KM:n jälkeen synnyttäneet <3

[Hansu...]

Pakko tuohon työn aloittamiseen kommentoida. Täällä meillähän on jaettu äitiys-/isyysloma. Miehen on pakko pitää siitä 10 viikkoa, muutten sen osan menettää (ellei sitten oo yh). Mä joudun takaisin töihin jo 23.4. jolloin tyttö on vasta 10kk Mies jatkaa siitä sitten 10 viikkoa ja siihen päälle meidän kesälomat, joten tyttö menee päiväkotiin noin 1v1kk ikäisenä jo. Täällä se on kyllä normaalia, koska kotihoidontukea ei ole olemassa. Meillä ei oo mitenkään varaa elää vain toisella palkalla ja lainaakin on ihan tarpeeksi, etten viitsisi velaksikaan elää. Toisaalta suurinosa lapsista on sen 1v. kun ne aloittaa täällä päiväkodin, ettei se kai sitten tunnu niin oudolta. Ja onneksi se on vasta ensi vuoden elokuussa, siihen on vielä aikaa. Ja saapa isäkin tutustua kunnolla lapseensa ennen sitä, nythän edelleenkin päävastuu on mulla luonnollisesti.

Vauvan niskan kanssa on ollut semmoisia ongelmia, ettei enää jaksanut oikein edes päätä kannatella. Vein sitten huuhaa-fysioterapian jälkeen vauvan kiropraktorille ja samana iltana tyttö nousi melkein kokonaan käsivarsilleen sellaisella naantalinaurinko-hymyllä, ettei mitään rajaa Kuulemma noiden imukuppisynnytysten takia monille vauvoille tulee niskavaivoja, jotka saattaa hidastaa motoristakehitystä. Onneksi meillä huomattiin tuo noin aikaisin. Nyt käydään kerran viikossa hoidossa, niin kauan että niskan lihakset saadaan rentoutumaan. Oikea puoli on vieläkin vähän lukossa ja siksi vauva ei sillä puolella haluaisi nukkuakaan. Ilmeisesti imetysongelmatkin johtui tuosta Pää ei oo enää yhtään littana, jee! Oon niinku haukka valvonu, että nukkuu sillä toisella puolella. Tosi rasittavaa ollut, mutta tulos on onneksi pyöreä pää Edelleenkin sitä joutuu kyllä valvoa ja venytellä niskaa täällä kotona.

Eilen kävin ensimmäisen kerran terapeutilla. Tai se oli semmoinen kartoitus, että tarvitsenko apua vai en. Ja kyllä tarvitsen. Ne uhkakuva-ajatukset ei vaan lähe pois millään, vaikka tajuan, että kaikki se mitä ajattelen on ihan utopiaa. Viimeinkin joku ymmärsi mua, eikä käskenyt relata niinku mun ystävät ja mies. Anoppikikin oli lähettänyt terveisiä, että mun pitää lopettaa lukeminen. Mä en lue mitään tollasia juttuja netistä. Oma pää saa kyllä ihan tarpeeksi kauheita uhkakuvia aikaiseksi. Se terapeutti laittoi sanoiksi kaiken sen mitä tunnen, ihanaa kun ei tarvinnut yrittää selittää, että mutta kun. Ei ihmiset voi mua tajuta, tai semmoiset jotka ei tämmöistä oo kokeneet. Anoppi myös ilmoitti mulle, että lapset pitäis tehdä nuorena, että vanhemmiten sitä tulee ylisuojelevaksi. Se ite on saanut mun miehen vahinkona 17-vuotiaana ja sen kasvatus on ollut aivan järkyttävää. Sen isäpuoli hakannut ym. Joku kaunis päivä mä räjähdän ja sanon, että olis varmaan ainakin kannattanu pitää omasta lapsesta huolta eikä antaa miehen hakata. Että ehkä olis kannattanu olla vaikka YLISUOJELEVA. Aaarghh.. se osaa kyllä loukata niin totaalisesti. Vielä kun 3 vuotta yritettiin ennenkö onnistui, niin olis nuorempana pitänyt... me tavattiin, kun olin 27v. olis kai sitte pitäny heti tulla raskaaksi.

Sit se on koko ajan tuputtamassa, että mun pitää antaa vauvalle puuroa. Miks pitäis. Toinen nukkuu yöt 10 tuntia putkeen ja päivisin syö 3 tunnin välein just sen verran, kun vastikkeen ohjeessa lukee. Imetyksen lopetin tosiaan kokonaan, tyttö kieltäyty ihan täysin Ja muutenkin, eikös Suomessa suositella perunalla aloittamista? Miten te ootte tehneet? Täällä suositellaan puuroa 4kk ikäisestä jos haluaa kiinteät silloin jo aloittaa.

Ja kiitos Mimis!!!! Ne D-tipat on olleet tosi hyvät. Ei mitään mahavaivoja. Ainut vaan, että jonkun pitää ne tänne tuoda aina mukanaan, kun täällä ei myydä. Mutta tähän mennessä on menny hyvin. Annan vain puolet annoksesta, kun vastiketta menee se yli litra jo päivässä.

Meillä on alkanut jo vähän rutinoitua elämä, ihanaa. Tyttö tosin on alkanut "kiukuttelemaankin" jo nykyään välillä Ollaan kyllä oltu onnekkaita, kun ollaan saatu niin sopeutuvainen ja hyväntuulinen vauva. Luulen, että jos olisin tähän päälle väsynyt, niin ne paniikkikohtaukset olis olleet vielä pahempia. Ei kai kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa..

Asiasta viidenteen: Danille synttärionnittelut!!! <3 Aika menee niin kauheen nopeesti...

Lakallis: Meidän vauvalla oli syntyessään oikein musta peikkopehko eikä ne hiukset oo vieläkään mihinkään hävinneet, ovat vain vaalenneet, kasvaneet ja tuuhentuneet Mutta on niin ihanat, sojottaa joka suuntaan Mäkin rakastun vauvaan koko ajan vain enemmän ja enemmän. Ihanaa, sun tyttö harjaa hiuksiaan ja kaikkea <3 Odotan niin innolla kaikkea tuota, vaikka nautinkin siitä, että tyttö on vielä vauva.

Khaosan: Munkin mielestä on vaikea pukea vauvaa vaunuihin... testaan aina sitä niskaa. Mutta eipä oikein viitsis alkaa herättelemään jos onkin hikinen. Mä oon pitänyt nyt bodya, sukkiksia ja sellasta NameIT fleece-potkupukua (ei oo niin kauheen paksu) niiden päällä. Plus tietty ohutta pipoa ja laitan vauvan sitten siihen äitiyspakkauksen makuupussiin. On mennyt ainakin tähän mennessä ilman hikeä taikka palelua. Mitenköhän talvella sitten...

Meillä on unirytmit siten, että nukkuu yön ja menee nukkumaan kahdeksan aikoihin ja herää aamulla 6-7. Sitten syö ja nukkuu 9-10 asti. Seuraavat päikkärit on joskus 12 jälkeen ja sitten seuraavat 4 jälkeen. Välillä voi nukkua 3 tuntia putkeen päivällä ja välillä vartin. Ikinä ei tiedä.... vaunuissa nukkuu paremmin, mutta kun mä en voi jättää ulos sitä yksin pitkäksi aikaa niiden mun kauhukuvien takia Ne siis rajoittaa jo meidän elämää aikalailla. Vaikka mulla on itkuhälytin, niin en luota edes siihen... Herään myös öisin parin tunnin välein kattomaan, että vauva hengittää eli en nuku koskaan koko yötä putkeen. Ne sano kyllä neuvolassa, että se johtuu hormoneista ja on ihan normaalia.

No joo tulipa taas asiaa ja hirveesti omaa napaa. Sorry. Piti taas vaan päästä purkamaan...

Voikaa hyvin ja nauttikaahan vauvoistanne. Myös itkuista ja huudoista, ne kuuluu asiaan

Hansu ja maailman rakkain Tyllerö 3kk <3

 

[Lakallis]

Terveiset kamalien öiden perheestä

Pikasesti taas, että pakkohan sinne töihin on mennä kai vähän jokaisen jossain vaiheessa. Hitsi! Yritetään olla ajattelematta sitä. Mietin btw, että kyllä lapsettomillakin pitäs olla jotain vaihtelua työelämään. Ei se heidän vikansa ole etteivät saa tällasia "lomia".

No asiasta avaruuteen. Ihana kuulla Hansunkin kuulumisia ja onneksi olet löytänyt apua!!!! Se on tosi tärkeää! Minäkin käyn pikkulapsiperhepsykologilla järjestelemässä päätäni, vaikkei mulla kai ehkä tollasia pelkoja olekaan. Jeetari mulla palais sipuli jos anoppi tuollasia laukois ja ite ois antanu lastansa hakata. Huh!

En muista mikä asia mulla oli vielä.. NO ainaski se, että mun kultalimppu osaa ja tajuaa nyt kontata pakoon, seurata kuin hai laivaa, kadota tutkimaan tätinsä matkalaukkua, työntää syöttötuolia pitkin keittiön´lattioita eli siis kävelee sen kanssa ja nyt lempilelu on nalle, jota halailee ja sille aina hymyilee. Nyt jopa syökin jotain. Jännä, kun huomaa kuinka se nyt rentoutuu ja innostuu aina kun tullaan kotiin jostain. Ihan intoilee ja häärää tavaroidensa kanssa. Osaa myös matkia heilutellen päätä samoin kuin ite sille malliksi näyttää.

Vaihdoin se Acta Graco Cosmicin pois ja ostin tilalle tosi hyvältä vaikuttavan jonku Pallas Cypexin (?). Käy 12-vuotiaaksi asti. Oli aika intona neiti kun sai olla kasvot menosuuntaan päin.

No lähen nyt nukkuun kun kohtahan se tyyppi kuites karjuu tuolta.. Soitin unikouluopelle ja se sano, että mun oltava johdonmukaisempi. Niin siitähän mun piti sanoa, kun puhelin sille unikouluopelle, että harmittaa antaa lapsen huutaa ja nukahtaa sänkyyn (kun siis kuulemma saisin ite nukahtaa rauhassa ja antaa sen huutaa, varmaan helppoa hehhe) kun sillä ei sitte kuites ole peittoa päällä ja sitte sillä palelee. No ei kuulemma vauvalla palele ja vaikka kädet ja jalat oiski kylmät niin kunhan niska on lämmin ja ettei vauvoilla palele samoin kuin aikuisilla, jotka vetävät aina peittoa niskaan. Olen kyllä itse eri mieltä. Minä haluan, että lapsen kädet ja jalat ovat lämpimät, ei kylmän nihkeät. Jo sairaalassa ne puheli ettei haittaa vaikka raajat kylmät. Ja minä palelin itekin siinä tuuletusilmastoinnissa! En tajua! No olen päättäny kuunnella itseäni ja mielestäni minun vauva voi paremmin silloin, kun sillä on vaatetta niin että kädet ja jalat on lämpimät. En tarkota, että pitäs kuunnella neuvolan yms. neuvoja kirjaimellisesti jne. mutta ihmetyttää vain, etteihän aikuisellakaan ole kiva olla jos kämmenet ja jalkaterät on kylmät, saati sitte vauvalla! Jossain vauvanhoito-oppaassa (miehille huumorikirja) oli nyrkkisääntö, että vauvalla aina ainakin yksi kerros enempi vaatetta kuin itsellä. Joten mun vauva nukkuu yöpuvussa peiton ja villaviltin alla nyt kun aamuisin jo on täällä kerrostalossa viileää. Ei ole hikinen, vaan sopiva. Mulla on itelläki aina villasäärystimet ja sitte vielä viltti. No joo makunsa kullakin mutta kai nyt luontevaa, että lapsella enempi ku itellä..

Voikaa hyvin ja palailen taas

 

[Khaosan..]

Mukava lukea sun elämältä maistuvia rehellisiä kirjotuksia.
Uhkakuvat, tarkistelu. Mullakin on niitä, mutta koen että ne on normaaleissa rajoissa, kun illallal käyn kahdesti tarkastamassa että vauvalla on kaikki hyvin. Pystyn kyllä näkemään joskus päässäni kauhukuvia, mutta ne ei rajoita meidän elämää ja tiedän että ne on harhaa(kuten varmaan sinäkin).- Toosin laivalla valvoin ekan yön miettien , miten pelastan ainakin vauvan -ehkä itsenikin, kun laiva KUITENKIN uppoo..mutta eiköhän tällaisia lieviä ole kaikilla.
On hyvä että olet saanut apua ja on hyvä että sitä hait, moni ei edes hae, tuskailee vaan kun luulee -että ahdistus kuuluu asiaan.

Mun vauvallakin on niskassa jumia. Maanantaina mennään fyssarille, jonka pitäis kyllä oikeesti olla hyvä ja kokenut. En ole kovin huolissaan.

Tänään meillä oli neuvola. Poika paino reippaat 8 kg ja +10 käyrällä mennään. Olen hyvillään kun ite oon koko elämäni ollut pieni, rääpäle. Vaikka eihän tää nyt vielä mitään lopullista todistasen koosta.
Rintamaidolla on menty, mutta nyt 5kk iässä sain vihdoinkin luvan alottaa perunan (tai bataatin). Ajattelin aloittaa ensi viikon alussa, että saaadaan ensin nämä rokotusreaktiot ja viiikonlopun häähössäämiset alta pois.
Hansu, Suomessa täyimetetylle soseiden aloitus suositus on 6kk ja muille 4kk, siis soseet ja sitten voi ottaa vellin/vauvapuuron 5kk ilta ruuaksi/aamuruuaksi ja vähitellen makeita soseita, lihasoseita, jogurttia jne.
Mutta 60-luvulla aloitettiin kahvilla ja pullalla ja ihmisiä heistäkin tuli. Itse sain appelsiinimehua ja tomaattia 2kk vanhana ekana kiinteänä ja ihminen mustakin tuli, ainakin melkein. Eli ei se nyt niin vakavaa ole, kuin neuvolassa sanotaan. Meillä kuitenkin aloitetaan äidinmaitoperunamuusilla.
Millä te muut ISOMMAN vauvan äidit olette aloittaneet ??
Onko kiinteet vaikuttaneet yöuniin ?

Meill' yöunet nukutaan 07-06 muuten tosi hienoa, koville vaan ottaa nuo aamuherätykset.

Vauva karjuu, tarttee ottaa se nyt syliin.
Laitoin leikkikaareen.

No niin, mummujen ja etenkin anoppien neuvoja, "hyviä Neuvoja" ja kysymyksiä joihin jo sisältyy moite, on niin vaikea sulattaa!! Ihan tavallistenkin mummujen, niin varmasti sitten tuommoisen mummon joka ei nyt ole ihan esimerkki äiti ollut itsekkään. Mä olen ammatiltani terkka, mutta mummut tuntuvat sen hieman aina unohtavan -kun antavat ohjeitaan ja neuvojaan, kun sillon 80 luvulla neuvolassakin sanottiin näin. No mää nyt teen tätä työkseni ja ihan 2000luvulla oon lukenut tätä soopaa 5 vuotta, mutta no se siitä.
Mulla ei myöskään hermo meinaa pitää kun katselen kun äitini hoitaa vauvaa.
-Toisaalta taas en kellekään muulle anna vauvaa kun juuri äidilleni hoitoon ja tietysti miehelle, mutta mutta mieheen luotan ihan absoluuttisesti.
No mutta se varmaan tästä aiheesta. Löytyykö ketään jolla olisi aivan loistava anoppi tai mummusuhde. kertokaa jos näin on

Joku kirjoitti että Beata oli saanut vauvan. Lähden katsomaan uutista Odotuspuolelta.
Mukavaa syksyä.

Khaosan ja vauva 5kk 1vrk

 

[juissis]

Heippa kaikille pitkästä aikaa

Khaosan: Totta Beata on synnyttänyt ja näköjään Prunekin saanut oman pikkuisen Mä käyn edelleen haaveilijoiden ja odottajien palstoja lukemassa. En oo yhtään jäänyt näihin kiinni en On vaan mukava lukea, että vähän väliä joku km:n saanut saa taas sen plussan ja kaikki menee hyvin ja lopulta päädytään tälle puolelle

Täällä ei ole mitään uutta arjen keskellä. Pikkunen nukkuu miten sattuu. Mä en tiedä miten sitä rytmiä pitäisi alkaa kehittämään??? Mistä mä tiedän koska tuo haluaa iltaisin nukkumaan? Usein mennään siinä 21-22, mutta tää on mun valinta ja tuntuu viimeinen tunti olevan usein kitinää. Mutta sitten taas joskus mennään sänkyyn ysin aikaan, syödään ja sitten pikkunen notkuukin hereillä yli 23:een :S Eli pitäskö sitä vaan päättää itse, että nyt menet kasilta nukkumaan ja siinä se?? Mä oon ihan ulalla Me sitten nukutaan aamut usein ysiin - kymppiin, mutta sekin on aikalailla mun valinta, koska inhoan aamuheräämisiä ja kai tuollain jotenkin yritän vältellä sitä että päivät venyisi kaksi vauvan kanssa ollen kovin pitkiksi... Päivät sen sijaan menee suht hyvin. Kun on pari tuntia oltu hereillä, ottaa tuo pikku puolen tunnin unet usein mun sylissä. Sitten taas ollaan pari tuntia hereillä ja sitten käydään lenkillä ja silloin nukahdetaan vaunuihin ja nukutaankin pari kolme tuntia. Illalla usein ei enää oteta unia kuin ehkä pikaisia sylissä.

Huh oon taas lukenu kaikkien tekstit, mutta kun harvoin itse pystyn kirjottamaan niin unohtunu mitä kullekin pitäisi kommentoida..

Hansu: Hyvä kun olet jonkun kanssa nyt päässyt keskustelemaan peloista. Mulla oli niitä alussa, mutta jotenkin pikku hiljaa helpottanut. Mä en vaan jaksa enää pelätä joka asiaa ton km pelon jälkeen. Öisin siiihen, ettei aina tarvii herätä vauvan hengitystä tarkastamaan, on varmasti auttanut se että poika nukkuu sängyssä meidän kanssa ja mä voin puoliunessa aina tsekata, että pikkunen vielä hengittää vieressä. Ja luin, että tuo perhepedissä nukkuminen auttaa muutenkin, kun äiti huomaamattaan tökkii vauvaa, jos vauvalla öisin tulee hengityskatkoja.

 

[Hansu...]

Juissis: Meilläkään ei vielä tuossa vaiheessa ollut mitään rutiineja. Oikeastaan vasta viikko sitten alkoi tulla edes jonkinlaista arvattavuutta päiviin. Pimensin makuuhuoneen oikein kunnolla ja nyt vauveli nukkuu aamuisin puoli kahdeksaan. Luksusta Menee nukkumaan kahdeksan aikoihin ja jos menee aikaisemmin, se kostautuu aamulla. Tänään heräsi jo kuudelta, koska meni jo seitsemältä nukkumaan. Pitää kylvettää seuraavaksi vähän myöhemmin, koska sen jälkeen uni aina maittaa niin hyvin Muuten vauveli nukkuu vielä sen ensimmäisen syötön jälkeen eli herää kunnolla vasta 10-11 aikaan. Sitten syödään ja leikitään ja sen jälkeen nukkuu joskus 12-13 aikaan tunnin päikkärit. Vaunuissa saattaa mennä kaksikin tuntia. Sitten taas syödään ja leikitään ja nukutaan taas joskus 4 aikaan. Sen jälkeen syödään, käydään pesulla, vaihdetaan pyjama ja hellitellään, kunnes vauveli väsyy. Vien aina jo puoliunessa omaan sänkyyn. Siellä se sitten hyörii yksikseen jonkin aikaa ennenkuin nukahtaa. Välillä pitää käydä tuttia nostelemassa, muuten jää sinne hyvin jo yksikseen. Vauvat on kyllä niin erilaisia. En usko, että sillä on kauheasti merkitystä miten asiat tekee. Jotkut vauvat nukkuu hyvin ja jotkut ei.

Lakallis. Anteeksi, mutta mua alko naurattaa tuo "Terveiset kamalien öiden perheestä" Se kertoo vain siitä, että vaikka rankkaa onkin niin osaat ottaa sen huumorillakin (ainakin välillä). Muutenkin sun vauva on ihan kopio sinusta

Mun piti semmoista teiltä kysyä, että onko teidän vauvat olleet jo yökylässä? Multa on nyt pari kysellyt joskos me haluttais mennä ulos, niin ne vois enemmän kuin mielellään ottaa tytön hoitoon. Mutta mä en kertakaikkiaan pysty. Ihan rintaa puristaa koko ajatus. Muutenkin kun mulla on nyt tällänen haukkaäidin maine, niin on tosi vaikeaa selitellä miksi en halua. En käsitä miksi mun pitää selitellä, etten halua antaa 3kk vauvaa yöksi pois Onko se jotenkin epänormaalia? Oon kuitenkin jo kolme kertaa ollut ulkona tuulettumassa, niin että mies on ollut vauvan kanssa kahdestaan. Silloinkin oon lähtenyt vasta kun vauva on nukahtanut, ettei se ole edes tajunnut, ettei äiti oo kotona.

Ja sitten oon ajatellut aloittaa ne kiinteät parin viikon päästä. Ihan vain siksi, että haluan tutustuttaa tytön ruokaan ja huomaan, että se katselee ja haistelee tarkkaan, kun minä syön. Eli on kiinnostunut. Ajattelin aloittaa perunalla, mutta laittaisitteko te sitä pulloon vastikkeen sekaan vai antaisitteko soseena/vellinä lusikalla? Mua tietty pelottaa, että menee väärään kurkkuun. Osaako noin pienet jo niellä semmoista, siis 4kk? Mikä olis paras keino siis aloittaa? Nyt luin, että tännekin on tullut suositus, ettei puuroa ennen 5kk. Muutenkin kun tyttö nukkuu niin hyvin yöt ja aamut niin mielummin sitten annan päivällä kiinteitä, niin ehkä noihin päiväuniin saa enemmän pituutta ja säännöllisyyttä. Huomaa kyllä jo nyt, että vauva tykkää, kun asiat tapahtuu siten kuten on tapana

Khaosan: Just tommosia kauhukuvia mäkin saan päähäni, mutta ne menee vielä pidemmälle. Ennenkö edes tajuan, niin oon jo ehtinyt miettiä ihan kaiken mitä voi tapahtua... ja sitten kun siitä "herään" sydän hakkaa sataamiljoonaa. Ehkä tuo on vähän vähentynyt, mutta koen silti, että tarvin apua, että pääsen tuosta kokonaan eroon. Oon kuitenkin niin kauan elänyt paniikissa, ensin kaikki ne keskeytyneet raskaudet, sitten tämä onnistunut raskaus ja nyt tämä vauva-aika. Oon elänyt 3 vuotta semmoisessa tilassa, jossa koko ajan olen vain ajatellut, että koska sitä paskaa taas tulee niskaan... sitä vain odottaa koko ajan, että jotain kauheaa tapahtuu.

Tuosta autonistuimesta. Anoppi oli tehnyt "löydön" kirppikseltä 6 eurolla. Ihan tosi kiva, mutta ne kiinnittimet on ruosteessa ja muutenkin se oli tosi likainen ja ällöttävä enkä saanu sitä päällystä mitenkään irti. Meni suoraan varastoon. Se ei tod. tuu käyttöön. Se oli joku maxi cosi. No onneks toi kaukalo menee ainakin vuoden.

Ai niin ja meillä 3kk neuvolassa saatiin kaks rokotepiikkiä molempiin reisiin ja voi kauheeta sitä huutoa. Siis ihan punaisena kilju, karju ja huusi. Ikinä en ollu tollasta aikasemmin kuullut Sit tulee vielä vahvisteet 5kk. Inhottaa ajatus jo nyt. Ei onneks tullut mitään muuta reaktiota. Niin ja mitat oli 62cm ja 5960g Isohko tytöksi

Mutta kiitti jos viittitte antaa mulle vinkkejä hyviksi havaituista kiinteiden aloittamistavoista?

Jahas, kaveri heräs, että se niistä rutiineista

Hansu ja Tyllerö 3kk ja 10 päivää <3

 

[Khaosan..]

Rutiineista. Meille neuvolassa suositeltiin tiukkoja rutiineja. meillä on ollut ne ja se on kyllä auttanut arkea. Vaikkakin vauvat on erilaisia. Ja mietin usein -että miten sitten kun on kaksi tai kolme lasta eikä voi kaikkea energiaa ladata tähän yhteen. Mitä jos niitä oisi vaikka kuus . Mihin joutuisi vauvan hierominen tai taaperon aktiivinen pottatreeni.

No mutta. Me alettiin soseet. Tänään on neljäs päivä käynnissä. Aloitin perunalla ja vielä maanantaina näytti, että tämä lapsi se tule ikinä syömään mitään. Mutta sitten annoin teollista peruna porkkanaa, vauva huusi "hei" söi ja hymyili, tänää jo yli puoli purkkia. Ehkä annan viikonloppuna marjaa ja teen itse peruna-porkkana sosetta.
Joka paikka on porkkanassa ja äiti ihan poikki. Ja vauvakin näköjään, päikyt tuntuvat maistuva.

Meillä rytmi siis on nyt seuraava:

07 herätään ja syömään tissiä, äiti juo kahvit ja lukee lehteä
08.30 suihkuun pojan kanssa, poika istuu ensin bumbossa odottamassa kun äiti suihkii ja sitten otan pojan mukaan (tämä suihkuvaihe on ohi menevää vaihe, yleensä teen aamulla vain pienet pesut, mutta nyt pojalla on ollut tulehdusta jaloissa)
09.00 rasvaukset, petaukset, pukemiset
09.30 soseiden syönti
10.30 tissinmaito
10.45 vaunuun päiväunille -ja pieni lenkki ulkona
13.30-14 poika herää ja tissille, jonka jälkeen hereillä yöhön saakka, vaihtelevaa tekemistä, äiti juo ainakin 10 litraa kahvia
17.00 soseita
18.00 iltarasvaus
19.00 iltatissille ja nukkumaan
05.00 yösyönti ja yövaipanvaihto

Poika nukkuu yöt todella hienosti, mutta itse en nuku. oon joutunut ottaan nukahtamis lääkettä ja siltikin kukun useita tunteja ja oon aika uupunut päivällä. Päivällä osaan nukkua vain viikonloppuna kun mies on kotona.

Käytiin fysioterapiassakin pään kenotuksen takia. Mutta niinkuin arvelimmekin vaivaa ei enää ole. Fyssari sanoi, että kasvotarjonnassa syntyneillä saattaa pää olla hieman vinossa aluksi, mutta tällaiset vaiva korjaantuvat pääsääntöisesti 3kk ikään mennessä.
Mutta päänlittoisuusasiasta sen verran -että parin kaverini vauvoilla on aivan littana pää, kun vauvan nukkuvat aina selällään, mahtaakohan tuo vaiva parantua.

Ja Hansu, joo turvaistuin on ainoa jota ei kannata ostaa kirppareilta, koska historiasta ei voi olla varma. Vaikka istuin näyttäisi ehjältä, pienikin törmäys on saatanut rikkoa siitä jousituksen.

Hyvää syksyä ja Onnea vielä uusille Äideille. Toivotaan et saadaan heidät tälle puolelle.
Menkää Hulluille Päiville. Se on megaHULLUA vaunujen kanssa

Khaosan ja Poika A 5kk ja viikko

 

[Mimis]

Hansu: Toisaalta kiva tuo, että mieskin pääsee/joutuu pitämään "lomaa" vauvan kanssa! Pääsee mieskin näkemään kuinka rankkaa se lopulta on, eikä ehkä sen jälkeen tule enää niitä kommentteja että " Miksi pesukonetta ei ole tyhjennetty? Sähän oot ollut koko päivä kotona" D Meidän vauva taisi olla ekaa kertaa yökylässä joskus.. ööö.. enpäs muistakaan On kuitenkin ollut jo aika monta kertaa, mutta onhan se kohta jo vuoden! Mutta sun ei todellakaan tartte antaa vauvaa yöksi pois jos et halua! Meillä vauva on ollut mun ja miehen vanhemmilla. Molemmat asuu meidän kanssa samassa kaupungissa ja näkee muutenkin tyttöä tosi paljon. Kenellekään kaverille en varmaan uskaltaisi vieläkään jättää.

juissis: Mä luulen että se rytmi alkaa kyllä itsekseen jossain vaiheessa löytymään. Niin meillä ainakin kävi Ja just kun luulet että "Jes, meillä on nyt hyvä rytmi", kaikki muuttuu ja ootkin ihan pihalla taas

Khaosan: Meillä nukuttiin tossa vaiheessa vielä kolemet päikkärit (6kk siirtyi kaksiin ja nyt siirtymässä yksiin), eli pitkiä aikoja teidän poika jaksaa jo valvoa kerrallaan Harmi että et saa nukahdettua kunnolla Mulla oli jossain vaiheessa niin, että nukahdin kyllä illalla, mutta jos yöllä joutui käydä laittamassa tuttia tms. en saanut enää sen jälkeen unta. Eli saatoin valvoa jostain neljästä asti ja vaan pyöriä sängyssä. Se oli NIIIIN äsryttävää! Tsemppiäää!

Mimis ja pikkuneiti 11kk 1vk

 

[Khaosan.]

Mäkin vastaan tuohon yökyläasiaan.
Meillä vauva oli mummulassa ristiäisten jälkeen yötä. Hyvin meni ja päästiin vähän ulos. No siitä on jo ikuisuus. Nytkun poika ei ota pulloa, ei hän tietysti voi olla yöhoidossakaan.
Niinkuin olen aikaisemmin sanonut, en usko että yökyläily harvoin(vaikka kerran kahdessa kuussa) traumatisoi lasta, jos se tuntuu menevän hyvin, vauva ei itke jne. Mutta äidin eroahdistus voi olla kovaa. En mäkään IKINÄ antaisi lastani muualle kun mummolaan hoitoon yöksi, en edes päivällä. Nytkin kun vauva on mummon kanssa, vaikka vaunuttelemassa, olen hieman stressaantunut kokoajan.
Viikko pari sitten mummon oli täällä hoitamassa, kun olimme itse häissä. Mutta kävimme kotona kerran yöllä -ja tietysti sitten olimme aamulla kotona kun vauva heräsi. Näin mennään -ja vauva vuosi on kuitenkin lyhyt. Myöhemmin taas voi hieman vapaammin mennä omiakin menoja, mutta vapaasti, kokonaan, ei ehkä koskaan enään ja hyvä niin.

 

[Hansu...]

Munkin olis niin paljon helpompi jättää vauva mun äidille, mutta se nyt ei oo mahdollista täällä Päivisin jos oon ollu kauemmin poissa kuin tunnin, oon vienyt vauvan anopille. Se on hoitanut vauvaa kaks kertaa. Yöksi en uskalla sinnekään jättää, kun kerta mun normaalit äidinvaistot on ylisuojelua. Mitenkähän ne siellä vauvasta sitten huolta pitäis... mielenkiintoista. Reilun tunnin vauva on ollut mun miehen veljen tyttöystävällä muutaman kerran, kun oon ollut lääkärissä.

No eiköhän tuo tuu sitten helpommaksi, kun vauva on vähän isompi. Nyt oon päättänyt, etten toisten mielipiteistä välitä vaan elän sen mukaan mikä musta tuntuu parhaalta. Voin kuitenki lähteä ulos ja tulla kotiin vasta aamuyöllä kunhan vauva on sitten siellä mihin mä palaan Eli en oo ihan tollo

Lähetään ensi kuussa vauvan kanssa muutamaksi viikoksi Suomeen. Outoa hakea vauvalle erimaan passi. On vaan niin paljon helpompi kuin lähteä ajamaan konsulaattiin kaks kertaa 400km edestakasin. Hommaan sitten Suomenkin passin, kun ollaan Suomessa Eka reissu menee siis tällai erimaalaisina

Nyt tuolta jumppamatolta aletaan huutelemaan äidin perään

Hansu ja Tyllerö 3,5kk <3

 

[Beata73]

Moikka kaikille! Tässäpä vähän tarinaa meidän vauva-arjesta...

Huomenna tyttö täyttää 5 viikkoa Vaihtelevasti sujuu päivät; on aivan huippupäiviä, jolloin vauva on tyytyväinen, nukkuu hyvin ja katselee ja ihmettelee juttuja. Sitten on niitä päiviä ja iltoja, jolloin mikään ei ole hyvin; vatsaa vääntää, on yliväsy ja taistellaan unta vastaan, kitistään ja vääntelehditään En ole oikein mitään muuta syy-yhteyttä löytänyt kuin sen, että vauva vetää tosi paljon ilmaa vatsaan syödessään, jos annan hänen syödä omaan tahtiinsa (vauva syö siis ainoastaan pullosta). Nyt kun olen alkanut väkisin ottamaan tuttipullon suusta pois välillä, ja rauhoittamaans syöntiä, vatsavaivat ovat kovasti vähentyneet. Olin jo vaihtamassa korvikemerkkiäkin, mutta tämä näyttää nyt auttavan, ainakin toistaiseksi.

D-tipat aiheutti kans aivan järkyttävän, tuntikausia kestävän itkumaratonin (jekovitia annoin eka, jo yks tippa sai aikaan katastrofin...). Nyt olen antanut Gefilus-tippoja, joissa on D3-vitamiinia. Annan vain yhden tipan päivässä toistaiseksi, koska kaksi tippaa sai aikaan samanlaisen tuskahuuto-illan.

Nyt on vielä kolmantena nämä yliväsy-illat, jolloin vauva kitisee, ei rauhoitu oikein millään, haluaa tuttia ja sylkee sen pois ja sitten itketään... huhhuh. Hoidan vauvaa käytännössä yksin, mies on pahimpina iltoina tullut kyllä kaveriksi (emme siis asu vielä(kään) yhdessä), mutta tuntuu että yksinhuoltaja olen. En tiedä, mikä meidän tulevaisuus on vai onko mikään, aika näyttää.

Aloitan terapian uudestaan, jotta jaksan tän kokonaistilanteen ja vielä vauvan hoidon siihen päälle. Oon tosi väsynyt, nukun vain muutamia tunteja yössä, päivisin en oikein osaa nukahtaa. Mies auttaisi varmasti enemmän, jos tietäisi, kuinka väsy oikeasti olen. Jostain syystä en vain pysty sitä hälle myöntämään, ennenkuin tuntuu että pää leviää ihan oikeasti (pahimmat huutoillat).

Mulla jäi synnytyksestä ja sitä edeltävästä viikosta, jonka olin sairaalassa, tosi paskat fiilikset. Osin siitäkin johtuen koen olevani välillä aivan paska äiti, koska en ole synnyttänyt alakautta enkä imetä Näitä kahta seikkaa painotettiin sairaalassa niin paljon ja joka käänteessä, että kai niistä jotkut traumat mulle jäi. Kirjoitan synnytyskertomuksen tonne odottavien ketjuun vielä joku päivä, missä kerron tarkemmin...

Mutta on niitä ihaniakin päiviä vauvan kanssa! Vauva on tosi suloinen ja hellin ja pusuttelen häntä joka välissä <3 Jotenkin se äidinrakkauden syntyminen ottaa ainakin mulla aikaa, tottakai rakastan vauvaa mutta en ole vielä kokenut sitä äidinrakkautta, josta puhutaan. Ehkä se tulee pikkuhiljaa... Ja varmasti tämä mun parisuhteen epävarmuus vaikuttaa joka asiaan.

 

[juissis]

Toivottavasti ehdin tässä äkkiä kirjoittaa vauvan torkkujen aikana Eli pikaisesti meidän arjesta, vaikka Beatalle tulinkin kirjoittamaan, mutta nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Meillä heräillään edelleen klo 9-11. Sitten ollaan hereillä mun aamupalan ajan ja hetki tietokoneella ja siihen poika syliin nukahtaa n. puolen tunnin torkuille. Sitten ollaan taas pari tuntia hereillä ja noin klo 14 lähetään koiran kanssa ulkoilemaan ja sinne vaunuihin poika simahtaa ja jatkaa unia yleensä sisälläkin yhteensä 2-3h. Illalla vielä otetaan usein pikku torkut esim. koiran ulkoilutuksen kera ja sitten yöunille tai ennemminkin sänkyyn tankkaamaan n. klo 21, josta uni tulee yhdentoista aikaa.

Ruokailussa meillä ei ole mitään selkeetä aikataulua eli syötän tuon aina kun se nälkäiseltä vaikuttaa. Pikkuhiljaa vaan alan olemaan vähän rikkipoikki, kun tää viikko on mennyt niin, että joudun parin tunnein välein syöttämään. Aiemmin sain sentään välillä nukkua JOPA 4-5h pätkiä. En tiedä onko nyt joku tehotankkaus menossa vai mikä??? Onko kellään muulla kokemusta, että olisi tuommoisia pätkittäisiä öitä? Neuvolassa vaan neuvotaan, että kun poika on jo niin hyvin kasvanut, niin voisi jopa yöruokintaa vähentää. Mutta milläs vähennät, kun toinen kitisee ruokaa??? Ja tuttia on kokeiltu, mutta se ei kelpaa eli nälkä on tai sitten tissin tarve

Muuten tuo on tietenkin ihana tapaus. Viime viikosta lähtien on näyttänyt merkkejä siitä, että kädet ja jalat alkavat löytymään On kyllä ihanaa seurata pikkusen kehitystä ja millään ei malta odottaa sitä, että seuraava etappi tulee eteen

Arki muuten on kyllä välillä todella puuduttavaa. Kuten aiemmin jo kerroin, niin mulla ei ole ketään tuttua, jolla olisi nyt lapsi ja joka olisi kotona eli päivät menee kahden vauvan kanssa Olen harkinnut jo kaikkia päiväkerhoja yms., mutten nää oikein mitään järkeä näin pienen kanssa lähteä ja kun heräilläänkin niin myöhään ja moni kerho on jo niin aikasin Meillä piti olla neuvolan perhevalmennusryhmän kanssa tapaaminen, mutta sitäkään ei järjestetty, kun ei ollut tarpeeksi osallistujia. Mä niin odotin, että siellä pääsisi tapaamaan jo aiemmin nähtyjä ihmisiä ja heidän syntyneitä vauvojaan, mutta ei. Heräsi vain ajatus, että onko kaikilla muilla oikeasti nykyään niin paljon ohjelmaa ja tuttuja, etteivät koe tuollaista tarpeelliseksi. Vai olenko mä vaan outo, kun en jaksa olla koko aikaa vain kotona vauvan kanssa tai kierrellä kaupoissa tms.???

Itkuisuus vauvalla on selkeästi vähentynyt. Välillä vaan koen itseni huonoksi vanhemmaksi, koska mä en todellakaan erota tuon vauvan itkuja toisistaan Ja kun sitä joka oppaassa korostetaan, että jo parin viikon päästä vanhemmat ne tunnistavat. P...t sanon minä. Tottakai huomaan hätäitkun siis jos todellakin jonnekin sattuu tms., mutta mitään eroa en näe esim. nälkä- ja vaippaitkulla. Onko muilla näin vai erotatteko tuosta vaan mitä vauva tahtoo?

Hansu: Tuosta hoitoonviemisestä; Mun mielestä sun kannattaa ajatella sitä siltäkin kantilta, että miten itse kestäisit sitä. Että tuleeko sulla sitten ulkona koko ajan olo, että onko vauvalla kaikki hyvin ja osaatko sitten ottaa yhtään rennosti. Eli onko sitten mitään hyötyä lähteä minnekään, jos koko aika on kumminkin ajatus muualla ja ei osaa rentoutua. Varmasti kaikki ottaisi mielellään vauvan hoitoon, mutta ehkä he eivät tajua tai muista miten hankalaa noin pienen kanssa vielä on Eli mun mielestä voitte hyvissä mielin vielä odottaa, jos vaan raaskitte Kyllä mä oon hiukan kade, kun sun ja Khaosanin juttuja luen ja pääsette noin hyvin liikkumaan. Mä en ole päässyt kuin saunaan yksinään ja muutoin olen 24h vauvassa "kiinni", kun tuo imetys sitä vaatii. Tietty voisin pumpata ja antaa pullosta, mutta en viitsi sitä tehdä, kun vihdoinkin rinnat ei valu omia aikojaan, kun ruokin vain vauvan tarpeeseen. Mutta kai tässä jaksa vielä muutaman kuukauden odottaa, että saa kiinteät aloittaa ja sitten ehkä helpottaa ja uskaltaa jonnekin jo lähteäkin.

Ja sitten Beata Niin onnittelut vielä kerran pikkuisesta!!! Voin kuvitella miten rankkaa on olla lähes yksinhuoltaja En tahdo mitenkään pelotella, mutta kun itse ajattelin juuri etten ilman miestä kestäisi, että odotan vain päivän että se mies tulisi töistä jo apuun. Että suuri hatun nosto sulle, kun jaksat itsekseen. Mutta pyydä ihmeessä apua mieheltä, sen verran niele ylpeyttä. Muuten voi olla, että todellakin väsähdät jossain vaiheessa. Musta tuntui ehkä alussa jopa enempi, että jaksan kun ajattelin että arki helpottuu. Mutta ei se niin paljon ole helpottunut, että rankkaa tää on edelleen.

Meilläkin oli alussa aika kauheita vatsanväänteitä itkun kera, mutta ovat nyt helpottaneet. En tiedä mikä sitten oli syynä. D-tipat ainakin aiheuttivat huutoa. Vaihdettiin merkkiä sitten Minisun tippoihin ja ne ovat sopineet. Mekin annettiin varmaan viikko yhtä tippaa, sitten viikko kahta tippaa jne kunnes lopulta se viisi tippaa. Mutta todellakin ei kannata liian vauhdilla aloittaa tippojen antoa, tulee vain takapakkia. Tuosta pullottelusta en tiedä, kun meillä mennään rinnalla, mutta oon kuullu että semmoinen koliikkipullo on hyvä. Onko sulla jo sellainen? Sen kanssa ei kuulemma masuun pääse niin paljon ilmaa.

Ja mitä tuohon huonoon äitiyteen tulee. Niin älä sitä imetystä huolehdi. Täälläkin on monia, jotka ei imetä ja ei se yhtään huonompaa äitiä tee. Kaikki ei vain siihen pysty, mutta ymmärrän hyvin miksi sitä kuitenkin murehdit. Ja sektiosta; meidänkin poika syntyi sektiolla. Mä niin odotin alatiesynnytystä ja viimeiseen asti se näytti onnistuvankin, mutta sitten kohtu pisti vastaan ja ei supistellut kunnolla, vaikka mut oli pumpattu täyteen lääkkeitä. Ja kun kohtu väsyi ja imukuppikaan ei auttanut ja synnytys oli kestänyt liian kauan, niin ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus. Koitan muistaa nämä lekurin sanat aina, kun asiaa murehdin. Mutta ymmärrän täysin, itsekin niin kokeneena, että sitä murehtii ja kokee itsensä jotenkin huonoksi. Mutta ei niitä leikkauksia todellakaan turhaan tehdä ja siihen oli syynsä, se vain pitäisi muistaa.

Jaksamisia Beata sinne arkeen pikkuisen kanssa!

 

[Khaosan ..]

Ensinnäkin Beatalle onnittelut vielä ja heti perään sanon että elät vauva-ajan rankinta vaihetta. 2 kk vauvakin on jo paljon helpompi, puhumattakaan tästä 6kk vauvasta. 5vkoinen vauva on juuri semmoisessa vaiheessa, että se on herännyt todellakin!! ja siitä ei oikeen koskaan tiedä mikä sitä riepoo- äiti ei vielä tunne vauvaa niin hyvin ja nälkä, väsy, mahavaiva saattavat tulla vähän samaan aikaan, siis vauvalle -ja siihen päälle vielä äidin väsymys ja nälkä(koskaan ei saanut itse syödä rauhassa), niin kovaa on. Mutta se helpottaa. Mikä ei ehkä lohduta juuri nyt, mutta sanon silti, koska niin se menee.
Sää tarttet apua, ihan semmoista hoitoapua. Kurjaa että imetys ei onnistu, mutta näin täysimettäjänä, nään pullottelussa myös pieniäetuja. Sä voit antaa lasta hoitoon hieman pidemmäksi aikaan. Pyydä miestä enemmän, entä onko sulla isovanhempien apua tai sisaruksia. Sun tilanteessa vois myös kunnalta pyytää kotiapua -vaikka kerran pari viikossa, vain siksikin aikaa kun itse nukut. Korvatulpat ja avot! -Sanoisin myös että huono äiti ei ole se joka pyytää apua vaan se joka ei pyydä ja uuvahtaa totaalisesti yli yrittämisellä.

Mun vauva on nyt 5kk, kohta puoli vuotta.
Mä olen täysimettänyt sitä, vauvantahtisesti joo, mutta mun vauva on ollut semmoinen arvoylppömäinen 4tunnin välein syöjä. Öisin se ei enää syö vaan nukkuu 11-12 tunnin yöunia. Ite kyllä herään puol kuudelta siihen kun tissit on kuin jalkapallot. Oonkin miettinyt miten imetyksen lopettaminen ikinä onnistuu, käsittämätöntä.
Vauva syö kaks soseateriaa päivässä. Makeaa se ei huoli, eli linjaus on peruna-porkkana, bataatti, kanaa ja iltapäivällä annan sille makaronia -jolla uskon olevan osuutta pitkiin yöuniin. ½ vuoden iässä ehkä alotan myös iltapuuroilun. Tissiä imetään 5krt /vrk.
Ruoka on välillä ihan purkista, mutta etupäässä omatekemän ja purkkiruuan sekoitusta.

Luonteeltaan se on tosi iloinen veikko. Itseasiassa se ei enää varsinaisesti itke. Rutisee kyllä illalla väsymystään tai hieroo silmiä kun haluaa nukkumaan. Huutelee jos nälkä ehtii tulemaan, päikyiltäkin se herää tosi iloisena. Nukkumapaikka on omassa sängyssä ja omassa huoneessa. Nukahtaminenkin sujuu käsittämättömän hyvin. Muutamassa minuutissa.
Joskus mietin -että miten se onkin niin iloinen ja ihana aina -vaikka äiti ja isä ovat tämmöisiä vähän idiootteja ja äitikin semmoinen hermoheikko, toisinaan. Miten ikinä olisn pärjännyt nk. vaikean lapsen kanssa. Tai miten pärjään, jos vaikka hamppaat tai joku muu joskus jatkossa valvottavat etc.

Olen myös alkanut nyt itse käydä salilla. Kun olen huomannut -että poika ja isä pärjäävät kotona, jopa paremmin kun en ole täällä kokoajan säätämässä. Ja oma mieleni on paljon parempi kun saan liikuntaa. Kiloja ei varsinaisesti ole. Tai ei ole. Mutta tuntuu että kaikki mitä on on keskivartalossa. Laiha ihminen hirvittävällä pötsillä.

Ja edelleen olen tosi iloinen mun sosiaalisesta verkostosta. Ja sitä tuntuu kaipaavan moni muukin. Koska kukaan ei koskaaan, tai tosi harvoin peru tapaamisia.
Ja mummulatkin ovat lähellä ja lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi, että hyvät on mahdollisuudet -että hänet pilataan ihan perusteellisesti. Vaikka itseasiassa luulin, että mummut hieman enenmmänkin auttaisivat. Kun ovat molemmat eläkkeellä ja asuavat suht lähelle, niin apua ei kyllä tarjota, sitä pitää pyytää. Vai onko kyse siitä että mummut sitten kokevat tuppautuvansa. Luultavasti anopin kohdalla ainakin on näin.

En halua näillä jutuillani sanoa -että jee mulla se vain kaikki on niin kamalan hyvin. Mutta kun, mikään ei ole kovin huonosti, ja nautin tästä ajasta, niin ehkä senkin voi kirjoittaa.
2012 palaan takaisin työhön. Eli viimeset 7kk ollaan ajateltu kitkutella miehen palkalla ja tuilla.
Kuukaudeksi ensi kesänä muutamma isoon taloon Italiassa, yli 15 aikuista ja lapset, joita on siis paljon. Aluksi se oli vain kreisi suunnitelma. Mutta sitten todettiin, että mikä jottei, ihan oikeesti. Varmaan tosi paljon melua, mutta myös iloa ja hauskoja juttuja. Toivottavasti talossa on enemmän kuin yksi mikro.

Tsemppiä kaikki, menen lukemaan kun Vauva vielä nukkuu.

Khaosan ja Vauva 5kk ja yli

 

[juissis]

Toinen on taas ketarat levällään Onneksi tuo nukkuu edes kunnon päikkärit useimmiten Pakko oli vielä omaa juttua käydä kommentoimassa, kun luin sen niin sai niin negatiivisen kuvan Mä oon kuullu, että ihminen saa sellaisen vauvan, jota se pystyy ja jaksaa hoitaa ja siksi kai meille on siunaantunut tää "ei niin helppo" -tapaus. Mä oon aina ollu sitä mieltä, että esim. mun kärsivällisyydessä on parantamisen varaa ja että mun on opittava, että kaikki ei mene aina kuten MÄ haluisin. Nyt tässä muutamassa kuukaudessa voi jo sanoa, että oon mä muuttunu. Alkuun piti kyllä hampaita kiristellä, kun itku tuli itelläkin kun vauvallakin. Mutta nyt oon ottanu asenteen, että mä oon ansainnu tän ja mä vaan opin tässä paremmaksi ihmiseksi. Ennen en oikein osannut kotona olla ja aina piti olla jotain ohjelmaa, joten kai mulle siksi on annettu lapsi, jonka kanssa on oltava ja jaksan olla päivät pitkät, jotta opin että elämässä on muutakin kuin kaikki menot ja joskus on hyvä rauhoittua

Töistä vielä, kun Hansu sitä joskus kyseli. Mulla on suhteellisen ok tilanne ja ei tarvitse ihan heti ajatella töihin paluuta, siinä olen onnellisessa asemassa. Äikkärin ja lomien jälkeen mun pitäis palata ens heinäkuussa takaisin, mutta olen vähintään vuoden loppuun kotona jossen pidempääkin. Haaveissa olisi ehkä jopa toinen lapsi, mutta sen todellakin aika näyttää että onko mieli sama vielä sitten kun sitä alkaisi oikeasti yrittämään. Mutta että omilla säästöillä ja miehen palkalla saan onneksi katsella tuota ihanaistani vähän pidempään kuin pelkän äikkärin ajan. Mitään halua ei ole ainakaan samaan vanhaan työpaikkaan palata. Mutta näkee tietty ensi vuonna onko mieli muuttunut ja rupeeko tässä tarvitsemaan jotain uusia haasteita elämään ja vauva-arjen keskelle.

Beatalle vieläkin tuli tuosta Khaosanin jutusta mieleen. Etten tiedä missä asut, mutta luin jostain että ainakin täällä pk-seudulla on mahdollisuus saada apua kotiin. En muista oliko neuvolan kautta vai kuinka, mutta kun sinne soittaa, niin voi hetikin saada apua. Eli tuo apu voi sitten vaikka auttaa sen vauvan hoidossa, jos ei vaan hermo kestä. Eli jos oikeasti et jaksa niin käytä ihmeessä tuota hyväksi. Ei muistaakseni maksanutkaan mitään Mutta toisaalta mä uskon, että kyllä sä jaksat, kun jaksoit jo raskaudenkin kaikkien koettelemusten kera <3

 

[Mimis]

Moikka täältäkin! Musta ihanaa, että täällä uskalletaan puhua asioista niiden "oikeilla nimillä" eikä tarvitse kaunistella asioita. Beata, mäkin odotin jotain mieletöntä äidinrakkaustunnetta tytön syntymän jälkeen, mutta ei se niin mennytkään. Mulla rakkaus tyttöä kohtaan kasvoi ja kasvaa edelleen päivä päivältä kun oppii uusia juttuja. Meillä taas kävi vähän toisella tavalla kun miten Khaosan sanoi, eli ensimmäiset kuukaudet oli aika helppoja. Sitten kun sitä "omaa luonnetta" alkoi muutaman kuukauden iässä löytymään, alkoi myös haastavammat ajat. Tyttö kun ei osannut kiukutella vaan huusi aina suoraa huutoa eikä viihtynyt ollenkaan lattialla, sitterissä tai missään. Sylissä vaan, tai välillä ei siinäkään. Voin kertoa että tällä mammalla oli siinä vaiheessa pinna pikkasen kireellä.. Kun mies tuli neljän jälkeen töistä kotiin, en jaksanut tehdä muuta kun maata sohvalla! Helpottamaan alkoi taas siinä vaiheessa kun typy oppi istumaan ilman tukea (7kk).

juissis, Mä tulisin oikeasti HULLUKSI jos ei olisi kavereita himassa tai paikkoja missä käydä tytön kanssa, eli et todellakaan ole outo! Onko teillä siellä avoimia päiväkoteja tms. mihin voisit mennä vauvan kanssa? Harmi että se neuvolan kautta järjestetty tapaaminen ei onnistunut! Me nähdään melkein kerran viikossa mammaporukalla, jotka siis on löytynyt neuvolan kautta ja joilla oli myös marraskuussa laskettu aika.

Khaosan, Kuulostaa hauskalta toi teidän Italian reissu )

Medän tytöllä on nyt sitten ensimmäinen korvatulehdus ja ihan hirveä räkätauti! Nenä on vuotanut jo viikon verran ja sen lisäksi kaikki kulmahampaat on tulossa yhtä aikaa.. Voitte vaan kuvitella miten meidän yöt menee! Ja päivät roikkuu mun lahkeessa kiinni ja itkeskelee.. Onneksi on viikonloppu ja mies on myös kotona! Typy täyttää ensi lauantaina vuoden ja sen kunniaksi on kinkerit tiedossa Toivottavasti paranee siihen mennessä!

Tsemppiä kaikille!!

Mimis ja typy 11kk 3vk

 

[Tilkku]

Heippa pitkästä aikaa kaikille!

Täällä ihanaa arjenpyöritystä. Poika jo 1v.3kk! Ihanammaksi muuttuu, mitä isommaksi kasvaa. Helpottaa huomattavasti. Toki usein on huonoja hetkiäkin, mutta nautin kotona olosta. Ensi viikolla lähdetään koko perhe lomalle.

Kotona olo siis täällä vaan jatkuu, sillä aamulla sain plussan raskaustestiin. Eli jos kaikki menee hyvin, niin meille tulee toinen heinävauva . Samanlaista pelkoa ei ole, mutta olen aika realistisesti matkassa mukana, että mitä vaan voi tapahtua. Luotto on kuitenkin kova. Tosin ihan alussa mennään, kun viikkoja ei ole kuin naurettavat 3+3. Plussa oli kyllä ihan selvä! Ihanaa!!!

 

[Mimis]

Onnea Tilkku ja tarraliimaa pikkuiselle mukaan matkalle )))

 

[juissis]

Tilkku: Onnea hirmuisesti!! Toivottavasti raskaus menee hyvin ja suht helposti, että jaksat pyörittää arkea pikkusen kanssa.

 

[Jane75]

Tilkulle suuuuuurensuuuuuret onnittelut, olipas ihania uutisia!

Hyviä uutisia kaipasinkin, meilläpäin nimittäin vain sairastellaan ja sairastellaan. Danilla on menossa neljäs korvatulehdus ja antibioottikuuri kuukauden sisällä, ensi viikolla on edessä korvien putkitus, muu ei nyt auta. Kaiken kaikkiaan raasukka on syönyt 8 antibioottikuuria elämänsä aikana korvatulehduksiin, tuntuu että koko elämä on hieman tauolla kun aina vain odotellaan että parantuisi ja voitaisiin taas tavata ihmisiä normaalisti ja käydä vauvauinnissa yms. Sen sijaan seurailen vain silmä tarkkana että milloin seuraava flunssa ja korvakipu iskee, pläääh.

Yö tuli valvottua joten sen sijaan että jaksaisin kommentoida kaikkea mitä haluaisin niin rojahdan tuohon sohvalle ja yritän nukkua kun pikkuinenkin on nyt unessa. Palailen taas paremmalla ajalla (sillä kyllähän niitä parempiakin aikoja on pakko joskus tulla),

Jane ja Dani 1v ja risat

 

[Lakallis]

Olen ollu taas sata vuotta nettipimennossa. Lukaisin tekstinne. Naurattaa (hyväntahtoisesti tietty) kun Khaosan litkiikahvia pysyäkseen hereillä ja kun Hansun anoppi on ystävällisyyksissään ostanu turvakaukalon Mulla oli muutaki mitä piti kommentoida tai kysyä, mutten nyt muista..

Tuosta yökyläilystä: minusta kyllä äiti itse parhaiten tietää voiko jättää yöksi ja kenelle. Siskolleni ja äidilleni jättäsin enempi kuin mielellään (toki muutamia muitakin), mutta toistaiseksi en jostain syystä itse ole ollut valmis olemaan pois vauvan luota. Toki jos oikeasti tarve tulee niin sitten varmaan onnistuu. Minähän siis en ole juonut 2,5 vuoteen johtuen siitä, että sillon tuli niin paha olo että jäi kammo. Kyse ei ole moraalista tms. Ei vain ole sen jälkeen maistunut kännäily. Pari lasia kykenee juomaan. Niin no siis eli mä ihan mukavuussyistä tykkään nukkua kotona. Hotelliyö yksin/miehen kans ois kiva, mutta ehkä sitte tässä joskus. Ja siis onhan se tietty lapsestakin kiinni. Mun vauva on aika mammantyttö ja olkoon nyt sitte sellanen vielä minun puolesta. Vierottelen joskus myöhemmin kun huvittaa. Mutta siis en itse ainakaan jätä lasta ihmisille yöksi vain siksi, että he pyytävät. On toki noloa sanoa, etten nyt sori vain jätä ku et ole vauvan kans niin tuttu. MUn ajatus risteilee kun väsy.

Nautin kovasti vauvan kans nukkumisesta, pv'unista siis. Hansu on oikeassa siinä, että on tyttö tullu äitiinsä. Ilmaisee tunteensa menlko voimakkaasti Alipainonen rimpulahan se on, mutta nyt jo vetelee tukea pitkin joka paikassa ja välillä seisoo ilman tukea ja erehtyny jopa askeleen tai toisen ottaan siinä huonolla menestyksellä.

Onnea tosi paljon Beatalle <3 Toivon, että jaksat vaikka yksin paljon oletkin. Ja Tilkulle uudesta plussasta!

Nyt meen nukkuun. Sori mun repaleinen teksti. Sitä vain, että palattuani nettiin heti luin palstan. Meillä muutto vkonloppuna. Unelma-asunto. Ei hieno, mutta kodikas ja avara. Ai niin mun vauva on innostunu pukeutumisesta. Menee jopa hieman yli. Tänään löysi matkatavaroista mun pikkuhousut ja kulki ne kaulassa aamupvän. Sitte yrittää epätoivosesti saada mun kengät pysymään päälaellaan. Leikkii kukkuu-leikkejä. On koiraihminen. Juttelee muka, vastailee. En saa selvää. Tykkää olla tunturissa liinassa tai rinkassa. Ei edelleenkään ole minkään valtakunnan rytmiä. Ei siis oikeasti mitään rytmiä. Paitsi että koskaan ei mene nukkuun ennen 22.30. On päiviä, jolloin ei kunnon pväunia ollenkaan, sitte taas haluaa joku pvä makoilla mun kans ja tissutella. Sopii mulle. Eräänä aamuna herättiin klo 10.50. Ihana mun rakas tyttö, joka puree aina tilaisuuden tullen <3 Hymyilee takapenkiltä kun me tytöt ajellaan autolla pitkin kaupunkia. Vilkuili huoltsikalla jääkiekkojoukkuetta Mun maailman rakkain ja ihanin kultakimpale, jonka hoitaminen aluksi oli lähes pelkkää velvollisuudentunnetta. Sen kyyneleet ja hätääntynyt itku luullessaan jääneensä yksin saa sydämen särkymään. Mietin, kuinka kukaan voi kohdella lapsia/heikompia kaltoin.

Ai niin, oliko se Khaosan vai Beata kun puhui kokevansa olevan huono äiti kun ei imetä ja synnytti sektiolla. Lienee turhaa sanoa, että romukoppaan tuollaiset ajatukset!!!! Mistä ihmeestä lapsi muka jää paitsi? Eiköhän se hyvyys ole jotain ihan muuta; yksinkertaisimmin sanottuna sitä, että teet asioita lapsesi parhaaksi ja hän on sinulle sijalla yksi. Ei tarkota, etteikö kävis lenkillä jne. vaikka lapsi huutais, mutta että yleisesti ottaen ajattelee ensisijaisesti lasta. Siinä ei paljon alatiesynnytys auta jos asiat on muuten retuperällä. Minäkin aluksi koin jonkunlaista huonommuutta kun en ole synnyttäny muutaku sektiolla. No sittepä taas mietin, että onko lapseton synnyttämätön nainen jotenki huonompi. No ei oo. Mulla on lapsi, Luojan kiitos ja imetän kun sattuu maitoa tulemaa. Kaikilla ei tule ja sitte ei tule tai ei onnistu muuten vain ja jos muuten pidät lasta lähelläsi ja sylissä niin ei ole ongelmaa, sano neuvolatätikin. Sori paatoksellisuus, mutta hyvällä tarkoitan <3

Muillekin moi, mutten jaksa nyt enempi.

 

[Khaosan ..]

Onnea täältäkin Tilkulle !!

Meillä poika täyttää tänään ½ vuotta. Yöt on menneet jo 3 viikkoa 12h ilmaan yhtään herätystä, joskis poika herää joka aamu kello 07.

Lakallis, mulla oli ihan säännöllinen alatiesynnytys ja täysimetys yli 5kk. Ja ymmärrän huonommuuden tunteet jos nämä kaksi nk.kulmakiveä eivät onnistu. Mutta niihin ei itse kauheasti voi vaikuttaa, joten huonommuuden tunteet sikäli ovat turhia. Tietysti imetyksen onnistumisen eteen täytyy nähdä paljon työtä ja vasta 2-3kuinen vauva osaa sen mutkitta. Toki toisen tai kolmannen lapsen kanssa se varmaan on helpompaa, vaikka tässäkin...lapset ovat yksilöitä.
Kaikki on muutenkin ollut koko raskauden ja vauvavuoden kovin säännöllistä. Kummitäti sanoo että kyllä se lapsi sen vielä jossain vaiheessa kostaa ..jäämme seuraamaan tilannetta.

Hyvää Syksyä kaikille, myöhemmin lisää.
Nyt lähetään harmauteen vaunutteleen.

Khaosan ja Poitsu 6kk

 

[Lakallis]

Khaosan: Anteeks, se oliki Beata joka koki huonommuutta ku ei alatiesynnytystä eikä imetä.. Mun aivot ihan äitiyslomalla. MOnesti aion johonki asiaan palata ja kirjottaa ja kommentoida, mutta kun olen ketjun lopussa niin en enää muista kuka sano mitäki ja mitä mun edes piti sanoa.

Mimis: Mullekin vauva-arki on opettanut nimenomaan tuon, että kaikki vaiheet on ohimeneviä. Just kun luulen rytmin löytyneen niin muuttuu taas.

Tänään on neiti käsitellyt wc-pönttöä ihan antaumuksella. Ja karjunut kun ei kiinnosta hällä olla vaunuissa. Auttaa aktiivisesti muutossa.

 

[tikkunen]

Moikka tännekin pinoon! Siirtyilen pikku hiljaa tänne synnyttäneiden puolelle. Piti jo aiemmin kirjoitella, mutta en tajua mihin nämä päivät vaan katoaa!!!

Mulla oli siis kkm 09/10 ja uusen plussan sain testiin tän vuoden alussa. Ja nyt lokakuun 2.päivä synnytin suloisen prinsessan Vaikka raskausaikana ehdin murehtia yhtä sun toista niin nyt tajuan että ei ne murehtimiset siihen synnytykseen loppuneet vaan päin vastoin.

Toipuminen synnytyksestä on mennyt hienosti, ainoa varjo oli kohtutulehdus. Kohtutulehdusta epäilivät kipujen ja kuumeilun takia ja söin siihen antibiootteja 10 päivää. Jälkitarkastuksissa ei enää mitään oireilua ollut joten so far so good.

Vauva-arkeen ei olisi kyllä voinut mitenkään olla valmistautunut täydellisesti nyt sen tajuan. Päivät menee ihan sumussa, yöt kun pompitaan pienen tahtiin. Kolme ekaa viikkoa meni hyvin ja nyt on alkanut ihan julmetut mahavaivat pienellä. Nukkuu maksimissaan 2 tuntia ja sitten alkaa ähinä ja puhina ja lopulta itku kun mahaan sattuu niin kovin. Ollaan jumpattu jaloilla ilmaa pois ja ostettiin rela-tippojakin sekä disflatyl-tippoja ilmavaivoihin. Nyt mennään 4 päivää niillä enkä voi sanoa, että olisi ollut apua. Noo ainakin pienen peppu pörisee niin kaipa täytyy olla tyytyväinen että ilmaa tulee ainakin ulos. Täysimetän tällä hetkellä ja ole kokeillut pumppausta ja pulloilua niistä anti koliikki pulloista, ei apua. tuntuu ettei pieni osaa juoda niistä sillä imu ei pysy kuin hetken ja sitten loppuu ja taas menee ilmaa suuhun ja mahaan :/ Ja röyhtäystä ei tule kuin aniharvoin. Itku onneksi useimmiten loppuu syliin ottamisen jälkeen eli asennonvaihto auttaa.

Jos jollakulla on jotain vinkkejä ilmavaivoihin niin kuulisin niistä todella mielelläni. Ja pahoitteluni kun tuli heti alkuun vaan omaa napaa- on vaan hiukan murheellinen olo, kun ei pysty auttamaan pientä kivuissaan :/

tikkunen ja prinsessa 3vkoa 6pv

 

[juissis]

Lakallis: Kiva kuulla taas sustakin. Mä voin kuvitella miltä se näyttää, kun tyttelin kanssa kruisailette siellä raiteilla Aattele mikä pikku prinsessa siitä vielä tulee, kun nyt on vaatteet keksiny Rahanmenoa, rahanmenoa

tikkunen: Kiva saada sutkin tänne puolelle ja onnittelut pikkuisesta! Mahavaivat alkaa yleensä aina noilla viikoilla. Kai se on luonto luonut niin, että ne ekat viikot pahimman väsymyksen kanssa on helpompia ja sitten tulee noita vaivoja. Meillä niistä kärsittiin kauan ja nyt vasta alkaa helpottamaan, kun 3kk on täynnä. Me ei käytetty mitään lääkkeitä, vaan koitettiin oireet sietää, mutta meillä ei kyllä mennyt itkuksikaan asti vaan pelkkää kärvistelyä ja piereskelyä. Vauvahieronta kuulemma auttaisi. Me ei vaan löydetty sopivaa ryhmää, johon olisi päässyt Ne jotkut lääkkeetkin kuulemma auttaa vasta viikossa eli jos oot muutaman päivän vasta käyttänyt, niin ei vielä ole ehkä toimineet. Ja se, että huolehdit kaikesta on ihan normaalia. Vanhemman tarkoitus on kumminkin taata se sukunsa selviäminen ja siksi meistä on tehty tällaisia hermoheikkoja

Me saatiin viikolla rokotukset. Mä ajattelin, että on vain yksi piikki, mutta olikin kaksi ja vielä rotatehoste suun kautta Siis ei uskoisi, että näin äitinä ei kestä hetkeäkään nähdä kun pikkuseen sattuu. Onneksi itki vain hetken sitä piikkiä, mutta oli kauheaa kipuitku Illalla jokelteli sillain vaivaisesti, oli surkean kuulosta Yöllä nousi kuume ja siihen annettiin suppo. Seuraavana päivänäkin oli vähän vielä vaisu. Mitenköhän mä kestän ekat flunssat ym kun tuokin teki jo pahaa. Toinen on niin heiveröinen Jos ei tarttisi pelätä noita jopa kuolettavia tauteja, niin jättäisin kyllä koko rokotukset antamatta. Inhottaa itkettää pikkuista semmoisten takia, vaikka onhan se vain hetkellistä.

-juissis & poju 3kk

 

[Strumppis]

Moi kaikki! Ja etenkin "uudet tulokkaat" tervetuloa tälle puolelle!

En oo ehtinyt hiton pitkään aikaan kirjottaa mitään ja oon ihan pihalla kaikkien kuulumisista, vaikka oonkin kyllä kaikki lukenut. Oon siis ollu nyt kuukauden töissä ja oon vielä toisen kuukauden ennenku jään taas kotiin. Päivät menee sit ton työssäolon takia niin äkkiä, että ei ehdi oikein mitään, kun illat haluu vaan sitten olla vauvan kanssa ja sit kun se menee nukkumaan, niin on itekkin ihan poikki ja aamulla taas töihin. Mutta on ollu kivaa ja virkistävää ja kaikin puolin kiva olla taas vaihteeksi töissä. Etenkin, kun tietää että se on vaan tää lyhyt pätkä. Ja siis mies on kotona hoitamassa lasta, ettei tarttenu mihinkään hoitoon viedä, niin ei oo paha mieli siitä. Mies siis piti isäkuukauden ja sit vuosilomia siihen päälle, että tuli 2kk täyteen.

Sori, en osaa kommentoida kenenkään kuulumisia, kun menee kaikkien asiat sekasin ku niin harvoin tänne ehtii

Iita on jo tosi ison tytön oloinen, täyttää kohta 11k. Hui olkoon, se on kohta jo vuoden!?! Ei voi käsittää! Vastahan se syntyi - suunnilleen viime viikolla. Se konttaa kovaa vauhtia, ei vielä kävele. Koko ajan nousee pystyyn kaikkea mahdollista vasten ja sit kyllä steppailee sivusuunnassa tukea vasten esim tv-tasoon tukien. Ei yhtään jaksa kiinnostaa mitkään omat lelut, kun pitää vaan pönöttää pystyssä. Ja sitten pitää tutkia kaikkia aikuisten tavaroita, eikä mitään tyhmiä leluja.

Se osaa sulkea ja avata telkkarin ja tekee sitä joka päivä monta kertaa peräkkäin auki-kiinni-auki-kiinni-auki... Sit se osaa matkia pään pyöritystä ja naksauttelee kielellä hassusti. Sitä naurattaa kauheesti kaikki, maailman hyväntuulisin vekara. Varsinkin illalla väsyneenä nauraa rätkättää ihan hervottomasti melkein kaikelle, joskus ihan vedet silmissä ja sit alkaa itteäkin naurattaa. Sit se konttaa karkuun ja nauraa, jos konttaa sen perässä. Harmillisen vähän viihtyy sylissä, ei oikein ollenkaan. Ei jaksa yhtään esim. katella kirjaa tms sylissä istuen. Koko ajan pitää vaan saada liikkua ja mennä ja touhottaa. Vain iltapullon ajan ennen nukkumaanmenoa on rauhassa sylissä, ja muuten hirmunen kiemurtelu.

Yhtään hammasta ei oo vieläkään, mutta nyt on ollu syömälakko kohta 2 viikkoa, joten epäillään et olisko nyt lopultakin tulossa hammas. Ei kyllä näy ikenissä vielä mitään. Mut ei se oo kipeänkään oloinen, että mikä lie sitten huonon syönnin syynä. Joku vaihe taas, tuskimpa tuo nälkään kuolee. Nykysin kyllä suhtautuu niin paljon rennommin kaikkiin näihin vaiheisiin joita tulee ja menee, kun sillon alussa ekat kuukaudet.

Yöunet on edelleen pysyny meillä hyvänä, mikä on tosi ihanaa. Aina on siinäki jotain tilapäisiä vaiheita ollu välillä et heräilee enempi, mut yleensä sit palataan tähän normiin koko yön läpi nukkumiseen. Tällä hetkellä yöuni on 20/21 - 08 suunnilleen. Päikkäreitä ottaa edelleen melkein aina kahdet, mut joinain päivinä ei onnistu ku yhet. Ulkona se nukkuu päikkärit edelleen, ei olla ees koitettu sisällä laittaa nukkumaan, enkä oikein usko et onnistuiskaan. Nyt on yöpuulle meno ollu haastavaa ehkä parin vkon ajan, ei malta asettua vaan pitää nousta 100 kertaa pönöttämään pinniksen laitaa vasten ja heitellä tuttia sieltä lattialle. Ja me sit käydään miehen kans sitä tuttia noukkimassa vähän väliä. Lopulta sit 30-60 min jälkeen väsyy ja luovuttaa ja käy nukkumaan, mut aika kauan tosiaan kestää. Mut ei olla kyllä silti alettu sitä mitenkään varsinaisesti nukuttaa, kun ei olla ennenkään nukutettu, eikä se varmaan mitään auttais, kun ei Iitakaan oo siihen tottunu.

Muskarissa käydään edelleen kerran viikossa, tai mies käy nyt Iitan kanssa kun mä oon töissä. Iita viihtyy siellä selvästi paremmin ku keväällä. Tai siis kun on muutenki muuttunu nyt toimeliaaksi ja touhukkaaksi ja isommaksi vauvaksi, niin saa siitä sit enempi irti kun sillon ihan pikkuvauvana. Vaikuttaa tykkäävän siitä tosi paljon, kun sielläkin naurattaa ja innostuu kaikista rytmikkäistä tansseista ja laululeikeistä. Mitään rauhallisia pliisuja silittely-sylittely-lauluja ei kyllä sielläkään jaksa

Mulla on jo taas iso maha ja raskaus on menny yli puolivälin, kohta rv 22. Toistaseksi kaikki hyvin ja oma olo on vielä hyvä, mut ootan vähän kauhulla niitä liitoskipuja jos menevät yhtä pahaksi kun viimeks, ettei pääse käveleen eikä pysty nukkuun. Rakenneultrassa viime viikolla selvisi, että meille olis tulossa tällä kertaa poika. Outoa aatella, että Iita on kohta isosisko, kun se kuitenkin on vielä niin pieni. Pieni ja toisaalta iso tyttö yhtäaikaa.

Eli kaikki täällä paremmin kun hyvin. Hengessä mukana,vaikka kiireen takia musta kuuluu harvoin.

T. Strumppis + Iita

 

[Strumppis]

Tikkuselle vielä pikaisesti... Meillä oli kovasti mahavaivoja ekat viikot ja sen takia Iita itki paljon ja vaikeroi ja ähisi ja valvoi yöt. Helpotti aika paljon 6vk kohdalla ja oli oikeestaan kokonaan ohi 2kk iässä. Meillä autto Disflatyl-tipat, D-vitamiinin vaihtaminen Jekovit-merkkisiin ja "pierujumppa", eli pumpattiin jalkoja tosi monta kertaa päivässä koukkuun mahan päälle. Iita ei osannu röyhtästä ollenkaan, ennenku oppi vasta joskus tosi myöhään kun mahavaivatkin oli jo ohi.

Mutta siis eniten varmasti autto aika, kaipa se on just sitä suoliston ja vatsan kypsymättömyyttä tai jotain. Kurjaa se oli, muistan kyllä sen epätoivosen fiiliksen, kun näki että toiseen sattuu. Ja toisaalta epätoivoset ajatukset, että "saanko enää ikinä nukkua?!" Mutta meillä lopulta helpotti sit tosiaan noinkin pian, toivottavasti myös teillä!