Kodinvaihtajakoira puri lasta. Mitäs nyt?

[surkiana]

Meille tuli muutamia kuukausia sitten paimenkoira, vuoden vanha uros. Koira on alusta asti ollut yhden ihmisen koira, minä olen sen ihminen, ja ei kyseenalaista mitään mitä teen. Tottelee kuin unelma, mutta vain ja ainoastaan minua.

Lapsille on alusta asti sanottu, että koska koira on paimenkoira ja viettinen, niin se pitää jättää huomiotta, eikä sitä saa missään nimessä lähestyä ilman aikuisen läsnäoloa. Koira nimittäin on tällaisissä tilanteissa, kun on ollut lepäämässä murissut lapsille, kun nämä ovat sitä lähestyneet. Yhdellä kerralla satuin juuri paikalle, koiralle huutia (kova huuto, tiukka tuijotus), alistui itse, ja sen jälkeen meni muutama kuukausi ilman murinaa kenellekään.

Eilen illalla tilanne kärjistyi, kun 11-vuotias poikamme meni silittämään koiraa tämän ollessa lepäämässä. Murina ja sen perään näykkäys, pieni vekki silmän yläpuolelle.

Nyt sitten mietitään mitä tehdään. Koira on erittäin kiltti ja kuuliainen, mutta vain YHDELLE ihmiselle. Itse olen kiintynyt koiraan syvästi, mutta lapset menevät tietenkin arvoasteikossa kaiken muun yläpuolelle.

Koiraan meni se viimeinenkin luotto, jotta osaisi toimia lasten kanssa. Muuten on hyvätapainen, sisäsiisti ja oppivainen koira, joten uusi koti jossa ei ole lapsia, (eikä tule) olisi yksi vaihtoehto, mutta löytyykö sellaista mistään? Onko ainoa vaihtoehto piikki?

Vaikeita asioita, mutta lasten turvallisuus ennen kaikkea. Ennestään meillä 4-vuotias narttukoira, joka on itse lempeys, ja jonka kanssa ei ole koskaan mitään ongelmaa ollut.

 

[RR harmaana]

Jos teitä on "lauma", niin ei se silloin käy että koiralla on yksi ihminen. Kun koira tulee perheeseen, se alkaa hakea paikkaa - luonnollisesti. Se pitää silloin osoittaa sille. Lapsien näykkimistä/ murinaa ei suvaita.
Meillä oli sama tilanne, mies jo oli laittamassa koiraa pois mutta mun ehdotuksesta kokeiltiin "jääkautta" mikä ainakin tuolle toimi paremmin kuin hyvin.

 

["vieras"]

No tuo oli ihan odotettavissa, kun koira oli jo muutenkin saanut osoittaa lapsille olevansa niiden yläpuolella.

 

[appp]

Miten ihmeessä koirasta, varsinkaan paimenkoirasta, saa sitten koulutettua laumakoiran, kun se ei sitä alun alkajaankaan ole. Se on paimenen koira, se on jalostettu yhden ihmisen koiraksi. Toki paikasta josta se haettiin, ylistettiin sen tapoja ja ihmisrakkautta, ja lapsirakkautta tottakai, mikä todellisuudessa ei olekaan pitänyt paikkaansa. Koira on hieno koira, oppivainen ja älykäs, mutta ei näköjään sovellu kuin yhden ihmisen hallintaan.

Jääkausi voisi tulla kyseeseen kyllä, mutta poistaisiko se rodussa olevaa ominaisuutta kuitenkaan.

 

[appp]

[QUOTE="vieras";26851941]No tuo oli ihan odotettavissa, kun koira oli jo muutenkin saanut osoittaa lapsille olevansa niiden yläpuolella.[/QUOTE]

Osoittaa miten? Sillä lailla, että lapset eivät saaneet häiritä sitä sen ollessa nukkumassa? Pitääkö lapselle opettaa, että murisevaa koiraa pitää murinasta huolimatta lähestyä, jotta sille selviää kuka on kuka? Johan tässä nyt kävi niinkuin kävi, kun koiraa lähestyttiin sen ollessa lepäämässä, joka on ollut ehdottoman kiellettyä.

 

[Sakujen omistaja]

Kuten tiedätkin jo itse, ei mikään jääkausi auta enää niin, että voisit enää koiraan luottaa. Yksi nappasu niin olisi voinut mennä silmä lapseltasi. Oli onni, ettei osunut jo nyt silmään ja lapsesi sokeutunut.

Anna koira pois johonkin lapsettomaan perheeseen. Kyllä se on niin, että koira ei voi purra, jos joku menee sitä silittelemään lapsiperheessä. Et pysty itse ikinä vartioimaan sitä niin, ettei tuo tapahtuisi uudelleen vaikka lapsiesi kaverien kanssa. Mitäs sitten teet, kun pureekin lapsen kaveria pahasti? Koira menee piikille sen jälkeen....

Etsi koiralle välittömästi uusi lapsettoman perheen koti.

 

[sakujen omistaja]

Osoittaa miten? Sillä lailla, että lapset eivät saaneet häiritä sitä sen ollessa nukkumassa? Pitääkö lapselle opettaa, että murisevaa koiraa pitää murinasta huolimatta lähestyä, jotta sille selviää kuka on kuka? Johan tässä nyt kävi niinkuin kävi, kun koiraa lähestyttiin sen ollessa lepäämässä, joka on ollut ehdottoman kiellettyä.

No osoittaa juuri sillä, että lapset väistää nukkuvaa koiraa ja murinalla "saisi" lapset luotaan pois.

Alempiarvoinen aina itse lähtee pois tuollaisissa tilanteissa. Ainoastaan ruuasta se alempiarvoinenkin voi pitää puoliaan, mutta muuten se aina väistyy, eikä edes harkitse murisemista tai näykkäisyä.

 

["alma"]

Kyllähän paimenkoirat on yleensä ihan hyviä perhekoiria, ei tuo "yhden paimenen koira" nyt sitä tarkoita, ettei tottelisi muita kun omistajaansa. Olen itsekin sitä mieltä, että koiraa ei saa häiritä sen nukkuessa, mutta ei terve ja hyvähermoinen koira kyllä silittämisestä näykkäise.
Vähän luulen, ettei sulle ole todellakaan kerrottu kaikkea sieltä edellisestä kodista. Itse en kodinvaihtajaa lapsiperheeseen ottaisi tuntematta tapausta.
Jos oiran haluat pitää, niin voisiko lapset alkaa touhuamaan sen kanssa enemmän? Huolehtisivat ruokinnasta, heittelisisvät palloa ja ehkä kouluttaisikin koiraa, palkintojen kera, tietenkin?

 

[....]

Koira on selvästi päässyt lasten yläpuolelle arvoasteikolla. Tämä täytyy saada muutettua. Tosin 1-vuotias uroskoira nyt osaa olla aina hankala.

Jos minulla olisi pieniä lapsia, niin en uskaltaisi noin näykkäisyherkkää koiraa pitkää. Mutta mielestäni 11-vuotiaan pitäisi jo tajuta että jos koira murisee, niin ei kannata sitä kiusata. Ehkä lapsi nyt kantapään kautta oppii?

Onneksi ei käynyt pahemmin. Oliko lapsi siis ihan naama naamaa vasten koiran kanssa jos melkein silmään osui? Yleensä vois olettaa että koira nappasee kädestä kiinni.

 

[appp]

Kyseessä on Serra De Airesin paimenkoira, rodussa ollut agressiivisuutta sisäsiittoisten jalostuseläinten takia, Suomessa kun nuo agressiivisetkin, terävät ja arat laitetaan lisääntymään, koska muuta jalostusmateriaalia ei ole. Tää koiraa ei voi nyt oikeastikaan rodullisesti verrata mihinkään äidin pikku spanieliin. Luonne on terävä ja koko iso, mutta tosiaan uskoimme kun sanottiin, että tulee toimeen lasten kanssa, eikä ole osoittanut aggressiivisuutta.

Poika, jota koira puri on kyllä touhuillut koiran kanssa, käynyt lenkillä, vienyt ruokaa, leikkinyt jne. ja antanut koiran olla omissa oloissaan, kun koira on nukkunut tai syönyt. Nyt jotenkin unohti, ettei koiraa saa häiritä kun se nukkuu, ja meni ohimennessään silittämään.

Koira on siis murissut vain näissä kahdessa tilanteessa: Se on nukkumassa OMALLA vahtipaikallaan, tai täysin tuntemattomat ihmiset ovat lähestyneet sitä, kun se on ollut kytkettynä. Muuten se ei ole murissut tai osoittanut merkkejä aggresiivisuudesta.

 

[viisikymppinen isoäiti]

miksi tuollaista yhden ihmisen koiraa edes otetaan lapsi perheeseen:headwall:

 

["mä"]

Meillä on kaksi paimenkoiraa enkä todellakaan allekirjoita "yhden paimenen koiraa". Turvallisessa, luottavaisessa laumassa paimenkoira suojelee laumaansa ulkopuolisilta "vihollisilta" eikä lauman koolla ole mitään merkitystä. Päinvastoin. Tasapainoiseksi kasvanut koira nauttii suuremmasta laumasta.

Olette kuukausia odottaneet tätä tilannetta. En suosittele pitämään koiraa vaan etsimään sille uuden kodin, jolle kerrotte kaiken mahdollisen mitä koirasta tiedätte. Koiraa ei saa luovuttaa kotiin, jossa ei ole koirakokemusta.

 

["pönttö"]

Mikä rotu? Ja ennenkuin kukaan sanoo, että mitä väliä, niin ihan mielenkiinnosta kysyn. Samoin tuo, etteikö paimenkoira voisi olla laumassa toimiva jäsen koska on jalostettu yhden ihmisen koiraksi - kuulostaapa erikoiselta, en ole ennen kuullutkaan.

Itse sanoisin että koira on nuori nulikka joka on päässyt omasta mielestään sellaiseen asemaan, jossa se on ihmislasten yläpuolella, eikä ymmärrä tekevänsä mitään väärin tokatessaan näitä silmäkulmaan. Ja se taas on hyvin raskaasti väärin. Koiralle selkään niin että se melkein pissii alleen, joka saakelin kerta kun tuota tapahtuu, jos haluatte sen pitää. Nakkaat seinään ja teet selväksi että noin ei toimita ja sillä selvä. Lapsille myös selvät sävelet sen suhteen, milloin koiran luokse mennään, koiralla oltava ehdoton lepopaikka jossa sitä ei mennä härkkimään. Lapset voisivat ruokkia koiraa ja aikuinen siinä vahtimassa että menevät kupille vasta kun annetaan lupa, meillä ainakin tämä tuntuu vahvistavan lapsen asemaa koirien silmissä.

Jos et ole valmis laittamaan koiraa ruotuun, on paras antaa se samantien pois, paikkaan jossa ei ole lapsia tai jossa koiralle ollaan valmiit opettamaan rajat ja oma paikkansa laumassa.

Meillä on pari molossia jotka kumpainenkin ovat siinä vuosikkaina yrittäneet päästä yli jostakusta perheenjäsenestämme (silloin ei onneksi ollut vielä pieniä lapsia). Enpä antanut narua vaan riittävän kovalla sanktiolla tehtiin selväksi että tuo ei käy laatuun, riittävän monta kertaa, ja kas, ongelmia ei tämän jälkeen ole ollut kuin satunnaisesti näistä paksupäisemmän kanssa. Sitä koiraa ei voi päästää sohvalle, sänkyyn, antaa erityshuomiota/herkkuja ja joka päivä toimiessa pitää muistaa selvästi se, että koira on ihmisen alapuolella. Näin toimitaan ja myöskään nyt justkohta kolmevuotiaan lapsen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Kerran koira murisi konttaavalle lapselle kun vahti keppiään, mutta se jäi siihen ainoaan kertaan kun tehtiin selväksi koiralle ettei niin saa tehdä. Nyt lapsi voi ottaa koiralta suusta mitä vain eikä ongelmia ole.

Joo, lopuksi vielä piti sanomani, että en kyllä itsekään ottaisi nuorta/aikuista koiraa lapsiperheeseen ns. tuntemattomista oloista. Pentu on aina helpompi koulia talon tavoille kuin nuorikko josta ei tiedä kuitenkaan ihan kaikkea.

 

[sakujen omistaja]

Kyseessä on Serra De Airesin paimenkoira, rodussa ollut agressiivisuutta sisäsiittoisten jalostuseläinten takia, Suomessa kun nuo agressiivisetkin, terävät ja arat laitetaan lisääntymään, koska muuta jalostusmateriaalia ei ole. Tää koiraa ei voi nyt oikeastikaan rodullisesti verrata mihinkään äidin pikku spanieliin. Luonne on terävä ja koko iso, mutta tosiaan uskoimme kun sanottiin, että tulee toimeen lasten kanssa, eikä ole osoittanut aggressiivisuutta.

Poika, jota koira puri on kyllä touhuillut koiran kanssa, käynyt lenkillä, vienyt ruokaa, leikkinyt jne. ja antanut koiran olla omissa oloissaan, kun koira on nukkunut tai syönyt. Nyt jotenkin unohti, ettei koiraa saa häiritä kun se nukkuu, ja meni ohimennessään silittämään.

Koira on siis murissut vain näissä kahdessa tilanteessa: Se on nukkumassa OMALLA vahtipaikallaan, tai täysin tuntemattomat ihmiset ovat lähestyneet sitä, kun se on ollut kytkettynä. Muuten se ei ole murissut tai osoittanut merkkejä aggresiivisuudesta.

No nyt se on kuitenkin purrut lastanne.

Minä en näkisi muuta vaihtoehtoa kuin koiranpoisantamisen tai sitten laitatte koiran esim. tarhaan lapsien aikana. Mutta tuokin riippuu paljon siitä, miksi otitte tuollaisen koiran eli harrastuksiin vai ihan vain kotikoiraksi. Jos otit vain ihan kotikoiraksi terävän paimenviettisen koiran, niin ihmettelen suuresti kokoasiaa.. Oletan siis, että otit sen harrastuskoiraksi itsellesi? Tällöin päiväsaikainen tarha voisi olla teille ratkaisu, jos haluat väkisin koiraa itselläsi pitää. Muuten melkeimpä poisantaminen, sillä kun koira on kerran purrut ja päässyt sillä tilanteesta pois, niin se tulee tekemään sen toisellakin kertaa vastaavanlaisessa tilanteessa. Ei koira saisi purra jos sitä lähestyy, nukkui se tai ei. Koiran pitäisi väistää itse lasta, jos ei nyt rapsutuksia tjms. halua.

 

[Rähinä-Reetta]

Mä en pidä sellaisesta että koirilla olisi jotakin omia paikkoja joissa arvaamaton käytös periaatteessa sallitaan. Vahinkoja voi sattua varsinkin pienten lasten kanssa. Nukkuvaa koiraa ei toki tarvitse suotta häiritä, mutta kuka tahansa meistä voi ottaa sen paikan jolloin koira etsii itselleen toisen.
En usko että paimenkoirat olisi jotenkin erilaisia, etteikö ne voisi oppia mitä niiltä odotetaan. Tausta tietysti voi vaikuttaa asioita hankaloittavasti.

 

["vieras"]

Pieni näykkäys kasvoista? Voi tsiisus! Koira pois lapsiperheestä, mitkään selitykset ei tässä auta.

 

["alma"]

Kyseessä on Serra De Airesin paimenkoira, rodussa ollut agressiivisuutta sisäsiittoisten jalostuseläinten takia, Suomessa kun nuo agressiivisetkin, terävät ja arat laitetaan lisääntymään, koska muuta jalostusmateriaalia ei ole. Tää koiraa ei voi nyt oikeastikaan rodullisesti verrata mihinkään äidin pikku spanieliin. Luonne on terävä ja koko iso, mutta tosiaan uskoimme kun sanottiin, että tulee toimeen lasten kanssa, eikä ole osoittanut aggressiivisuutta.

Poika, jota koira puri on kyllä touhuillut koiran kanssa, käynyt lenkillä, vienyt ruokaa, leikkinyt jne. ja antanut koiran olla omissa oloissaan, kun koira on nukkunut tai syönyt. Nyt jotenkin unohti, ettei koiraa saa häiritä kun se nukkuu, ja meni ohimennessään silittämään.

Koira on siis murissut vain näissä kahdessa tilanteessa: Se on nukkumassa OMALLA vahtipaikallaan, tai täysin tuntemattomat ihmiset ovat lähestyneet sitä, kun se on ollut kytkettynä. Muuten se ei ole murissut tai osoittanut merkkejä aggresiivisuudesta.

En tunne rotua, mutta mitä sun päässä on liikkunut, kun olet noilla taustatiedoilla ottanut 1-vuotiaan kodinvaihtajan? Eikö mielessä käynyt lainkaan, että edellisillä omistajilla saattoi olla ongelmia koiran kanssa,ja käsittääkseni ihmiset aika usein näissä jutuissa vähän "kaunistelevat" asioita?

 

[appp]

Koira otettiin vahtikoiraksi, juuri vahtiviettinsä takia. Päivät se saa paimentaa ulkona meidän muita eläimiämme, ja ilmoittaa vieraat tulijat. Ajattelin aloittaa sen kanssa myös TOKO:n kun kesälomat loppuvat.

Illaksi se otetaan sisälle, jossa se menee omalle paikalleen nukkumaan, eikä juurikaan sisällä tee muuta. JOS se ei ole omalla paikallaan, niin lapset saavat sitä silittää, ja sen kanssa leikkiäkin, eikä tässä ole ollutkaan ikinä mitään ongelmaa. Ongelma on siis ollut se, että kun koira menee omalle paikalleen, niin se ei suvaitse häiriöitä.

Rodussa ON kyllä koiria, jotka ovat sellaisia mamman mussukoita, mutta joistain koirista tosiaan alkukantaisuus puskee läpi. Meille koira anneettiin siis mamman mussukkana, ajanpuutteen takia. Enää en usko syyksi ajanpuutetta. Koiralla oli muutamia ongelmia kun meille tuli, se oli LIIAN riehakas, hyppi päälle, eikä osannut rauhoittua ja kiskoi remissä niin että joutui käyttämään kuonopantaa. Nämä asiat olemme saaneet pois, nykyään osaa rauhoittua ja ei enää vedä remmissä.

 

[sakujen omistaja]

Mä en pidä sellaisesta että koirilla olisi jotakin omia paikkoja joissa arvaamaton käytös periaatteessa sallitaan. Vahinkoja voi sattua varsinkin pienten lasten kanssa. Nukkuvaa koiraa ei toki tarvitse suotta häiritä, mutta kuka tahansa meistä voi ottaa sen paikan jolloin koira etsii itselleen toisen.
En usko että paimenkoirat olisi jotenkin erilaisia, etteikö ne voisi oppia mitä niiltä odotetaan. Tausta tietysti voi vaikuttaa asioita hankaloittavasti.

Tätä mieltä mäkin olen. Noi lepopaikat vain tuo koiralle sellaisen kuvan, että olisi jotenkin korkeammassa asemassa. Ihmisellähän niitä pitäisi olla esim. ei koiraa sänkyyn, ei sohvalle ei esim keittiöön kun muut ruokailee tjms, eikä koiralla. Koiran tulee väistää vaan aina jos ei halua rapsutuksia ja lapsia opastaa, että koiraa ei tule jahdata.

 

[appp]

Ja mua on nyt ihan turha ruveta provosoimaan kommenteilla "mitä sun päässä liikkui" jne. Olenhan kokoajan ollutkin tässä kyselemässä, että onko ainoa vaihtoehto luopua koirasta, ja kuten sanottu, se todellakin annettiin meille mamman mussukkana puolitutulta pariskunnalta, jonka sanaa en edes osannut epäillä.

 

[sakujen omistaja]

Koira otettiin vahtikoiraksi, juuri vahtiviettinsä takia. Päivät se saa paimentaa ulkona meidän muita eläimiämme, ja ilmoittaa vieraat tulijat. Ajattelin aloittaa sen kanssa myös TOKO:n kun kesälomat loppuvat.

Illaksi se otetaan sisälle, jossa se menee omalle paikalleen nukkumaan, eikä juurikaan sisällä tee muuta. JOS se ei ole omalla paikallaan, niin lapset saavat sitä silittää, ja sen kanssa leikkiäkin, eikä tässä ole ollutkaan ikinä mitään ongelmaa. Ongelma on siis ollut se, että kun koira menee omalle paikalleen, niin se ei suvaitse häiriöitä.

Eli otatte pois koiran oman paikan. Kun koiralla ei ole omaa paikkaa, sillä ei ole mitään syytä puolustaa mitään siellä talon sisällä. Opetatte koiralle, että kaikki talonsisällä on teidän ja lapsien ja koira on siellä se alempi. Opetatte lapsillenne, että he laittavat koiran väistymään aina edestään, ei niin, että lapsi väistää sitä koiraa vaan aina toisinpäin, koira väistää lapsia jne.

Mutta yhä olen sitä mieltä, että kun kerta vahinko on jo sattunut, niin pois tuollainen koira oikeasti uuteen perheeseen! Voi sitä itsesyytöksien määrää, jos koira puree silmän puhki lapselta seuraavan kerran. Nappas vielä NAAMAAN ja vielä jäljen! Osa koirista lähtee lopetettavaksi tuollaisesta (esim. itse vein lopetettavaksi koirani vastaavantyylisessä tilanteessa!!!)

 

[Rähinä-Reetta]

Tätä mieltä mäkin olen. Noi lepopaikat vain tuo koiralle sellaisen kuvan, että olisi jotenkin korkeammassa asemassa. Ihmisellähän niitä pitäisi olla esim. ei koiraa sänkyyn, ei sohvalle ei esim keittiöön kun muut ruokailee tjms, eikä koiralla. Koiran tulee väistää vaan aina jos ei halua rapsutuksia ja lapsia opastaa, että koiraa ei tule jahdata.

Tuntuu että koira on "jonkin jatke" lähinnä jos sen rodunomaisia teräviä ominaisuuksia sillä tavoin pönkitetään ja korostetaan.
Milläs hoidat tarvittaessa 100 kiloisen uroksen privaatteja paikkoja, jollei sitä ole opetettu "pieneksi koiraksi"? x)

 

["vieras"]

Voisiko olla yhteydessä johonkin koirien ongelmakouluttajaan tms ja kysyä neuvoa/mielipidettä?

 

["Hau"]

Hienoa ap että olette tarjonneet kodin koiralle. Ehdottaisin, että ottaisit yhteyttä koirakouluttajaan. Häneltä saat puolueettoman mielipiteen ja oikealt neuvot. Tsemppiä!

 

["koirallinen"]

Ei tuossa ole muuta tehtävissä kuin antaa koira jollekin, jolla ei ole lapsia.