Kohdellaanko mua huonosti?

Mä olen ihan alusta asti "vaatinut" näitä asioita. Ennen kuin edes muutettiin yhteen, oltiin jo käyty näitä "voisitko joskus kehua mua" keskusteluita läpi.
Mä kyllä kehun häntä usein komeaksi ja seksikkääksi ja hänella on maailman paras peppu yms.
---
Pisti vielä mieleen, ettei hän ole koskaan sanonut edes suomeksi että rakastaa mua. Heittää joskus englanniksi "i love you" tekstarissa tms. Ei kykene sanomaan suomeksi tuota, ei silmiin katsoen.

Huh, kauan sä olet jaksanut ja kestänyt "puhumattomuutta" tai miksi kehumattomuudeksi tuota nyt kutsuisi Mulle on ollut aina tärkeää saada niitä kehuja ja haleja ja olisin kyllä lähtenyt jo heti alkuunsa pois suhteesta (jos sellaista olisin voinut koskaan aloittakaan) jos en olisi niitä saanut. Mukavaa, että kuitenkin jaksat vielä kehua omaa miestäsi!

Mullekin tuli asperger mieleen, ja sellaista ihmistä ei oikein voi muuttaa

Voisikohan miehesi suorittaa "tehtävän", jota hän ehkä pitäisi hölmönä ja turhana, mutta jonka sanoisit olevan sulle todella iso ja tärkeä asia? Pyytäisit miestä kirjoittamaan vaikka 3 tai 5 asiaa joista hän sinussa pitää, tekstiviestillä tai kirjeenä, miten hän haluaakaan, ja millä kielellä haluaa. Miten nyt hänelle olisi helpointa. Tavallisessa keskustelussa ei ehkä tule jaettua niitä satunnaisia kehuja ja haleja, mutta jos antaisi tuollaisen tarkan tehtävänannon, siihen voisi olla helpompi vasta kuin sellaiseen yleiseen "voisitko sä joskus sanoa jotain kivaa" -pyyntöön.

 

[QUOTE="vieras";25022739]Et voi puhua sellaisen ihmisen puolesta, jolla ehkä on neurologinen sairaus, josta ei edes tiedä. Aspergeriin kuuluu se, ettei halua teeskennellä, koska se tuntuu turhalta ja myös epärehelliseltä.[/QUOTE]
Ja siis en tarkoita, etteikö ap olisi kaunis ja tuoksuisi hyvältä, vaan se kohteliaisuuksien kertominen tuntuu teennäiseltä .

 

Onko tohon aspergeriin mitään hoitokeinoa? Mulla tuli mieleen pikkusisko, jolla vois olla toi.

 

Onko tohon aspergeriin mitään hoitokeinoa? Mulla tuli mieleen pikkusisko, jolla vois olla toi.

Ei ole hoitokeinoa ja normaalin muottiin tunkeminen on tavallaan väkivaltaa tällaista ihmistä kohtaan. Sopeutumisvalmennuksella voi kyllä opetella tulemaan toimeen paremmin elämässä ja hyväksymään omat rajoitteet.

 

Selailin noita aspergerin oireita. Niihin liittyi tietty kömpelyys ja eristäytyminen myös. Mies on todella urheilullinen ja aina ollu poikkeuksellisen ketterä ja notkea yms. Pelannut joukkoepelejä lähes koko elämänsä.

Toisaalta monet muut taas täsmäsivät..noiden jo yllämainittujen lisäksi. viihtyy yksi, ei halua olla porukassa, ei välitä kutsua meille vieraita ja hän haluaa tietää etukäteen mahdollisimman tarkasti kaikki.

On myös sosiaalisia AS-ihmisiä, jos se palvelee heidän kiinnostuksensa kohteita, esim joukkuepelit. Kaikki eivät myöskään ole motorisesti kömpelöitä. Oireyhtymällä on hyvin laajat piirteet eikä läheskään kaikki sovi kaikkiin. Joillain voi olla esim todella tarkat aistit, toisella taas aistit voivat olla aliherkät.

Kaiken kertomasi perusteella suosittelen, että luet itsesi takia ajan kanssa kaikenlaisia sivuja aiheesta. Tsemppiä ja luulen, että sun on helpompi olla ja kestää tilannetta, jos alat ajatella, että miehesi ei ole tahallaan sellainen kuin on.

Siitä vielä, että kun kysyy, että miksi soitit jollei ole asiaa, on täydellinen AS-ihmisen reaktio.

Ovatko miehesi vanhemmat koskaan sanoneet hänestä mitään?

 

No kohdellaanko?
Jonku mielestä tuo voi olla ok, toisen mielestä ei.Sinä päätät.

Ukkos on varmaan ihan normaali, hän nyt vaan on sattunu jäämään junnaan paikalleen ja hällä on ollu liian pitkään akka joka ei oo saanu suutaan auki.

 

Mies on ollut lapsena aikalailla normaali ja vilkas lapsi. Nuorena ollut jonkun verran kavereita (vaikka ei ol ikinä ollut mikään porukassa viihtyvä) ja osallistunut joukkoeen leireille yms. On saanut jälkkäriä kun kielloista huolimatta osallistunut lumisotaan koulussa yms ja ollut kai sellainen "peruslapsi".

Ollaan melko nuori pari vielä. Mies on 26-vuotias. Nuoresta iästään huolimatta kaikki lapsuuden kaverit jäivät armeijaiässä viimeistään. Olen joihinkin kannustanut pitämään yhteyttä, mutta ei pidä. Olen muutamaan otteeseen kysynyt, eikö voisi hankkia kavereita, koska siihen on niin hyvät saumat (joukkoe, koulu, työkaverit jne) mutta ei halua ja tarvitse. Mies on todella kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, fiksu, urheilullinen, ketterä ja haluaa pukeutua hyvin yms.

Hän on kyllä poikkeuksellisen kiinnostunut harrastamistaan lajeista ja kirjaa esim. ylös joka ikisen jalkapallo ja jääkiekko-ottelun tulokset ja tehnyt näin jo vuosia. On ihan katastrofi, jos ei nää lempijoukkoeidensa peliä. On poikkeuksellisen kiinnostunut niistä, mitkä häntä kiinnostaa. Muu taas ei kiinnosta yhtään. Lisäksi on on poikkeuksellisen järjestelmällinen ja kysyy aina edellisenä iltana tarkkaan seuraavan päivän suunnitelmat "kuka hakee lapsen ja moneltako ja mitä syödään ja mitä teen illalla ja koska pääsen töistä ja pesenkö pyykkiä" yms.

Haluaa yleensä tietää esim. viikonlopun aikataulut ja tekemiset etukäteen. Jos suunnitelmia ei ole, en koe, että hänellä olisi mitään vaikeuksia sen suhteen.

 

Kuulostaa edelleen joka kohdalta täsmäävältä. Aspergerien on helpompi olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun siihen on joku syy ja kun kanssakäyminen tapahtuu tiettyjen puitteiden sisällä (armeija, urheilu ym.).

 

Mies on ollut lapsena aikalailla normaali ja vilkas lapsi. Nuorena ollut jonkun verran kavereita (vaikka ei ol ikinä ollut mikään porukassa viihtyvä) ja osallistunut joukkoeen leireille yms. On saanut jälkkäriä kun kielloista huolimatta osallistunut lumisotaan koulussa yms ja ollut kai sellainen "peruslapsi".

Ollaan melko nuori pari vielä. Mies on 26-vuotias. Nuoresta iästään huolimatta kaikki lapsuuden kaverit jäivät armeijaiässä viimeistään. Olen joihinkin kannustanut pitämään yhteyttä, mutta ei pidä. Olen muutamaan otteeseen kysynyt, eikö voisi hankkia kavereita, koska siihen on niin hyvät saumat (joukkoe, koulu, työkaverit jne) mutta ei halua ja tarvitse. Mies on todella kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, fiksu, urheilullinen, ketterä ja haluaa pukeutua hyvin yms.

Hän on kyllä poikkeuksellisen kiinnostunut harrastamistaan lajeista ja kirjaa esim. ylös joka ikisen jalkapallo ja jääkiekko-ottelun tulokset ja tehnyt näin jo vuosia. On ihan katastrofi, jos ei nää lempijoukkoeidensa peliä. On poikkeuksellisen kiinnostunut niistä, mitkä häntä kiinnostaa. Muu taas ei kiinnosta yhtään. Lisäksi on on poikkeuksellisen järjestelmällinen ja kysyy aina edellisenä iltana tarkkaan seuraavan päivän suunnitelmat "kuka hakee lapsen ja moneltako ja mitä syödään ja mitä teen illalla ja koska pääsen töistä ja pesenkö pyykkiä" yms.

Haluaa yleensä tietää esim. viikonlopun aikataulut ja tekemiset etukäteen. Jos suunnitelmia ei ole, en koe, että hänellä olisi mitään vaikeuksia sen suhteen.

Kyllä hän minun mielestä aika vahvasti AS-aikuiselle vaikuttaa, nuo kertomasi lisäjutut noista peleistä ja niiden tarkasta seuraamisesta jne ja esim muu ei sitten kiinnosta.

Tuo, että tahtoo tietää aina seuraavan päivän ohjelman on myös ihan tyypillistä. AS-ihminen mun mielestä tietyllä tavalla "suorittaa" elämää. Se kuulostaa meistä tavallisista kylmältä ja tylsältä, mutta on heille tärkeää. Se, että jos suunnitelmia ei seuraavalle päivälle olekaan on myöskin hänelle ihan ok, hän vain tarkistaa sen etukäteen koska se on hänellä tapana. Ei se vaikuta suuntaan eikä toiseen, AS-ihminen ottaa faktan faktana. Näitä on vaikea selittää, mutta musta tuntuu, että tiedän, millaista teidän elämä on.

Tuli mieleen, että kun teillä on lapsia niin pitääkö heitä sylissä, varmaan pitää, mutta vähän ehkä "konemaisesti" ei niin luonnollisesti?

 

Mä olen pari kertaa itku kurkussa, mutta ihan asiallisesti puhunut esim. erosta ja siitä, että välillä mun tekee oikeasti mieli lähteä yms. Mies ei tunnut tajuavan, että olen tosissani. Hän todennäköisesti olettaa sen olevan "taas jotain naisten huomiota hakevaa vouhotusta" ja pian sanoaa, että nyt pitää nukkuan kun kello soi kohta.

 

Kyllä mies on paljon lapsen kanssa. Pojan kanssa pöllöttää ja touhaa paljon ja näitä perinteisiä "isä poika" painileikkejä yms. Lapselle antaa yöpusuja yms. Ei hän nyt mikään erityisen hellyyttävä osoittava isä ole, mutta kyllä lapsi pusuja ja haleja saa yms.

 

Mä olen pari kertaa itku kurkussa, mutta ihan asiallisesti puhunut esim. erosta ja siitä, että välillä mun tekee oikeasti mieli lähteä yms. Mies ei tunnut tajuavan, että olen tosissani. Hän todennäköisesti olettaa sen olevan "taas jotain naisten huomiota hakevaa vouhotusta" ja pian sanoaa, että nyt pitää nukkuan kun kello soi kohta.

Ei hän sitä oikein tajuakaan, hän varmaan kyllä on ymmärtänyt, että sinulla on jotenkin huono olla, mutta ei voi ymmärtää miksi vaikka selittäisitkin.

Ja tietysti pitää nukkua, koska se kello oikeasti soi kohta ja olisi typerää olla nukkumatta koska muuten aamulla väsyttää. Noin hän ajattelee. Ja varmaan miettii, että miksi sinä olet niin ihmeellinen, että et tajua, että yöllä nukutaan eikä mietitä outoja.

 

Mua toisaalta helpottaisi se, jos hänellä tosiaan olisi joku as tai vastaava. Silloin ehkä voisin ymmärtää, ettei mussa ole mitään vikaa ja sen, ettei mies tahallaan mitään tee.
Mä kuitenkin syytän kaikesta yhä enemmän itseäni. Olen tullut siihen tulokseen, että olen ruma ja vastenmielinen, koska ei mua pyynnöistä huolimatta kehuta, enkä osaa sitä ja tätä, koska en osaa ko. asoita edes mieheni mielestä.

Emme ole naimisissa tai kihloissa. Mies on kyllä sanonut, että joskus haluaa mennä. Tällä hetkellä se asia kuulemma muuta mitään. Miksi mennä nyt naimisiin, eihän se mitään muuta. Toisaalta on joskus mun inttämisien jälkeen sanonut, että kyllä me joskus mennään naimisiin. Onko esim. tuolle as ihmiselle kosinta mahdotonta?

 

Tuli muuten mieleen vielä yksi outo asia..kukaan hänen työ- tai opiskelukavereista ei tiedä, että hänellä on lapsi. Olen kysynyt mm. miksei töissä kerro ja entäs jos näkee meidän kaupungilla lapsen kanssa. Mies "mitä ne sillä tiedolla tekee, ei se niille kuulu. Enkä jaksa sitten kun ne alkais kysellä lapsesta kaikkea"

 

Mua toisaalta helpottaisi se, jos hänellä tosiaan olisi joku as tai vastaava. Silloin ehkä voisin ymmärtää, ettei mussa ole mitään vikaa ja sen, ettei mies tahallaan mitään tee.
Mä kuitenkin syytän kaikesta yhä enemmän itseäni. Olen tullut siihen tulokseen, että olen ruma ja vastenmielinen, koska ei mua pyynnöistä huolimatta kehuta, enkä osaa sitä ja tätä, koska en osaa ko. asoita edes mieheni mielestä.

Emme ole naimisissa tai kihloissa. Mies on kyllä sanonut, että joskus haluaa mennä. Tällä hetkellä se asia kuulemma muuta mitään. Miksi mennä nyt naimisiin, eihän se mitään muuta. Toisaalta on joskus mun inttämisien jälkeen sanonut, että kyllä me joskus mennään naimisiin. Onko esim. tuolle as ihmiselle kosinta mahdotonta?

Ei kosinta varmaan ole mahdoton, koska jossain vaiheessa naimisiinmeno on hänelle tarpeeksi järkevää ja kyllä AS-ihminen osaa toimia kun hänellä on selkeä tavoite.

Mutta nyt kuule, on ihan selvää, että sinussa ei ole mitään vikaa! Varmasti osaat ja pystyt ja olet nätti ja viehättävä ja ihan kaikkea mitä olet itse aiemmin ajatellutkin! Kuudessa vuodessa jollei oma rakas ikinä mitään sano, on selvää, että omia taitojaan ja viehättävyyttään alkaa epäilemään. Sun tapauksessa nyt kuitenkin syy on aika selvä, miksi mitään ei ole hänen suustaan kuulunut. Joten nyt koita saada itsetunto takaisin ja todellakin kehotan sua miettimään asioita ihan uudesta vinkkelistä: Jos miehesi on AS ihminen niin hän on ja pysyy sellaisena ja sun pitää miettiä uudelta kannalta mikä sulle riittää ja mikä ei. Ymmärrän kyllä, että tuollaisessa tietyllä tapaa hyvin tunnekylmässä suhteessa on raskasta elää.

 

Tuli muuten mieleen vielä yksi outo asia..kukaan hänen työ- tai opiskelukavereista ei tiedä, että hänellä on lapsi. Olen kysynyt mm. miksei töissä kerro ja entäs jos näkee meidän kaupungilla lapsen kanssa. Mies "mitä ne sillä tiedolla tekee, ei se niille kuulu. Enkä jaksa sitten kun ne alkais kysellä lapsesta kaikkea"

Aivan, sitten joutuisi siitä puhumaan. Hän ei ymmärrä miksi ylipäätään jotain ihmistä voisi kiinnostaa jonkun toisen ihmisen lapsi? Miksi ihmeessä??? Eihän häntäkään kiinnosta.

 

Aspergeria "sairastava" ihminen voi olla älykäs ja ketterä ja notka ja vaikka mitä. Mihinkään oireyhtymään tai sairauteen ei tarvitse täyttää jokaista kriteeriä. Väittäisin, että ihan selvä tapaus.

 

Onko teillä jotain vinkkejä, miten mahdollista as:ää sairavaa kannattaa lähestyä? Kannattaako keskusteluissa ottaa huomioon jotain tiettyä, miten aloitta, mitä välttää jne?
Voinko mä tehdä jotain auttaakseni häntä?

 

Vinkkinä sanottakoot että jos haluat naimisiin, älä odota että mies kosii. Kosi itse ja perustele järkiperäisillä syillä miksi haluat ja milloin. Samaten kehut ym. mitä haluat kannattaa esittää aika tarkasti mitä haluat kuulla (ne tosin eivät tule spontaanisti vaan ovat oikeasti opettelun tulosta) ja vielä miksi (koska näkee ne turhiksi nyt koska ei niitä itsekään kaipaa). Luo itse romanttisia hetkiä jos niitä kaipaat, mutta perustele etukäteen että ne ovat sinulle tärkeitä, vaikka ovat hänestä ihan turhia. Koska jokainen ihminen on erilainen, en pysty arvaamaan millaiset selitykset parhaiten sinun miehesi mielestä ovat järkeviä.

Suosittelen lukemaan aiheesta enemmän. ADHD, asperger, autismi ja tourette ovat toistensa sukulaissairauksia, eli jokainen näistä voi periytyä myös lapsillenne tai lapsenlapsillenne. Eivät kaada maailmaa, mutta he vain näkevät maailman eri tavalla kuin sinä. Ja ovat yleensä ihan tyytyväisiä siihen omaan maailmaansa eivätkä pakosti edes tajua olevansa kovinkaan erilaisia.

 

Onko teillä jotain vinkkejä, miten mahdollista as:ää sairavaa kannattaa lähestyä? Kannattaako keskusteluissa ottaa huomioon jotain tiettyä, miten aloitta, mitä välttää jne?
Voinko mä tehdä jotain auttaakseni häntä?

Veikkaisin, että tunteista puhuminen tai siis kuunteleminen kun sinä puhut on hänelle vaikeaa. Aika solmutilanne siinä mielessä, että sun ja toiveet on ihan normaaleja, mutta hän ei pysty niihin vastaamaan.

Et voi tehdä häntä auttaaksesi mitään, eikä sun tarvitsekaan. Hän on varmaan ihan onnellinen paitsi on varmaan hämmentynyt siitä, että tietää, että sulla on huono olla eikä hän voi sitä ymmärtää, koska hänen mielestä sulla olisi kaikki hyvin jollet miettisi turhanpäiväisiä asioita, joilla ei ole mitään merkitystä. Jotenkin noin hän ehkä ajattelee.

En ole varma kannattaisiko sun pyytää miestäsi lukemaan Aspergerin syndroomasta. Toisaalta hän voi sen itse jopa tietää, on voinut joskus törmätä aiheeseen ja tunnistaa itsensä, mutta ei koe, että siitä olisi tarvinnut sulle mainita.

Hmmm...Kyllä mä sun kertoman perusteella pyytäisin miestäsi joko lukemaan aiheesta ja sitten ihan istuisin vastakkain ja itse kertoisin, että miltä tällainen kuulostaa.

Paljon voimia ja tsemppiä!

 

Kiitos teille paljon vastauksista <3

Muutkin voi tottakai kertoa kokemuksiaan,vinkkejä tai ihan mitä vaan.

 

aspalsta.net :: P Olisikohan tästä palstasta sinulle apua? Näytti olevan oma osio ihan läheisillekin ja voisit saada parhaiten tuolta käytännön neuvoja.

Jos miehesi kanssa haluat aspergerista keskustella, voi olla helpompi tulostaa ensin joku suht perusteksti aiheesta jonka voi lukea ihan omassa rauhassaan. Kiinnostuessaan sitten saattaa lukea paljonkin aiheesta ennen kuin kommentoi mitään asiasta. Ajattelen tätä tosin omalta kannaltani, olen ADHD, jolla tosin voi olla ad piirteitä, vaikka en asperger olekaan.

 

Voi surku. Tarvitsisit hieman erilaisen miehen.

 

En jaksanut edes lukea koko ketjua, mutta minusta sinun ei olisi syytä loukkaantua, eikä sinulla ole myöskään syytä yrittää muutta miestäsi. Jos miehesi ajattelee kaiken järjellä, niin sitten ajattelee -se on hänen luonteensa ja ominaisuutensa eikä hän vaikuta kärsivän siitä. Sinä olet jostain syystä ihastunut aikoinaan häneen ja nyt toivoisit hänen olevan toisenlainen kuin hän luonnostaan on. Onko sinulla oikeutta alkaa vaatia mieheltäsi sellaisia asioita, joita hän pitää turhina tai järjettöminä? Kai sinulla on oikeus, mutta en tiedä onko siinä mitään järkeä. Haluatko sinä, että miehesi kehuu sinua, ostaa lahjoja, keksii jotain hemmottelua, vaikka se on hänen mielestään täysin turhaa hommaa? Ongelma on minusta siinä, että te olette päätyneet yhteen, ei siinä että miehesi on tuollainen (johtui se sitten aspergerista tai mistä tahansa).