua ei ole ikinä sanottu kauniiksi, ihanaksi, seksikkääksi tms
- Mua ei koskaan kehuta, ei siitä mitä teen, mitä osaan tms
- oikeastaan kun mietin, mies ei ole koskaan kehunut mua
- Mies ajattelee kaiken niin mahdottoman järkiperäisesti
- Hän ei halua kävellä käsikädessä, enkä ole KOSKAAN saanut minkäänlaisia hellyydenosoituksia, se ei johdu kuulemma musta. Hän vaan ei ole sen tyyppinen
-Seksiä harrastamme, mutta mitään muuta läheisyyttä meillä ei ole
- Jos soitan hänelle esim. viikonloppuna töistä ihan muuten vaan, hän kysyy ekana" miks sä soitat,oliko sulla jotaki asiaa?" perustelee vaan sillä, että soittaminen ilman todellista asiaa on järjetöntä
-Kaiken pitää olla niin arkista ja järkevää, koska muussa ei ole mitään järkeä kuulemma.
- Jos mulla on paha mieli, itken tms hän kysyy mikä on ja sanon ja homma on siinä. Asioita on turha vatvoa, mun pitää vaan ajatella töisin tms
Jos itken illalla sängyssä, hän sanoo vaan että sänky on nukkumista varten.

Ennen kuin joku keksii hakkua mua, niin olen normaalipainoinen, ihan nätti ja pukeudun hyvin. Lisäksi meillä on kaunis koti ja olen ihan normaaliälyinen.

 

No itse en tuollaiseen tyytyisi, mutta kukin tyylillään. Ei kai sua varsinaisesti huonosti kohdella mutta ei nyt järin hyvinkään tai siis että ei toi kumppanisi kovin huomaavainen yksilö ole...

 

Hmm, ehkä sua ei kohdella huonosti, mut ei se kohtele sua hyvinkään. Se kohtelee sua kylmän viileesti. Niinku kaikkia muitakin. Mä en ikinä olis suhteessa missä mua ei kohdella hyvin, ihanasti ja rakkaudella. Jokainen tietysti päättää mikä itselle riittää. Ei sun mies varmaan paha ole, mut se ei osaa vaan ilmasta tunteitaan tai sitten se ei vaan tunne niitä sua kohtaan.

 

Oletko siis yrittänyt saada muutosta asioihin, ja osottanut tyytymättömyyttäsi? Oletko vaatinut parempaa kohtelua?

 

Ei kai tuo suoranaisesti ole huonoa kohtelua, vaan lähinnä hyvän kohtelun puuttumista?

Minä en alkaisi parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei suostu kävelemään käsikädessä, halaamaan ja hieromaan tai joka ei kehu koskaan ääneen. Toisille sellainen kai sopii, mutta mä en saisi tuollaisesta suhteesta sitä mitä kaipaan.

 

No ei sinua nyt ihan oikeinkaan kohdella. Pidetään vähän kuin keittiöjakkaraa tai kahvinkeitintä, tuota seksijuttua lukuunottamatta.

Mutta ikävän tosikoltahan tuo mies kuullostaa, ja zen cafen laulun mieheltä, siltä jolla on suorat seinät ja tapetit. Mikä hänessä joskus viehätti, voitko muistaa?

 

Olemme keskustelleet asioista lukemattomia kertoja. Muutosta ei vaan tapahdu.
Mä nykyään suutun ja loukkaannun aika helposti. Olen sanonut miehelleni myös, että haen huomiota varmaan osittain noiden "ärripurri" tilanteiden kautta. Mä olen sanonut myös sata kertaa, että mun itsetunto alkaa olla nollassa ja voisko hän edes joskus kehua.
Muutimme hiljattain ja olin sisustanut kaikki ja valinnut tapetit ýms (mies oli mukana ja kaikki oli hänelle aivan samaa "valitse nyt vaan sinä". Kysyin esim. eikö meillä ole nyt kaunis koti, johon hän tokaisi "no mulle on justiin sama minkälaista meillä on. Mä en ole sisustusihminen".

Miehen vanhemmat olivat kovasti kehunut meidän uutta kotia miehelleni ja kehunut myös sisustusmakuania yms. Kuulin tämän miehen siskolta. Kysyin mieheltäni, miksei hän sanonut mitään mulle itse, olisi ollut kiva kuulla niin tuohon kommentti oli "no mitäs mä nyt tuollaista sanomaan"

Olen myös usein pyytänyt ja keskustellut asiasta, että voisi joskus esim. kehaista ulkonäköäni, mutta ei.

 

Miten miehen sosiaaliset taidot muuten? Voisiko olla esim. jotakin neurologista häiriötä?

 

Mies tarttee herätyksen siihen ettei pidä sua itsestäänselvyytenä. Oletko miettinyt pientä huilitaukoa suhteesta?

 

Mies on todella älykäs ja seuraa aikaansa kaikinpuolin kyllä aktiivisesti. Hän on erittäin aktiivinen urheilija ollut koko elämänsä ja pelaa edelleen joukkoeessa yms. Akateemisesti koulutettu jne. Mutta nyt kun joku otti puheeksi tuon muut sosiaaliset taidot niin. Mies ei koskaan ota aktiivisesti osaa MIHINKÄÄN keskusteluun, ellei kyseessä oli todellakin tutut ihmiset. Hänellä ei ole yhtäkään omaa kaveria. Jos me eroaisimme, hänelle ei ihan oikeasti olisi yhtäkään kaveria. Hän kavereeraa ja lenkkeilee mun kahden veljen kanssa ja jonkun verran menee veljieni mukana joskus johonkin.
Ketään tuttavapariskuntaa tms meillä ei ole, paitsi mun sisarukset. Hän ei halua tutustua muihin, eikä etsiä kavereita "koska ei tarvitse ja pärjäää ilmankin".

Töissä hän on kuulemma hiljainen, eikä ota keskusteluihin yleensä juurikaan osaa. Vaikka hänestä puhuttaisiin, saattaa tuijottaa vaan lautasta ja keskittyä syömiseen. Minä opetin hänelle muuten sen tavan, että jos joku puhuu hänelle tai hän muille, pitää katsoa silmiin. jos ruokapöydässä mun isä esim. puhuu hänelle, hän ei voi syödä ja tuijottaa keittokulhoaan, vaan nostaa pää ja katsoa puhujaan.

Eihän silti mikään superhiljainen ja uukkelo ole ja kyllä joskus saattaa olla puheliaampikin. Ihan normi heppu kai. EN tiedä?

Sori kirjoitusvirheet. Räpellän kännykällä.

 

[QUOTE="vieras";25022690]Miten miehen sosiaaliset taidot muuten? Voisiko olla esim. jotakin neurologista häiriötä?[/QUOTE]

Sama tuli mieleen, asperger?

 

Olemme keskustelleet asioista lukemattomia kertoja. Muutosta ei vaan tapahdu.

Jos mies on ollut aina tuollainen, mikä sai sinut ihastumaan häneen ja pysymään vuosia yhdessä, jos kuitenkin kaipaat sitä, että mies osoittaisi välittämistä jotenkin?

Jos mies ymmärtäisi miten tärkeä asia sinulle on, ja haluaisi panostaa teidän suhteeseen, luulisi, että olisi jo alussa voinut opetella joskus kehumaan tai halaamaan. Ja toisaalta jos mies on kelvannut sinulle sellaisenaan alusta asti, eikö ole jotenkin kohtuutonta alkaa vaatia pitkän ajan jälkeen muutosta

 

Ja jos jotakin häikkää olisi sosiaalisissa taidoissa, miten otan sen puheeksi.. en kai voi mennä sanomaan "hei kuule sulla on nyt tällanen sairaus koska on vikaa sosiaalisissa taidoissa" osaako joku neuvoa miten ottaa puheeksi?

 

[QUOTE="vieras";25022698]Jos mies on ollut aina tuollainen, mikä sai sinut ihastumaan häneen ja pysymään vuosia yhdessä, jos kuitenkin kaipaat sitä, että mies osoittaisi välittämistä jotenkin?

Jos mies ymmärtäisi miten tärkeä asia sinulle on, ja haluaisi panostaa teidän suhteeseen, luulisi, että olisi jo alussa voinut opetella joskus kehumaan tai halaamaan. Ja toisaalta jos mies on kelvannut sinulle sellaisenaan alusta asti, eikö ole jotenkin kohtuutonta alkaa vaatia pitkän ajan jälkeen muutosta[/QUOTE]

Mä olen ihan alusta asti "vaatinut" näitä asioita. Ennen kuin edes muutettiin yhteen, oltiin jo käyty näitä "voisitko joskus kehua mua" keskusteluita läpi.
Mä kyllä kehun häntä usein komeaksi ja seksikkääksi ja hänella on maailman paras peppu yms.


Pisti vielä mieleen, ettei hän ole koskaan sanonut edes suomeksi että rakastaa mua. Heittää joskus englanniksi "i love you" tekstarissa tms. Ei kykene sanomaan suomeksi tuota, ei silmiin katsoen.

Ongelma voi olla sekin, että mä en kai osaa puhua oikein. En tiedä.

Alunperin rakastuin varmaan siihen, että oli fyysisiltä ominaisuuksiltaan juuri sellainen päiväuni. Siihen vielä kaikki muut pinnalliset hyvät tekijät, niin olin myyty. Toisaalta hän tietää vähän kaikesta kaikkea ja on tosi rauhallinen ja luotettava ja lisäksi hyvä isä.

 

Kannattaa varmaan tutustua aiheeseen ensin ihan kirjallisuudesta ja netissä. Miehelle kertomista harkitsisin kovasti. Asperger on ominaisuus, joka ei ole muutettavissa ja on väärin odottaa sellaiselta ihmiseltä sitä, että muuttuisi kokonaan joksikin muuksi. Se kannattaa myös pitää omana tietona siinä mielessä, että mies kuitenkin pärjää kivikasvoisuudellaan elämässä nyt hyvin, eikä häntä pidetä ilmeisesti mitenkään kovin erilaisena. Sinun kannaltasi tietysti ikävää, jos odotat häneltä kovasti jotakin muuta, mutta ehkä opit ainakin hyväksymään sen, että miksi on erilainen. Sitten päätät itse haluatko jatkaa suuhteessa vai et.

 

Lisäksi mä ajattelen usein, etten mä ketään parempaa saa edes ja aina seuraava voisi olla vielä huonompi. Sitten puntaroin haluanko olla sinkku lopun elämää ja voi elää tässä suhteessa. Lasten takia ja sen takia, että yhdessä kaikki tulee halvemmaksi yms on helpompi olla suhteessa. Kyllä mä miestäni rakastan ja toisaalta ónhan meidän arki kuitenkin ihan perusarkea kai noin normaalisti.

 

Ja jos jotakin häikkää olisi sosiaalisissa taidoissa, miten otan sen puheeksi.. en kai voi mennä sanomaan "hei kuule sulla on nyt tällanen sairaus koska on vikaa sosiaalisissa taidoissa" osaako joku neuvoa miten ottaa puheeksi?

Täsmääkö?:

Laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:
1.Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan
2.Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin
3.Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille
4.Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute


Nuo määritteet liittyvät yhtenä osana aspergerin oireyhtymän määrittelyyn, sain viesteistäsi kuvan, että nuo täyttyisi. En silti todellakaan väitä, että miehelläsi on juuri tuo, mutta mielestäni sun miehen käytös ei ole normaalia vaan sille aika todennäköisesti on jokin neurologinen selitys.

 

Oikein purkautuminen ja avautuminen.. lisään vielä:

Mulla on viimeisen puolen vuoden aika ruvennut olemaan kauheita pelkotiloja ja lieviä paniikkikohtauksia. Lisäksi koen nykyään hirveää alemmuuden tunnetta jopa kassajonossa. Olen joskus tästä puhunut mieheni kanssa ja keskustelu loppui siihen, kun oli ilta pitkällä ja miestä väsytti ja piti päästä nukkumaan. Neuvoksi hän antoi "kyllä kaikki lähtee susta itsestä. Ajattelet vaan toisin."

 

Täsmääkö?:

Laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:
1.Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan
2.Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin
3.Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille
4.Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute


Nuo määritteet liittyvät yhtenä osana aspergerin oireyhtymän määrittelyyn, sain viesteistäsi kuvan, että nuo täyttyisi. En silti todellakaan väitä, että miehelläsi on juuri tuo, mutta mielestäni sun miehen käytös ei ole normaalia vaan sille aika todennäköisesti on jokin neurologinen selitys.

Täsmää täysin

 

Oikein purkautuminen ja avautuminen.. lisään vielä:

Mulla on viimeisen puolen vuoden aika ruvennut olemaan kauheita pelkotiloja ja lieviä paniikkikohtauksia. Lisäksi koen nykyään hirveää alemmuuden tunnetta jopa kassajonossa. Olen joskus tästä puhunut mieheni kanssa ja keskustelu loppui siihen, kun oli ilta pitkällä ja miestä väsytti ja piti päästä nukkumaan. Neuvoksi hän antoi "kyllä kaikki lähtee susta itsestä. Ajattelet vaan toisin."

Sopii kuvaan. Tarkoitus ei ole miehellä varmaan paha, mutta ehkä tuo on parasta lohdutusta mitä osaa sanoa. Ehkä tilanne on alkanut henkisesti rassaamaan sinua niin paljon, että on tullut noita paniikkikohtauksia. Mitä jos menisit jonkun ammattilaisen kanssa keskustelemaaan tilanteesta, että et joudu yksin vaan miettimään, varsinkaan kun et oikein voi nyt kenellekään muullekaan puhua.

 

Niin ja sellaista vielä, että miehesi ei luultavasti voi muuttua, hän voisi ehkä kovasti halutessaan oppia tekemään/sanomaan pyytämiäsi asioita, mutta ne ei tule häneltä spontaanisti koska hänen mielestään sellaiset asiat ovat "turhanpäivisiä" eikä niillä ole mitään merkitystä. Hänen mielestään sellainen on täysin turhaa. Hän varmasti rakastaa sua.

 

Selailin noita aspergerin oireita. Niihin liittyi tietty kömpelyys ja eristäytyminen myös. Mies on todella urheilullinen ja aina ollu poikkeuksellisen ketterä ja notkea yms. Pelannut joukkoepelejä lähes koko elämänsä.

Toisaalta monet muut taas täsmäsivät..noiden jo yllämainittujen lisäksi. viihtyy yksi, ei halua olla porukassa, ei välitä kutsua meille vieraita ja hän haluaa tietää etukäteen mahdollisimman tarkasti kaikki.

 

Niin ja sellaista vielä, että miehesi ei luultavasti voi muuttua, hän voisi ehkä kovasti halutessaan oppia tekemään/sanomaan pyytämiäsi asioita, mutta ne ei tule häneltä spontaanisti koska hänen mielestään sellaiset asiat ovat "turhanpäivisiä" eikä niillä ole mitään merkitystä. Hänen mielestään sellainen on täysin turhaa. Hän varmasti rakastaa sua.

Elämä on osittain myös miellyttämistä. Kyllä ihmisen täytyy joskus mielyttää tosia ihan vaan koska on "pakko". Eli miehen pitäisi kyllä pystyä halaamaan sua joskus ja kehaisemaan esim. "tuoksut hyvältä" tai sanomaan tyyliin "kauniita unia rakas kaunokainen". Noihin pystyy kuka vaan

 

Elämä on osittain myös miellyttämistä. Kyllä ihmisen täytyy joskus mielyttää tosia ihan vaan koska on "pakko". Eli miehen pitäisi kyllä pystyä halaamaan sua joskus ja kehaisemaan esim. "tuoksut hyvältä" tai sanomaan tyyliin "kauniita unia rakas kaunokainen". Noihin pystyy kuka vaan

Noihin pystyy kuka vaan, jonka aivot ovat "normaalisti rakentuneet". Esim AS-ihminen ei (välttämättä) pysty, koska hänen maailmassaan tuollaisia huomioita ei tapahdu.

 

Elämä on osittain myös miellyttämistä. Kyllä ihmisen täytyy joskus mielyttää tosia ihan vaan koska on "pakko". Eli miehen pitäisi kyllä pystyä halaamaan sua joskus ja kehaisemaan esim. "tuoksut hyvältä" tai sanomaan tyyliin "kauniita unia rakas kaunokainen". Noihin pystyy kuka vaan

Et voi puhua sellaisen ihmisen puolesta, jolla ehkä on neurologinen sairaus, josta ei edes tiedä. Aspergeriin kuuluu se, ettei halua teeskennellä, koska se tuntuu turhalta ja myös epärehelliseltä.