KM:n jälkeen synnyttäneet <3

[Khaosan..]

Juissis, meillä oli sama homma tuossa vaiheessa vauvan kanssa, en muista oliko se noin 3-5viikon iässä vauva huuteli nk.tuntemattomista syistä. En tarkkaan muista milloin se loppui, mutta ristiäisiä ennen sanoin jo miehelleni, että eihän se tietenkään itke, jos se on syönyt. Nykyään vauvani (joka siis 4kk) ei enää itke kuin nälän iskiessä tai halutessaan vaunuun päikyille tai iltaunille, -ja tietysti jos sattuu (joka kävi, katastrofi kun vauva putosi sohvalta).
-Olen ihan varma että se helpottaa kun 2 kk tulee täyteen ja sitten vielä enemmän.
Mulla on imetys onnistunut hyvin ja pidän siitä. Olen lukenut jo noin 30 kirjaa samalla kun imetän. Mutta varjpuolena on se, että kun maitoa tulee VALTOIMENAAN ei kapea tiehyt riitä maitomäärälle ja oon jatkuvasti rintatulehduksessa. Ja vauvan hoito 40 asteen kuumeessa on aivan järkyttävää touhua, -että ei oikein kohden koskaan..
Ja Hansulle sen verran, että juridisesti on tosi järkevää tehdä vauvasta suomalainen. Jos jotain kiistoja joskus tulis, asiat käsittääkseni sitten ratkaistais Suomen lain mukaan.
Oltiin eilen häissä, hah, en laskis esim kirkossa istumista 4kuisen kanssa top 10 000 rentouttavimman asian listalle elämässä. -Mutta muuten ihan jees. Mies hoisi pientä, niin sain mä sit olla siellä vapaasti. Ei se aina niin susihuono mies ole..

Khaosan ja pikkumies 4kk

 

[Jane75]

Nopsasti täältäkin suunnalta Juissikselle tsempitykset - niiiin tutulta kuulostaa. Minullakin teki melkein fyysisesti kipeää se oman lapsen itku, ja eihän sitä yleensä vielä tuossa vaiheessa tunnista miksi se itkee ja mitä pitäisi tehdä.

Aika yleistä kai on että tuossa vaiheessa alkavat vatsavaivat vaivaamaan, vauvan suolisto on vielä niin epäkehittynyttä ja ilmeisesti sattuu vähän väliä. Tämän kuopuksen kanssa mekin käytimme Disflatyl-tippoja ja ehkä vähän auttoi kunhan niitä jaksoi antaa vähän pidemmän aikaa, luulen että vasta viikon käytön jälkeen alkoi iltahuudot hieman rauhoittumaan. Meillä auttoi minua että mieheni jaksoi pientä kanniskella niin sain itse vähän taukoa, eikä vaavi tuntenut kokoajan maidon tuoksua ja halunnut lisää.

Ja niistä rintaraivareista, nekin kai yleensä alkaa hieman myöhemmin (noin 3 kk iässä) mutta kyllä tämä kuopuskin alkoi riehumaan jo tuossa iässä. Imetystukilistan kotisivilla on tosi paljon infoa myös rintaraivareista, kannattaa tsekata mikäli et ole niihin jo törmännyt - eikä välttämättä uskoa ihan kaikkea mitä lukee mutta ainakin helpottaa kun tietää että muillakin on ihan samoja ongelmia. Molemmat lapseni ovat raivonneet sen takia että sitä maitoa ei ole tullut HETI ensimmäisestä imaisusta, ei kärsivällisyys ole riittänyt imemään ne muutamat kerrat että maito olisi herunnut. Joskus auttoi kun nousin kävelemään tai hytkyttelin vauvaa sylissä samalla kun tarjosin rintaa - ei ihan ekalla kerralla onnistunut akrobatiat mutta pikkuhiljaa senkin oppi. Ja mikään muu niistä kaikista imetystukilistan nikseistä ei sitten meillä toiminutkaan. Vaatii vain aika lailla omaa sinnikkyyttä ettei anna tuossa vaiheessa periksi. En tiedä mikä siinä imetyksessä on niin tunteellista, minä ainakin olin ihan maassa silloin kun imetykset ei onnistunut, otin jotenkin itseeni etten osannut lastani "oikein" imettää. Täytyy vain lohduttautua sillä että jotkut vauvat vain ovat rintaraivoajia - eikä kukaan sellainen jonka oma lapsi ei ole koskaan rintaraivonnut voi oikein ymmärtää mistä on kyse. Suuren suuret tsempitykset sinnepäin, toivottavasti helpottaa - ne raivarit yleensä tulevat ja menevät, toivottavasti kohtapuolin on jo paremmat ajat teilläkin.

Ja imetyksestä vielä - olen kyllä vahvasti sitä mieltä että kaikilla ei vain maito riitä vaikka mitä tekisi, eikä siitä kannata potea huonoa omaatuntoa. Esikoisen kanssa yritin hullun lailla lisätä maidontuloa vaikka millä nikseillä, pumppailin aina imetysten jälkeen (myös öisin) että kysyntä olisi suurempi yms. yms. - eikä auttanut, ei maito minullakaan riittänyt esikoiselle vaan osittaisimetyksellä mentiin. Nyt tokan kanssa maito riitti paremmin, ehkä varmuus vähän auttoi, en tiedä. Pääasia kuitenkin on että vauva saa ruokaa ja kasvaa, olkoon sitten tissistä tai pullosta. Yrittäkää olla itsellenne armollisia, tärkeää on myös että äiti jaksaa ja voi hyvin, vauvan lisäksi.

Haleja,
Jane ja ex-rintaraivoaja Dani (edelleen kyllä raivoaa ruuankin kanssa, on vain ilmeisesti sellainen temperamenttinen tapaus...)

 

[A-M]

Pitkästä aikaa taas täällä. Tai lukemassa olen välillä käynyt, mutta voimat ja aika ei ole riittäneet kirjoittamiseen. meillä alkoi heinäkuussa yöt muuttumaan todella huonoiksi, heräilyä jopa tunnin parin välein koko yön ja aina piti saada tissi suuhun uudelleen nukahtamiseen. Ja päikkärit usein 4x30 min. Heinäkuun vielä jaksoi, kun mieskin oli lomalla ja sai jatkaa aamulla vähän pidempään unia ja oli toinenkin hoitamassa. Mutta kun mies aloitti taas pitkät päivät töissä, niin mulle tuli totaalinen uupumus. Vaikka yöt välillä vähän helpotti niin oma unirytmi oli niin sekaisin, että en vaan saanut nukuttua. Ja kun väsyneenä yrittää jaksaa viihdyttää "vaativaa" lasta koko päivän ja tehdä suurimman osan kotihommista, niin illat miehen kanssa oli yhtä riitelyä. Mies on meillä aika huono hoitamaan vauvaa, joten iso osa jää mun kontolle ja tästäkin tietty riideltiin. Meillä vielä kovasti viihdykettä kaipaava tapaus eli ei juurikaan jaksa olla lattialla tai sitterissä itsekseen vaan haluaa että kannellaan ja keksitään jotain viihdykettä. Ulkona rintarepussa viihtyy erinomaisesti.

Mieskään ei tietty tajunnut kuinka uupunut olen, mutta onneksi saatiin lopulta juteltua ja neuvolassakin kävin juttelemassa ja tuntui että tilanne vähän helpottui. Mies yrittää nyt edes vähän enemmän hoitaa vauvaa (tosin tekee usein pitkää työpäivää) ja mä yritän ottaa rennommin noissa kotiasioissa eli vauvanhoito pääasia, syödään sitten vaikka vähän enemmän valmisruokia eikä pieni sotkukaan ketään tapa... Yötkin oli välillä jo parempia ja mäkin opin taas nukkumaan, mutta nyt hirvittää kun on ollut taas tosi repaleisia öitä. viime yönä yksi kolmen tunnin pätkä, muuten rauhoittelin itkevää lasta noin tunnin välein. Muutenkin aikamoista kärttyilyä ollut viime päivät, liekö syynä tulossa olevat alahampaat (kaksi alkua jo tullut ikenen läpi) vai mahdolliset vatsavaivat laajentuneen ruokavalion myötä...

nyt meillä heräiltiin ja taidetaan alkaa tissittely, yritän palailla taas.

 

[Khaosan.]

A-Mlle. Tietenkin eri ihmiset asettaa itselleen erilaiset tavotteet. Mutta mä ainakin otan kaiken avun mitä saan ja enemmänkin, eli pyydän sitä, huolimatta siitä että mun laps nukkuu jo enimmäkseen koko yön ja joka päivä 3h päikyt. Meillä EI KOSKAAN syödä mun tekemää ruokaa, mies imuroi, anoppi tekee ainakin kerran viikossa ruokaa ja mun äiti tulee ainakin kerran viikossa vaunutteleen kolmeks tunniks päivällä, että saan nukkua. -Sun vauva on jo aika iso, jos saat jonkun sitä ulkoiluttaan päivällä -voisit nukkua ja jos et millään saa unta, ota vaikka ½ nukahtamislääkettä, kun lapsella on luotettava hoitaja. Pari tuntia unta ja oot kun eri ihminen. Tilaa siivooja, väliaikasesti. Ole itselles armollinen. Ja mies varmaan voi hoitaa vauvaa viikonloppusin, jos on vapaalla. Niin että se tekee kaiken ja sä vaaan imetät. Mä oon määränny oman ukkoni välillä tekeen niin. Poika on just niin paljon sen lapsi kun sunkin-voimia

 

[mi-iuska]

Hansu..ootko0 varma ettei siellä saa lapsi molempia kansalaisuuksia, mitkä vanhemmillakin?
Meillä saa molemmat. Tosin mulla itsellä on kaksoiskansalaisuus ja saatiin myös molemmille lapsille kaksoiskansalaisuudet raksi ruutuun tyylillä.

hitusen hankalaa kirjoittaa 8,5kg kimpale sylissä poitsu on jo 5kk.

kivaa lukea teijän vauva-arkea ja raskautumisyrityksiä.
ite kerkesin jo testinkin tehdä kun menkat hävis ja kuitenki aiemmat tullu normaalisti. mutta kierto heittää ja nyt menossa kohta kp50. menkkoja odotellessa. imetän kyllä paljon vielä ja jatkuvasti joten ei kai tuo ihme ole.

nyt mentävä..

 

[A-M]

Khaosan, totta tuo että apua kannattaa aina pyytää, tuntuu vaan välillä niin vaikeelta, jotenkin sitä ajattelee että pitäis itse selvitä kaikesta. Mutta meillä pojilla onneksi ihanat mummot, jotka auttaa paljon ja varsinkin nyt ovat tulleet pyytämättä avuksi, kun kerroin miten väsynyt olen ollut. Pahimpaan aikaan nukuttiin muutama yö mummolassa, jossa mummo hoiti yöheräämiset ja itse nukuin tosiaan nukahtamislääkkeen avulla pari yötä ja imetin vaan vikaks illalla ja sitten seur kerran aamulla. Sai mieskin nukkua kunnolla, kun koko perheella jäänyt unet vähiin monta viikkoa, onneksi sentään esikoinen nukkuu kuin tukki eikä juuri koskaaan heräile huutoihin

Jotenkin sitä syyllistää itseään siitä ettei aina meinaa jaksaa, vaikka tämä on juuri sitä mitä halusi niin paljon Samoin kun raskaana ollessaan syyllisti itseään siitä, että valittaa väsymystä ja vaivoja, vaikka vihdoin on tullut raskaaksi. Mutta ei kai sitä väsymykselleen ja tunteilleen mitään voi, silti tätä en ikinä vaihtaisi pois ja tuo ihana lapsi on kyllä kaiken arvoinen.

Viime yö meni onneksi hyvin, kerran syötiin kolmen maissa ja sitten nukuttiin kuuteen ja torkuttiin vielä tissillä puolisen tuntia eli tänään olo taas aivan eri.

Muuten meillä poitsu, joka nyt siis 6 kk (kyllä aika menee hirveen nopeesti!) vaikuttaa aika temperamenttiselta tapaukselta, kuten esikoinenkin. Nauraa rätkättää usein (varsinkin esikoisen pelleilylle) ja on tyytyväinen, mutta toisaalta itkee myös herkästi ja kovaa ja vaatii kovasti huomiota ja viihdykettä. Lattialla ei pitkiä aikoja viihdy, hermostuu ja turhautuu kun ei pääse eteenpäin (ei kyllä jaksa kauaa yrittääkään), pyörii kyllä kovasti napansa ympärillä. Sängyllä pyörii useamman kierroksen ympäri selältä vatsalle ja toisinpäin sekä menee eteenpäin mittarimatona pää patjalla. Lattialla haluaisi että pidetään pystyssä ja kävelytettäisiin ja hyppyytettäisiin, jalat on ainakin vahvat Joten selkä ja hartiat on täällä kovalla koetuksella, kun eivät kovin hyvässä kunnossa ole olleet ennenkään ja tämäkin tietty lisää tuota väsymystä kun usein hartiat tulessa iltapäivästä. Rattaissa tykkää istuskella ja katsella maisemia ja loppukesästä ollaankin usein lähdetty hyvissä ajoin ennen unia rattailemaan, joho on sitten nukahtanut päivällä.

joku kyseli harrastuksista vauvan kanssa, olikohan Mimis... Vauvauinti tai siis sisarusuinti aloitettiin pari viikkoa sitten ja toisella kerralla tuntui jo ihan viihtyvän, vaikka aika menikin lähinnä altaan hälinää ihmetellessä. Muskaria haluisin kanssa, mutta en ole saanut aikaiseksi ja kun meillä nukutaan yleensä aamupäivästä parhaiten ja harrasteet olis yleensä sillon. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin.

Onneksi on muutamia kavereita myös kotona, kaipaan kuitenkin aika paljon seuraa päivisin, tuntuu että ainakin tällä hetkellä seinät kaatuu kotona päälle. Ja vaavinkin kanssa on helpompaa kun on vähän ohjelmaa eikä tarvitse koko ajan kotona kanniskella. Toki paljon kotonakin ollaan ja mielellään pyydän aina kavereita täällä käymään, mulla noi sosiaaliset kontaktit auttaa kyllä kummasti jaksamisessa.

Hansu, kuulostaa kovin tutulta noi tyhjällä tissillä riuhtomiset, meillä mennyt myöskin juuri noi Nyt kyllä tuntuu ettei malta tissiä syödä muuta kun kotona makkarissa ovi kiinni, vähänkin jos on jotain hälinää tai seurattavaa niin huomio on siinä. Senkin myötä toi imettäminen pikkuhiljaa vähentynyt.

Nyt yritän ehtiä vielä vähän pankkiasioita hoitaa ennen kuin toinen herää päikyiltä. Näillä syksyisiksi muuttuneilla ilmoilla tuntuu olevan hyvä vaikutus päiväunien pituuteen, eiliset aamupäiväunet kesti yli 2 tuntia, mitä ei ole tapahtunut moneen viikkoon ja tänäänkin nukuttu jo 1,5 tuntia. Ehtii äitikin vähän elpyä ja saada omaa aikaa, toisin kun noiden puolen tunnin unien kanssa.

Tsemppiä kaikille väsyneille, koitetaan täällä tukea toisiamme! Yritän ehtiä enemmän kommentoimaan muiden juttuja, nyt tuli vaan tätä omaa napaa... Kuitenkin helpotti vähän lukea täältä muiden kokemuksia ja huomata ettei ole ainoa väsynyt ja että kaikilla fiilikset ja olotilat vaihtelee.

 

[juissis]

Mimis: Ei olla kokeiltu mitään tippoja. Olen kyllä lukenut niistä, mutta en ole saanut aikaan hankkia ja kokeilla. Muutenkin mulla on vaikeuksia kokeilla kaikkea "uutta". Mä en millään olisi tuota d-vitamiinia tahtonut antaa, kun pieni siitä rupesi kitisemään. Tuttia ei annettu kuin vasta viime viikolla, vaikka tiesin, että se auttaisi ehkä pahimpiin huutoihin. Mutta jotenkin tuli petollinen olo, kun ei anna toisen sitten ilmaista tuntojaan ja koita itse ottaa selvää, että mistä on kyse. Eli kyllä mulla on näitä "ongelmia" Valitan, etten jaksa ja sitten en kumminkaa viitsi / uskalla tehdä asioille mitään. Mutta niin, mä olen aina ollut kaikkia lääkkeitä vastaan. Itse en kertaakaan odotuksen aikana ottanut edes särkylääkettä, vaan kestin kaikki kivut mitä oli. Mutta toisaalta mulla ei ollut kuin pari kertää päänsärkyä, että siinä sekin Niin ja tuosta listasta vielä, että ensi kerralla, kun sitä päivität, niin voit lisätä mun km:t 11/09 ja 09/10 (jos nyt yhtään muistin oikein).

Hansu: Mä en tietenkään voi olla varma, että riittääkö se maito. En mä tiiä mistä se selviäis. Mutta musta tuntuu, ettei siitä ole kyse, kun rinnat valuu itsestään ja imettäessä toisesta valuu maitoa, niin että kaksosille riittäisi. Mutta onko tuo sitten kunnon mittari ajatella, että maitoa riittää? Me jätettiin viime viikolla vihdoinkin rintakumien käyttö ja sen johdosta tuntuu, että nyt ei tiputtelua enää tule niin pahasti tai sitten johtuu siitä, että pikkunen tuntuu syövän useammin kuin kumien aikaan.

A-M: Liityn täysin tuohon väsymysjuttuun. Mä odotan kyllä "innolla" sitä, että saan nukkua jossain vaiheessa pidempiä aikoja. Olen aina tarvinnut vähintään sen 8h yöunet ja ennen tuntui, että jos öisin heräsi, niin oli päivällä tosi väsynyt. Onneksi nuo hormoonit on kai jotenki auttanu siihen, että sitä selviää vähän paremmin päivät, vaikka yössä on sen neljä kertaa herännyt. Mutta kyllä sitä kumminkin niistä täysistä unista unelmoi jo. Vähän on ruvennut ärsyttämään kaikkien kommentit siitä, että ei se kauaa kestä ja kohta huomaat, että pikkunen on jo vuoden ja se kaikki on ohi (en tarkota mimis nyt sua ). Siis kyllä mä sen tiedän, että kohta sitä varmaan kaipaa tätä vauva-aikaa, mutta nyt vaan elää niin hetkessä ja kaipaa sitä unta enemmän kuin mitään. Jotenkin tuntuu, että luonto on ihmeellisesti suunnitellut kaiken. Viisaampaa olisi antaa äitien nukkua kunnon yöunet, jotta ne sitten olisivat päivät virkeempiä. Mikä idea siinä on, että ollaan silmät ristissä ensimmäiset kuukaudet, kun pitäisi ja halausi siitä omasta pienestä nauttia??? Mä kyllä sallin itselle nää negatiivisetkin tunteet tällä hetkellä. Ei me mitään superäitejä olla, vaikka ollaankin km:iä koettu!

A-M: Meillä muuten kanssa nukahtaa pikkunen todella hyvin vaunuihin, kun mennään lenkille koiran kanssa. Vähän jo kammolla odotan syksyn kelejä, että miten sitten selvitään jossei sateen takia enää päästä lenkille päivisin yhtä hyvin ja sitten jää päikkärit ottamatta Pikkunen kun ei tahdo mitenkään muuten nukahtaa. Musta tuntuu, että se vähän liiankin innokkaasti tahtoisi seurata vain maailmaa ja siksi ei malta päivisin nukkua.

Miten olette muuten selvinneet äikkäriajasta? Meillä mies palasi eilen töihin ja nyt jo mulla on vähän olo, että jonnekin olisi päästävä tai jotain seuraa löydettävä. Ikävä kyllä mulla ei ole niin onnekasta tilannetta, että olisi kukaan tuttu samaa aikaa äikkärillä. Koitin jo kaikenlaisia perhekerhoja ym katsella, mutta niissäkin kuulemma on niin insidemeininki, ettei ehkä semmoisiin tule lähdettyä. Kai tässä on kohta jotain treffiseuraa netistä etsittävä, että saa jotain sosiaalista kanssakäymistä näihin päiviin

 

[Mimis]

A-M - Jeps.. meillähän tyttö ei myöskään viihtynyt ollekaan lattialla, sitterissä tms. ja välillä olikin hermo NIIIIN kireällä kun toista sai jatkuvasti olla kantelemassa/viihdyttämässä. Ei meinannut edes vessaan päästä ilman hirveää karjuntaa. Meillä helpotti sen jälkeen kun tyttö oppi istumaan ilman tukea. Laitoin lelukorin viereen istumaan ja siinä saattoi istuskella puolikin tuntia itsekseen leluja tutkien Ja myös puolen tunnin päikkärit kuulostaa tutulta.. Meillä nukuttiin yhdessä vaiheessa vain niitä, mutta jossain vaiheessa sekin muuttui ja nyt nukkuu kahdet 1,5 tunnin päikkärit/vrk. Ihanaa! Siinä saa jo aika hyvin omaa aikaa Tsemppiä sinne, varsinkin öihin! Ei sitä väsyneenä jaksa!

Meillä on nyt sellainen vaihe menossa, että tyttö yrittää nousta joka paikkaan seisomaan ja hermostuu jos ei onnistu. Jos onnistuu, ei todellakaan osaa laskeutua, vaan kaatuu suoraan naamalleen/selälleen maahan :/ Jos ollaan kahdestaan kotona, ryömii hirveää vauhtia mun perässä joka paikkaan... Ei konttaa edelleenkään ja oonkin alkanut epäilemään että jättää sen vaiheen kokonaan välistä!

Mimis ja neiti 10kk

 

[Hansu...]

Meillä sitte tyttö menee fysioterapeutille ja äiti psykologille. Tytön pää on edelleen vähän littana toiselta puolelta, vaikka onkin alkanu nukkumaan jo silläkin puolella missä se imukupin arpi on. Hyvä, että saadaan apua, ettei jää litteäksi.

Itkin sitten tunnin siellä neuvolassa, kun mulle tehtiin semmoinen kartoitus miten voin. Kaikki vaan jotenkin tuli sitten ulos kerralla ja kerroin mun öisistä paniikkikohtauksia ja siitä, etten saa mitään tukea enkä apua mieheltä. Mä pelkään koko ajan, että menetän tytön ja että joku aamu se vain ei enää herää Tästä on tullu niin kauheaa, että herään öisin kauheaan paniikkiin ja sitten hirveellä kiirellä katon, että tyttö hengittää. Menee kauan ennenkö sydän rauhottuu noiden jälkeen. Itelläkin on kyllä semmoinen tunne, että ne keskenmenot on edelleen käsittelemättä. Ajattelin, että terve vauva veisi ne jotenkin pois, mutta tuntuu vaan että menettämisen pelko pahenee vain koko ajan

Tyttö oli onneksi kasvanut tosi hyvin. On nyt 59cm ja painaa 5120g <3

Hansu ja tyllerö 2kk ja 2 päivää <3

 

[Jane75]

Nopsasti isot tsempitykset A-M:lle ja Hansulle, hang in there, jossakin vaiheessa alkaa helpottamaan.

A-M: Täälläkin on ollut kaksi ns. vaativaa vauvaa ja siitä johtuen myös ajoittain hyvin väsynyt ja lyhyellä pinnalla varustettu äiti. Esikoisen kanssa en enää endes muista milloin helpotti, mutta tämän tokan kanssa alkoi sujumaan paremmin kun poitsu pääsi itse liikkeelle ryömien ja kontaten paikkoja tutkimaan. Ja tokan kanssa otin alusta asti sen asenteen että annan huutaa edes vähän aikaa ja olla ns. "tylsä" enkä koko ajan viihdytä ja aika nopsasti poika oppi että vaikka äiti onkin mukana lattialla niin en viihdytä koko aikaa vaan poika joutuu itse sitä viihdykettä keksimään. Ja nykyään osaakin olla tosi hyvin myös pieniä hetkiä "itsekseen" - paitsi että heti kun isä on lähistöllä niin alkaa vaatimaan tältä viihdykettä, ja koska sitä sieltä suunnalta yleensä aika nopsasti saakin niin poika komentelee nykyään isää ja antaa minun päästä helpommalla.

Ja Hansu: Hyvä että saat apua. Minusta tuntuu että aika monella kyllä on ne keskenmenot käsittelemättä ja voivat tulla kummittelemaan jossakin myöhemmässä vaiheessa vielä. Itse itkin pikkukakkosen rakenneultrassa kun kohdalle sattui tosi empaattinen kätilö joka alkoi kyselemään aiemmista keskenmenoista ja miten olen valmistautunut tämän vauvan tuloon. Pakkohan siinä oli tunnustaa että olin koko ajan yrittänyt olla ajattelematta liikoja ja melkein olin sellaisessa mielentilassa ettenkö olisi raskaana ollenkaan - ettei sitten mukamas pettyisi jos menisikin vielä kesken. Kyllä sitä pelkäsi ihan koko raskauden ajan, ja vielä synnytyksessäkin vain odotin kun päästiin synnärille että kätilöt sanoisivat että vaavi olisikin kuollut ja joutuisin elävän vauvan sijaan synnyttämään jo kuollutta vaavia.... Itse uskon kyllä että jo asioista puhuminen auttaa jo tosi paljon, joten yritä ottaa ihan kaikki irti siitä psykologista. Ja kerro meillekin enemmän ja useammin jos se auttaa, me ollaan täällä sinuakin varten.

Muillekin haluaisin kommentoida vaikka mitä, mutta joku jo karjuu vaunuissa joten tätä äitiä viedään nyt. Jaksamisia kaikille sateen keskellä toivottelee

Jane ja Dani (huomenna 11kk)

 

[A-M]

Kiitos kaikille tsempityksistä ja myötäelämisestä, ihanaa kun täältä aina tätä tukea ja ymmärrystä saa

juissis, kuten kirjoitinkin, niin mä koen tarvitsevani paljon sosiaalisia kontakteja näin äippälomalla etten alkaisi hyppiä seinille. Mulla onneksi kotona olevia ystäviä jonkin verran, mutta varmasti tarvitsen myös muuta sosiaalista toimintaa eli olen kyllä ajatellut käydä kurkkaamassa lähistön avoimen päiväkodin ym. Jonkin verran noissa kävin jo esikoisen aikaan ja totta tuo, että jossain saattaa olla aika ulkopuolinen olo, mutta toisaalta niistä voi löytyä parhaimmillaan myös samanhenkistä juttuseuraa. Ja ainakin niissä pääsee hetkeksi pois kotiympyröistä ihmisten ilmoille. Meillä ainakin esikoinen viihtyi niissä hyvin jo pienenä, kun oli paljon lapsia seurattavana ja itsellekin vähän vaihtelua kotonaoloon. Kehoittaisin vaan menemään rohkeasti tsekkaamaan, ainahan noista pois pääsee!

Mimis, muistan kyllä kun "valittelit" noita samoja juttuja ja silloin yritin lohduttaa kuinka meillä esikoisen kanssa helpotti liikkeelle lähtö Yritän nyt itsekin muistaa tuon ja toivoa että samoin tämän kohdalla. Mäkin olin melkein varma esikon kohdalla että jättää konttaamisen väliin, mutta kyllä sekin vaihe sieltä ehti lopulta tulla, kävelemään oppi 1v 1kk ikäisenä.

Hansu, kovasti tsemppiä ja haleja sulle. Mutta hyvä että olet nyt saanut puhuttua neuvolassa ja saat apua. Varmasti hyvä, että pääset juttelemaan asioista, mulla ainakin puhuminen auttaa tosi paljon. Ja itsehän kävin juttelemassa neuvolapsykologin kanssa jo raskausaikana tosta km-pelosta ja samalla tuli käsiteltyä siihen liittyviä tunteita ja pitkää yritystä ja kaikkea siihen liittyvää. Musta se oli tosi "puhdistavaa" ja varmasti ilman noita käyntejä ne asiat tulis nyt vastaan.
Toi menettämisen pelko on kauheaa, mulla se myös voimakas vaikkei nyt varmasti yhtä paha kun sulla. Ja varmasti myös normaalia, mutta tietysti jos se haittaa jo omaa oloa, niin parempi hakea siihenkin apua. Ja kuten Janekin sanoi, niin pura ihmeessä pahaa oloasi myös tänne meille, jos siitä on vaan apua. Noi samat jutut ainakin jollain tasolla on varmasti tuttuja monille meistä.

Jane, kyllä varmaan toi liikkeelle lähtö helpottaa, nyt on paljon turhautumista, kun ei pääse itse mihinkään. Usein edes toi lattialla leikittäminen ei auta kauaa, kun menohalut tuntuu olevan kovat. Tai sitten pitää olla enemmän tohinaa ja seurattavaa ympärillä.

Nyt taas äitiä kutsutaan, tänään taas puolen tunnin päikkäreiden päivä...

 

[Jane75]

Jaahas, jospa olisi sitten mun vuoro valittaa... Taas oli tosi vaikea saada pikkumies syömään jotakin, mikä ihme siinä oikein on ettei ruoka kelpaa? Tiedän kyllä että tämäkin asia menee ylä- ja alamäkeä ja jossakin vaiheessa taas helpottaa, mutta vaikea on aina olla stressaamatta asiasta. Varsinkin kun neuvolasa niin korostavat että pitäisi kasvaa kunnolla - mutta miten saa sen vaavin kasvamaan kun ei kerta kaikkiaan suostu syömään? Kamala huuto vain päällä koko ajan, eikä suostu ruokaa suuhun ottamaan. Ja kun ne keinot jotka ehkä auttaisivat ovat kiellettyjä (kuten leluja pöydässä, tai että annetaan vaan niitä makeita mieluisia välipaloja). Hoh hoh, mistä sitä saisi itselle vähän enemmän kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa?...

Sellainen aamupäivä siis takanapäin täällä, toivottavasti muilla hieman helpompaa?

Jane ja Dani 11kk

 

[Mimis]

Jane - Eikai Danille voi olla tulossa hampaita? Meidän tytölle tuli koko yläpurukalusto kerralla ja silloin ei pariin viikkoon kelvannut kun maito ja hedelmäsoseet/jugurtit. Toi on kyllä turhauttavaa.. tiedän!

A-M - Mä oon myös sellainen että kaipaan sosiaalista toimintaa tai muuten tuun hulluksi täällä neljän seinän sisällä Tyttökin viihtyy paremmin kun on kavereita ja katseltavaa! Minkä ikäisenä teidän esikoinen lähti konttaamaan?

Hansulle paljon voimia menettämisen pelon kanssa <3 Se on meillä kaikilla varmaan jonkin tasoisena, mutta sulla kuulostaa jo pahalta. Toivottavasti ammattiavusta on apua!

 

[Khaosan..]

Meillä käytiin 4kk neuvolassa ja poika on iso, hieman alle 8kg ja 65cm yli +10 käyrillä. Mä olen pieni ja mies on normi 180cm. Luultavasti pojankin paino siitä tasottuu kun se lähtee ryömimään ja kunnolla liikkeelle. Muutenkin kaikki oli hyvin. Viimev iikolla sairasteltiin vauvarokkokin pois alta, ensin kuumeet melkein 39 ja sit semmoinen hento ihottuma. Voi voi toista.
Neuvolassa käynti on periaatteessa ihan jees, mutta mua ärsyttää hieman terkan tyyli puuttua kaikkeen. Kun sanoin -että meillä on yhdet häät lokakuussa, jonne haluisin ilman vauvaa, niin kommentti oli että tartteeko sitä niissä häissä jatkuvasti ravata. No niin, joo vauva on pieni, mutta harvoin ne läheiset ystävät naimisiinkaan menee, enkä haluisin ottaa vauvaa alkoholijuhliin. Ja muutenkin, terkka hieman liikaa antaa määräyksiä, ei ohjeistuksia. Esim. soseitten aloitus ei olis tullut kuuleviin korviinkaan. No en mä niitä nyt voiskaan oikein aloittaa, kun maitoa tulee niin, et oisin sit jatkuvasti tiehyttukoksessa tai rintatulehduksessa. Eikä mulla ole kiire niitten kanssa soheltaan. Mutta tietysti mukava ois jos isäkin vois taas osallistua syöttämiseen.

Sosiaaliset suhteet on täälläkin kullanarvoiset. Mä haalin melkein jokapäivälle jotain treffejä. En vaan jaksa olla täällä kotona yksin. Onneks asutaan keskustassa. Ja mulla on myös hyvä onni käynyt sen suhteen, että neljä läheistä kaveriani sai vauvan kuukauden välein(neiti maaliskuu ja herrat huhtikuu, toukokuu ja kesäkuu). Meillä on kaks-kolme kertaa viikossa vauvatreffit ja kerran kuussa äititreffit. Mennään syömään tai jotain muuta illalla tapahtuvaa, ilman babyja.
Keskiviikkona meinaan mennä jumppaan -tai vauvajumppaan. Siellä saa siis jumpata vauvan kanssa tai jos vauva nukkuu, se voi nukkua siellä, niinkuin meillä tulee käymäään, jumppa kun on päikkyaikaan.

Mun pää voi nyt hyvin, mutta semmosia ihan nopeesti ohimeneviä masennushetkiä tulee. Että voi perkele kun on ykstoikkosta. Toisaalta hyvä et niin on, poika todellakin on edelleen kellontarkka rutiini-ihminen.

Yöt meni jo välillä tosiaan ihan kokonaisina, mutta nyt on herätty taas 2 kertaa yössä. Ja vaikka tunnen siitä syyllisyyttä, niin 2. herätyksen jälkeen annan miehen ottaa pojan nukuttamisen kontolleen. Kai mullakin pitää jokin oikeus olla yöuniin. Kai...
Millaisia aikomuskia täällä on palailla työelämään ? Pakko sanoa, hieman ahdistaa ees ottaa koko aihetta puheeksi. Mä ajattelin olla ainakin ens kesän yli kotona. Ja vaihtaa työpaikkaa jos vaan mahdollista. Ja aloittaa jo hoitovapaa aikana keikkailu uudessa paikassa. Tietysti olen optimisti, voihan olla että en löydä sitä mitä haluan ja loudun palaamaan vanhaan duuniin. Uutta vauvaa ei olisi tarkoitus nyt heti yrittää laittaa alulle. Mutta raha ehkä vaatii menemään jossain vaiheessa takas työhön. Tai ainakin joutuu sitten katsomaan -miten sitä käyttää.

Onko teidän muiden eteen tullut äitejä jotka ovat ihan mahdottoman suomen-maailmanparhaita äitejä ja joiden lapset ovat ovat nii-in kehittyneitä/edellä muita. Äitejä, joita tekee mieli heitellä pienillä kivillä.. Mun oma äiti on tehnyt 40 vuotta peruskoulunopettajana duunia ja viisaana naisena sanoo, että lapsia ei saa kilpailuttaa. Itsekkin syylistyn siihen että tekee mieli välillä hieman kehaista. Ja ei kai siinä mitään niin pahaa ole, mutta älytöntähän se on. Mitä oikeesti merkitystä sillä on milloin joku imeväisikäinen rupeaa kääntymään tai milloin ne ekat askeleet otetaan.
Mutta mukavia syyshetkiä. Meen hieman lojuun ennen kun poitsu herää.

Khaosan ja A-vauva 4kk ja viikko

 

[A-M]

Jane, toivottavasti teillä taas ruoka alkanut maistumaan paremmin. Mulla ei ole hirveesti kokemusta tosta huonosyömäsyydestä, esikoinen ollut pääsääntöisesti aina hyvä syömään ja pikkumiehellekin maistuu vaihtelevasti kiinteät, välillä hyvin, välillä vähän huonompia päiviä.

Mimis, meillä esikoinen oli noin 10 kk kun alkoi konttaamaan. Tämä pikkumies tahtoisi vaan suoraan kävelemään Saatiin viime viikolla lainaksi kävelytuoli ja sillä lähti heti innokkaasti joskin aika holtittomasti menemään. Mutta viihtyypähän edes hetken jossain kun saa olla lempiasennossaan jalat lattialla.

Khaosan, ärsyttävä terkka teillä. Eiköhän tehtävä olisi tosiaan antaa neuvoja ja ohjeita ja kukin sitten noissa ruoka ym asioissa soveltaa tilanteen mukaan. Ja menkää ihmeessä ilman vaavia häihin jos teillä on mahdollisuus, eiköhän noikin ole jokaisen oma asia. Meilläkin viikonloppuna tiedossa rapujuhlat, mun äiti tulee meille hoitamaan lapsia. ekan kerran ajattelin ottaa jopa useamman lasin viiniä, tosin niin että aamulla uskaltaa taas imettää...

Eiköhän noi masennushetket ja ajoittainen tylsistyminen ole aika yleisiä tunteita meillä kotiäideillä, pääasia ettei ne ole päällimmäisenä. Ja hyvä vaan jos teillä mieskin osallistuu noihin nukuttamisiin yöllä. Mä olen meillä ne pääsääntöisesti hoitanut, mutta viikonloppuisin annan usein vaavin miehelle aamutissittelyn jälkeen ja jatkan itse unia.

Meillä olikin muutama ihan huippuyö oli viime viikolla (poika nukkui jopa 8-9 tuntia putkeen), mutta yleensä heräillyt nyt pari kertaa yössä, välillä vähän enemmän. Joka tapauksessa taas parempia öitä ollut eikä itsekään ole lopen väsynyt koko ajan.

En tiedä vielä milloin palaan töihin, mutta kovin kiirettä en aio näillä näkymin pitää. Tämä on kuitenkin viimeinen kerta kun ainaki näissä merkeissä olen kotona ja olihan tuossa pitkässä yrityksessä se hyvä puoli, että ehti laittaa rahaa sivuun hoitovapaata varten.

Kaikkien kuulumisia odotellessa!

 

[Viveca :)]

Heipparallaa kaikille!

Käyn niin harvoin täällä nykyään, että ei kerkiä kaikkia viestejä lukemaan kerralla - eikä muista enää mitä piti kommenoida. Mutta omia kuulumisia edes muutamalla rivillä.

Meillä arki on oikeasti aika kivaa nykyään. Kaksi ekaa kuukauttahan oli suht raskasta; olin tosi väsynyt ja hormonit varmaan mylläsi rankasti, koska koin kaiken aika ahdistavaksi. Vauvat alkoi kuitenkin n. 2kk-ikäisinä nukkua enemmän kokonaisempia öitä (n. 6-7h) tai yleensä vain toinen heräsi syömään, mikä oli ihanaa!
Nyt 5kk-ikäisinä vauvat nukkuvat pääsääntöisesti yöt heräämättä, toinen vetelee sellaisia 13h yöunia ja toinen 9h. Päivisin ei ihan kauheasti päikkärit maistu, mitä nyt ehkä pari sellaista 30min. pätkää. Tosin tämä lyhyempiä yöunia nukkuva nukkuu kyllä yleensä aamupäivällä ekan syötön jälkeen vielä tunnin-pari.
Vauvat viihtyvät hyvin itsekseenkin, joten kerkiän ihan kivasti nykyään syömään aamupalan, lounasta, tiskaamaan, peseen pyykkiä jne. Aika mieletön muutos, kun muistissa hyvin ne ajat, kun menin kämpässä hiki päässä edestakas ja syömään ei kerinny. Suihkuunkin pääsi kunnolla aina vain joko iltaisin tai viikonloppuisin, kun mieskin on kotona.

Meilläkin tytöllä vähän littana pää, mutta lääkärin mukaan se kyllä muotoutuu, kun kerta kuitenkin nykyään nukkuu molemminpuolin.

Edelleen mennään 100% äidinmaidolla, mutta kuukauden kuluttua kai aletaan kokeilla jotain kiinteitäkin. Vielä ei oo ollu kiirettä, kun tuntuu, että meinaavat tukehtua välillä maitoonkin, kun ovat niin tohkeissaan syömässä.

Mullakin on jo sellainen olo, että tahtoisin kovasti vielä raskaaksi! Ihan vielä ei ole ajankohtaista, mutta ehkä vuoden kuluttua voisi alkaa haaveilla. Itsellä nämä 2 paransivat pahimmat haavat ja nyt suhtaudun innolla ja toiveikkaana uuteen raskauteen enkä pelkää sitä etten tulisi raskaaksi (vaikka näitä kahta kauan odotinkin) tai mahdollista keskenmanoa. Voi tosin olla, että asian ollessa ajankohtainen tilanne/tunteet on eri.

Kuten mainitsin, niin arki tosiaan on nykyään mukavaa. En sano, että helppoa olisi, varsinkaan kun tukiverkkoa ei ole (äiti tulee Suomesta pariksi päiväksi kuukauden päästä, en malta odottaa!!), mutta veikkaanpa, että monella saattaa silti olla paljon raskaampaa. Tuntuu, että meille on siunaantunut tosi easy going-lapset. Eivät itke oikeastaan syyttä - ja toisella on ihan lehmän hermot. Toinen on selvästi tempperamenttisempi (ja vaativampi). Uusia taitoja opitaan verkkaisesti, tosin tällä tempperamenttisella on kova halu päästä liikkeelle. Kovasti opettelee ryömimään ja kiukuttaa, kun ei vielä kädet toimi koordinaatiossa jalkojen kanssa. Ja on ihanaa, kun seurustelevat paitsi meidän kanssa (kauhea höpötys päällä), niin myös toistensa kanssa. Jossain vaiheessa pitivät toisiaan ihan mälsinä, mutta nykyään kun toisensa näkevät, niin naamat on kuin Naantalin auringot. <3

Kipeinä meillä ei vielä olla oltu, rokotuksista aiheutunutta kuumetta lukuunottamatta. Pitänee koputtaa puuta.

Mukavaa viikkoa täältä meiltä ja halauksia kaikille!!

 

[juissis]

Viveca: Voi vaan kuvitella ettei siellä ole kovin aikaa täällä netissä notkuamiseen, kun löytyy kaksi pientä kotoa Hyvä, että on kumminkin suhteellisen helpot tapaukset osunu kohdalle. Kai se luonto sen jotenkin järjestää niin

Khaosan: Kiva kun siellä löytyy tuota äippäseuraa. Mulla ei tällä hetkellä ole kavereilla lapsia tai ne harvat, joilla on, eivät tällä hetkellä ole enää kotona. Pitää sitten jotenkin muuten saada aika kulumaan tai koittaa etsiä jostain uusia kavereita.

Täällä rupeaa arki vähän selkiämään. Poitsulla ei kyllä vieläkään ole mitään rytmiä eli en yhtään voi ennakoida koska se on päikkäreillä ja koska ei. Joinakin päivinä on mahdotonta saada pieni unille päiväaikaan ja joskus kuten tänään vetelee lähes neljän tunnin unet. Suuri syy kyllä tän päivän uniin on varmaan se, että pikkunen kärsi masukivuista koko yön ja käpristeli niitä

Pieni on pikku hiljaa alkanut jokeltelemaan ja on se kyllä ihanan kuulosta kun tuollainen vekara heiveröisellä äänellä puhelee pehmoleluille Vauhdillahan tuo kasvaa, ainakin muiden mielestä, mutta koitan tässä kaiken väsymyksen ja uuden opettelun keskellä kuitenkin nauttia joka päivästä tuon ihanuuden kanssa <3

 

[Khaosan..]

Hui kun on pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta. Vaikka eipä tässä ihmeitä olekaan tapahtunut. Syksy ja arki saapunut kaupunkiin, hyvä niin.
Meillä eletään ihan hyvää aikaa. Vauva nukkuu jo kello 20-08.00 öitä, herää kerran syömään aamuyöstä, joskus äidin herättämänä kun koripallon kokoinen tissin on hieman ahdistava.
Päiväunia nukutaan edelleen kello 11-14 eli sama säännöllisyys on säilynyt ja hyvä niin, vaikka sitten tietysti on kriisi kun tämä armeija rytmi joskus järkkyy.
Soseita en ole vielä aloittanut, josko sitten 5kk neuvolan jälkeen.

Miten puette vauvaa(yli 4kk) tällähetkellä vaunuihin nukkumaan? Kun laitoin sille fleecen, se oli ihan hikinen herätessään, eli olen viel nukuttanut sitä peittojen alla ihan collegella.

Miten teillä muilla toimitaan alkoholin ja vauvojen kanssa. Uskallatteko täysimettäessä ottaa mitään ? Entä juoko teidän miehet lasten tai vauvan aikana kotona. Tiedän että imettävän äidin juomiseen ei ole olemassa ihan silkkaa faktaa, koska asiaa on vaikea tutkia. Neuvola käsikirja sanoo toista ja lääkäri toista. Itse olen pitänyt kahta siideriä rajana. Ja kotona ei juoda kun vauva siellä on, saunaoluita enempää.
Mies tupakoi. Se on hänen valintansa, johon en oikein voi vaikuttaa.

Mitä muille. Onkohan odottavien puolella kenelläkään H-hetkiä käsillä.

Khaosan ja A-vauva 4.5 kk

 

[Mimis]

Moiiii! Pitkästä aikaa

Khaosan - Mähän en imettänyt kun sen pari kuukautta, mutta kyllä silloin saatoin heti imettämisen jälkeen juoda esim. yhden siiderin Meillä ei kumpikaan vedä röökiä, mutta mies saattaa joskus viikonloppuiltoisin (kun tyttö on jo nukkumassa) juoda muutaman kaljan tai viiniä. Mua ei se haittaa

juissis - Ei tossa vaiheessa mun mielestä tarvitse vielä mitään rytmiä ollakaan Meillä rytmi alkoi löytymään kunnolla vasta tossa puolen vuoden jälkeen..

Viveca - Ihana kuulla miten sulla menee siellä kahden pienen kanssa! Kiva että jaksat käydä välillä kirjoittelemassa kuulumisia, vaikka varmasti on kädet täynnä hommaa

AM - Hyvä että teillä on mennyt yöt paremmin! Toivottavasti sama putki on jatkunut edelleen.

Meillä on varmaan kohta edessä yksiin päikkäreihin siirtyminen. Hirveää taistelua meinaan toi toisille päikkäreille saaminen, paitsi jos autoon nukahtaa. Missä vaiheessa teillä kenellä on jo isommat muksut, on siirrytty yksiin uniin? Ja mihin aikaan päivästä ne ajoittuu?

Mimis ja D 10kk 3vk

 

[Jane75]

Moikka täältäkin suunnalta!

Pikaisesti jälleen kirjoittelen, kaikennäköistä pitäisi tänään ehtiä tekemään päikkäreiden aikaan. Mutta siis Mimis - Danihan on kohta vuoden vanha, ja oikeastaan vasta tällä viikolla on nuo yhdet päikkärit riittäneet, ihan muutamia poikkeuksia luukunottamatta. Ja varmasti vieläkin nukuttaisin kahteen otteeseen, mutta kun pikkuiselle on yllättäen alkanut yöunet maistumaan niin hyvin että nukkuu kahdentoista tunnin öitä - ei siinä enää sitten oikein ehdi kahta kertaa myös päivisin nukkua. Olen ihan ymmälläni ja positiivisesti yllättynyt näistä Danin yöunista, esikoinen ei ole koskaan nukkunut noin pitkiä öitä, ei edes nyt kohta nelivuotiaana. Tuntuu tosi kivalta kun saa molemmat lapset nukkumaan siinä kasin ja ysin välillä - ja sitten on jokunen tunti omaa aikaa! Eikä tarvitse herätä kun vasta puoli kahdeksalta - luksusta. Nautin tästä vaiheesta kyllä niin paljon kuin vain kykenen.

Ja kyllä taisi aikonaan olla suurin piirtein samoihin aikoihin kun esikoisenkin kanssa siirryttiin vain yksiin päikkäreihin. Dani heräilee aamulla siinä puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä ja laitan sitten nukkumaan suurin piirtein kahdeltatoista, tai vähän sen jälkeen. Yritän saada nukkumaan ainakin pari tuntia, parhaimmassa tapauksessa 2,5h. Yleensä muuten päiväkodeissakin tuo päikkäriaika on 12-14.

Dani oppi muuten viime viikolla kävelemään! Tosi pitkään on jo harjoitellut taaperokärryn kanssa, ja on hienosti noussut seisomaan myös ilman tukea - ja nyt siis viime tiistaina otti tukea ilmapallosta ja käveli yhdeksän askelta putkeen. Harjoittelee ahkerasti joka päivä, parhaiten onnistuu jos on jotakin kädessä "tukea antamassa". Kovasti tykkää katsoa mitä isoveli puuhastelee ja yrittää kaiken tehdä perässä. Yöt menee pääsääntöisesti hyvin omassa huoneessa ilman mitään palveluita. Ruokailu on edelleen haaste, mutta se on vain hyväksyttävä että niin se meillä on. Hampaita on jo pitkään ollut 8 enkä usko että uusia on ihan heti tulossa, mutta eipä tuo suosiolla anna katsoa suuhun ilman että puraisee sormeen (ja kovaa!) joten enpä pääse kauheasti kurkkimaan tilannetta. Pottatreenit ovat tauolla, Dani ei viihdy potalla puolta sekuntia pidempään, on niin menevää sorttia. Ja pientä nuhaa ja yskää on ollut jo monta viikkoa putkeen mutta ei ole vielä mennyt sen pahemmaksi, toivottavasti ei joudu taas korvakierteeseen kuten viime keväänä, siinä tapauksessa on varmaankin putkitukset edessä.

Enempää en ehdi tällä kertaa kommentoimaan, oikein hyvää syksyn jatkoa teille kaikille toivottelee

Jane ja Dani (kohta jo vuoden vanha, hui!)

 

[Lakallis]

Ylläri että mä taas pikasesti vain.. En jaksa istua koneella ja kirjottaa. Luen kyllä kirjoituksianne, tosin en niin ajatuksella ole nyt perehtynyt mihinkään. Lopetin yöimetykset 2vkoa sitten ja voi video.. No joo ei syö tissiä enää (paitsi viime yönä ku mietin onko nälkä ku huuto oli jotain ihan uutta), mutta heräilee kuites, karjuu, itkee, huutaa ja joka kerta mä kävelen, hyssyttelen, silittelen, annan möngertää sängyssä jne jne ja vien vettä että oisko jano. Tutin oppi viime viikolla. Ei sekään unipätkiä pidennä. Turha kuvitella ettt silittelis vähän selästä ku toinen pyörii ja hyörii kuin väkkyrä.

Mutta ihana mun vauva muuten on <3 Osaa nyt harjata omaa tukkaansakin! Muisti mun siskon, joka oli 2vkoa poissa ja kiipesi innoissaan syliin kun tapasivat painaen päänsä tätin rintaa vasten. Matkii mitä aikuiset tekee, riehaantuu kun pääsee esim. kaupasta takaisin kotiin ja aivan erilaisella rentoudella pyörii omien lelujensa kans, jokeltelee ja heiluttelee päätään innoissaan puolelta toiselle.

Ja nyt uutta tukkaa on hänelle (mulle myös) tullut niin paljon, että poskea vasten tuntuu pieni pehmeä untuva, joka välillä on pystyssä.

En voi tajuta, että aika on mennyt niin nopeaa että Janen vauva jo kohta vuoden!!! Ja että Beatakin sai jo vauvan <3 Kamalasti onnea muillekin vauvan saaneille. Voikaa hyvin ja uskokaa, että vaikka välillä on ankeaa ja mieli maassa niin kunhan jotenkin asiat alkaa rullata ja lapsi ottaa enemmän kontaktia, tuntuu ehkä myös helpommalta ja valoisammalta

ps. mä haluisin uuden vauvan silleen jotenki ihan vain alkukantasesti, mutta sitte taas järki ja tunteetkin on että älä nyt hullu kun ei saa nukkua..

 

[Lakallis]

Ja paitsi ettei saa nukkua niin toisaalta taas sitte on niin ihanaa olla nyt tämän vauvan kans (joka kävelee jo lähes tukea pitkin), etten haluaisi luopua kahdenkeskisistä ihanan rauhallisista päiväunitunneistamme. Joita tyttö on siis sabotoinu viime vkolla pahasti Hitsi kun ei enää nukahda sitte pvällä tissille silleen että tokkurassa voitas maata muutama tunti vierekkäin ja neiti herätti mut aina vähän silittelemällä tai kiskomalla tukasta. Se oli ihanaa!! Mä niin entistä enempi mun vauvaa rakastan <3

Hei mitä istuimia teillä on autoissa? Siis kaukalon jälkeen? Onko joku hyvä? Ostin jonku Acta Crago DTS (vai mikä kirjainyhdistelmä se olikaan). NYt vasta kuulin helposti asennettavista Kittyistä(?).

 

[Mimis]

Jane - Onnea Danille uudesta taidosta Ihanalta kuulostaa teidän yöt!

Lakallis - Meillä on Maxi Cosi Pebble-turvakaukalo ja turvaistuimeksi hommataan samaan telakkaan sopiva Maxi Cosi Pearl. Toisessa autossa on Maxi Cosi Tobi-turvaistuin.

Nyt se on sitten saletti, että meikä aloittaa työt tammikuussa! KÄÄÄK! Sain niin hyvän työtarjouksen (mistä oon tainnut mainita jo aiemminkin), että ei siitä voinut kieltäytyä. Kyllä kieltämättä vähän jännittää, kun tää kotiäitinä oleminen on niin oma maailmansa.. miten sitä enää osaa mitään muuta No on tässä onneksi kolme kuukautta aikaa sopeutua ajatukseen.. Onko teillä muilla töihinpaluu suunnitelmissa lähiaikoina?

 

[Jane75]

Tsemppiä Lakallis rikkonaisiin öihin - jospa tuo olisi sitä kuuluisaa uusien taitojen oppimista ja siitä johtuvia hajanaisia unia? Turvaistuimina meillä on Izi BeSafe sekä Acta Graco Cosmic Comfort - itse olen enemmän (ja lapset myös) tykännyt tuosta BeSafesta, sen saa asennettua tosi tukevasti autoon ja siitä näkee lapsi hyvin ulos, on tosin kyllä kalliimpi kuin tuo Graco.

Onneksi olkoon Mimis uudesta työpaikasta! Itse ajattelin olla kotona vielä ensi syksyyn ja aloittaa työt vasta sitten kun Dani on melkein jo kaksivuotias. Mutta täytyy kyllä myöntää että silloin aikoinaan kun tein saman Benin kanssa niin aloin kyllä aika nopsaan viihtymään taas töissä ja Beni päiväkodissa (vaikka olinkin pelännyt pahinta), ja tuntui yllättävän hyvältä olla taas työelämässä ja kotonakin jaksoi lapsen kanssa sitten touhuta entistä kärsivällisemmin - eli siitä yhteisestä ajasta tuli sitten todella mieluisaa. Joten kyllä se työhönpaluu voi olla oikein hyvä juttu milloin sen sitten tekeekin, sopeutumista se kyllä vaatii ja kyllä huonojakin aikoja tulee ennen kuin uudet rutiinit alkaa toimimaan.

Jaahas, meillä on nyt sitten eka korvatulehdus päällä. Tylsää, saas nähdä miten käy, vielä ei lääkäri kuitenkaan putkista puhunut. Onneksi Dani on kuitenkin oma itsensä ja syö ja nukkuu kuten aikaisemminkin, eli taas oli sellainen oireeton korvatulehdus kuten viime keväänäkin. Tulee meillä korvalääkärit tutuiksi kun saa niillä ravata jokaisen pikkunuhan ja -yskänkin takia.

Ensi viikonloppuna vietetäänkin sitten jo 1-vuotispäiviä. Pläääh, taas kuuluu vaunuista ääntä, enpä sen pidempään ehtinytkään tällä kertaa kirjoitella.

 

[Mimis]

Jane - Kiitos! Kiva kuulla positiivisia kokemuksia työn aloittamisesta mammaloman jälkeen Munhan oli myös tarkoitus olla ensi syksyyn asti kotona, mutta näin ne suunnitelmat muuttuu.. Miehen äiti on luvannut hoitaa tyttöä tammi-maaliskuun, eli laitettiin just hoitopaikkahakemus huhtikuusta alkaen. Neiti on silloin 1v 5kk. Oon kuullut muutamilta kavereilta samaa, eli että työn aloittamisen jälkeen suhde omaan lapseen on "normaalimpi" ja tulee vietettyä enemmän sitä laatuaikaa yhdessä. Väkisinhän sitä tulee riitoja jos katselee kenen tahansa naamaa 24/7 Meilläkin on 1v-synttärit edessä kuukauden päästä! Meinaatteko pitää juhlat Danille?

Mimis ja pirpana torstaina 11kk <3