Koiralla sairaus, nyt mietitään jatkoa... lopettaako vai jatkaako elämää vielä...?

[ap.]

Kuulostaa aika karulta tuo otsikko, mutta toisinaan, ja yhä vaan useammin, mulla menee hermot koiraan ja sen sairauteen. Koiramme, 9-vuotias uros, sairastaa tautia, joka aiheuttaa suolisto-oireita kuten jatkuvaa tarvetta ulostaa ja äkillisiä ripuleita ja myös ummetusta... Koira siis saattaa yhtäkkiä paskoa lattialle tai kuten tänään, sohvaan... koira ei pyydä ulos tai ilmoita hädästään mitenkään, vaan yhtäkkiä rykäisee tarpeensa siihen missä on sillä hetkellä. Ulos päästessään menee vapaana ollessa jopa tunti tai pari kun yrittää ulostaa häntä kaarella, olipa vatsa ripulilla tai ummetuksella sillä hetkellä. Tuntuu että koira ei saa ulostettua koskaan normaalisti, vaan aina tai useimmiten paskominen on hankalaa... tässä sairaus siis pääpiirteittäin.

Nyt on sekä mulla, että miehellä mennyt hermot tähän tilanteeseen, koska usein yöllä saatetaan herätä siihen, että koko talo haisee paskalle ja pitkin asuntoa on paskakasoja, kun koira on tehnyt vähän sinne ja tänne. Äsken koira paskoi sohvalle ripulit, eikä taaskaan ilmoittanut mitään... en tiedä huomasiko koira edes itse, että tuli alle. Muuten koira on ihan virkeä olemukseltaan, mutta viettää 99% ajasta itsekseen omassa nurkassaan meidän olohuoneessa. Toisinaan nousee sohvaan tai käy lastenhuoneessa, mutta juurikaan muuten ei liiku... on vähän arkakin, ollut aina vähän mutta varsinkin nyt kun meillä alkaa olla hermot lopussa ja tulee huudettua koiralle, vaikka tietää miten paha sillä voi olla. En siis tiedä onko mitenkä kipeä tai ahdistunut tai mitä lie, mutta ei se ihan kunnossakaan voi olla henkisesti kun fyysisesti on sairas. Toinenkin koira on perheessä, 5-vuotias uros, samaa rotua. Yksi taaperoikäinen lapsi ja vauva tulossa pian.

Sairaus on siis parantumaton, lääkäri suositteli kylmästi lopettamista jo pari vuotta sitten, kun diagnoosi tuli, mutta lääkityksellä saatiin silloin kuntoon, nyt ei ole lääkitystä kun pääoireet on hoidettu, mutta sairaus on aiheuttanut sivuoireena tämän jatkuvan ulostamistarpeen.

Mitä tässä täytyisi tehdä? Tai mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa?

 

[Blue]

Olisin tehnyt niinkuin lääkäri suositteli jo silloin kun sairaus todettiin. Mieti itse miltä tuntuisi elää jatkuvan ulostustarpeen ja yllättävien ripulien kanssa...

Koiralla EI OLE hyvä olla. Päästäkää parempaan paikkaan!!

 

[-?-]

Minä lopettaisin koiran. Ehdottomasti.
Olisin lopettanut jo siinä vaiheessa kun eläinlääkäri suositteli....

 

[ap.]

lääkityksellä ja sanoi, ettei hän kannata lopettamista ennen hoitamista. Häntä siis uskoimme ja aloitimme lääkityksen, joka auttoi varsinaisiin oireisiin, sitten vaan alkoivat nämä sivuoireet eli ulostamiset.

 

[Blue]

lääkityksellä ja sanoi, ettei hän kannata lopettamista ennen hoitamista. Häntä siis uskoimme ja aloitimme lääkityksen, joka auttoi varsinaisiin oireisiin, sitten vaan alkoivat nämä sivuoireet eli ulostamiset.

Edelleen olisin lopettanut jo silloin kun lääkäri sitä suositteli tai VIIMEISTÄÄN (jos tämä toinen ell olisi ollut oikein vakuuttava ja saanut mut kokeilemaan lääkitystä) silloin kun koiran sivuoireet alkoivat.

 

["henna"]

Minä lopettaisin koiran myös..sisareni pitää sairasta koiraa hengissä,on eläinlääkäri suositellu lopetusta,kasvain etujalassa eikä pysty enää kunnolla kävelemään.. Olen yrittäny sanoa että päästäkää oikeasti koira kivuistaan..

 

[ap.]

Joo, itsekin olen yhä enemmän lopettamisen kannalla... se vaan tuntuu niin pahalta ja väärältä, kun koira kuitenkin toisinaan käyttäytyy ihan normaalisti, leikkii toisten koirien kanssa, on iloinen ja onnellisen näköinen, mutta taas pian huomaakin kuinka se on häntä kaarella ulostamassa ja ähisemässä. Tämä on nyt jotenkin pahentunut tämä ulostamistarve, lisääntynyt... mutta koira ei ole muuttunut muuten. No, turha kai se on itselleen tätä puolustella kun oma mieli kuitenkin enemmän on sen kannalla, ettei enää itsekään jaksa jatkuvaa paskomista tai koiran kärsimyksiä, mutta koira on rakas perheenjäsen, ollut jo lähes 10 vuotta... hankalaa ja sydäntä raastavaa mutta kai se on pakko... en tiedä miten kykenen siihen. Hankalampaa tästä tekee vielä se, että toinen koiramme kuoli (tai oikeastaan lopetettiin ennen kuolemaa) samaan sairauteen vähän ennen tämän koiran diagnoosin saamista. Äitini yrittää saada minut pitämään koiran hengissä, vetoaa siihen että toiset koirat tulevat kaipaamaan sitä ja lapsemme myös... mutta eihän koirat kuitenkaan elä saman verran kuin ihmiset.

 

[jadal]

piikille vaan, vaikka miten tuntuisi pahalta. :hug:

 

[PipariSuu]

lääkityksellä ja sanoi, ettei hän kannata lopettamista ennen hoitamista. Häntä siis uskoimme ja aloitimme lääkityksen, joka auttoi varsinaisiin oireisiin, sitten vaan alkoivat nämä sivuoireet eli ulostamiset.

Lopettaisin ellei löydy joku muu lääkitys.

Mikä alkuperäinen sairaus koirallasi on?

 

[Keittiönoita]

Rakas perheenjäsen se on, vaikka elämää pitkitettäisiinkin. Meidän koira täyttää ens maanantaina 15 vuotta ja mä olen jo pidemmän aikaa henkisesti valmistautunut siihen, että sen elämä alkaa olla jo loppusuoralla. Mitään varsinaista vikaa siinä ei ole, mutta minä päivänä tahansa voi jotain tulla. Heti, kun huomaan sillä kipuja tai jotain muuta vaivaa, en edes harkitse enää mitään hoitoja tuolle vanhukselle, vaikka koirasta luopuminen tuleekin olemaan kova paikka.

 

[ap.]

Lopettaisin ellei löydy joku muu lääkitys.

Mikä alkuperäinen sairaus koirallasi on?

Sellainen harvinaisempi tauti kuin perianaalifistelia, joka on suolistoon liittyvä sairaus. Ja siihen ei periaatteessa ole yhtään mitään ns. täsmälääkitystä, kortisonilla ja joillakin autoimmuunisairauksiin käytettävillä ihmisten ja eläinten lääkkeillä osa koirista pärjää vuosia paremmin tai huonommin. Meidän koirallemme kortisoni ja atopica (koirien lääke) auttoivat hyvin, näitä varsinaisia oireita ei ole enää ollut mutta tauti tosiaan lienee aiheuttanut nämä muut suolisto-oireet, jotka nyt piinaavat koiraamme.

 

["vieras"]

Jos kaikkea haluaa kokeilla, niin hyötyisikö rekku esim. maitohappobakteerien syöttämisestä isolla annoksella? Ikävä vaiva kyllä.

 

[Blue]

Joo, itsekin olen yhä enemmän lopettamisen kannalla... se vaan tuntuu niin pahalta ja väärältä, kun koira kuitenkin toisinaan käyttäytyy ihan normaalisti, leikkii toisten koirien kanssa, on iloinen ja onnellisen näköinen, mutta taas pian huomaakin kuinka se on häntä kaarella ulostamassa ja ähisemässä. Tämä on nyt jotenkin pahentunut tämä ulostamistarve, lisääntynyt... mutta koira ei ole muuttunut muuten. No, turha kai se on itselleen tätä puolustella kun oma mieli kuitenkin enemmän on sen kannalla, ettei enää itsekään jaksa jatkuvaa paskomista tai koiran kärsimyksiä, mutta koira on rakas perheenjäsen, ollut jo lähes 10 vuotta... hankalaa ja sydäntä raastavaa mutta kai se on pakko... en tiedä miten kykenen siihen. Hankalampaa tästä tekee vielä se, että toinen koiramme kuoli (tai oikeastaan lopetettiin ennen kuolemaa) samaan sairauteen vähän ennen tämän koiran diagnoosin saamista. Äitini yrittää saada minut pitämään koiran hengissä, vetoaa siihen että toiset koirat tulevat kaipaamaan sitä ja lapsemme myös... mutta eihän koirat kuitenkaan elä saman verran kuin ihmiset.

Tekosyitä kaikki. Ainoa syy mitä sun pitää ajatella on se että koiralla on vaivojensa kanssa suurimmaksi osaksi TOSI KURJA OLLA!!

Mun koiralla dignosoitiin kasvain silmän takana. Ell sanoi että voi elää vielä monta vuotta mutta kuukaudessa loppujen lopuksi sairaus eteni vauhdilla ja koira meni sellaiseen kuntoon että vein piikille. Sinä päivänä kun ajan tilasin niin koira oli ihan oma itsensä (mutta väsynyt, nukkui paljon eikä jaksanut enää touhuta juuri yhtään), ainoa näkyvä oire oli (tietty aikoja sitten sokeutunut silmä) se että koira piti päätään hieman kallellaan. Tämä kieli siitä että kasvain oli tunkeutunut korvaan ja oli päivistä kiinni koska koira menettäisi kokonaan tasapainoaistinsa yms... En halunnut ottaa riskiä että koiran tilanne pahenee yhtäkkiä esim yöllä (ettei päästä heti lääkäriin) niin että joutuu kärsimään. Parantumattomasti sairaana mutta vielä kivuttomana ja suht pirteänä vein koirani viimeiselle matkalleen.

 

[vv]

Voihan sullekin tulla sairaus että paskot allesi koko ajan ja sitten sulle huudetaan!! olisko mukavaa?

Päästä koiravanhus taivaaseen niin sulla pysyy koti siistinä ja hermosikin kunnossa.

 

[isoäiti mölykylästä]

kyllä koira pitäisi armahtaa, eli lopettaa asian mukaisesti

 

["vieras"]

aika ristiriitaisia nuo sun kirjoitukset..

Muuten koira on ihan virkeä olemukseltaan, mutta viettää 99% ajasta itsekseen omassa nurkassaan meidän olohuoneessa.
ei kuulosta virkeeltä ja jos saa kuulla teidän huutamista asiasta mille se ei voi mitään niin ikävä kohtalo koiralla, parempi päästä pois

 

[Blue]

Ap. Onko se periytyvä sairaus tai peräti teidän koirarodun "vaiva"? Kun kerran harvinaisesta vaivasta on kyse mutta teillä jo kahdella koiralla ollut sama? Mikä rotu kyseessä?

 

[feger]

Mie olen sitä mieltä, että koska koirilla/lemmikeillä yleensäkin on "oikeus" eutanasiaan, niin miksi sitä oikeutta ei sitten käyttäisi silloin, kun oma kaveri oikeasti kärsii.

 

[Suzytte]

"viettää 99% ajasta itsekseen omassa nurkassaan meidän olohuoneessa. Toisinaan nousee sohvaan tai käy lastenhuoneessa, mutta juurikaan muuten ei liiku..."

Minusta tuo lauseesi kertoo paljon koiran voinnista. Koira voi vaikuttaa lähes omalta itseltään, mutta pienetkin muutoksen käytöksestä voivat kieliä paljon sen olosta. Harva koira on omissa oloissaan jatkuvasti ilman syytä. Koiralla voi olla kipuja, se voi tuntea olonsa huonoksi, olla väsynyt jne. sairautensa vuoksi. Jatkuva ulostustarve vie voimat ja sisälle tekeminen saa sen tuntemaan häpeää sillä se kyllä tietää tekevänsä väärin vaikkei pystykkään sitä estämään. Rakkautta on myös osasta luopua lemmikistä oikeaan aikaan. Itse mietin oman koirani sairauden kohdalla paljon, missä menee raja, ettei sen elämä ole enää hyvää koiranelämää. Voimia päätöksen tekoon.

 

[ap.]

Voihan sullekin tulla sairaus että paskot allesi koko ajan ja sitten sulle huudetaan!! olisko mukavaa?

Päästä koiravanhus taivaaseen niin sulla pysyy koti siistinä ja hermosikin kunnossa.

Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta ihmisillä on vähän samantapaista sairautta olemassa ja osa ihmisistä tosiaan paskoo housuunsa, jos pidätyskyky on heikentynyt ja silloin he käyttävät vaippoja. Mukavaahan se ei ole mutta ihmisiä ei lopeteta... ja toki tiedän, ettei huutaminen mitään auta, ei se paranna koiraa tai mitään muutakaan, mutta kyllä se alkaa ottaa hermoille, jos koti on usein paskassa ja joutuu pesemään sohvat, matot ja jopa seinät monta kertaa viikossa. Ei joka viikko, mutta ajoittain on näin.

 

[isoäiti mölykylästä]

voi raukkaa, jos sille vielä huudetaankin, eihän se ilkeyttään tuota tee

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";23888847]aika ristiriitaisia nuo sun kirjoitukset..

Muuten koira on ihan virkeä olemukseltaan, mutta viettää 99% ajasta itsekseen omassa nurkassaan meidän olohuoneessa.
ei kuulosta virkeeltä ja jos saa kuulla teidän huutamista asiasta mille se ei voi mitään niin ikävä kohtalo koiralla, parempi päästä pois[/QUOTE]

Kuinka ilmaisisin asian selkeämmin... sanotaan nyt näin: yleensä ja normaalisti koira siis on nurkassa nukkumassa mutta toisinaan tekee "lenkkiä" lastenhuoneeseen tai nousee sohvalle nukkumaan ja kun ulkoilee, niin jaksaa siellä kyllä leikkiä toisten koirien kanssa mutta silti mielestäni suurin osa (lähes kaikki) ajasta menee maatessa yksin nurkassa, siis lähes kaikki se aika kun ei olla ulkona lenkillä.

 

[PipariSuu]

Itse olen sitä mieltä, että jos ei sairautta voi parantaa ja se sairaus jo nyt vaivaa sekä eläintä kuin perhettä niin on parempi päästää eläin toiselle puolelle..

 

[vv]

ei se huutaminen ainakaan hyväks sille koiralle ole, syytön hän tuohon on. JOs suolisto on sairas, uloste tulee ulos kun on tullakseen. Koiralla ikää jo 9v, kunnioitettavasti.
Veisin viimeisella piikille ihan koiran itsensä vuoksi. Häpeää hänkin tuosta touhusta tuntee. JA lukemasta sain sellaisen vaikutuksen, että tosi onneton koirasi tällä hetkellä on.

 

[ap.]

Ap. Onko se periytyvä sairaus tai peräti teidän koirarodun "vaiva"? Kun kerran harvinaisesta vaivasta on kyse mutta teillä jo kahdella koiralla ollut sama? Mikä rotu kyseessä?

Sairaus on harvinainen, saksanpaimenkoirilla enimmäkseen esiintyvä, mutta jostain syystä myös meidän koiramme on siihen sairastunut vaikka kasvattaja ei tiedä yhtään vastaavaa tapausta jossa tämä meidän rotu olisi siihen sairastunut (paitsi meillä on ollut 2 kappaletta). Periytyvä sairaus mutta siitä huolimatta kukaan ei tiedä mistä on tullut/periytynyt, kun ei löydy vastaavia tapauksia... ei suvusta eikä muutenkaan. Rotu on siis pitkäkarvainen collie.