Koira puri lasta.:s

Koira on jo pilattu koska se kuvittelee olevansa perheen hierarkiassa muita ylempänä. Valitettavasti riski vakaviin tapahtumiin on suuri jos tuota koiraa pidetään lapsiperheessä. Lapset ovat tärkeimpiä, sitten vasta tulevat mies ja koira. Jos mies ei suostu luopumaan koirasta, pitää luopua molemmista, eikä lasten tapaamisia pidä sallia paikassa jossa on tuollainen koira.

 

Nuo laumahierarkiat voitte unohtaa heti, koirat ovat keskenään laumassa, ihminen ei koskaan voi kuulua koiran laumaan koska ihminen ei käyttäydy niinkuin koira. Koira kokee uhkaavana sen että sitä lähestytään suoraan, ojennetaan kättä tai muuta kohti yms. Koirat vaan oppivat sietämään ja ymmärtämään näitä eleitä ikäänkuin luonteensa vastaisesti, silti ne ovat aina eläimiä ja ihmiset ihmisiä.

Se on vaan niin että koira vaikka olisi kuinka kiltti, komentaa kyllä perheen 'pentuja' eli lapsia mikäli ne ihan keskenään jäävät. Siksi itse en antaisi koirille mitään luita tai muita herkkuja silloin kun lapset pyörivät ympärillä, siinä on vaara. Meillä koirat kyllä antaa herkut pois, mutta jos saavat ihan raakalihaluita niin köyristelevät ja lähtevät aarteidensa kanssa karkuun. Kyllä myös luovuttavat mikäli käsketään, mutta siinä huomaa eläimen ja ihmisen eron. Älkää antako koirille luita tai hankkikaa koira portti jonka toiselle puolelle koirat voi jättää huoletta syömään herkkuja. Kun lapset kasvavat niin koirien kanssa on helpompaa, mutta pienten lasten kanssa olisin varovainen enkä aiheuttaisi itse tällaisia tilanteita.

Ihminen ei myöskään voi alistaa koiraa, jos iskette sen fyysisesti selälleen niin se menee vaan hämilleen ei alistu. Koirat alistavat toisiaan elein ja ilmein, fyysinen maahan pakottaminen saa koiran vaan itsekin turvautumaan fyysisiin puolustuskeinoihin, kuten näykkimiseen.

 

[QUOTE="Vieras";28298686]Nuo laumahierarkiat voitte unohtaa heti, koirat ovat keskenään laumassa, ihminen ei koskaan voi kuulua koiran laumaan koska ihminen ei käyttäydy niinkuin koira. Koira kokee uhkaavana sen että sitä lähestytään suoraan, ojennetaan kättä tai muuta kohti yms. Koirat vaan oppivat sietämään ja ymmärtämään näitä eleitä ikäänkuin luonteensa vastaisesti, silti ne ovat aina eläimiä ja ihmiset ihmisiä.

Se on vaan niin että koira vaikka olisi kuinka kiltti, komentaa kyllä perheen 'pentuja' eli lapsia mikäli ne ihan keskenään jäävät. Siksi itse en antaisi koirille mitään luita tai muita herkkuja silloin kun lapset pyörivät ympärillä, siinä on vaara. Meillä koirat kyllä antaa herkut pois, mutta jos saavat ihan raakalihaluita niin köyristelevät ja lähtevät aarteidensa kanssa karkuun. Kyllä myös luovuttavat mikäli käsketään, mutta siinä huomaa eläimen ja ihmisen eron. Älkää antako koirille luita tai hankkikaa koira portti jonka toiselle puolelle koirat voi jättää huoletta syömään herkkuja. Kun lapset kasvavat niin koirien kanssa on helpompaa, mutta pienten lasten kanssa olisin varovainen enkä aiheuttaisi itse tällaisia tilanteita.

Ihminen ei myöskään voi alistaa koiraa, jos iskette sen fyysisesti selälleen niin se menee vaan hämilleen ei alistu. Koirat alistavat toisiaan elein ja ilmein, fyysinen maahan pakottaminen saa koiran vaan itsekin turvautumaan fyysisiin puolustuskeinoihin, kuten näykkimiseen.[/QUOTE]

Höpöhöpö. Koirapsykologian avulla kuka tahansa ihminen voi nousta laumanjohtajaksi.

 

Staffi on meillä. 3-vuotiaamme saa tehdö mitä tahansa koiralle (tietää kyllä raja) koira menee maahan ja ei ota luuta/herkkua ilman lupaa. Lapsikin saa komennolla istu-maahan koiran tottelemaan. Aikoinaan koira yritti pomotella, mutta luulot siitä otettiin pois. Eli ihmiset ensin jne..

 

Minulla oli koira, jonka annoin äidilleni hoitoon kun vauva syntyi(olin yllättäen jäänyt yh:ksi enkä jaksanut hoitaa vielä koiraakin), koira tuli takaisin kun lapsi oli 2. koira ei uskonut että lasta ei saa purra ja lapsi ei uskonut että koiraa ei saa kiskoa turkista,hännästä,korvasta.

2viikkoa kannoin molempia jäähylle. koiran joka murahduksestakin vessaan puoleksi tunniksi, lapsen jäähylle nurkkaan. kaksi viikkoa tämä jatkui, sen jälkeen lapsi tajus jättää koiran rauhaan ja koira ei enään yrittänyt purra jos lapsi pääs ottaa karvoista kiinni.

kyseessä oli pikku koira joten tämä oli käytännössä helppo toteuttaa.

Mutta mitä joku sanoi että vika on vaan omistajissa,niin ei se ihan niinkään ole,kaikki koirat ei ole samanlaisia,ei todellakaan! Minulla on aikanaan ollut erirotuisia koiria yhteensä n.12kpl.

osa on ollut pennuista lähtien tempperamenttisia ja osa taas niin miellyttämisen haluisia.. on varmaan aika helppo päätellä kuinka paljon/vähän minkäkin luonteinen koira vaatii. Sanoisin että helpoimmasta päästä on collie(ja sitä vois suositella lapsi perheeseenkin). Toiset koirat vaatii tiukkaa koulutusta ja silti ovat haastavia.

 

[QUOTE="Vieras";28298686]Nuo laumahierarkiat voitte unohtaa heti, koirat ovat keskenään laumassa, ihminen ei koskaan voi kuulua koiran laumaan koska ihminen ei käyttäydy niinkuin koira. Koira kokee uhkaavana sen että sitä lähestytään suoraan, ojennetaan kättä tai muuta kohti yms. Koirat vaan oppivat sietämään ja ymmärtämään näitä eleitä ikäänkuin luonteensa vastaisesti, silti ne ovat aina eläimiä ja ihmiset ihmisiä.

Se on vaan niin että koira vaikka olisi kuinka kiltti, komentaa kyllä perheen 'pentuja' eli lapsia mikäli ne ihan keskenään jäävät. Siksi itse en antaisi koirille mitään luita tai muita herkkuja silloin kun lapset pyörivät ympärillä, siinä on vaara. Meillä koirat kyllä antaa herkut pois, mutta jos saavat ihan raakalihaluita niin köyristelevät ja lähtevät aarteidensa kanssa karkuun. Kyllä myös luovuttavat mikäli käsketään, mutta siinä huomaa eläimen ja ihmisen eron. Älkää antako koirille luita tai hankkikaa koira portti jonka toiselle puolelle koirat voi jättää huoletta syömään herkkuja. Kun lapset kasvavat niin koirien kanssa on helpompaa, mutta pienten lasten kanssa olisin varovainen enkä aiheuttaisi itse tällaisia tilanteita.

Ihminen ei myöskään voi alistaa koiraa, jos iskette sen fyysisesti selälleen niin se menee vaan hämilleen ei alistu. Koirat alistavat toisiaan elein ja ilmein, fyysinen maahan pakottaminen saa koiran vaan itsekin turvautumaan fyysisiin puolustuskeinoihin, kuten näykkimiseen.[/QUOTE]

Samaa mieltä

 

[QUOTE="hippo";28298244]Jos koiralla on vähänkin luonnetta, se ei herkkuaan anna itseään alemmassa arvoasemassa olevalle. Mutta tietenkään koira ei saa purra ihmistä, ei aikuista eikä lasta.[/QUOTE]

Pointti onkin se, että koiralle olisi pitänyt tehdä selväksi, että lapsetkin ovat häntä ylempänä arvoasemassa.

 

[QUOTE="Vieras";28298686]Nuo laumahierarkiat voitte unohtaa heti, koirat ovat keskenään laumassa, ihminen ei koskaan voi kuulua koiran laumaan koska ihminen ei käyttäydy niinkuin koira. Koira kokee uhkaavana sen että sitä lähestytään suoraan, ojennetaan kättä tai muuta kohti yms. Koirat vaan oppivat sietämään ja ymmärtämään näitä eleitä ikäänkuin luonteensa vastaisesti, silti ne ovat aina eläimiä ja ihmiset ihmisiä.

Se on vaan niin että koira vaikka olisi kuinka kiltti, komentaa kyllä perheen 'pentuja' eli lapsia mikäli ne ihan keskenään jäävät. Siksi itse en antaisi koirille mitään luita tai muita herkkuja silloin kun lapset pyörivät ympärillä, siinä on vaara. Meillä koirat kyllä antaa herkut pois, mutta jos saavat ihan raakalihaluita niin köyristelevät ja lähtevät aarteidensa kanssa karkuun. Kyllä myös luovuttavat mikäli käsketään, mutta siinä huomaa eläimen ja ihmisen eron. Älkää antako koirille luita tai hankkikaa koira portti jonka toiselle puolelle koirat voi jättää huoletta syömään herkkuja. Kun lapset kasvavat niin koirien kanssa on helpompaa, mutta pienten lasten kanssa olisin varovainen enkä aiheuttaisi itse tällaisia tilanteita.

Ihminen ei myöskään voi alistaa koiraa, jos iskette sen fyysisesti selälleen niin se menee vaan hämilleen ei alistu. Koirat alistavat toisiaan elein ja ilmein, fyysinen maahan pakottaminen saa koiran vaan itsekin turvautumaan fyysisiin puolustuskeinoihin, kuten näykkimiseen.[/QUOTE]

Minkä ihmeen takia koirat sitten tottelisivat ihmisiä, jos eivät pidä heitä ylempänä hierarkiassa eivätkä ole alistuneita?

 

[QUOTE="vieras";28298826]Minkä ihmeen takia koirat sitten tottelisivat ihmisiä, jos eivät pidä heitä ylempänä hierarkiassa eivätkä ole alistuneita?[/QUOTE]

Koska siitä on niille hyötyä.

 

Koska siitä on niille hyötyä.

Ai että koirat on kuitenkin niin viisaita, että tajuaa syy- ja seuraussuhteet oman ja omistajan käytöksen välillä, mutta eivät kuitenkaan tajua, että omistaja on heitä ylempänä arvoasteikossa?

 

[QUOTE="vieras";28298850]Ai että koirat on kuitenkin niin viisaita, että tajuaa syy- ja seuraussuhteet oman ja omistajan käytöksen välillä, mutta eivät kuitenkaan tajua, että omistaja on heitä ylempänä arvoasteikossa?[/QUOTE]

Mihin meinaat, että palkitseminen ja rankaisu perustuvat, jos ei syy seuraussuhteisiin? Sillä ei kuitenkaan tarvitse olla mitään tekemistä arvoasteikon kanssa. Kyllähän ihminen kouluttaa mitä tahansa eläintä, ilman että siihen tarvitsee sotkea laumahierarkiaa. Mutta koska tiedän että tästä asiasta tulee ikuisuuksia kestävä vääntö, taidan jättää leikin tähän

 

[QUOTE="palma";28298402]Musta taas tuntuu, että ihmisen, joka ei erota eläimen ja pehmolelun käytöstä toisistaan, ei kannata koiraa talossaan pitää, etenkään jos on lapsia.

Joillekin koirille ruoka ei ole niin tärkeää, mutta toisille se on lähes ykkösasia maailmassa. On ihan absurdia kuvitella, että koiran pienillä aivoilla muistettaisiin aina ja joka tilanteessa, että lapselta pitäisi sietää mitä tahansa. Jos koiralla suunnilleen järki sumenee luun hajun tullessa nenään, niin silloin lapsen ja koiran väliin tarvitaan este.[/QUOTE]

No mun koiralle ruoka on ihan helvetin tärkeä juttu. Tämä koira söisi melkein mitä vain ja milloin vain. Yhtään nirso ei ole ruoan suhteen, kaikki kyllä kelpaa.

Joistain ruoista (niiden hajusta jo) koira menee melkein sekaisin. Väittäisin siis, että koiralleni ruoka on iso ja tärkeä juttu. Mutta silti, kuka vaan voi ottaa koiran ruoan tai sen luun pois ihan paljain käsin. Se vaan odottaa, että milloin sen takaisin saisi. Tämä voi olla välillä tarpeen kun koira hotkii liian nopeasti ruoan.

Koirani ei murise, köyristele, näytä hampaitaan, saati näyki tai pure missään tilanteessa. Mielestäni on hienoa kun koiraani voi luottaa, hän ei vahingoita ketään ihmistä, eikä koiraa. Mutta joistain sammakoista en sitten mene vannomaan.

 

[QUOTE="vieras";28298808]Pointti onkin se, että koiralle olisi pitänyt tehdä selväksi, että lapsetkin ovat häntä ylempänä arvoasemassa.[/QUOTE]

Koira ei pidä pieniä lapsia ylempinään, koska lapset eivät käyttäydy kuten ylemmät lauman jäsenet. Lasten käytös ei ole loogista, he poukkoilevat arvaamattomasti, ovat rauhattomia ja oikukkaita. Koira, joka luovuttaisi vallan noin käyttäytyvälle tyypille, olisi luonnossa vainaa.

Sen sijaan koira oppii kyllä kohtelemaan lapsia kuten laumanjohtajan jälkeläisiä. Lapset ovat siis pomon erityissuojeluksessa ja siksi niiden sekoilua pitää sietää. Koira, joka ei tottele pikkulapsen komentoja, ei ole huonosti koulutettu vaan fiksu.

 

Mihin meinaat, että palkitseminen ja rankaisu perustuvat, jos ei syy seuraussuhteisiin? Sillä ei kuitenkaan tarvitse olla mitään tekemistä arvoasteikon kanssa. Kyllähän ihminen kouluttaa mitä tahansa eläintä, ilman että siihen tarvitsee sotkea laumahierarkiaa. Mutta koska tiedän että tästä asiasta tulee ikuisuuksia kestävä vääntö, taidan jättää leikin tähän

Koira ymmärtää sen, että kun annan tassua niin saan namin. Se ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että jos käyn tuon ärsyttävän kakaran kimppuun niin mut viedään joko piikille tai joudun lähtemään tästä perheestä. Koira ei osaa ajatella syy- ja seuraussuhteita viittä minuuttia kauemmaksi, eikä se todellakaan osaa ajatella mitä hyötyä ihmisistä sille pitkässä kuosissa on.

 

No voihan.

Otsikko on melko raflaava. Tuossa tapauksessahan koira ei ole purrut, vaan se on näykkäissyt. Pureman tarkoitus on satuttaa, näykkäisyn tarkoitus on varoittaa. Koira siis ei ole sekopäähullu, vaan käyttäytyi mielestäni kohtuu kivasti.

En tarkoita sitä, ettäkö olisi sinänsä sallittua edes näykkäistä lasta, mutta jos koiralta loppuu keinot kesken asian selvittelyyn ja se päätyy tästä syystä varoittamaan, eli näykkäisemään, niin onhan se koira paljon purevaa koiraa täysipäisempi.

Se lienee jo tässä ketjussa tullut selväksi, ettei lasta ja koiraa jätetä vartioimatta keskenään??! Täten vältytään myös niiltä näykkäisyiltä.

On koiria jotka kestävät sen, että niiltä viedään luu ja koiria, jotka eivät välttämättä kestä. Omat koirani tuskin uskaltaisivat tehdä muuta kuin katsoa haikaillen luunsa perään, jos sen niiltä veisin, mutta samaa en voi sanoa tilanteesta, jossa lapsi ottaa koiralta luun. Aivan varmaa on se, että koira yrittäisi napata luunsa ja lähteä luu suussa luikkimaan pakoon. Jos pako luun kanssa olisi jotenkin estetty (koira olisi esim. nurkassa) ja lapsi lähestyisi koiraa aikeenaan viedä siltä luu, tilanne saattaisi päättyä siten, että koira murahtaisi, tai jopa näykkäisisi.

Ja periaatteessa sen sallin.

Lapsilla ei ole MITÄÄN asiaa koirien luokse silloin, kun niillä on luut. Koirani syövät kerran vuorokaudessa ja niillä saattaa olla fyysisesti rankka treenipäivä takana, joten niillä on takuuvarmasti sudennälkä, kun ruoka-aika vihdoinkin koittaa. Jos ne saavat ruoaksi lihaisan luun, ei sinne tule kenenkään mennä näppejään tunkemaan, sillä koirat syövät luitaan niin korkeassa vireessä, että en yhtään ihmettelisi, jos koira ruokaansa puolustaisi. Jopa niiltä meikäläisen lapsilta, joiden älytöntä käytöstä (juokseminen, kiljuminen, huutaminen, joskus äidin silmän välttäessä jopa koiran jahtaaminen) niiden on pakko muutoin kestää.

Joskin sattuneesta syystä koirat syövät vasta silloin, kun lapset ovat jo sängyissään nukkumassa, tai suljettujen ovien takana. Ne eivät voi myöskään keskenään syödä samassa tilassa ilman vahtimista, koska se menisi takuuvarmasti matsaamiseksi.

Meillä on ihan tervepäisiä koiria, mutta kyllä ne on joskus lapsia napanneet. Ja ihan on ollut lapsen omaa syytä moiset tilanteet. Tai itseasiassa meidän vanhempien, mutta koiraa en siis voi tilanteesta syyttämään lähteä. Ei se homma nyt ihan niinkään mene, että koiran pitää kestää MITÄ TAHANSA.

 

No voihan.

Otsikko on melko raflaava. Tuossa tapauksessahan koira ei ole purrut, vaan se on näykkäissyt. Pureman tarkoitus on satuttaa, näykkäisyn tarkoitus on varoittaa. Koira siis ei ole sekopäähullu, vaan käyttäytyi mielestäni kohtuu kivasti.

En tarkoita sitä, ettäkö olisi sinänsä sallittua edes näykkäistä lasta, mutta jos koiralta loppuu keinot kesken asian selvittelyyn ja se päätyy tästä syystä varoittamaan, eli näykkäisemään, niin onhan se koira paljon purevaa koiraa täysipäisempi.

Se lienee jo tässä ketjussa tullut selväksi, ettei lasta ja koiraa jätetä vartioimatta keskenään??! Täten vältytään myös niiltä näykkäisyiltä.

On koiria jotka kestävät sen, että niiltä viedään luu ja koiria, jotka eivät välttämättä kestä. Omat koirani tuskin uskaltaisivat tehdä muuta kuin katsoa haikaillen luunsa perään, jos sen niiltä veisin, mutta samaa en voi sanoa tilanteesta, jossa lapsi ottaa koiralta luun. Aivan varmaa on se, että koira yrittäisi napata luunsa ja lähteä luu suussa luikkimaan pakoon. Jos pako luun kanssa olisi jotenkin estetty (koira olisi esim. nurkassa) ja lapsi lähestyisi koiraa aikeenaan viedä siltä luu, tilanne saattaisi päättyä siten, että koira murahtaisi, tai jopa näykkäisisi.

Ja periaatteessa sen sallin.

Lapsilla ei ole MITÄÄN asiaa koirien luokse silloin, kun niillä on luut. Koirani syövät kerran vuorokaudessa ja niillä saattaa olla fyysisesti rankka treenipäivä takana, joten niillä on takuuvarmasti sudennälkä, kun ruoka-aika vihdoinkin koittaa. Jos ne saavat ruoaksi lihaisan luun, ei sinne tule kenenkään mennä näppejään tunkemaan, sillä koirat syövät luitaan niin korkeassa vireessä, että en yhtään ihmettelisi, jos koira ruokaansa puolustaisi. Jopa niiltä meikäläisen lapsilta, joiden älytöntä käytöstä (juokseminen, kiljuminen, huutaminen, joskus äidin silmän välttäessä jopa koiran jahtaaminen) niiden on pakko muutoin kestää.

Joskin sattuneesta syystä koirat syövät vasta silloin, kun lapset ovat jo sängyissään nukkumassa, tai suljettujen ovien takana. Ne eivät voi myöskään keskenään syödä samassa tilassa ilman vahtimista, koska se menisi takuuvarmasti matsaamiseksi.

Meillä on ihan tervepäisiä koiria, mutta kyllä ne on joskus lapsia napanneet. Ja ihan on ollut lapsen omaa syytä moiset tilanteet. Tai itseasiassa meidän vanhempien, mutta koiraa en siis voi tilanteesta syyttämään lähteä. Ei se homma nyt ihan niinkään mene, että koiran pitää kestää MITÄ TAHANSA.

Mun korviini koirat, jotka käyvät toistensa kimppuun ja näykkivät lapsia, eivät kuulosta täyspäisiltä.

 

[QUOTE="vieras";28298962]Koira ymmärtää sen, että kun annan tassua niin saan namin. Se ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että jos käyn tuon ärsyttävän kakaran kimppuun niin mut viedään joko piikille tai joudun lähtemään tästä perheestä. Koira ei osaa ajatella syy- ja seuraussuhteita viittä minuuttia kauemmaksi, eikä se todellakaan osaa ajatella mitä hyötyä ihmisistä sille pitkässä kuosissa on.[/QUOTE]

Meinasinkin, että korira ei hengaa ihmisen seurassa, koska se on alistunut ihmisen tahtoon, vaan koska aikojen saatossa ihminen ja koira ovat huomanneet, että yhteiselosta on tiettyjä etuja molemmille.

Se miksi koira näykkää lasta, ei nyt varsinaisesti liittynyt tähän. Koira on luultavasti tuntenut olonsa uhatuksi ja toiminut parhaaksi näkemällään tavalla. Ei se yrtiä uhitella tai näyttää olevansa johtaja. Koulutuksella voi toki vaikuttaa siihen miten koira reagoi eri tilanteissa. Sille pitää OPETTAA mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Silti hyvinkin koulutettu koira saattaa pakon edessä käyttää hampaitaan. Siksi ihmisen velvollisuus on järjestää asiat niin, että konflikteja ei pääse syntymään. Eli koirat vaikka toiseen huoneeseen syömään tai ainakin aikuinen valvoo lasta, eikä anna jälkikasvunsa mennä reikkumaan koiran appeelle miten huvittaa.

 

[QUOTE="vieras";28299003]Mun korviini koirat, jotka käyvät toistensa kimppuun ja näykkivät lapsia, eivät kuulosta täyspäisiltä.[/QUOTE]

Luotan kyllä tässä asiassa omaan kokemukseeni ja tietämykseeni omien koirieni kohdalla

 

Siis minä taidan tosiaan olla ihan jäävi vastaamaan, koska meidän fifi heiluttaa vain iloisesti häntäänsä jos siltä luu otetaan. Mutta juu, miehelle ensin käytöskoulu ja sitten sama koirille, toki lapsillekin etteivät saa näykkäystä pahempaa vielä tulevaisuudessa.

 

Miehelle on puhuttelu tiedossa kunhan tulee kotia, monia fiksuja ajatuksia sain kommenteistanne, kiitos!
Ja oikaisen nyt vielä että lapset ja koirat ei ole meillä koskaan vahtimatta keskenään, nytkin oli mies samassa tilassa mutta eipä se koiraa estänyt, ja lapsi ei siis mennyt ottamaan luuta, meni vain ilmeisesti liian läheltä koiraa.. Mutta tästedes pidän itse huolen että koirat syövät luunsa omissa oloissaan kun mies ei kerta moiseen ajatteluun kykene!

 

jos ette voi tommosta opettaa pois ettei luutav vartioida niin että purraan jos joku koskee.. niin älkää antako luuta lainkaan.. mein porukat on laiskoja kouluttaa ja samanlainen on mut ei se minkään muun takia tommonen ole ollut ko jos saa luun...

 

Meidän lapsuudessa perheen koira oli hyvin koulutettu ja lähes aina hyväkäytöksinen, kiltti, jopa äidillinen varsinkin meitä lapsia kohtaan, mutta kyllä se pari kertaa reilun 10 vuoden aikana näykkäisi jotakuta nimenomaan jos meni liian lähelle kun se oli väsynyt ja halusi olla rauhassa. Tottakai varoitti aina irvistämällä tmv ensin, mutta eihän lapsi tuota aina noteeraa vaikka meitäkin oli kyllä neuvottu miten koiran kanssa pitää olla. Ei se ole hyväksyttävää, mutta toisaalta ymmärrän sen oikein hyvin koirankin kannalta, useimmiten koira varoittelee muillakin merkeillä ennen näykkäisyä (esim vetäytyy syrjempään, irvistää jne) ja varsinkaan pienet lapset ei välttämättä niitä ymmärrä noudattaa. Siksi aikuisen pitää olla vieressä ja kertoa kun koiran pitää antaa olla rauhassa. Mutta ei meillä noista tehty mitään numeroa, lasta toruttiin siinä vähintään yhtälailla kuin koiraakin kun oli asiattomasti menty liian lähelle. Ja sanomistani asioista huolimatta koira kyllä totteli meidän lastenkin käskyjä, että ei me silti koiraa alempana arvoasteikolla oltu.

Ilmeisesti apn koirilla oli muitakin ongelmia ollut eli koulutusta pitäisi koirilla tehdä.. Koulutus on aina koko perheen homma eli ei auta, että pelkästään mies kouluttaa ja muu perhe elää koirien kanssa miten huvittaa tai ei reagoi niiden hyviin/huonoihin käytöksiin mitenkään jos ei huvita. Ei toimi lapsienkaan kanssa (minä esim oletan ystävienikin komentavan lastani jos tekee jotain väärää ja he huomaavat sen ennen minua tmv). Koirat ovat perheen koiria eikä miehen koiria, kun kaikki saman katon alla asuvat.