Kodinvaihtajakoira puri lasta. Mitäs nyt?

[feger]

Siis koira on jo kodinvaihtaja ja taas lähtee vaihtamaan kotia. :O
Taas joutuu sopeutumaan uuteen laumaan jne.

Mulla on hyvin vähän serroista kokemusta, mutta minun saama vaikutelma niistä on, että ne eivät todellakaan ole mitään lupsakoita kavereita, vaan niissä on todellakin luonnetta ja niitä pitää osata käsitellä oikein.

 

[Sassykatti]

[QUOTE="koirallinen";26852411]Ei tuossa ole muuta tehtävissä kuin antaa koira jollekin, jolla ei ole lapsia.[/QUOTE]

Ei tuollasta koiraa enää anneta mihinkään kiertoon, sille annetaan kaliumhoitoa riittävällä vasteella.

 

[narikka83]

hmm no jos koiran annethaan olla kukko tunkiola niin käyttäätyhän se ku ois pellossa kasunnu. koira on arvoasteikolla alin, aina. ei taija teilä olla? jos murisee ja sa läpit pois tyköä niin ja sie vain hyväksyt sen. noup! '

meilä on ollu parhaillaan 5 koira yhtäaikaa, yks pelkopurina lähti heti ku otti kiinni. ei ees mietitty toista kertaa. sama on jos nappaa kerran son se eka ja viiminen

 

[Blue]

Ja höpö höpö etteiko paimenkoirat ole perhekoiria.

Tossa nyt vaan on alusta asti korostettu liikaa sitä "on vaan yhden ihmisen koira". Jos se teidän perheessä on niin ei voi ajatella noin, sen on toimittava teidän perheessä. Lapset eivät väistä koiraa, koira väistää lapsia. Alusta asti olisi pitänyt järjestää koulutustilanteita missä lapset komentavat koiraa pois tieltään. Ei todellakaan noin että koira makaa missä tykkää ja lapset väistävät...

Mulla on pieni käyttökoira joka on selvästi vain yhden ihmisen koira, eli mun. Saa toki olla mun perään mutta koiran on myös toimittava muoden perheenjäsenten kanssa, ja toteltava heitä. Töitä on tehty koska koira ei välitä kenestäkään muista kuin omista ihmisistään, mutta nyt kun koira on 10kk niin osaa ja tykkää toimia kaikkien meidän perheenjäsenten kanssa. Vieraista ihmisistä ei pidä vieläkään.

 

[appp]

Nyt meni narikka83 vähän metsään. Mä pidän koirille todella tiukan kurin, ja ovat yleensä aivan perushuomioimattomuudella. Vanhempi narttu onkin ihan unelma, se tietää paikkansa ja siellä se pysyy tyytyväisenä. Serra taas osaa olla haastavampi, mutta sen ei todellakaan ole annettu elää pellossa! Kuten sanoin, se on saanut satikutias käyttäydyttyään huonosti! Mutta jos tilanne on rauennut, niin en voi sitä alkaa kurittamaan 5 minuutin jälkeen, kun se on jo murinansa murissut! Olen osunut paikalle kaksi kertaa, toisella kerralla sai huutia, ja murinat loppuivat pariksi kuukaudeksi. Nyt osuin paikalle hitusen liian myöhään, mutta voit olla varma, ettei serralle jäänyt epäselväksi kuka täällä on kuka! Se on vuoden vanha uros, eli ihan haastavimassa iässä vielä muutenkin. Joten sille ei todellakaan ole annettu narua, päinvastoin!

Täällä on tullut hyviäkin vastauksia kiitos niistä, nuo muut jätän omaan arvoonsa.

Tällä hetkellä koira on ulkoilemassa, nauttien elämästään paimentaen. Täällä sisällä mietitään sitten kohtaloa koiralle. Kävi miten kävi, niin on yksi hienoimmista koirista jonka olen kohdannut. Luonne vain ei näytä olevan lapsiperheeseen soveltuva, vaikka meille kirkkain silmin sanottiin, että lapset saavat vääntää vaikka solmuun, no ei aivan mennyt niin.

 

[sakujen omistaja]

Ja höpö höpö etteiko paimenkoirat ole perhekoiria.

Osa paimenkoirista voi olla perhekoiria, osa taas ei.

Se, että koira osaa toimia opetuksien kautta perheessä, ei tee siitä perhekoiraa. Jokainen koira opetuksien kautta osaa toimia perheessä, ellei se ole hermorakenteeltaan liian heikko. Perhekoira on yleensä hyvin sosiaalinen, tykkää ja kerjää rapsutuksia yms. Ei kaikki ole sellaisia, mutta elämän perheessä saa toimimaan silti.

 

[narikka83]

Nyt meni narikka83 vähän metsään. Mä pidän koirille todella tiukan kurin, ja ovat yleensä aivan perushuomioimattomuudella. Vanhempi narttu onkin ihan unelma, se tietää paikkansa ja siellä se pysyy tyytyväisenä. Serra taas osaa olla haastavampi, mutta sen ei todellakaan ole annettu elää pellossa! Kuten sanoin, se on saanut satikutias käyttäydyttyään huonosti! Mutta jos tilanne on rauennut, niin en voi sitä alkaa kurittamaan 5 minuutin jälkeen, kun se on jo murinansa murissut! Olen osunut paikalle kaksi kertaa, toisella kerralla sai huutia, ja murinat loppuivat pariksi kuukaudeksi. Nyt osuin paikalle hitusen liian myöhään, mutta voit olla varma, ettei serralle jäänyt epäselväksi kuka täällä on kuka! Se on vuoden vanha uros, eli ihan haastavimassa iässä vielä muutenkin. Joten sille ei todellakaan ole annettu narua, päinvastoin!

.

no ei se kauheasti methään voinu mennä jos käyttäytyy nuin. jossaki on tapahtunu jotain ja siksi pomottaa. eihän nuin ois muuten käyny, eihän? koira joka tietää paikkansa käyttäytyy. on sen tykönä omasta porukasta kuka tahansa.

 

[Blue]

Osa paimenkoirista voi olla perhekoiria, osa taas ei.

Se, että koira osaa toimia opetuksien kautta perheessä, ei tee siitä perhekoiraa. Jokainen koira opetuksien kautta osaa toimia perheessä, ellei se ole hermorakenteeltaan liian heikko. Perhekoira on yleensä hyvin sosiaalinen, tykkää ja kerjää rapsutuksia yms. Ei kaikki ole sellaisia, mutta elämän perheessä saa toimimaan silti.

No, tässä lienee kielentulkintakysymys. Mulle perhekoira on koira joka pystyy olemaan ja toimimaan perheessä (missä on lapsia). Luonnekysymyksiä sitten tuo sosiaalisuus yms.

 

[appp]

Ja nyt vilä takertuminen tuohon paimenkoira-asiaan. Paimenkoiralla tarkoitin yleisesti oman rotuni paimenkoiria, eli serroja, vaikka paimenkoirista haastavia löytyy kyllä muutenkin. Esim. saksanpaimenkoira, valkoinen paimenkoira jne. Koiratkin ovat yksilöitä, olen tavannut ihania saksanpaimenkoiria elämässäni, mutta myös niitä, jotka eivät todellakaan ole ihania. Toki syytä on siellä narun toisessa päässä, mutta joillain koirilla on erittäin vahva luonne, jonka kanssa monet kokeneetkin koiran omistajat joutuvat hämilleen. Joten aina ei pelkkä kokemuskaan riitä. Ehkä sen sitten ymmärtää, kun omalle kohdalle osuu se kovista kovin, jonka tahdonvoima ja luonteen kovuus on melkein kovempi kuin omasi.

 

[sakujen omistaja]

No, tässä lienee kielentulkintakysymys. Mulle perhekoira on koira joka pystyy olemaan ja toimimaan perheessä (missä on lapsia). Luonnekysymyksiä sitten tuo sosiaalisuus yms.

Niin no eiköhän melkein kaikki koirat saa oikeilla keinoilla toimimaan perheessä jotenkinpäin ellei hermorakenteessa ole vikaa... Osaamattomampi kaveri ei siihen sitten pystykään välttämättä.

Mää näen, että perhekoira on perhekoira hieman osaamattomammassakin käsissä..

Mutta tulkintakysymyksiä silti nää.

 

[appp]

no ei se kauheasti methään voinu mennä jos käyttäytyy nuin. jossaki on tapahtunu jotain ja siksi pomottaa. eihän nuin ois muuten käyny, eihän? koira joka tietää paikkansa käyttäytyy. on sen tykönä omasta porukasta kuka tahansa.

No valitettavasti nyt vaan meni. Meillä koirat eivät asu pellossa, ja niillä on kova (erittäin) kuri. Se saattaa toki johtua siitä, että on VUODEN VANHA UROS joka kyseenalaistaa paikkaansa, mutta se ei todellakaan johdu siitä, että meidän koirien annettaisiin tehdä mitä huvittaa, niinkuin viestistäsi annat ymmärtää. Voithan tulla toki tänne katsomaan, niin saat sanoa mielipiteesi, voit ottaa tuon serran lainaan, niin katsotaan riittääkö sinun rahkeesi sille sinun kurillasi.

 

[Rähinä-Reetta]

Teillähän meni jonkin aikaa ok kun osoitit koiralle että se teki väärin uhitellessaan lapselle. Ehkei tilanne ole ihan mahdoton? (En tiedä koirasi taustaa)

Meillä kanssa kahteen otteeseen tuli ihan vastaava tilanne. Murinaa ja näykkäisy kun kävi levolle ja tyttö tuli viereen lähelle. "Jääkauden" jälkeen ei enää koskaan. Koiramme oli olettaakseni ollut "yhden naisen koira" lähinnä, murisi alkuun kaikille muille paitsi minulle - otti minut ihmisekseen, varmaan koska olen nainen myöskin ja mulla oli tuolloin eniten aikaa olla koiran kanssa. Jopa miehelle murisi ja kaikille jotka tuli pihalla vastaan ja vain katsoivat sitä kaukaa. Nyt voin laskea koiran täysin luottavaisena pihaan vaikka yksinkin, vaikka siellä olisi perheeseen kuulumattomia ihmisiä.
Sopeutuminen vaatii oman aikansa mutta se on mahdollista. On luontevaa että koira joka ei vielä ole paikkaansa löytänyt, hakee sitä kokeilemalla.

 

[Rähinä-Reetta]

Ehkä koirasi ikäkin on hankala. Eikö nuorille uroksille tule sellainen "uhmaikä" jolloin saattavat jopa lähteä haeskelemaan uutta laumaa.

 

[narikka83]

No valitettavasti nyt vaan meni. Meillä koirat eivät asu pellossa, ja niillä on kova (erittäin) kuri. Se saattaa toki johtua siitä, että on VUODEN VANHA UROS joka kyseenalaistaa paikkaansa, mutta se ei todellakaan johdu siitä, että meidän koirien annettaisiin tehdä mitä huvittaa, niinkuin viestistäsi annat ymmärtää. Voithan tulla toki tänne katsomaan, niin saat sanoa mielipiteesi, voit ottaa tuon serran lainaan, niin katsotaan riittääkö sinun rahkeesi sille sinun kurillasi.

koiran ikä ei anna mitään syytä käyttäytyä kuten sinun koira teki. meilläki 8 koirasta uroksia ollu 7 ja( kodinvaihtajia on ollu 4 joista 1 nakku. urokset ollu3v ja 1.5 ja 1v ) testaahan nuori koira ja joskus pääse pomoksi jolloin tapahtuu kaiken näköstä.

 

[appp]

Rähinä-Reetta, melko samanlaiselta kuulostaa sun tilanne, vaikka vieraille ei ärhentelekään kuin ollessaan kiinni. Miehelle on murissut kerran, mutta silloin sai kyllä selkäänsä. Sen jälkeen ei ole miehenkään auktoriteettia kyseenalaistanut. Nuo kakarat kun eivät vaan omaa sitä auktoriteettia. Sehän siinä onkin. Jollakin tavoin tuon koiran kalloon pitäisi siis saada taottua, että lapset ovat sitä ylempänä vaikkeivat omaakaan auktoriteettia, huh, vaikea homma.

 

[Blue]

Niin no eiköhän melkein kaikki koirat saa oikeilla keinoilla toimimaan perheessä jotenkinpäin ellei hermorakenteessa ole vikaa... Osaamattomampi kaveri ei siihen sitten pystykään välttämättä.

Mää näen, että perhekoira on perhekoira hieman osaamattomammassakin käsissä..

Mutta tulkintakysymyksiä silti nää.

Olet oikeassa. Mutta sitä ihmettelen vieläkin ap:n hommissa että miksi alunperin lähteä ottamaan perheeseen koiraa mitä sitten selittelee että tää meidän serra kun ei ole perhekoira. Ihan nurinkurinen asetelma kaikella tapaa... Jos perheeseen ottaa koiran niin sen on toimittava perheessä PISTE

Mulla on myös iso dobberi-ambulli-uros. Joo, ei ehkä ole "perhekoira" mutta meidän perheeseen se on tullut ja toimii erinomaisesti niin meidän lasten kuin mun töitteni (hoitolasten) kanssa. Ei ole edes tullut mieleen lähteä sille antamaan löysää toimia omien halujen mukaan (ja sitten selitellä että kun tää meidän puppe ei ole perhekoira...), vaan jos se meinaa meillä olla niin perheen kanssa sen on toimittava.

 

[feger]

Mulle tuli nyt lähinnä mieleen, että kuinkas kovalla kädellä te sille annatte selkään?!
Mulla on sellainen kutina, että serraa ei kouluteta pieksämällä, vaan pitkällä pinnalla ja tiukalla tilanteesta pois ottamisella.

 

[meilläkin]

Kyseessä on Serra De Airesin paimenkoira, rodussa ollut agressiivisuutta sisäsiittoisten jalostuseläinten takia, Suomessa kun nuo agressiivisetkin, terävät ja arat laitetaan lisääntymään, koska muuta jalostusmateriaalia ei ole. Tää koiraa ei voi nyt oikeastikaan rodullisesti verrata mihinkään äidin pikku spanieliin. Luonne on terävä ja koko iso, mutta tosiaan uskoimme kun sanottiin, että tulee toimeen lasten kanssa, eikä ole osoittanut aggressiivisuutta.

Meillä on myös serra ja se ei hyväksy kuin oman perheen. Nipistelee ja yrittää ihan purra vieraita ihmisiä, jos alueelle tulee. Eikä mitään varoittele tai haistele vaan suoraan käteen käy.

Pentuna jo aika dominoiva oli ja raju leikeissään. Saa puuttua hyvin pian kun innostuu.

Alusta asti ollut aika haastava koira, isäntänsä kanssa ollut tosi vääntöä varsinkin murrosiässä...

 

[app]

Mulle tuli nyt lähinnä mieleen, että kuinkas kovalla kädellä te sille annatte selkään?!
Mulla on sellainen kutina, että serraa ei kouluteta pieksämällä, vaan pitkällä pinnalla ja tiukalla tilanteesta pois ottamisella.

Mä en anna selkään. Koirat alistuvat mulle jo uhkaavista eleistä, ja kovasta vihaisesta äänestä. Mun ei siis tarvitse koiriin fyysisesti koskea. Mies kyllä otti kiinni murina tilanteessa ja paiskasi kauemmas.

"utta sitä ihmettelen vieläkin ap:n hommissa että miksi alunperin lähteä ottamaan perheeseen koiraa mitä sitten selittelee että tää meidän serra kun ei ole perhekoira. Ihan nurinkurinen asetelma kaikella tapaa... Jos perheeseen ottaa koiran niin sen on toimittava perheessä PISTE

Mulla on myös iso dobberi-ambulli-uros. Joo, ei ehkä ole "perhekoira" mutta meidän perheeseen se on tullut ja toimii erinomaisesti niin meidän lasten kuin mun töitteni (hoitolasten) kanssa. Ei ole edes tullut mieleen lähteä sille antamaan löysää toimia omien halujen mukaan (ja sitten selitellä että kun tää meidän puppe ei ole perhekoira...), vaan jos se meinaa meillä olla niin perheen kanssa sen on toimittava. "

Miksi itse otit sitten ei-perhekoiran? Ja missä kohtaa olen selitellyt sen olevan ei perhekoira. Olen sanonut, että se on yhden ihmisen koira, mutta mistä helvetestä sen olisin voinut tietää, ennen kuin se meille tuli, kun se kaupattiin mamman kultamussukkana jonka saa vääntää lasten toimesta vaikka solmuun, jos niikseen tulee. En kai olisi sitä ottanut, jos olisi kerrottu TOTUUS. Ja kuitenkin tuttavat kyseessä, jotka koiran kauppasivat. Ja jos et osaa lukea, niin olen jo kertonut, etteivät meidän koirat saa löysää. Joten missä oli sun kirjoituksen pointti?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26852313]Voisiko olla yhteydessä johonkin koirien ongelmakouluttajaan tms ja kysyä neuvoa/mielipidettä?[/QUOTE]

Näin.

 

[appp]

Kyseessä on Serra De Airesin paimenkoira, rodussa ollut agressiivisuutta sisäsiittoisten jalostuseläinten takia, Suomessa kun nuo agressiivisetkin, terävät ja arat laitetaan lisääntymään, koska muuta jalostusmateriaalia ei ole. Tää koiraa ei voi nyt oikeastikaan rodullisesti verrata mihinkään äidin pikku spanieliin. Luonne on terävä ja koko iso, mutta tosiaan uskoimme kun sanottiin, että tulee toimeen lasten kanssa, eikä ole osoittanut aggressiivisuutta.

Meillä on myös serra ja se ei hyväksy kuin oman perheen. Nipistelee ja yrittää ihan purra vieraita ihmisiä, jos alueelle tulee. Eikä mitään varoittele tai haistele vaan suoraan käteen käy.

Pentuna jo aika dominoiva oli ja raju leikeissään. Saa puuttua hyvin pian kun innostuu.

Alusta asti ollut aika haastava koira, isäntänsä kanssa ollut tosi vääntöä varsinkin murrosiässä...

On siis muitain. No,ehkä ihmiset nyt tajuaa jotka täällä vämmää, että kyseessä on todellakin rotutyypillinen ominaisuus, ei se, että koiralle annetaan löysää joka asiassa. ON NIITÄ TIETENKIN oikeasti olemassa niitä mamman mussu-seeroja, ja sellaisena tämä meidän koira meille kaupattiinkin. Ihanana ja iloisena perhekoirana, joka on helppo ja kiva käsitellä ja tulee lasten kanssa erinomaisesti toimeen.

 

[Blue]

Mä en anna selkään. Koirat alistuvat mulle jo uhkaavista eleistä, ja kovasta vihaisesta äänestä. Mun ei siis tarvitse koiriin fyysisesti koskea. Mies kyllä otti kiinni murina tilanteessa ja paiskasi kauemmas.

"utta sitä ihmettelen vieläkin ap:n hommissa että miksi alunperin lähteä ottamaan perheeseen koiraa mitä sitten selittelee että tää meidän serra kun ei ole perhekoira. Ihan nurinkurinen asetelma kaikella tapaa... Jos perheeseen ottaa koiran niin sen on toimittava perheessä PISTE

Mulla on myös iso dobberi-ambulli-uros. Joo, ei ehkä ole "perhekoira" mutta meidän perheeseen se on tullut ja toimii erinomaisesti niin meidän lasten kuin mun töitteni (hoitolasten) kanssa. Ei ole edes tullut mieleen lähteä sille antamaan löysää toimia omien halujen mukaan (ja sitten selitellä että kun tää meidän puppe ei ole perhekoira...), vaan jos se meinaa meillä olla niin perheen kanssa sen on toimittava. "

Miksi itse otit sitten ei-perhekoiran? Ja missä kohtaa olen selitellyt sen olevan ei perhekoira. Olen sanonut, että se on yhden ihmisen koira, mutta mistä helvetestä sen olisin voinut tietää, ennen kuin se meille tuli, kun se kaupattiin mamman kultamussukkana jonka saa vääntää lasten toimesta vaikka solmuun, jos niikseen tulee. En kai olisi sitä ottanut, jos olisi kerrottu TOTUUS. Ja kuitenkin tuttavat kyseessä, jotka koiran kauppasivat. Ja jos et osaa lukea, niin olen jo kertonut, etteivät meidän koirat saa löysää. Joten missä oli sun kirjoituksen pointti?

No esim tossa: Miten ihmeessä koirasta, varsinkaan paimenkoirasta, saa sitten koulutettua laumakoiran, kun se ei sitä alun alkajaankaan ole. Se on paimenen koira, se on jalostettu yhden ihmisen koiraksi. Ja koko ajanhan sinä korostat että on yhden ihmisen koira ja lapsille on sanottu että ei saa koskea yms. Eli vahvistat ja selittelet koiran (ehkä tietämättäsi) koiran käytöstä. Että siinä on se mun kirjoituksen pointti.

Ja miksi minä otin ei-perhekoiran? Enhän mä ottanutkaan, sitä juuri olen tässä selittänytkin että mulle ei ole perhekoiria ja ei-perhekoiria. Meillä on koira joka tulee midän perheeseen ja jos se ei toimi ei sitä selitellä sillä että kun se ei ole perhekoira, tai että se on van yhden ihmisen koira.

 

[feger]

On siis muitain. No,ehkä ihmiset nyt tajuaa jotka täällä vämmää, että kyseessä on todellakin rotutyypillinen ominaisuus, ei se, että koiralle annetaan löysää joka asiassa. ON NIITÄ TIETENKIN oikeasti olemassa niitä mamman mussu-seeroja, ja sellaisena tämä meidän koira meille kaupattiinkin. Ihanana ja iloisena perhekoirana, joka on helppo ja kiva käsitellä ja tulee lasten kanssa erinomaisesti toimeen.

Koiralle on suuri muutos joutua eri laumaan ja sopeutumiseen voi mennä tosi pitkä aika.
Lisäksi kotiutuessaan koira nappaa uuden lauman käytösmallin, eli se mussu siinä toisessa laumassa voikin olla sitten rämäpää-rähisijä toisessa laumassa, jos laumakäytös sellaista vaatii.
Eli se tunsi olonsa turvalliseksi siellä toisessa paikassa ja nyt se kokee, että sen pitää puolustautua tai ottaa ohjat omiin käsiin, kun isäntäväki ei sitä tee, yms yms yms.
Hankala olla koirapsykologina, kun itsekin olen "vasta-alkaja" (12v. kokemusta) näissä asioissa.

 

[appp]

Koiralle on suuri muutos joutua eri laumaan ja sopeutumiseen voi mennä tosi pitkä aika.
Lisäksi kotiutuessaan koira nappaa uuden lauman käytösmallin, eli se mussu siinä toisessa laumassa voikin olla sitten rämäpää-rähisijä toisessa laumassa, jos laumakäytös sellaista vaatii.
Eli se tunsi olonsa turvalliseksi siellä toisessa paikassa ja nyt se kokee, että sen pitää puolustautua tai ottaa ohjat omiin käsiin, kun isäntäväki ei sitä tee, yms yms yms.
Hankala olla koirapsykologina, kun itsekin olen "vasta-alkaja" (12v. kokemusta) näissä asioissa.

Vai niin. Rupeaa kyllä vaan mietityttämään, että miksihän ne siitä musselista loppujen lopuksi halusikaan päästä eroon Että olikohan ajanpuute syynä, vaiko joku muu.

Mutta en nyt jaksa enää jatkaa tällaista eipäs-joopas skeidaa, mulla on ollut koiria parikymppisestä asti, eli kohta toistakymmentä vuotta, mutta eipä ole vielä näin nälliä vastaan tullut. Sitä sopii miettiä sitten, kun se koira tulee kotiin, joka ei toimikaan niinkuin ne 10 muuta ennen on toiminut.

 

[Sassykatti]

Niin no, mitä ihmettä sä nyt olit vailla sitten tällä alotuksella? Selkeästi sulla on joku ajatus jolle hait vaan komppausta ja kun sitä et saanut niin rupes ottaa päähän.