KM:n jälkeen synnyttäneet <3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
KESKENMENON JÄLKEEN SYNNYTTÄNEET



2010

HMM83 - poika - 16.5.10 - 49 cm - 3 708 g - rv 41+5 (kkm 5/09 + osit 10/09)
J-R - tyttö - 1.6.10 (tm 7/09)
Tilkku - poika - 17.7.10 - 50 cm - 3 130 g - rv 39+3 (km 7/09)
Jane - poika(2.) - 1.10.10 - 51 cm - 3 815 g - rv 40+1 (kkm 9/06, 3/09, 9/09)
Minttuli80 - tyttö - 12.10.10 - 51 cm - 3 290 g - rv 37+5 (kkm 10/09)
Mimis - tyttö - 29.10.10 - 47 cm - 2 610 g - rv 37+4 (km 5/09)
Saapi tulla - poika - 13.11.10 - 52 cm - 3 390 g - rv 40+4 (kkm 11/09)
Strumppis - tyttö -10.12.10 - 52 cm - 3950 g - rv 41+0 (km 12/09)



2011

Lakallis - tyttö - 2.1.11 - 53 cm - 3 995 g (km 10/09)
A-M - poika - 18.2.11 - 52 cm - 3 590 g (kkm 8/08, km 11/09)
Khaosan - poika - 27.4.11 - 51 cm - 3 550 g (km 5/10)
Orvokki - tyttö - 2.5.11 - 50 cm - 3 680 g (km 4/10)
Hansu - tyttö - 26.6.11 - 51 cm - 3 300 g (kkm 2/09, 7/09, tm 5/10)
juissis - poika - 24.7.11 - 53 cm - 3 812 g
Beata - tyttö -
tikkunen - tyttö - 2.10.11 - 50 cm - 3930 g (kkm 9/10)



2012

Strumppis - poika - 1.3.12 - 4105 g - rv 38+6 (toinen)

 
Oijj, Mimis on taas tehnyt taikoja ja päivittänyt ihanan listauksen :D Kiitos siitä Mimis! :)

Ja onnittelut sinille pienestä salaisuudesta! :)

Ja onpas täällä kuhissut viime kirjoitteluni jälkeen, monenmoista kantaa ja ajatusta. Itse tuossa mietiskelin yön pimeinä tunteina, että minun täytyy ja kuuluu sopeutua vauvan yöllisiin touhuihin ja ajatella, etteivät ne loputtomiin kestä. Ja itkuilut ovat kuitenkin suht lyhykäisiä, joten en saisi valittaa, kun vauvalla ei ole ollut esim. koliikki-itkuilua lainkaan. Tämä on tälläistä järkeilyä, jotta pystyisin näkemään asioissa aina jotain valoisaa. Väsymyksen lukkopihdeissä hyöriessä ei vain aina meinaa muistaa asioiden toista puolta vaan tuijottaa ameebana yhdestä kohtaa hyvin putkinäkömäisesti. Luulenpa, että menneet yöt (4kpl) ovat myös auttaneet ajatuksien avartumiseen, sillä olemme puolison kanssa nukkuneet puoliksi yöt vierashuoneessa toisessa päässä taloa, jolloin olemme saaneet yössä ainakin noin 4-5h katkeamatonta unta. Toinen heräilee alkuyön ja toinen loppuyön. En tiiä miksi en aimemmin suostunut moiseen järjestelyyn vaan koin, että kyllä minun tulee valvoa vauvan kanssa koko yö ja vain minä hyssytän häntä, että puoliso jaksaa käydä töissä. Nooh, eipä siinä kumpikaan saanut enemäpää tai vähempää unta, kun samassa huoneessa nukkuu pienen yökiljujan kanssa ;D

Tiedän, että arkirutiinit ovat tärkeitä, eihän ilman perusrutiineja homma pysyisi kasassa, mutta meidänkin perhe on niin meneväistä, ettei voi hirmuisen tiukasti pitää kiinni päivällä jostakin tietyistä kellonajoista. Illan ja yöpuulle menon suhteen olen halunnut olla tarkka, koska luulen/kuvittelen, että illan kuviot ovat tärkeät yötä ajatellen.

Muistetaanhan kaikki tämä, kun elämiemme pyörteissä mennään kukin miten menemme pienokaiset mukanamme, että me ollaan parhaita äitejä ja vanhempia lapsillemme! Ja muistetaan pitää huolta tukiverkostamme ja läheisistämme, koska he ovat korvaamattomia <3

tikkunen ja Muru 5,5kk
 
Kukin kasvattaa miten haluaa, eikä sillä olekaan mitään merkitystä lapsen myöhemmissä vaiheissa, miten lapsi vauvana nukkuu. Enkä halua tyrkyttää omia juttujani, mutta kerron millä tavoin meillä on nukuttu hyvin ja niistä saa ottaa vinkkejä, jos tahtoo. Koska jatkuvan heräämisen juuri vauvavuotena kuvittelisin olevan rankkaa.

Meillä rymäneuvolassa 6kk kymmenestä vauvasta vielä 8 söi yöllä. Terkat sanoivat että vain yksi, keskosena syntynyt, laiha vauva, tarvitsee ravitsemuksellisesti enää yöllä ruuan. -Se on eriasia sitten hakeeko vauva yöllä rinnasta turvaa, läheisyyttä, lääkettä kipuun, -vai onko se vain tottumus. -Nämä siis ryhmäneuvolassa kuultuja juttuja, ei mun keksintöä. -Ja jos äidille ei vauvan yösyömisistä ole haittaa, niin ei siinä mitään väärää ole. Aika vähän lapsenhoidossa on oikeita ja vääriä tapoja, on vain erilaisia tapoja.


Tuohon yösyömiseen piti vaan kommentoida. Meillä kaksi lastaovat olleet kovia yötissisyöjiä ja kummankin kanssa on lääkäreillä ravattu allergioiden ym. takia enemmän kuin paljon. On yritetty neuvolan ohjeiden mukaan huudattaa lapsia yöt ja olla antamatta tissiä, mutta eipä se ole öihin auttanut, päin vastoin pahentanut tilannetta. Yksi lääkäri on ollut sitä mieltä, että ei 6kk ikäinen enää tarvitse ruokaa yöllä, enemmän kuin viisi on sanonut, että lapset ovat yksilöitä, toiset tarvitsevat sen ruoan yölläkin, osa jopa pariin vuoteen asti. Ei ole kuulemma olemassa mitään faktaa, jolla määritetään, että kun lapsi täyttää 6kk, niin se ei tarvitse enään yösyömistä, kiinteät aloitetaan eri aikoihin ja osalla kiinteiden aiheuttamat vatsaongelmat jopa lisäävät tissinsyömistä öisin.

Tissimaito on safkana erilaista kuin korvike, se sulaa nopeammin eikä pidä nälkää niin kauaa. Tärkeintä kaikista lääkäreistä on ollut se, että ensin kokeillaan hyssytellä ja rauhoitella ja sitten kokeillaan vedellä, että jos lapsella onkin vaan jano. Neuvolatädeiltä kuulemma lääkäreiden mukaan kuulee vaikka mitä uskomuksia faktoina ja aina tiedot eivät tosiaankaan ole neuvolassa ajantasalla.

Ihanaahan se olisi kaikista, jos lapsi yöllä nukkuisi. Meillä yksi on ollut sellainen nukkujatyyppi, että veteli täysiä 10h öitä pelkällä yhdellä tutin suuhun laittamisella jo parikuisena. Äidin piti käydä siltikin pari kertaa yössä tarkastamassa, että lapsi varmasti on hengissä, kun niin hiljaa oli.
 
Viimeksi muokattu:
Moikka kaikille!

Pakko kertoa taas meidän tytön unihistoria, jos vaikka jollekulle lohduksi. Tyttönen syntyi siis kesäkuussa 2010, ja nukkui ekat pari kuukautta ihan mukavasti heräten 2-3 kertaa yöllä syömään. Pikkuhiljaa heräilyt lisääntyivät mokomalla tissimaitohirmulla. Aloitin kiinteät 5kk iässä helpottaakseni öitäni, vaan eipä auttanut yhtään. Etsin jatkuvasti syytä: hampaat? allergiat? kuuma? kylmä? vääränvärinen yöpuku? :D Tyttö ei syönyt tuttia, eikä rauhoittunut/nukahtanut tassutteluun, hyssyttelyyn tai vesipulloon. Vuoden iässä söi edelleen tissiä öisin 3-10 kertaa! Voitte kuvitella miten väsynyt olin kesällä 2011. Ja apuahan en tietenkään osannut ottaa vastaan.

Meidän ratkaisu tilanteeseen oli yöimetysten kertakaikkinen lopettaminen 7/2011, tyttö siirtyi samalla omaan huoneeseen nukkumaan, ja pidettiin unikoulu, eli harjoiteltiin myös itsekseen nukahtamista (tyttö on ollut aina hidas nukahtamaan ja tarvinnut apua). KAIKKI nämä toimenpiteet soti omia periaatteitani vastaan, mutta eipä tuntunut olevan vaihtoehtoja. Toisena vai kolmantena yönä uusien iltarutiinien kanssa tyttö nukkui heräämättä 9 tuntia. Ja siitä lähtien lähes aina. Tämän jälkeen tuli vaihe, jolloin heräsi todella aikaisin (04.30-06.00), mutta sekin loppui kun vimpaksi jäänyt aamuimetyskin loppui 1v.3kk iässä (tulin raskaaksi).

Nykytilanne: Tyttö on hippusta vaille 1v.10kk. Nukahtaa (tuttujen iltarutiinien ja hellittelyn jälkeen) yksin pinnasänkyyn n klo 20, nukkuu aamuun 7-8 asti. Joskus saattaa itkahtaa, muttei tarvitse apua uudelleen nukahtamiseen. Päivällä nukkuu yhdet päikkärit 1.5-3h. Eli neiti nukkuu keskimäärin 13-14h/vrk, vaikka lähestyy 2v ikää!

Mä ajattelen näin: eka vuosi oli TOSI raskas, mutta kun mä sen jaksoin kestää, sain palkinnoksi helpon toisen vuoden :D

Ja arvatkaa montako kertaa kuulin että yli puolivuotias ei tarvise ravintoa yöllä... huoh.

Ei tässä mun tarinassa ole mitään neuvoja tai opastusta kellekkään. Ehkä halusin sanoa vaan, että tilanteet muuttuu nopeasti, ja vauvavuosi kiitää ohi. Kannustan tekemään niinkuin itsestä parhaalta tuntuu. Jokainen tuntee oman vauvansa parhaiten. Taaperon kanssa kaikki on ihan erilaista, ja moni arjen asia helpottuu. USEIMMAT lapset myös alkaa nukkua paremmin hiukan isompina kuitenkin.

Nyt mulla on rv 36. Ja mitäs mä sitten aion tehdä pikkukakkosen nukkumisten suhteen? No, olenhan mä sitä kovasti miettinyt. Katsotaan nyt ensin millainen vauva sieltä tulee :) Lopetanko yöimetykset aiemmin? En tiedä. Ainut vahva päätös mulla on, että aion taatusti ottaa enemmän apua vastaan (mieheltä, isovanhemmilta)! Kyllä muutkin osaa, ja KAIKKI sujuu paremmin kun äitikin saa joskus nukkua.

Kuten huomaatte, nukkumisaihe ON tunteita herättävä. Mä uskon, että jokainen äiti tekee parhaansa vauvansa parasta koko ajan ajatellen.

Tsemppiä kaikille huonosti ja hyvin nukkuville äideille :D Äitiys on rankka duuni :D

Onnittelut ketjun uudesta pikkuprinssistä ja uusista raskauksista. IHANAA!

Nyt on mentävä nukkumaan :D

Palailen vaikka myöhemmin meidän muihin kuulumisiin, kun tässä nautiskelen vielä kolmisen viikkoa unentäyteisistä öistä :)
 
J-R: Apua sun raskaus on jo pitkällä! Ihan kohta siellä on uusi tuhisija <3

Tuli vaan tuosta sun kirjotuksesta mieleen se, etten mäkään ole osannu pyytää kauheesti apua, vaikka meidän ensimmäiset 6kk oli aika kauheita heräilyineen. Oisinhan mä voinu ehkä anopin tai jonkun pyytää päiväksi apuun ja vaikka ottaa päikkärit, mutten vaan osannu. Jotenkin sitä vaan tahtoo näyttää, että pystyn mä tähän itsekin. Mutta mulla kyllä vähän muuttu mieli senkin jälkeen, kun meidän pikkunen oli kipeenä ja mä myös ja anoppi oli täällä auttamassa päivän, kun ukko oli muualla. Vähän tuon jälkeen hän hehkutti, että kyllä heillä monta pikkusta hoidettiin jopa kipeenä ja ei apuja pyydelty, että muistaa kerran kun kuumetta oli yli 39 astetta, niin silloin pyysi anoppinsa apuun. En tiedä oliko suoranaista sarkasmia, mutta päätinpä etten sieltä apuja pyytelekään. Rasittavia joskus tuommoiset ihmiset, jotka ovat olleet niin täydellisiä vanhempia että. Kun se oikeesti riippuu aivan hirveesti lapsestakin, että miten heräilee jne.
 
Ehdotan että lopetetaan unikeskustelu, koska se jostain syystä aiheuttaa niin paljon tunteita(lähinnä negatiivisia). - Ja tietäjiä asiassa on yhtä paljon kuin äitejäkin.

Sen sijaan mua kiinnostais kysyä niiltä, joilla on vuoden ikäinen, tai isompi vauva. Koska teillä on alettu kävellä (tuetta) ? Entä milloin on tulleet ensimmäiset sanat ?
Tai alettu pottatreeni ? Tai koska ootte antaneet vauva/taaperon harjoitella itse lusikalla syömistä ?

Khaosan ja Poitsu tänään 11kk
ja Pikkuinen 12+0
 
Pikaistakin pikaisempi viesti vastauksena Khaosanille.. Kaikkia viestejä en ehtiny edes lukeen.

Iita on nyt 1v3kk. Ei kävele vielä tuetta oikeastaan yhtään, mut tässä kuussa on kyllä ottanut kahtena päivänä 3-4 askelta tuetta. Mut sen jälkeen ei edistystä. Kävelee esim. yhdestä sormesta kiinni pitäen ja nousee keskilattialta omin avuin seisomaan ilman kiinni pitämistä mistään. Ja seistä pönöttää ihan hyvässä tasapainossa ja taputtaa itselleen :D Tuen kanssa alko kävellä jo n. 3kk sitten. Tyttö on tooodella varovainen ja muutkin motoriset taidot tulleet aika hitaasti.

Puhetta sen sijaan on jo todella paljon, sanavarasto nyt. n. 15-20 ymmärrettävää oikeaa sanaa (äiti, vauva, hauva, tutti, mammi, piimä, ankka, nalle jne ) Ekat sanat tuli 10 kk vanhana ja koko ajan tullu uusia sanoja käyttöön. Myös laulaa "Ihhahhaa ihhahhaa".

Pottailua ollaan kokeiltu muutamaan otteeseen muistaakseni ekan kerran joskus vuoden vanhana, mutta aiheutti itkukohtauksen ja jätettiin sikseen. Sen jälkeen kokeiltu joitakin kertoja, mut ei onnistu vielä. Vaatteet päällä joskus suostuu istumaan 10sekuntia tms, mutta sitten heti pois. Jotenkin pelottaa se. Eli odotellaan kypsempää aikaa.

Iita juo nyt itse nokkamukista, aika hyvin myös tavallisesta mukista. Oma lusikka on aina syödessä, mut ei kyllä suju oikein mitenkään vielä. Lähinnä menee sorkkimiseksi ja kyllä saa sen lusikan vietyä suuhunkin, mutta ei onnistu kunnolla siihen lusikkaan koukkaamaan ruokaa, eli lähinnä tyhjää lusikkaa liikuttelee.

Siinä meidän hommat. Toivottavasti kehittyy pian tuo syömäpuoli itsenäisemmäksi. On meinaan aika työlästä tämä arki kahden täysin autettavan, syötettävän, kannettavan, vaipatettavan yms kanssa. :)

T. Strumppis ja Iita 1v3kk + pikkuveli 3,5 vkoa
 
Kiitos vastauksesta. Meillä poika on nyt 11 kuukautta. Ei mielestäni vielä sano sanoja -jotka vois yhdistää mihinkään, eikä kävele -seisoo kyllä tuetta . Motorisesti on kehittynyt suht nopeesti, mutta se ei oo erityisen kiinnostunut kävelystä. Menee kyllä taaperokärryllä ympäri kämppää kun laitan sen siihen eteen seisomaan, mutta lopettaa heti kun silmä välttää -Joo, äiti on vähän innokkaampi kuin lapsi :) -Mut yleensähän jompikumpi kehitys etenee nopeemmin, motorinen tai puhe, tai ainakin niin että jos toinen on supernopeaa vaikka motoriikka, niin puhe saattaa tulla hieman jälkijunassa.

Mut joo meilläkin siis vielä ootellaan, sekä puhetta -että ensiaskeleita.

Miten teillä Strumppis arki muuten sujuu, -sulla on vissiin molemmat lapsen kokoajan kotona?Miten sä jaksat sitä hulabaloota päivät kun on yöheräämisetkin?
Päikyttääkö teillä lapset yhtäaikaa, saatko ite nukuttua kun ne nukkuu. Entä onko teillä sisarusrattaat, minkälaiset, toimiiko?

Meillä lapsosille tulee ikäeroa vähän enemmän kun teillä eli 1.5kk.tta, mutta kiinnostaa kyllä miten tuosta pikkulapsi-vauva-ajasta selviää terveenkirjoissa ?
-Pikkulapsi-vauva-ajasta, joka ainakin näillänäkymin myös koittaa koska NP ultrassa meillä oli kaikki kunnossa ja vilkas pikkuinen nähtiin.

Khaosan, Poitsu 11kk ja Pikkuinen 12+3
 
Ihana oli lukea kuulumisia! Ja onnea Strumppikselle vauvasta <3

Ja Sinille ja muillekin raskauksista :) Me ei käytetä ehkäisyä, niin että vauva saa tulla jos tulee. Varsinaista suurta vauvakuumetta ei mulla ole. Miehellä ehkä ennemminkin ja se tuntuu aika mukavalta.

On kyllä ihanaa kun täällä saa kertoa miten ite tehny tai yrittää auttaa ilman että kukaan kuvittelis olevansa parempi ku toinen. Mun tytöllä ei ikinä ole ollut juuri mitään rytmiä. JOs joskus joku, niin kestänyt vain jonkun aikaa. Toisinaan mua neuvotaan rytmittämään itse elämää, että vauva nukkuis säännöllisesti. Mä olen maailman rytmillisin ihminen, tai siis olin ennen tyttöä. Heräsin aina aikasin aamulla, kävin liikkumassa, söin, nukuin pväunet, söin jne ja menin ajoissa nukkuun. Mutta mun tyttö sitte nukkuu just sillon ku sattuu väsyttään ja jos ei väsytä niin ei nuku. Öisin on ollu haasteita paljonkin. Välillä helpotti kun lopetin tuttiplon ja sen sijaan sai maitoa käydä juomassa lasista keittiössä keskellä yötä eli mahd.epämukavasti. NO sitte lopulta aloin tarjota taas tuttuplosta vettä öisin. Aina tyyliin torjunu kulloistakin kaaosta. Ja tyttö tarkastelee öisin usein olenko vieressä tai sitte haluaa omasta sängystä viereen. Välillä yökarjumiset on totaalisesti vieny hermot. Siis kun karjuu karjuu huutaa ihan simona. En tiiä onko ollu hampaita vai mikä. Päivisin nukkumiset on joko vaunujen työntelyä tai että mä nukun vieressä, mikä ei haittaa ollenkaan. Vaikka presidentti tulis kylään niin meikä menee nukkuun tytön kans. Nyt on joitaki kertoja nukkunu ite vaunuissa ilman että iitä työntelee. Saa moittia että pitäs olla kova ja luja ja tehä niin ja näin. En jaksa. Pikkulapsiperhepsykologi sano mun toimineen oikein, jos tää on helpottanu mun omaa jaksamista. On se.

Mun tyttö on tempperamenttinen ja äkänen, kovaääninen. Mutta ihana. HOitaa vauvoja ja juottaa maitoa muka kännykällekin :)

Ei syöny mtn ennenku tuli oksennustauto pari kk sitte ja sen jälk. alkanu syömään.

Harmittaa ku en jaksa paljo olleskaan ottaa valokuvia.

voikaa hyvin!!!!
 
Khaosan - Meidän tyttö täytti just 1v 5kk ja on vasta nyt alkanut kävelemään tuetta. Ensimmäiset askeleet otti n. 1kk sitten, mutta sen jälkeen on pitänyt pitkiä taukoja ottamatta askeltakaan. Nyt vasta on tosissaan innostunut kävelyharjoituksista, mutta pääasiallinen etenemistyyli on edelleen kontaten. On muutenkin ollut motorisesti aika hidas: ryömimään 8kk > tukea vasten seisomaan 10 kk > konttaamaan 11kk > tukea vasten kävelemään 1v. Oppi siis nousemaan tukea vasten ennen kun konttaamaan :) Sormesta kiinni pitäen on kävellyt jo monta kuukautta, mutta sama kuin stumppiksen tytöllä, ei uskaltanut päästää irti. Nyt kävelee jo pitkiä matkoja silloin kun huvittaa :)

Meillä ekat sanat tuli joskus 1v paikkeilla. Nyt sanoo jo ihan hirveän monta sanaa, en pysy enää laskuissa kun kokoajan oppii uusia :) Lauseita odotellessa!

Potalla ollaan käyty satunnaisesti jo aika kauan. Nyt kun on mummillaan hoidossa, käy pimu siellä joka päivä ennen päikkäreitä potalla ja melkein aina tulee kakka kuulemma :) mä luulen että se on aika yksilöllistä milloin potalla käynti alkaa kiinnostaa. Ja pakottaa ei ilmeisesti kannata.

Oma lusikka on ollut käytössä satannaisesti. Välillä syö tosi hyvin itse ja välillä menee ihan pelleilemiseksi ja ruokaa on joka paikassa. Silloin otan lusikan pois. Mä en kestä sitä sotkua :D Pienellä haarukalla syö paremmin kuin lusikalla, kun siitä ei ruoka tipu niin helposti pois.

J-R - Uskomatonta että sun raskaus on jo noin pitkällä!!! Ei enää montaa viikkoa kun uusi tulokas on jo maailmassa :) Ihanaa! Tsemppiä vikoihin viikkoihin ja synnytykseen!
 
Onnea kaikille uusista raskauksista!!! Ja J-R:lle tsemppiä synnytykseen! Kiitos kaikille myös onnitteluista :)

Jälleen vastauksia Khaosanille. Konkreettisiin kysymyksiin saa nopeemmin vastattua kuin mitä menis yleisten kuulumisten kirjottamiseen.. ehkä. Kiireestä huolimatta kiva lukee kaikkien teidän kuulumisia!

Mut siis joo, meillä on kumpikin lapsi kotona. Mutta en oo vielä ollu ollenkaan yksin kotona näiden kahden kanssa. Kun mies piti ensin isyysvapaat (=3vkoa) ja sitten tuli heti anoppi ja appiukko tänne avuksi ja ovat vielä tän viikon. Eli toisin sanoen vauva ehtii täyttää 5 vkoa ennenkuin jään yksin selviytymään, enkä siis vielä tiedä miten tässä tullaan pärjäämään.

Tähän asti yövalvomisia on jaettu siten, että anoppi on hoitanut mahdolliset esikoisen yöbolemiikit ja minä ja mies sitten yhteistuumin hoidettu vauvan yöt. Käytännössä minä hoidan muuten vauvan yösyötöt, mutta sitten suunnilleen joka 3. yö pumppaan yhden satsin ja mies antaa pullosta, niin saan välillä sitten sen yhden pitemmän pätkän yhtenäistä unta. Ja nyt oon pystyny ottaan päiväunia vaikka joka päivä kun on vielä näitä apujoukkoja täällä hoitamassa esikoista. Niin ja sitten jos vauvalla on ollu vatsanpuruja (joita onkin ollu välillä aika paljon), niin mun imetyksen jälkeen mies on saattanut ottaa hyssyttelyvuoron, ja mä laitan korvatulpat korviin ja nukun heti syötön päälle. Että ollaan koitettu jakaa silleen tasapuolisesti, että minä jaksaisin kotona ja mies jaksais töissä.

Jostain syystä esikoisella meni nyt rytmit ja nukkumiset ihan sekaisin, kun se on yleensä ollut aina todella hyvä nukkumaan. Nyt on heräilly öisin sekin muutaman kerran ja mikä pahinta, herää aamusta jopa 05 tai viimestään kuudelta!!! Ihan kauheeta! Siitä en kyllä tule selviämään, jos pitää sen kanssa alkaa nousemaan tommoseen aikaan ja sit vauvan yöheräilyt päälle. Nyt siis anoppi on sen hoitanu, että mä oon pysyny makkarissa vauvan kanssa torkkuen/syötellen 07-08 asti.

Vauvalla ei tällä hetkellä oo vielä kummempaa rytmiä, sehän on siis vasta 4,5 vkoa vanha. Mutta se syö lähes poikkeuksetta 3-4 tunnin välein ja joka välissä nukkuu. Tällä hetkellä siis jotkut sen unet osuu kyllä ainakin osittain Iitan päiväunien kanssa yhtäaikaa, eli siinä on lyhyt huilitauko. Mut saapa nähdä miten sitten hetken päästä menee, kun vauvalla alkaa enempi yö ja päivä erottua ja nukkuminen vähetä.

Totta puhuen kyllä hirvittää, koska on tää aika työlästä tälläkin aikuisten kokoonpanolla. Koko ajan on jotain hommaa ja varsinkin Iita on nyt työläässä iässä. Ei juuri ollenkaan viihdy yksinään, koko ajan haluaa osallistua kaikkeen mitä teen. En saa esim. syödä rauhassa tai laittaa pyykkejä tai yhtään mitään. Ja sitten se tekee "kolttosia" ja protestoi kun kielletään jne. Eli sen kanssa on ihan kädet täynnä. Vauva ei niinkään tällä hetkellä työllistä muuten, mutta sit kyllä se yöheräily sen kanssa verottaa jaksamista, vaikka hyvin oonkin saanu apua. Ja sitten sillä on tosiaan niitä mahakipuja usein syönnin päälle, että pitää kanniskella ja hyssytellä ennenkun rauhottuu nukkumaan.

Ja se on haastavaa, kun todella usein näyttää sattuvan noilla ruoka-ajat yhtäaikaa. Eli Iitaa pitäis alkaa syöttää ja sit alkaakin vauva karjumaan nälkää. Nythän ei oo ollu ongelmaa, kun anoppi sit syötti Iitan ja minä vauvan, mutta oon kyllä tässä joka päivä miettiny että ei hitto miten selviän tästä yksin.

Tuplarattaina meillä on Phils&Teds Explorer. Aluks aattelin että vierekkäin istuttavat olis helpommat, mut sitten "koeajettiin" niitä, ja on ne kyllä niin leveet, että tosi kömpelö niillä olis missään liikkua. Eivätkä mahdu esim. kaikista ovista jne. Noi on ainakin lenkillä toiminu hyvin, toki kokemusta vielä aika vähän ja nyt on jo kadut sulat, että sikäli helppo työnnellä. Mut vielä ei moittimista.

Oman ajan ja miehen kanssa kahdenkeskisen ajan saa kyllä näköjään unohtaa nyt aika pitkäks aikaa, koska on paree mennä itekkin tosi aikasin nukkumaan että saa riittävän monta lyhyttä unipätkää ottaa ennenkun on taas aamu. Onneks mun vanhemmat asuu täällä lähellä, että ne voi kyllä varmasti lähtee vaikka esikoisen kanssa välillä ulkoileen tms että voin päikyttää vauvan kans. Ja miehen vanhemmat tulee taas n. kuukauden päästä uudestaan jo apuun viikoks. Syyskuun alusta Iita menee 2 päivää viikosta päiväkotiin n. 6 tunniksi, että niinä päivinä ei tartte selviytyä kun yhden lapsen kanssa. :)

Loppuun kysymys / konsultaatio?

Minkä verran muilla Iitan iässä (n. 1v3kk) nukutaan yöunia + päiväunia? Ja mielipiteitä kaipaan myös siihen, mikä olis järkevä tapa koittaa saada sen rytmi taas kohilleen? Ongelmana Iitalla on siis se, että sillä on suuri unen tarve ja sitä tuntuu nukuttavan paljon melkein koko ajan. Tähän mennessä en oo onnistunu sitä siirtään kokonaan yksille päikkäreille, vaan aina sitten muutaman yksien unien päivän jälkeen sitä väsyttää niin hitosti, että on pakko laittaa kaksille unille. Ja sitten toisaalta jos ottaa kahet monta päivää putkeen, niin yöpuulle meno vaikeutuu... Nyt menee nukkumaan n. klo 19 ja ennen kun meni sekasin rytmit, niin heräs n. klo 07 ja nukkui siis lähes aina heräilemättä ton koko pätkän. Nyt ennen kellojen siirtoa alko herätä jo 6:30 ja kellojen siirron jälkeen jopa 06, kun ois luullu että sit nukkus 7:30 asti. Argh. Viimesen viikon sisällä on 3 aamuna heränny jo puol5 - 5. Kerran ei nukahtanu ollenkaan enää uusiks, kerran nukahti maitopullon saatuaan ja kerran nukahti vielä itsestään. Mutta aina sitten 06 herää eikä nuku enää.

Kun herää 05-06 maissa, niin on toodella väsynyt jo aamulla klo 08 ja joku päivä menikin sitten päiväunille jo sillon, mikä on ihan hullua. Tänään heräs aamulla klo 6 ja valvotin väkisin ad klo 11. Sit se nukku vähän yli 2h päikkärit, mutta oli taas illasta jo 17 jälkeen ihan väsynyt. Tuntuu että sitä väsyttää aina aamupäivällä ihan hitosti ja samoin illasta monta tuntia hinkkaa silmiään. Ja sitten kuitenkin herää ihan väkisin tuolla hemmetin aikasin aamusta.

Mikä olis järkevää?

Pitäiskö nyt vaan "väkisin" siirtää yksille päiväunille, kun joku säännöllinen rytmi olis mun mielestä hyväksi sille ja myös mulle, kun on tuossa tuo toinenkin täysin rytmitön toukka.

Pitäiskö laittaa myöhemmin nukkumaan? Vaiko aiemmin? Kun monestihan sanotaan ja oon huomannu itekkin joskus, että mitä myöhemmin menee nukkumaan, sen huonommin nukkuu. Ja että hyvät päiväunet poikii hyvät yöunet jne.

Olisko sopiva tavoitella ajan kanssa taas sitä 19-07 yöunta ja sitten yhet päikkärit n. 11-13 tai 12-14? Eli n. 14 h unimäärä / vrk. Vai onko tän ikäsillä yöuni jo yleensä vähemmän kun 12h, jollon pitäs valvottaa klo 20 asti, että sais ehkä nukkumaan aamuseittämään?

Tosi hankalaa, kun raukkaa väsyttää ja väsyttää ja sitten ei voi kuitenkaan antaa sen päivällä nukkua rajattomasti, kun kohta menee yöt vielä hullummaks... En tajua miten tää menikin nyt näin sekasin, vauvastako se johtuu vai anopin kanssa hulinoinnista, kun on päivätkin yhtä vilskettä ihan eri tavalla kun mun kanssa kaksin ollessa. Aaaaapuaaaa :D

P.s Tiedän kyllä että tämän kaltaiset uniongelmat on aika pientä moniin verrattuna. Mutta kun Iitalla on tosiaan ollu aiemmin parempaa toi nukkuminen ja nyt vaan kaikki sekasin. Ja kun toinen vauva valvottaa kans, niin toivois että Iita sentään nukkuis yhtä hyvin ku aina ennenkin.
 
Strumppis - Meillä ainakin on välillä ollut tuollaisia kausia että unet menee jostain syystä sekaisin, mutta on palautunut itsestään takaisin. Toivottavasti teilläkin on vain kausi ja Iitan unenlahjat palautuu ennalleen :) Meillä tyttö nukkuu yöunia n. 11h (n. klo 20-07) ja päikkäreitä n. 2h (12-14). Tähän rytmiin siirryttiin about 1v kieppeillä, kun muuten alkoi yöunille meneminen siirtymään lähemmäs klo 21. Alussa jouduin vähän "väkisin" pitämään hereillä ja varsinkin nuo aamupäivät jos sattui heräämään jo klo 6 tuntui ikuisuudelta! Silloin laitoin jo klo 11 nukkumaan ja meni sitten illalla aikaisemmin unille myös. Mä en ainakaan huomannut että meillä illalla valvottamisesta olisi ollut hyötyä. Usein nukkuu seiskaan vaikka olisi mennyt jo klo 19 nukkumaan :) Mutta mitä oon kavereiden kanssa jutellut, toi yksien ja kaksien päikkäreiden välimaasto aiheuttaaa usein enemmän tai vähemmän ongelmia ennen kun tasaantuu! Ja unentarvehan on jokaisella yksilöllinen. Mun kaverin 1,5v tyttö nukkuu yöunia pääsääntöisesti klo 19.20-8.30 eli 13 tuntia! Meillä ei ole ikinä nukuttu sellaisia määriä.
 
Kiiitos vastauksista. Huh, hiki tulee jo nyt kun miettii syksyä :) . Meillä mummulat on tuossa lähellä, mikä tarkoittaa kyllä myös sitä että mummut piipahtavat, mutta ei vät auta vauvanhoidossa. He ovat kyllä hoitaneet lasta nyt kun se on melkein vuoden, mutta vauva-aikana ei juurikaan apua saanut. Mitenkähän se isyysloma nyt olisi järkevintä jakaa. ..hmm.
Mä oon miettinyt noita samoja rattaita. Ainakaan vierekkäisversiot ei meillä tule kysymykseen.

Mun poika lopetti tokat päikyt jo 5kk. Nyt sen rytmi on päikyt 12-15 ja yöunet 21-8 -eli 14 tuntia yhteensä, mutta niinkuin sanottu se on vasta 11kk. -Ennen kesäaikaa kaikki tapahtui tunnin aiemmin. En oo saanut hilattua rytmiä takas ja toisaalta, vaikka ilta venyy, on aamulla niin paljon mukavampi nukkua 8siin kun 7kaan.
-Se mikä meillä on ongelma -tai tulee oleen, on lastenhuone. Niin kauan kun tässä asutaan lapsilla on yhteinen huone. En vielä tiedä miten nukkumisjärjestelyjen kanssa toimitaan. Siitä oon kyllä varma -että ite en tuu nukkuun samassa huoneessa luokattoman kovaa kuorsaavan miehen ja tuhisevan vauvan kanssa. Viimeks koitettiin tota, niin voi sanoa -että ei siinä paljon nukuttu(tai siiis minä en nukkunut). Muutan varmaan sohvalle. Ja aattelin ostaa vauvalle semmoisen pyörällisen sängyn, jota voi siirrellä --tai hmm, jos stressais näitä sitten kun on vähän ajankohtasempaa...

Khaosan, Poika 11kk ja Pieni 13+2
 
Oho, oonkohan mä onnistumassa vierottautuu tästä ryhmästä, kun en oo pariin viikkoon käyny kattomassa onko kommentoitu mitään 8) Meillä on mies ollu isäkuukaudella ja päivät sujuu jotenkin paljon nopeampaa :) Mä siis oon nyt kesälomalla ja lomien jälkeen alkaa hoitovapaa. Onneksi näin, en ois voinu kuvitellakaan, että veisin tuon pojan jo hoitoon. Tietty, kun on asennoitunu jäämään kotiin, niin ehkä se lisää vaan tätä tunnetta. Ehkä, jos ois ollu pakko viedä hoitoon, niin siihen ois asennoitunukin erilailla :)

Meillä vihdoinkin on opittu ryömimään hiukan päälle 9kk iässä. Ja se, joka sanoo, että oo onnellinen ettei oo liikkunu ja tarvii vahtia, niin painukoon hevon kuuseen ;P Siis poika on heti rauhottunu, kun pääsee itekin lattialla hakemaan haluamaansa lelua ja mä oon onnellinen, ettei koko aika tuu sitä kitinää "äiti auta, ota syliin" ja ties mitä :) Pitäähän tuota nyt vahtia, ettei mee tekemään pahoja, mutta se kun ei kauheesti muuta mun päivien tapahtumia, kun aiemmin jouduin olemaan muutenkin koko aika vieressä auttamassa tai kantamassa poikaa ympäri taloa, että viihtyi.

Täällä myös nukutaan hyvin ja ekat heräilyt on kuuden aikaan :) Kauheeta, kun muistelee sitä, että ekat 6kk täällä heräiltiin parin tunnin välein :/

Poika syö kaikkea ja kunnon määriä eli ruuan kaa täällä ei sentään oo ongelmia koskaan ollu. Imetän edelleen noin kuusi kertaa vuorokaudessa eli pari kertaa aamuisin ja sitten melkein joka ruuan jälkeen. Vuoden ikään ois tarkoitus jatkaa, kun maito näyttää riittävän :)

Pientä vierastusta on näkyny, mutta vaan pari kertaa. Eroahdistus ei myöskään ole ollut paha, mitä nyt muutaman kuukauden vaati mua koko ajan lähelle :)

Kesällä olis tarkoitus alottaa pikku kakkosen yrittäminen, mutta katellaan miten kauan yrittämiseen menee aikaa. Tää ensimmäinen kumminkin vaati sen päälle vuoden yrityksen :(

Mitäs muille kuuluu ja Mimikselle kans? :)
 
Tervehdys vanhat kuomat! Kirjoittelenpas tänne pitkästä aikaa ja nostan samalla pinoa ylemmäs :)

Meidän pimu on kohta jo 1v 9kk, huh miten nopeesti tää aika menee! Mä oon ollut töissä maaliskuusta asti ja tyttö on ollut mummillaan hoidossa. Nyt on pari viikkoa kotona (kun me lomaillaan) ja sen jälkeen aloittaa päiväkodissa. Neiti on ihan hirveä papupata, ei ole hetkeäkään hiljaa :) Sanoo jo monen sanan lauseita ja matkii kaikki mahdolliset sanat, eli pitää tosissaan varoa itsekin mitä suustaan päästää ;)

Otettiin reilu 1kk sitten tutti pois ja voi jumalauta mikä rumba oli nukkumaan meneminen hetken aikaa sen jälkeen! Vähintään tunnin taistelut joka ilta! Nyt viimeisen viikon aikana on vähän helpottanut kun rauhotutaan kunnolla ennen unia ja luetaan iltasadut jne. Yöt taas on mennyt paljon paremmin tutin pois ottamisen jälkeen, kun ei tarvitse herätä yöllä sitä etsimään.

Tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisia jos kerkeette :)

Ihanaa kesän jatkoa (vaikka keleistä päätellen onkin jo syksy)!
Mimis ja D

ps. Me mennään lauantaina naimisiin !! KÄÄÄK !! :D
 
Onnea Mimis, nyt kun olet jo rouva !!

Meillä täällä on kesämenty ja tultu koko heinäkuu, kun mies on ollut lomalla. Pari matkaa tehty, mökkeilty, rantailtu ja toreiltu. Matkailu lasten kanssa, en sano -ettei se olisi mukavaa, on se, mutta levosta se on kyllä aika kaukana :).
Huomenna miehen kesäloma loppuu ja me saadaan puistoilla ja toreilla ihan keskenään taas.

Poika on nyt tasan 1vee ja 3kk. Se liikuu sujuvasti, juoksee, kiipeilee.ja on selvästi keskittänyt nopean kehityksen tähän puoleen, koska selkeitä sanoja ei vielä ole. Hau hau se sanoo kun ajaa koiria takaa ja hokee sanoja kuten ätä, huh huh jne. Mutta en voi vakuuttaa että se niillä on vielä varsinaista kohdetta.
Vauvana poika oli nk helppo ja säännöllinen lapsi, säännöllinen hän on edelleen, mutta omaa tahtoa on yllin kyllin mukana. Vieraiden aikana se toki on aina kuin itse aurinko, mutta mulle ja isälleen se osoittaa kyllä mieltään ja kiukuttelee. - Niin kai sen pitää mennäkin. Välillä oon vaan aika uupunut sen kailotuksiin.
Pottatreenit ei oikein vielä suju, mutta syömään se on oppinut hiukan itse ja osaa juoda ihan normi mukista.

Mahavauva taas on nyt 29+4. Raskaus on sujunut mukavasti. Vauva on nyt RT ja syntymäpainoarvioksi saatiin 3400-3500g. Raskautta ei todellakaan aina edes muista, paitsi sitten kun katsoo peiliin.

Mä itse voin kohtuudella. Ärsytyskin on vähentynyt. Saan yöt nukuttua ihan ookoo. Närästys ja kipeet suonenvedot on pahin ongelma.
Töihin en siis palaa ennen vauvan syntymää, elokuun oon kesälomalla ja syyskuun 1. alkaa taas äitiloma -second round.

Miehen kanssa menee hyvin, hän tekee paljon. Eikä oo oikeestaan ees käynyt missään koko kesänä. Läheisyyttä on ja seksiäkin vielä, ainakin kerran viikossa. Hyvä niin, koska Pikkupojan syntymän jälkeen mua ei kiinnostanut seksi 5teen kuukautteen pätkääkään.

Naimisiin menosta on puhuttu. Ja alustavasti suuniteltu ens vuoden itsenäisyyspäivää, mutta kattoo nyt jaksaako inspiroitua. Millaiset häät sulla Mimis oli ?

Kuuluuko muille mitään ? Olis mukava kuulla muittenkin vauva-arjesta.

Khaosan, Pikkupoika 1v3kk ja mahatyttö 29+4
 
Moi pitkästä aikaa :)

Olen valikoivasti syrjäytynyt kaikkiin tietokoneisiin liittyvissä asioissa.

Mun pieni, ilmeikäs, temperamenttinen, (yleensä) iloinen, huonosti nukkuva ja syövä, kiharatukkainen ja rakastettava tyttö täyttää pian kaksi vuotta. Olen töissä ja mun äiti on jäänyt vuorotteluvapaalle hoitaakseen tyttöä. Leipovat, käyvät uimassa, nukkuvat yhdessä päiväunia ja vierailevat yli 90-vuotiaan isoisotädin luona. Iltaisin viettävät laulutuolkioita. Minä en enää saa laulaa, vaikka vielä kesällä lauluni oli ainut häntä esim. autossa rauhoittava asia. Olen itse turhan äkänen ja kärttyinen :( Poden siitä huonoa omaatuntoa.

Mun pitäisi saada toinen lapsi kesällä; saa nähdä miten käy. Keskenmenoa en enää pelkää. Mulla on lapsi, joka on paikannut mut niin ehjäksi, ettei sitä rikkoisi luultavasti enää mikään. Olen saanut jo niin paljon, että miten enempää voisi toivoakaan. Suurin syy haluta lisää lapsia on saada sisaruksia tytölle, tai ehkä en vain tiedosta omaa vauvakuumettani???

Mua naurattaa, kun tyttö nukuttaa nukkeja just niin kuin me häntä nukutetaan :D Hyvästelee pienemmät lapset ja eläimet aina samoin kuin me silittäen päästä niinku joku aikuinen :D Yks aamu kuului kysyvän koirilta "koirat, missä äiti". Joutui kysymään useaan kertaan, kun ei sitä vastausta jostain syystä vain kuulunut.. Ilmoittaa aina haluavansa lähteä mukaan, kun joku puhuu esim. kahden vuoden päästä johonkin lähtevänsä.

Ei mulla muuta :) Voikaa hyvin <3 <3 <3
 
Pitkästä aikaa tulin minäkin kurkkaamaan tänne ja olihan pitkästä aikaa kirjoiteltukin :). Jotenkin tänne aina palaa vaikka ei olekaan enää kovin ajankohtaista.

Itsellä esikoinen on kohta 2v. 5kk ja sain toisen pojan heinäkuussa. Veljeksillä ikäeroa on pikkuisen vajaa 2v. Elämä on ihanaa, mutta samalla hieman rankkaa. Kyllä nämä kaksi veijaria pitää kiireisenä yöt ja päivät. Paras palkinto on kun näkee kuinka paljon veljet tykkäävät toisistaan. Mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut, pikkuveljestä pidetään huolta ja hirmusesti halutaan aina halia. Pikkuveli nauraa ja selvästi ihailee veikkaa. <3

Meidän lapset on nyt tässä. Nyt on aika keskittyä saamaan näistä kahdesta kunnon kansalaisia. Olen huojentunut, että kaikki raskausaikojen jännittäminen on nyt takana. Paljon on elämässä muuta jännää kahden lapsen äitinä.

Kirjoitelkaahan muutkin, jos tänne eksytte!
 
Onnea Tilkku kuopuksesta ja Lakallis raskaudesta.

Meille syntyi myös kuopus Tyttö lokakuussa. Nimen hän sai viikko sitten.

Meidän elämä on aika hektistä. Onneks vauvat esikois poitsu ja tyttö kohta 2kk nukkuvat yönsä hyvin -Meidänkin lapset on ehkä tässä..

Esikoinen on kiipeily sähläämis, sotkemis ja puheentuotto iässä...ja äiti on varmaan loppuikänsä vähän väsynyt ja pöllämistynyt.

Huoh, puuhakasta !! mutta ihan antoisaa elämää.



Khaosan, Poika 1v7kk Vauvatyttö 2kk
 
Lakallis ja Tilkku (Khaosanii en ees huomio, kun fb:ssä kirjotellaan ;) ): Ihanaa kuulla teistäkin pitkästä aikaa! Lakallikselle onnea masun kasvatteluun ja Tilkulle onnea toisesta pienokaisesta <3

Meilläkin 1v 5kk poika kasvaa vauhdilla, töpöttelee vauhdilla ja harjoittelee sanoja :) Onnekkaasti meille myös uusi plussa suotiin lokakuussa eli kesäkuussa 2013 odotetaan pojalle pikkusiskoa tai -veljeä :)

Käykäähän muutkin kirjottelemassa kuulumisia välillä, jos täällä vielä käytte :)
 
Pitkästä aikaa kurkistin tänne ja täällähän oli ihania uutisia. Onnea Lakallis ja Juissis uusista raskauksista <3 Ja onnea Khaosanille pikku tytöstä ja Tilkulle pojasta <3

Mun arki on kiireistä, toisinaan ihanaa, toisinaan raivostuttavaa, mutta päivääkään en pois vaihtais. Meidän toinen tyttö syntyi marraskuussa ja on jo 2,5kk, aika menee hurjan nopeeta. Esikoinen 1v 10kk harjoittelee puhetta ja useamman sanan lauseita jo hyvää vauhtia puhua päpättää. Matkii ihan kaiken, siis ihan kaiken, jopa rasittavuuteen asti :) Kahden vuoden uhmaa alkaa pikkuhiljaa näkymään tytössä, kääk :)


Kaikkea hyvvää toivon.

Sini, Saana 1v 10kk ja Salla 2,5kk
 
Moikka kaikille, olipa kiva lukea teidän kuulumisia

Meillä on nyt 2 tyttöä, esikoinen täyttää pian kolme ja kuopus muka-vauva täyttää 1v. Arki kahden alle kolmivuotiaan kanssa on ollut parhaimmillaan taivaallista ja pahimmillaan helvetillistä ;) Me odotetaan kovasti kesää, hiekkaleikkejä, muumimaailmaa ja paljaita varpaita nurmikolla. Ei enää lunta, talvipukuja, oksennustauteja tai vuotavia neniä! Viimeksi mainituista huolimatta kuopuksen vauvavuosi sujahti ohi todella nopeasti, ja sisarussuhteen syntyä on ollut kiva seurata. Muistan varmaan ikuisesti hetken kun vauva tapitti isosiskoaan silmiin ja yhtäkkiä pikku suu levisi ensimmäistä kertaa isoon hymyyn. Isosisko hymyili takaisin ja äiti pyyhki silmiään :)

Ja itse olen yrittänyt panostaa omaankin ulkonäköön ja hyvinvointiin, ja antaa läheistenkin hoitaa tyttöjä. Jo oli aikakin!

Ihanaa, touhukasta kesää kaikille!

T. J-R, tytöt 2v 10kk ja 11kk
 
Meillä tämä kuopuksen vauvavuosi on just menossa. Ja kovasti kuulosti JRn teksti tutulta. Parhaimmillaan itkua onnesta ja pahimmillaan väsymyksestä ja ryytymyksestä. Meillä vauva on nyt 6kk ja Poika 1vee 11kk.
Pojalla on alkanut paha uhma ja tyttö on vielä ihan kiinni rinnassa. Ja äiti siis kotona.
Oon saanu todella vähän omaa aikaa ja kaiken minkä saan käytän nukkumiseen tai urheiluun.

Uskallan uskoa että helpottaa vähän kun pääsee ottaan itekin vähän irtiottoja ja latautuun. Sanokaa nyt joku et helpottaa !!! :)

Vauva on ollut melko hyvä uninen. Eli kokonaisia öitä on nukuttu, mutta eilen illalla se heräsi kaks kertaa ennen kunnon yöunta. Aamuthan nyt aina alkaa ennen kukonlaulua, mutta niin kai niillä on tapana lapsperheissä. Tai meillä kyllä esikoinen on aina nukkunut pitkään.

Vauva on samaa pituutta kuin veljensä samassa iässä, mutta pari kiloa pienempi. Semmoinen hoikkanen alle 8kiloinen.

Mäkin ootan kesää. Ettei tarttis aina tota pukemis hulabaloota kestää.

Ens vuonna kun rumba hellittää meen töihin ja sit mennään vihosta viimein naimisiin. Isommin kun oli aikomus.

Khaosan Poika 1vee 11kk ja Tyttö 6kk
 

Yhteistyössä