1,3v syö huonosti -vinkkejä?

[äite]

Meidän 1,3 vuotias on aina ollut vähän huono syömään. Alusta saakka kun kiinteitä 5kk alettiin antamaan, hän ei juuri koskaan ole tuntunut nälkäiseltä. Harvoin itkee nälkäänsä, maitoa joskus pyytää.

Olen pitänyt tarkat ruokailuajat jo pitkään, enkä anna välipaloja. Ruokailujen välit on n.3h. Lapsella siis pitäisi kaiken järjen mukaan olla nälkä, kun ruokaa tarjotaan. Mutta koskaan ei voi olla varma, että hän suostuu avamaan suunsa. Pitkään meni hyvin niin, että hän sai leikkiä jollain keittiövälineillä, katsella kuvia kirjoita tai yleensä viihdytettiin jollain tavalla. Nyt hän haluaa syödä itse, mutta parhaiten menee raejuusto, banaani, kinkkuleike, jugurtti ja jonkin verran leipää. Idiottivarma on antaa näitä vauvojen vellejä, jos hänet haluaa tankata (jos ollaan lähdössä esim. kauppaan tms.). Yritän välttää niiden antamista, sillä eihän se ole tuon ikäisen ravintoa.

En osaa luottaa siihen, että lapsi syö kun on nälkä. Äitinä on vaikeaa antaa olla lapsen syömättä...Mitä neuvoksi?

 

[Ammattilainen]

No luotat vaan että syö sitten kun on nälkä. Yleisvointi ratkaisee. Jos on virkeä ja iloinen ja kehittyy normaalisti, niin turha noilla syömisillä on stressata.

 

[no]

tiedän tunteen, mutta anna syödä kokonaan itse, äläkä kiinnitä syömiseen mitään huomiota. Sormiruoka meni meillä parhaiten ja sit esim pastapohjaiset kastikkeet, jotka pysyi hyvin lusikassa. Lisäksi oli tosi tärkeetä, että muutkin söi yhtä aikaa ja samaa ruokaa.

 

[äite]

Lapsi on virkeä ja touhukas ja paino ok. Saa siis riittävästi ruokaa (mistähän..).

Vielä kiinnostaa nuo vinkit herättää kiinnostus ruokaan. Lähinnä väsyttää ruuan roskiin laittaminen ja jatkuva sotku.

 

[mimona74]

Meillä myös 1,3 vuotias, joka kyllä lähestulkoon aina pistää (ensin) hanttiin, kun ruokaa tarjoo... Väsyttävää.. :headwall: Laitahan yksityisviestiä jos haluat jutskailla kohtalotoverin kanssa

 

[jotain mitä mieleen tule]

Ei meillä ainakaan ole noin usein saman ikäisellä ja aina hyvin syöneellä nälkä. Vaikka siis sellaista väliä suositellaan. Esikoinen oli huonosyömänen, mutta en sillon stressannut ja alkoi sitten pari vuotiaana syödä pikkuhiljaa.

Mutta jos huonosyömäinen mulla olisi niin että alkais itseä potuttaa niin:
- pidentäisin välejä alkuun niin että olisi varmasti nälkä.
Lisäksi hänen nähden syödään vain niitä samoja ruokia kun hän syö ja yhtä aikaa.
Lautaselle laitetaan ihan vähän vaikka teelusikallinen kerrallaan ja iloitaan lautasen tyhjentämisestä, ainakin meillä uusissa ruoka-aineissa tämä on ollut palkitseva keino ja se että lapsi omaehtoisesti joutuu pyytämään lisää. Tyhjä lautanen on opeteltu saavutukseksi. mutta sillon nimenomaan lautaselle laitetaan vaikka vaan t-lusikallinen tai joku määrä joka varmasti tulee syötyä.

Lisäksi lopettaisin tuputtamisen. Ruokailutilanne loppuisi niin että vaikka olisi syöty kaksi lusikallista niin iloittaisiin yhdessä. Lopettaisin syömisen aina aiemmin kuin lapsi lopettaa. Eli teet ruokaa vain sen verran kuin lapsi syö etkä enempää siltä varalta että sillä olisi nälkä, ei tarvii heittää roskiin sitten. Tuon ikäinen kun osaa jo pyytää ruokaa jos tulee nälkä, tosin meidän krantulla ei sellaista ominaisuutta ainakaan ollut kuin näläntunne koska saattoi olla syömättä koko päivän. Oikeasti nälkäinen kun syö.

Yksi tärkeä seikka on myös se, että älä koskaan kuvittele tietäväsi mikä lapsesi mielestä maistuu hyvältä. Esim meillä lapsen lempparisyötävä on väkevät vihreät oliivit, joita itsekin opin syömään vasta yli 30-vuotiaana. Oudot makukokeilut voi siis myös tepsiä.

Makukokeiluleikkejä oon nähnyt joskus telkkarissa vaikeille tapauksille. Eli paljon kuppeja missä erilaisia asioita, mutta siinäkin vain esim. yksi mustikka, yksi puolukka jne per kuppi. Ilmeisesti suuret määrät pelottaa.

Tuskin lapsesi hyväksi syömäriksi tulee, taitaa olla sisäsyntyistä vaan näillä yksilöillä. Mutta toivottavatsi alkaa syödä sen verran ettei äidin tarvitse stressata.
Tsemppiä!