Mistä apua, kun lapsi ei SYÖ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Lapsi on ollut ihan vauvasta saakka huono syöjä. Nyt ikää 3,5 v. ja tuo vain pahenee pahenemistaan. Aiemmin söi kunnolla ruokaa edes kerran päivässä, mutta nyt ei välttämättä syö moneen päivään juurikaan, jos ei saa juuri sitä mitä haluaa. Eli jäätelöä ja suklaata, keksejä. Ei olla koskaan annettu mässyttää makeaa paljon, karkkipäivä on käytössä. Mutta nyt jo jnk aikaa on ruoka-aikoina kieltäytynyt syömästä ja vaatinut esim. jäätelöä tai keksejä. ei auta jos sanoo ettei muuta tipu ennen kuin lautanen on tyhjä, ei syö silti. Päiväkodissa usein myös koko päivän syömättä.

Monivitamiinia, kalsiumia ja d-vitamiinia saa purkista, mutta ei se riitä. Vihanneksia ja hedelmiä ei syö, eikä puuroa. on joskus maistanut, ja oksentaa samantien kaikki ulos.

Olen soitellut neuvolaan useasti, mutta sieltä ainut neuvo on ollut että älkää antako hänelle välipaloja, niin kyllä hän syö kun on nälkä. Mutta kun ei syö!! On tosi hoikka ollut aina. Eikä olla tosiaan koskaan annettu mässyttää mitä sattuu, on ollut vähän tuon tapainen aina, mutta nyt viimeiset noin 6-8 viikkoa tuo on pahentunut entisestään.

Jos veisi lääkäriin, sanoisikohan tämäkin vain että kyllä se syö kun on nälkä? Minusta tarvitsemme apua, alkaa oikeasti olla jo kova huoli lapsen terveydestä. Pituutta kasvaa normaalisti, paino yhden miinuksella.

Aiemmin hänellä oli lempiruokia joita ainakin söi aina, enää eivät nekään kelpaa. Pöydässä istuttaminen ei auta. Olen tänään hakenut hänet monta kertaa jääkaapilta/kuivaruokakaapilta pois, kun on etsinyt jäätelöä tai keksejä. :-/

En kaipaa syyllistämistä, olen yrittänyt IHAN kaikkeni. On säännölliset ruoka-ajat ja määrätietoisuutta, mutta ei auta. Ei lapsen suuhun voi sapuskaa väkisinkään työntää.

Mistä ihmeestä apua? Yksityislääkäri, ravitsemusterapeutti, psykologi? Onkohan tällaisille vastaaville lapsille jotain "omaa paikkaa" josta voisi saada apua?

Aion kyllä tilata lääkäriajan että saadaan tietää onko veriarvot yms. Ok.

Kova huoli on.
 
Meillä on samantapaisia ongelmia. Erona se, että lapsi on pituus/painossa-20% ja pituuskasvu hidastunut. Eli jotakin teidän lapselle menee, koska pituus/paino on noin hyvä ja pituutta tulee?

Tiedän on erittäin raskasta ja vaikea saada apua. Yritä pitää ruokailut mahd. Normaalina, älä tee niistä taisteluita. Vastailen paremmalla ajalla lisää!
 
Kuuluu ikäkauteen ja vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Uhkailu, kiristys, lahjonta oli meillä käytössä, nyt on jo kausia kun syö paremmin, mutta mitään uutta ei tahdo maistaa. Herkkuja ei olla kannettu kotiin enää viimiseen 2v yhtään.
 
Sinuna varaisin ajan yksityiselle lastenlääkärille. Tulee poissuljettua fyysiset jutut, jotka voisi vaikuttaa tohon. Esim. allergiat, keliakia jne. (meillä löytyi aikoinaan fyysinen syy). Osaa sitten neuvoa eteenpäin, jos mitään ei löydy. Ja tosiaan tulee ne veriarvot tsekattua.
 
Meillä samanlainen, vauvasta asti mennyt painokäyrän alaosassa. Nyt 9v ja edelleen samanlainen, mistään ei tykkää, hampparit ym kyllä kelpaa. Koulussa syö vähän.

Kotonakin alkanut syömään vähän, mutta aina ei edes maista ruokaa.. Yhtenä päivää yllätyin kun pyysi lisää jauhelihakeittoa :o

Jauhettua pippuriakin jos on ruoassa niin huomaa heti ja kysyy et mitä noi pisteet on.
Olen huomannut että ruoka ei saa olla "mössöä" vaan kaikki jutut pitää olla tunnistettavia.

Ketsuppia ei syö, ihme juttu. Sipulia ei saanut yhdessä vaiheessa olla mut nyt se kelpaa onneksi.
 
Ei pahalta kuulosta, kun kuitenkin kaapilla itse etsiskelee herkkuja. Auttaisiko, jos ottaisit lapsen mukaan ruoan laittoon niin lapsi näkisi mitä ruoka sisältää. Itsestäni tiedän, että ruoan pitää olla helposti tunnistettavaa ja mitään ns. mössöjä en pysty syömään, vaan pitää selvästi tietää mikä ruoka on kyseessä. Lapsi mukaan leivontaan esim. teette sämpylöitä ja siihen sitten saa valita päällysteet. Keittiruoat nopea valmistaa ja lapsi voi siinä olla mukana ja jaksaa seurata homman ja sitten saattaa maistuakin.
 
[QUOTE="Helmi S";28067372]Sinuna varaisin ajan yksityiselle lastenlääkärille. Tulee poissuljettua fyysiset jutut, jotka voisi vaikuttaa tohon. Esim. allergiat, keliakia jne. (meillä löytyi aikoinaan fyysinen syy). Osaa sitten neuvoa eteenpäin, jos mitään ei löydy. Ja tosiaan tulee ne veriarvot tsekattua.[/QUOTE] Kyllä olen ajatellut että varmuuden vuoksi ehkä pitäisi lääkärillä käydä, ja nimenomaan yksityisellä, tk-lääkäreistä tämänkin lapsen kohdalla liian monta huonoa kokemusta.

10 kk iässä oli 2 viikon totaalinen syömälakko, onneksi joi maitoa, en imettänyt enää silloin, lapsi lopetti itse kun oli 8 kk. Silloin käytettiin lääkärillä ja tsekattiin veriarvot yms. Paino oli pudonnut aika paljon, mutta onneksi lapsi taas alkoi syödä. Se alkoi niin, että lapsi sai raivarin kun yritettiin laittaa syöttötuoliin, eikä siis suostunut syömään MITÄÄN kahteen viikkoon.

Lapsella oli maito-ja vilja-allergia, jotka kuitenkin menivät ohi kun lapsi täytti 2 v. Nyt ei ole ollut allergiaoireita.
 
kuulostaa todella tutulta. aivan kuin oma lapseni.Meillä lapsi ollut myös todella huono syömään pienestä asti ja annokset todella pieniä. tietyt ruuat maistuu (kasvikset, hedelmät varsinkin) itse koetin saada apua neuvolasta kun lapsi oli 1.5v siellä vastaus oli, että lapsi syö kun on nälkä..vaan kun ei syönyt. lapsen aloittaessa päiväkodin puhuin ongelmasta, jossa hekin olivat aluksi sitä mieltä, että ryhmän paine tekee sen, että ruoka alkaa maistumaan. kuukauden päästä pk.n aloittamisesta lastentarhanopettaja kysyi voisiko soittaa neuvolaan ja pyytää sieltä apuja, vasta sitten neuvolasta saatiin lähete ravitsemusterapiaan ja käymme siellä vieläkin (lapsi on nyt 4v). Lapsemme ei syö lämpimiä ruokia pk.ssa ollenkaan (kotonakin vain tiettyjä), jonkin verran syö leipää ja salaattia. Meillä tod. näköinen syy on aistiyliherkkyys, pienikin epämääräisen näköinen ruoka lautasella eikä siihen voi koskea. ruoka saattaa tuntua suussa oudolta jne. Tämä on todella stressaavaa vanhemmille ja kovasti joutuu itse tekemään töitä, ja vaatia, että lapsi saa apua syömishäiriöön. Meillä on onni, että ravitsemusterapeutti ja päiväkoti tekee yhteistyötä ja nyt saimme kaikki yhdessä tehtyä 4v neuvola lääkärille asianmukaiset paperit ja sitä kautta lapseni sai lähetteen toimintaterapiaan( olemme edelleen jonossa) ja todella toivon, että saamme apua. Kovasti voimia teille!
 
[QUOTE="minni";28067530]kuulostaa todella tutulta. aivan kuin oma lapseni.Meillä lapsi ollut myös todella huono syömään pienestä asti ja annokset todella pieniä. tietyt ruuat maistuu (kasvikset, hedelmät varsinkin) itse koetin saada apua neuvolasta kun lapsi oli 1.5v siellä vastaus oli, että lapsi syö kun on nälkä..vaan kun ei syönyt. lapsen aloittaessa päiväkodin puhuin ongelmasta, jossa hekin olivat aluksi sitä mieltä, että ryhmän paine tekee sen, että ruoka alkaa maistumaan. kuukauden päästä pk.n aloittamisesta lastentarhanopettaja kysyi voisiko soittaa neuvolaan ja pyytää sieltä apuja, vasta sitten neuvolasta saatiin lähete ravitsemusterapiaan ja käymme siellä vieläkin (lapsi on nyt 4v). Lapsemme ei syö lämpimiä ruokia pk.ssa ollenkaan (kotonakin vain tiettyjä), jonkin verran syö leipää ja salaattia. Meillä tod. näköinen syy on aistiyliherkkyys, pienikin epämääräisen näköinen ruoka lautasella eikä siihen voi koskea. ruoka saattaa tuntua suussa oudolta jne. Tämä on todella stressaavaa vanhemmille ja kovasti joutuu itse tekemään töitä, ja vaatia, että lapsi saa apua syömishäiriöön. Meillä on onni, että ravitsemusterapeutti ja päiväkoti tekee yhteistyötä ja nyt saimme kaikki yhdessä tehtyä 4v neuvola lääkärille asianmukaiset paperit ja sitä kautta lapseni sai lähetteen toimintaterapiaan( olemme edelleen jonossa) ja todella toivon, että saamme apua. Kovasti voimia teille![/QUOTE]

Kiitos sinulle paljon vastauksestasi!! Itse olen ajatellut tuota aistiyliherkkyyttä jo aika pitkään omassa päässäni, mutta kun neuvolassa mainitsin siitä, th katsoi minua kuin olisin avaruusolio, ja asia jäi siihen. ei varmaan ollut kuullutkaan koko asiasta.

Meillä lapsi syö vain tiettyjä ruokia, joskus ei niitäkään. Joskus noukkii esim. jauhelihakeitosta pelkät jauhelihan muruset, tai järsii leivän päältä pelkät margariinit tms.

Mutta varsinkin tuo oksentaminen tuo mieleeni aistiyliherkkyyden. Lapsi oli vauvana todellinen sihtikurkku, kaiken piti olla sileää 1 v. saakka. Vieläkään ei saa olla sileän seassa sattumia, eli joko kokonaan sileää, tai selkeitä paloja. ei ikinä kastiketta sotkettuna muuhun ruokaan. Vihannekset ja hedelmät tuntuvat ilmeisesti niin pahoilta että jos vaikka 3 millin kokoinen paprikanpala eksyy suuhun saakka, voi tulla oksennus siinä paikassa, lautaselle.

Päiväkodissa tarkkailevat lapsen syömistä ja onneksi merkkaavat ne aina ylös. Ehkä 2 päivänä viidestä syö edes vähän leipää. Joskus saattaa taas yllättää ja syödä lautasen tyhjäksi ja pyytää lisää, kuten kävi lohikeiton kanssa viime viikolla. :-D Tuota siis käy, mutta harvoin. Joskus taas ei yhtäkkiä suostu syömään edes lempiruokiaan, joita on noin 5 kpl. Uusia ruokia ei syö, ja joitain ruokia ei koskaan ole edes maistanut. Mössöruuista kuten esim. hernekeitosta tulee samantien oksennus.
 
[QUOTE="vieras";28067515]Miten lapsen kasvut? Onko tasaista?[/QUOTE]

Pituuskasvu todella tasaista, paino ei.Imetysaikoina paino oli reilusti plussalla, sitten laski kuin lehmän häntä, välillä ollut kunnolla miinuksella, välillä normaalin alarajoissa.

Tuo ettei kovin pahasti ole miinuksella, johtuu siitä että toisinaan lapsi yllättää ja syökin kunnolla, mutta sitä ei voi ennakoida esim. tekemällä usein lapsen lempiruokia. Tänään ei esim. syönyt tekemääni lohikiusausta päivällä ollenkaan, ja iltapäivällä söi puolikkaan jauhelihapihvin eikä perunamuusia ollenkaan. Kasviksista ja vihanneksista tosiaan laatta lentää kaaressa samantien, ainoastaan banaani menee.
 
Onko lapsi ollut koskaan hoidossa?
Jos ei niin laita virikehoitoon syynä ruokatottumukset.

Itselleni tuli lapsi jonka äiti kertoi ettei syö sitä, tätä, tota.
Kaikkea tarjoili eikä mitään ongelmaa. Tietty en mainostanut et nyt syödään sitä.
Nyt tätä. Näki kyllä et lautasella oli sitä.
Ei sanonut ettei syö tai olisi pahaa. Nätisti söi niin kuin muutkin.
Kotona melkoinen sota syömisistä, uhmaa.
 
Tuo aistiyliherkkyys voisi olla yksi vaihtoehto. Toinen vaihtoehto voisi liittyä kuitenkin niihin allergioihin. Olivatko allergiat kuinka pahoja? Meillä on nimittäin pahasti maito- ja vilja-allerginen yms. poika, joka oireilee allergioita oksentamalla (allerginen refluksi vauvana), vatsakivuilla, iho-oireilla jne.

Meille hänen allergialääkärinsä sanoi, että monesti hankalasti allergisten lasten on hankala muodostaa ruokaan tervettä suhdetta, koska he oppivat yhdistämään syömisen kipeään ja huonoon oloon. Eli voisi olla, että lapsesi suhde ruokaan on häiriintynyt allergioista johtuen. Lääkäri nimittäin sanoi, että tällainen suhde voi oireilla pitkään vielä senkin jälkeen, kun varsinainen allergia on helpottanut/saatu hallintaan. Kysyin aiheesta, koska pojallamme oli pahan allergiaoireilun jälkeen aina syömälakkoja, vaikka oireet olisivatkin helpottaneet. Eli voisi olla, että lapsellenne voisi olla apua myös jonkinlaisesta toiminta- tms. terapiasta, jossa hön voisi rakentaa suhdetta ruokaan uudelleen.

Hyvä ap, että olet ymmärtänyt puuttua tilanteeseen nyt! Älä lannistu epäilevien kommenttien edessä, sinä tunnet lapsesi parhaiten? Ymmärsin, että päiväkodissakin ollaan ainakin jossain määrin huolissaan? Voimia avun hakemiseen!
 
Mä en olis kovin huolissani kun lapsi kerran kasvaa normaalisti. Yrittäisin rauhoittua ja ellei syö sanoisin että voi nousta pois pöydästä ja jatkaisin itse syömistä normaalisti.
Tuossa(kin) iässä voi olla uhmaa ja lapsi katsoo mitä käy kun ei syö, saako sillä huomiota osakseen. Lääkärissä voisin käyttää että ne veriarvot katsottaisiin, mutta muuten en juuri kiinnittäisi ainakaan lapsen kuullen asiaan huomiota.

Lisään vielä että itselläni on hyvin syövä kahdeksan vuotias joka kasvaa pahasti miinuskäyrillä ja on seurannassa. Niin että ei se ruuan määrä ole niin olennaista vaan se miten lapsen elimistö sen käyttää.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä