KM:n jälkeen synnyttäneet <3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihanaa, kun olette kaipailleet ja pahoittelut, että mua ei ole täällä näkynyt tai kuulunut.

Huh, alku vauvojen kanssa on ollut aika voimia vievää ja jonkin asteista "masennus"-ahdistusta on ollut tällä äidillä havaittavissa. Vauvat on IHANAT ja pikku hiljaa alkaa arkikin näyttään valoisammalta.
Sektio meni hyvin ja olinkin jalkeilla jo samana päivänä. Myös vauvat voivat hyvin, vaikka pieniä olivatkin (n. 2,5kg kumpikin ja 46 & 47cm). Alkuun söivät huonosti (uni voitti) ja paino tippui liikaa. Sitten itse sain jonkin tulehduksen ja korkean kuumeen ja jouduin vauvojen kanssa takaisin sairaalaan parin kotona olo-päivän jälkeen. Myös verenpaineet huiteli katossa (kokoajan synnytyksen jälkeen).
Myös maidon riittävyyden kanssa on saanut stressata kokoajan. Vielä oma pumpattu maito on riittänyt, mutta lähes kädestä suuhun mennään.

Viime yönä poika nukkui ilta yhdeksästä aamu kuuteen ilman syöttöä -aika juhlaa! :) Tyttö vaatii vähän useammin ruokaa ja joudun joka tapauksessa herään öisinkin pumppaamaan maitoa (kolmen-neljän tunnin välein ympäri vuorokauden).

Huomenna on pienillä 2kk-lääkäri ja tiedossa rokotuksia. :/ Etukäteen jo surettaa toisten puolesta.

Mutta tässä nyt näin lyhyesti kuulumiset pumppaamisen lomasta. Aika menee syöttämisen ja pumppaamisen kanssa eikä juuri muuhun jää aikaa. Oon silti niin onnellinen noista kahdesta. <3

Toivottavasti muillakin sujuu kivasti -kirjoitelkaahan kuulumisia! Hyvää kesää täältä neljän seinän sisältä! :)
 
Viveca:

Ihana kuulla susta <3

Huh, voin vain kuvitella kuinka rankkaa (ja samalla tietenkin ihanaa) sulla on sielä kahden pienen kanssa! Onneksi ei ainakaan koliikkia kummallakaan? Saatko vauvat samaa aikaa päikkäreille, eli jääkö sulle mitään omaa aikaa? Hienosti ainakin olet jaksanut imettää/pumppailla, mä oon ymmärtänyt että usein kaksosille ei oma maito riitä? Meidän neiti oli muuten syntyessään aika saman kokoinen kun teidän bebet, 2,6kg ja 47 cm :)

Tsemppiä sinne kovasti ja ihanaa kesää!!!

ps. Milloin teidän vauvat tarkalleen syntyikään, niin voisin lisätä mukaan listalle :)
 
Heippa kaikille :)
olen käynyt kyllä joka päivä lukemassa täällä juttuja, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Meidän pieni täytti eilen 7 viikkoa ja on se ollut opettelemista tähän vauva-arkeen.
Mitähän sitä osaisi kertoa... Toinen nukkuu hyvin - minusta ainakin noin pieneksi - 3-5 tunnin putkia alusta asti. Harmittava juttu on vain se ettei maitoa tule, ei sitten millään pieniä herkkuja lukuunottamatta :( Joten pääosin pullolla mennään ja sen oikean määrän löytäminen on tuottanut hieman tuskaa välillä. Mutta nyt ollaan jo jotain me vanhemmatkin opittu.

On ollut hienoa seurata miten siitä käänneltävästä pakkauksesta on tullut jo isompi käärö joka ottaa kovasti kontaktia ja seuraa ympäristöä. 1 kk neuvolassa oli tullut jo kilo lisää syntymäpainoon ja 5,5 cm pituutta!

Meillä on ristiäiset juhannuksena.

Itselle on ollut välillä rankkaa vauvan kanssa kun on väsyttänyt ja kuinka kiinni siinä on!!!
Vaikka tokihan sen tiesi että elämä muuttuu totaalisesti ja päivääkään ei pois vaihtaisi, silti :)
Tyttö on hurmannut niin isän kuin kummit ja isovanhemmatkin. Pääsee itsekin hengähtään välillä kun aivan loistava anoppi tulee apuun tai kummitäti hellimään. Ja mieskin on ollut aivan loistava ja meillä hän on siis 4 kk kotona syntymästä lähtien.

Viveca: voin vain kuvitella miten sinulla siellä menee kun on tuplat.
Voin tunnustaa myös että tuota masennus-ahdistusta ilmenee vielä täälläkin!
Mutta parempaan päin mennään myös. Kiva että arki sielläkin sujuu ja oot kyllä aikamoinen kun pumppailetkin vielä!!!

Lakallisen vauva on jo noin iso!!!!! miten se aika meneekään!!!!!!!!
Vastahan sitä...... heheheheh

Strumppisko se toista lasta jo mietti???
Meillä on kans ollut puhetta että mitäs nyt kun pitäs ehkäisyä miettiä jos ei toista halua yrittää.
Ja yhdessä päätettiin että nautitaan tästä ainokaisesta ja ei lähdetä enää siihen stressiseen rumbaan mukaan kun tähänkin meni 7 vuotta. Löydettäisiin ilo seksiin mukaan uudelleen ettei aina ole se tekemisen meininki ;) Mietin itselle sterilisaatiota jos sen saisi, mutta vissin siihen ei lääkärit helposti suostu. Jotenkin en osaa kierukkaa kuvitella, vai onko jollain siitä positiivisia kokemuksia? Mies ei halua piuhojaan poikki, joten taas se jää meidän naisten vastuulle....pah!!!

Ja nyt kuuluu vaunuista kutsua!!! pakko mennä!!!!
 
Ihana kuulla Orvokista!!! Mulla ainaki meni 4kk ennenku sellanen tietynlainen ahdistus helpotti. Olin toki onnellinen tytöstä, mutta ehkä hormonit, jatkuva hiki ja täydellinen rytmittömyys masentaa. Joten älä huoli, iloa tulee lisää kun vauva kehittyy. Siistiä, kun isänsä kotona teidän kanssa :) Ja vaikka mä toisesta ja enemmistäkin lapsista haaveilen, niin nyt on tullu jotenki sellanen että haluan olla just tän vauvan kanssa, pitää sylissä aamuisin rauhassa ja antaa kaiken mitä vain voin. No saattaa kuites olla että me aletaan heti toista yrittään.

Jos Orvokki jaksat niin kerrotko miten olet sektiosta toipunut ja millanen tunne siitä jäi?

Ja hitsi odottelen jo vauvan saaneiden uusia plussaamisia :)
 
Kirjoittelin satunnaisesti täällä Odotus puolella, säännöllisemmin Huhtimammat osiossa, josta näköjään jatkoa ei ole luvassa ja vertaiskirjoittelun tarve on kova. Tässä ryhmässä vauvat ovat hieman eri-ikäisiä. Mutta muistan -että ainakin Vivecalla alun perin LA oli liki samana päivänä, eikä Orvokkikaan paljon jälkeeni synnyttänyt. On myös hauska lukea heistä joidden vauva on jo isompi mötkäle :)
Oma vauvani, poika -nimikin on jo, syntyi siis 27.4 säännöllisellä alatie synnytyksellä ja painoa oli silloin 3550g. Eli ensi maanantaina täällä täytetään 2kk.

Aluksihan vastasyntyneet ovat viikon pari hieman pökissä ja unta riittää, niin oli meilläkin. 3-4 viikon iässä poika oli rutuisempi ja mietin jo että kuinkahan jaksetaan jos poika on näinkin itkeskeleväinen. Yöt kai olivat silloinkin kohtuullisia.
Nyt kuitenkin on rutuisuus vähentynyt. Ja meillä nukutaan hyvin, 1-2 yö heräämisen tahdilla tai toinen herätys on oikeestaan aamulla noin kello 6 aikaan. Päiväunet poitsu nukkuu kello 10-14 ja illalla toiset päikyt lyhyesti -tai ei ollenkaan. Yöunille se alkaa kello 22. Tissiä se syö 3-4 tunnin välein.
Ensimmäinen lapsi kun on en tiedä onko se helppo vai melko helppo vai älyhelppo lapsi, koen sen olevan helpohko ehkä sitten. Illalla se saattaa itkeskellä väsymystään ja ruokaa se huutelee ihan raivollakin jos en ole tosi nopee.

En halua kuulostaa siltä, kun muut valittavat alakuloa, että jes, ei mulla vaan. Mutta voin henkisesti aika hyvin. Kamalan tasaista. Nautin siitä kun ei tartte olla töissä. En väitä olevani taivaallisen onnellinen koko ajan -mutta "ihan okei". Väsynyt välillä, kuoleman väsynyt harvemmin. Mutta ymmärrän että kaksosten kanssa olisin minäkin helisemässä. Mun väsymystä on lieventänyt se -et ukko on hoitanu viikonloppuisin yösyöttöjä, kun pumppaan sille mölöt illalla.
Maitoa tulee hyvin, imetys onnistuu hyvin, mikä tietysti helpottaa tilannetta. Hoidossa ollessaan se juo sitten pumpattua rintamaitoa. Tosin poitsu ei oikeen hyvin ota muista kun Aventin pulloista.
Ollaan käyty kerran miehen kanssa viihteellä ja kerran olen käynyt yksin. Vaikka poika on ihis, pieni breikki ei tee varmaan huonoksi äidiksi (vaikka siltä vähän kuitenkin tuntuu). Onko muilla olleet näin pienet jo yöhoidossa ?

Niin 2. lapsen hankinnasta, eilen mietin että -ehkä, ehkä ens kesänä voi jättää ehkäsyn pois, jos siltä silloin tuntuu. Mutta mennään nyt lapsi kerrallaan. - Niin sitten kun joku ehkäisy joskus on tai sen tarve :). juu ei voisi vähempää nyt kiinnostaa..

Poitsu on nyt rontti viiskiloinen-maanantaina ois neuvola, mutta ostin sille 5-9 kiloisen vaippoja, kun niillä vanhoilla sai jatkuvasti pestä niska/selkäpaskoja. Miten oikeesti tommonen pieni ihminen saa pyykkiä aikaseks tohon tahtiin.

Missä teidän vauvat nukkuu? Meillä se on omassa kopassaan. Mutta 2 yösyötön jälkeen se yleensä jää viereen, kun oon niin kuitti et en jaksa nostaa sitä petiin takas. Ite muutin vauvan kanssa toiseen makkariin. mies on omasssaan. ei sillä et sitä vauva hämäis, mutta mä en enää vauvan lisäksi jaksa jatkuvasti herätä miehen kuorsaamiseen.

Tämmöstä täällä Tampereella, Khaosan ja Pikku A 8vkoa
 
Heipat taas!
tyttö nukkuu niin tulin kertomaan sektio fiiliksiä, Lakallis kyseli :)
Olinhan niin toivonut ja asennoitunut normisynnytykseen että jotenkin olin tosi pettynyt.
Vaikka ehkä tässä jotain hyviä puolia on niin semmoinen kattava tunne että olisin "synnyttänyt" jäi pois ja tilalla semmoinen kävimpäs leikkauksessa fiilis ja tuo käärö tuli siinä sivussa. En tiedä osaanko kuvailla oikein ja oikeilla sanoilla, mutta kun oli ajatellut synnytyksen olevan sellainen miehen ja itseni ja vauvan yhteinen juttu niin ontolta tuntuu.

Vaikkakin sairaalassa kaikki toimi ja kohdeltiin tosi ihanasti, niin se tyhjä on olo ja jotenkin ehkä se myös masentaa mieltä. Sektio meni kaikkinensa "hienosti", mitä nyt isä meinasi pyörtyä kun selvisi että tytöllä on napanuora 3 kertaa kaulan ympäri ja näytti kuulemma hurjalta (mies sanoi että samalta kuin se kuolleena syntynyt esikoisemme) ja se teki huonon olon hänelle. Tilannetta seurannut vanhempi lääkäri taustalta oli vauhdilla pukeutunut leikkaussalivaatteisiin ja työntänyt nuoret räpeltäjät edestä pois ja itse kaivanut lapsen mahasta ulos, kun oli niin toiseen reunaan mahaa itsensä juminut. Mutta säikähdyksellä siis selvittiin ja muuten sektio oli mielestäni ihan ok. Puudutus ei tuntunut yhtään, mutta lapsen painelu ulos mahasta ja kokoon kursiminen tuntui todella ikävältä, vaikkakaan ei kipeä. Ja tylsäähän siinä oli maata kun en ollut lasta edes nähnyt vielä kun tuttu kätilö oli napannut voipuneen isän hoiviinsa ja menivät lapsen mukana isää huoltamaan ja tulivat sitten porukalla lasta minulle näyttämään takaisin leikkaussaliin. Miehen ilme oli ihana kun kasvot loistivat ylpeydestä kun pieni hänen sylissään oli kapaloituna.

Pääsin salista suoraan omaan huoneeseen, jossa oli yksi huonekaveri, hänellä juuri sektio ennen meitä. Alkoi hirveä horkka ja palelu ja sainkin lisää kipulääkettä ja lämpöpeiton päälle. Ja vanhemmat ja sisko perheineen tulivat heti vauvaa katsomaan. Olin todella väsynyt, mutta kipuja ei. Yöllä piti pyytää lisää kipulääkettä ja sitä saikin aina kun tarvitsi. Kipeä ei tarvinnut olla. Seuraavana aamuna kun katerin sai pois niin ylös sängystä ja ei tuntunut ollenkaan pahalta :) Pääsin suihkuun ja siitä se paraneminen lähti. Olisinko viikon verran syönyt buranaa ihan myös varuilta kun onhan tulehdustakin ehkäisevä vaikutus. Sängystä ylös pääsy oli aluksi aika hankalaa ja taisin touhuta välillä liikaakin..... Maha ei siis ollut juurikaan kipeä, joten touhusin ja joskus tuntui sitten illalla että liika on liikaa. En hirveästi osannut varoa :) Haava on todella siisti ja umpeutui hienosti ja kun oli jo olemassa pömppismassu niin eipä tuota erota kun arpi vielä vaalenee. Kaikki kilot katosi reilussa kahdessa viikossa! Vielä joskus kun möyrii vauva sylissä sängyssä tai tulee jotenkin kiertoliikettä niin nipistää jostain, mutta muuten on parantunut mielestäni hienosti.

Ja Lakallis ompa kiva kuulla että tuo ahdistus helpottaa.
Ja tosiaan tuo jatkuva hikisyys ja nihkeys ja rytmittömyys rasittaa.
Onnellinenhan tuosta pienestä on, se on varmaa ja joka päivä tuntuukin helpommalta kun huomaan miten pieni on oppinut jotain uutta tai pelkkä hymy ja kujerrus pelastaa päivän!

Khaosanin poika on viikon meidän tyttöä vanhempi!!
Ja meillä on nukuttu omassa pinniksessä alusta asti. Yleensä niin että nukkuu syliin tai tissille ja siirrän sänkyyn. Heräilee noin 2 kertaa yössä ja myös viimeisellä kerralla jätän viereen nukkumaan. Mies nukkuu meidän kanssa kun osallituu niin hienosti myös öisin tytön hoitamiseen.
Meillä kans olen ajatellut ostaa vaippoja no 2, kun tuntuvat jo pieniltä ja selkäkakat on tuttuja täälläkin!!!! ;D

Nyt päästän anopin vapaaksi ja hauskat jussit kaikille!!
PALATAAN!!
 
Orvokki:Onhan siinä eroa, sektiolla ja alatiesynnytyksellä, ainakin nopeudessa. Itse ähelsin omaani 20 tuntia. Sain myös 5 !! puudutusta, joista 2 epiduraalia ja 1 spinaali, jälkeiset irrotettiin leikkurissa. Pelkäsin myös tuota napanuora juttua, mut pojalla ei ollut kietoutunut. Onneks se on yl vaaratonta , koska napanuora on tarkoituksella venyvää sorttia.
Palautumisessa meni kyllä itelläni tooo-della kauan. Jälkivuoto kesti 7 viikkoa ja Buranaa nappailin 5 viikkoa, aluksi repeymä kipuihin, sitten lantiosärkyyn. Ja siinä välissä perus 40pin kuumeen rintatulehdukseen :P..
No mut vauvanhoito osioon vauvastakin jotain: Eilen oli 2kk neuvola. poitsu menee hieman yli sen keskikäyrän kaikessa. Pituus 60 cm, paino 5600g ja hattu 40 cm. Ja äitikin todettiin suht.terveeks. Poitsu on ruvennu valvomaan aamuyöstä, nukkuminen on huonoa 2 yösyötön jälkeen -ja hohoijaa. Sitten uni maistuu aamupäivällä ja pitkin päivää 15 asti. Uusia päikkyjä se ei sit enää ota. Voikohan 2kk unirytmille yhtään mitään ?
Meillä on koko kesä pirun täynnä kaikkea menoa. Mun pitäs osata sanoa ei tai karsia mut en vaan osaa. Ens viikonlopuksi oon luvannu lähtee tutustuun Poitsun sukulaisiin Lappeenrantaan. Yli 3 tuntia autossa istumista per sivu ja samantyyppisiä retkiä on elookuuhun saakka JOKA IKINEN viikonloppu, Ruotsia myöten. Ja pienen vauvanhan kuuluis saada olla kotona. Ja äitikin rasittuu, vaikka toisaalta on mukavaa, ja tartteehan isomummun nähdä poika ennen kun aika jättää.
Jos sitä laittas vauvan vankkureihin ja lähtis hieman Aleen ihmetteleen.

Khaosan ja A 2kk
 
ihan nopeasti vain kun tuo tirppana nyt tuossa hetken ois itekseen..

Mietin Orvokki tuota sektiota, että luulen ymmärtäväni mitä tarkotat tuolla "siinäkö se sitte oli" - tunteella tms. Mähän sain jännätä, millon vauva syntys, yrittää synnyttää, olla muka pontevana synnytyssalissa ja kokea sitä läheisyyttä miehen kans tuossa 9h aikana. Nyt kun haluaisin mahdollisen raskauden varalta suunnitellun sektion, niin jotenki se tuntuis valjulta. Vaikkakaan sillä ei mtn väliä pitäis olla, että kunhan saa terveen lapsen jne eikä ite repaäis ihan kamalasti niin who cares, mutta on kyllä mielestäni ymmärrettävä tuo sun tunne. Niinku olen sata kertaa sanonu niin en tiiä miten uskaltaisin alatiesynnyttää, kun jäi se kammo siitä jättivauvasta joka väkipakolla pitäs ulos runnoa.

Ja oliko se Khaosan (sori ku en ehi kelata taaksepäin), joka sano, ettei ole alakuloa :) Saa sen sanoa ääneen ettei ole ja iloita siitä :) Meillä ihan tuskaa vauvan kans autossa, hän ei viihdy ja ilmaisee mielipiteensä rajusti.

Mun vauva menee nyt ite konttausasentoon!!! Ja kuullessaan oven käyvän kääntyy odottaan kuka se sieltä tulee. Ruokapöydässä ollessaan jos joku poistuu niin huutelee niin kauan että se poistuja tulee takas ja alkaa sitte ruokailun. Ja kakkaa koko ajan pikkukakkoja. Onko se normia? Mietin, että voisko vaikuttaa ku nyt kiinteitä eikä ota niin paljon enää refluksiin Gavisconia, että ei ole maha niin kovalla ja siksi kakkaa taas usein niinku ennen lääkettä. Voiko olla normia että lähes joka vaipassa kakkaa vielä 6kk ikäsellä?
 
Ja huh en tajua miten Viveca selviytyy!! Siis tarkoitan hyvällä, että kova homma se on kahden kanssa kun yhdenkin kans tarvis välillä min. 3 hoitajaa. Voimia iloiseen aherrukseen :)

Missä J-R ja kumppanit?
 
Tsau!

Kuulumisia taas täältäkin suunnasta. Mielenkiintosia sektio-juttuja olitte kirjottanu. Mähän joskus peloissani jättisuurta vatsaa kantaessani ja giganttista vauvaa kuvitellessani loppuraskaana toivoin, että oispa se perätilassa, että voi vaan sit "ottaa " sektion. Eipä toteutunu toive ja tietenkin ihan hyvä niin :)

Lakallis: Joko vaavi hoksas konttausasentoon päästyään, että siinä voi liikkuakin? Meillä ei oo enää ees nostellu peppua, eikä siis liiku yhtään eteenpäin. Tai oikeestaan siis liikkuu, kun aina löytyy millon mistäkin, mut menee navan ympäri ja sit pyörimällä vatsalta selälle ja taas mahalle jne... Että ei oikeeta ryömimistä. Toi on musta kans hauskaa, et se heti kääntyy kattoon ovelle ja myös jos kuulee et koirien tassut rapisee parkettiin, niin kääntyy kattoon et kuka tulee ja sit se hymyilee lähestyvälle koiralle. :) Meillä on kakkojen määrä moninkertaistunu soseiden alotuksen myötä. Siis nykyään tulee 3-6 kakkaa, joskus siis isojakin, joka päivä. Pelkällä maidolla ei tullu joka päivä kakkaa ollenkaan, tuntuu ihan hurjalta tää sontamäärä nyt!

Orvokki: Mulla myös oli jotenkin epämukava ja lievästi ahdistunu olo alkuun. Ällötti kivut ja jälkivuoto ja se hikisyys !!! herranjestas sitä hikisyyttä :D Tunsin itteni jotenki koko ajan talmaseks ja likaseks, maitookin oli mulla pitkin poikin aina välillä. Ja sit se eka 6 vkoa oli sitä rytmitöntä kaaosta ja mä oon huono sietämään kaaosta ja väsymystä, niin sekin ahdisti. Mut sit todellakin helpotti! Sullakin ehkä jo "pahin" takana, vai? Lainausmerkit sen takia, että onneahan se tosiaan se kaaos-alkukin on hikineen ja ahdistuksineen. :) Ymmärrän hyvin tuota teidän päätöstä nauttia tästä lapsesta! Teillä on ollu erityisen pitkä ja raskas taival, ite paljon lyhyemmällä lapsettomuus-historialla ja varhaisemmalla keskenmenolla oon ollu ihan pirstaleina välillä näitten juttujen kanssa. Ja mä oon tässä kans pyöritelly ihan hulluna mielessäni tota, et jaksaako enää ryhtyä tähän rumbaan. Mullahan raskausaikakin oli tosi vaikea. Että piti sanomani vaan, että varsin ymmärrettävä ratkaisu ja toivottavasti ei vähemmän hienotunteiset sukulaiset tai ystävät ala kohta kärttää että "millos sitten seuraava? " Vihaan tommosta kyselyä!!!

Mimis: Millon teiän neiti oppi istumaan? Ja joko liikkuu? Meillä ei osaa mennä ite istuun, mutta haluais kovasti tuettuna pönöttää istumassa ja neuvolan täti siis antoi sille siunauksen kun pitää kyllä jämäkästi selkänsä suorassa. Tuppaa vaan kumartumaan etukenoon ja nojaa sit käsiin. Asento näyttää mun silmiin pahalta, että en oo antanu tehä niin, eikä siks olla vielä siirrytty syöttötuoliin syömään, vaan syö vieläki sitterissä. Miten suuria annoksia sun vauva nyt syö ja millon alko se huonomman syönnin vaihe? Semmonen kai tulee lähes kaikille, ettei malta syyä? Meillä ei kai vielä oo, mut ihan joka ruoalla ei mee sujuvasti vaan välillä on temppuilua ja sitä päristystä ja touhotusta :)

Viveca: Mä en kans tajuu miten selviit kahen vauvan kanssa !! Aika sissi oot! Hurja ajatus. Musta tuntu sillon ihan ekoilla viikoilla ettei yhenkään vauvan kans ehtiny tehä muuta ku syöttää ja vaihtaa vaippaa ja nukuttaa... Mut kyllä tosi ihana sit kun ne vauvat on isompi, et miten niillä on kokoajan kaveri lähellä ja ainaki mun tuntemilla aikuisilla kaksosilla on ihan semmone outo yhteys keskenään. Tsemppiä!

Khaosan: Moi sullekin! Jostain on sun nimimerkki tuttu, mut en muista mistä. :) Sujuvalta ja kivalta kuulostaa teidän arki jo noin pienenä, että ei mun korvaan kuulosta ainakaan supervaativalta vauvalta. Mut en todellakaan oo mikään asiantuntija. Hyvin sulla ainakin maitoa tulee! Mä en päässy alkuun oikein missään pitkäksi aikaa käymään, kun mun tisseistä ei herunu juuri ollenkaa maitoa pumpulle, vaikka alkuun vauva niistä ihan hyvin saikin vatsansa täyteen. Että sen takia ei meidän vauva oo ollu yökylässä missään. Päivisin on (tosin aika lyhyitä aikoja) kyllä sitä hoitanu mun äiti ja miehen äiti ja mun veli myös. Mut joo, ei se huonoa äitiä tee, jos pientä breikkiä ottaa! Meillä vauva nukku alussa äippäpakkauksen laatikossa sen aikaa kun mahtu, sitten omassa pinniksessään. Ja kans tollai, niinku monella että viimesen yösyötön jälkeen oli loppuyön vieressä. Miehen kanssa ei oo vissiin montaa yötä nukuttu samassa sängyssä vauvan syntymän jälkeen, jompi kumpi aina sohvalla että saa nukuttua kaikki paremmin.

ON: NUKKUMINEN. Meillä kesti sitä jatkuvaa yöheräilyä muistaakseni pari vkoa ja kaippa siinä oli kyse just siitä yleisestä levottomasta fiiliksestä ja uusien taitojen treenauksesta myös öisin. Mutta ohi meni se vaihe yhtä äkillisesti kuin alkoikin ja taas on hyvin nukkuva vauva talossa. On menny monta yötä nyt kokonaan syömättä mut joinain öinä edelleen syö, kuten viime yönäkin. Ja sitten saattaa joskus nukkua täysin ilman mitään "palveluita" aamuun asti, mut joinakin öinä tarttee tutin nostoa/asennon vaihtoa. Ja joskus vaan herää 04 kiekumaan ihan virkeenä eikä meinaa nukahtaa... :) Enimmäkseen nyt siis kuitenkin nukkuu ja ollaan taas ihan virkeitä miehen kanssa. Päikkärit menee edelleen joka päivä ihan eri tavalla. Aina jotenkin ihan tuurista kiinni tuntuu olevan.

SYÖMINEN. Ruokahalu on edelleen hyvä. Ja tosiaan oon nyt sit antanu sitä ruokaa ihan sen mukaan kun näyttää maistuvan. Käytännössä päivässä menee aamupuuro klo 08 (huonoimmin sujuva ateria meillä, ei taida heti aamusta maistua, vaikka luulis olevan kova nälkä yön jäljiltä), lounaaksi klo 11 lihasosetta kokonainen pikkupurkki, välipalaksi klo 14 hedelmä/marja pikkupurkki, päivälliseksi kasvisosepurkki klo 16:30 ja iltapuuro klo 18:30. Noilla ruuilla juo myös 60-100 ml maitoa kullakin, paitsi iltapuurolla ei saa maitoa vaan saa sitten vasta puuron jälkeen n. klo 19 makkarissa iltapullon ja juo sillon reilumman satsin, 140-200ml. Maitoo siis yhteensä joku 600-700ml / vrk, mikä lienee se suositeltu määrä (?) Teettekö soseet ite vauvoille vai syötättekö valmisruokaa? Mä en vaan jaksa tehä ite, laiskuutta... Vaik ärsyttää välillä myös se miten holtiton määrä pitää kaupasta kantaa sosepurkkeja ja nyt myös sitä Tuttelia. Ja joka viikko pitää kipata lasinkeräykseen niitä purkkeja, argh.
Kuulostaako nää määrät ihan valtavilta tän ikäselle vauvalle ?

KEHITYS YM. Tulikin jo tuossa edellä sanottua melkein kaikki. Eli liikkuu vasta navan ympäri pyörien ja sit selältä mahalle ja mahalta selälle, eli silleen voi kieriä pitkänkin matkan. Tuntuu että nyt on jo ihan eri tavalla vahdittavaa ku aiemmin, miten ihmeessä sitä sitten pystyy mitään omia hommia tehä kun se oikeesti osaa liikkua? Miten esim. teette pyykkien kanssa, otatteko vauvan mukaan niitä ripustamaan vai jääkö se siksi aikaa touhuamaan omiaan? Meillä vauva koko ajan jossain jumissa ja kiellettyjä asioita tonkimassa, vaikkei ees osaa ryömiä/kontata :D Tänään pyrki koko ajan koirien kupeille ja uitti moneen kertaan kätensä niitten vesikupissa ja sit sillä märällä kädellä pyyhki ruokakupit (pesemättömät) ja sitten tietty käsi suuhun... että varmaan kivan bakteerisatsin taas pisteli menemään :D Tulee ainakin siedätettyä vaikka mihin, kun on koiria talossa...

Karsastusta ei juurikaan enää näy, ei vissiin oo siis mitään huolestuttavaa. Ehkä se oli sit vaan sitä kaikilla olevaa fysiologista karsastusta, joka vaan hävisi tavallista myöhempään. Neuvolalääkäri tarkisti ne asiat mitä sen välineillä pystyy (ei kovin tarkasti) eikä huomannu mitään poikkeevaa. Silmälääkäriin pääsee vasta ehkä syksyllä, mut ei vaikuta nyt pahalta.

MUUTA: Sitten se suurin asia. Oon raskaana! Tuntuu ihan käsittämättömältä, koska me ollaan sekstailtu tasan 3 kertaa synnytyksen jälkeen, ei oo vaan jaksanu/kerinny/kiinnostanu. JA mun menkat ei oo alkanu viel ollenkaan, että luulis ettei mitään kunnon kiertoo oo viel käynnissä. Enkä oo bongannu mitään ovislimoja, jotka aiemmin oli tosi selvät mulla aina, ei voinu erehtyä.
Ja siis kun aattelee, et mekin kumminki parisen vuotta yrittämällä yritettiin ja todellakin tähdättiin just oikeisiin päiviin yms eikä vaan onnistunu, niin nyt sitten vaan jollain ihan ihme säkällä tärppäski tuosta vaan, kun ei tosiaan ees olla juuri yhtään sekstailtu. Ei mahu järkeen!!! Ollaan tosi sekasin (hyvällä tavalla) tästä, tuli ihan puun takaa. Siis toki tiiettiin et niin voi käydä jos ei ehkäse, mut ei vaan silti voinu uskoo et tollai yrittämättä voi meikäläinenkin pamahtaa paksuksi. Että oli ihan tiedostetusti otettu riski hommailla ilman ehkäsyä, mut silti kumminki tosi yllätys ja jotenki suunnittelematon juttu. Eli kaippa voi sanoa että vahinko :D Tuntuu yhtäkkiä uskomattomalta, ihanalta, ja tosi pelottavalta!

Hirvittää ainakin se, et onko se ylipäätään oikee raskaus, vai tuulimuna. Sit hirvittää tietty se, et meneekö kesken jos on oikee raskaus, ja miten siitä taas selviää. Sit hirvittää et jos on oikee raskaus joka jatkuu, niin entä jos oon yhtä kipee ja supisteleva ja invalidi, niin miten pystyn hoitaan tän vauvan (joka on iso ja painava!!!!) Viimekshän en päässy käveleen ollenkaan moneen viikkoon ihan ilman mitään kantamuksiakaan.. Sit hirvittää toki, et miten sitä arkee pystyy pyörittään, kun ikäeroksi tulis vaan 1v3kk, eli toinenki on ihan vauva eikä ehkä kunnolla ainakaan pitkiä matkoja kävele.

Ja siis toisaalta onhan se ihana ajatus, että ikäero ois pieni (jos tää on totta). Sillon niil olis samat puuhat ja tekemiset ja seura toisistaan jossain vaihees ja sillon se valvomis- vaihe ja vaippa-vaihe olis nopeemmin ohi. Ja ois toki ihanaa, jos tosiaan selviäis toisen lapsen saannista ilman sitä samaa piinaavaa spontaanin seksielämän tuhoavaa pakkopulla-yritystä.

Huhhu! Voitte uskoo että on pää sekasin. Se nyt mainittakoon että meille oli 150% itsestäänselvää, että lapsi pidetään jos se meille suodaan, eli jos tää on todellinen raskaus, eikä tuulimuna, ja jos tää raskaus jatkuu loppuun asti. Että ei missään vaiheessa olla mitään aborttijuttuja yhtään mietitty, vaikka ei nyt kovin suunniteltu juttu ollutkaan. On kyllä ihmeellistä.

Koska yksiäkään menkkoja ei oo tullu, niin en tarkkaan tiiä mikä rv nyt olis menossa, mut varmaankin vasta 4+3. 16.6 ollaan nimittäin viimeksi pupuiltu ja jos siinä sit päivä tai pari sen jälkeen on hedelmöittyny niin tuossa mentäs. En usko, et se voi olla niistä aiemmista pupuiluista, koska ei oo mitään oireita ja koska eilinen viikkonäytöllinen digitesti näytti vaan 1-2. (tosin viime raskaudessahan se näytti alkuun ihan mitä sattuu...)

Nyt pitäis pitää pää kylmänä ja malttaa ainakin pari vkoa vaan elellä tavallisesti ja sitten, jos ei oo mitään kipuja/vuotoja ollu, mennä ultraan. Sillon kumminki on väkisinki jo 7. raskausviikko menossa, että pitäis ultrassa näkyy jotain jos on näkyäkseen. Toivon kovasti, että tää menis parhain päin.

Että semmosta.

Shokkiterveisin Strumppis ja Iita 6kk 3vkoa
 
Unohtu sanoa eilen, että Iitalla ei oo vielä yhtään hammasta, enkä oo nähny ikenissä mitään merkkiäkään siihen suuntaan.

Niin ja hullu täällä jo testasi toistamiseen, nyt vkonäyttö digi näyttää 2-3, että ainakin jotain nousua on tapahtunu. Täysin oireeton olo hirvittää, epäilen tuulimunaa.

Strump
 
Pikaisesti tulin vaan lukemaan pitkästä aikaa kuulumiset enkä kerkee nyt sen kummemmin kirjoitella, mutta pakko on onnitella Strumppista ihanasta ylläristä!!!! Ymmärrän hyvin hämmennyksesi, mutta varmasti se vielä suureksi iloksi muuttuu kunhan ajatukseen sopeutuu. ja lasteittain kaikkea tarrajuttuja matkalle mukaan :)

Ja ihanaa vauvakesää muillekin, tulen paremmalla ajalla kertoilemaan ja kommentoimaan lisää :)
 
Ensinnäkin onnittelut Strumppikselle mahtavasta yllätyksestä <3 Ihanaa, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, kun alkujärkytyksestä selviää :)

Mä nyt sitten olen viimeinkin niin onnekas, että saan tunkea itseni tälle palstalle, ihanaa :)))

Meidän vauva siis syntyi sunnuntaina 26.6. klo 12.43. Synnytys kesti 12,5 tuntia. Menin sairaalaan ensimmäisen kerran jo 12 aikaan lauantaina päivällä, mutta mut lähetettiin neljältä kotiin, koska en ollut auennut säännöllisistä supistuksista huolimatta enempää kuin sen 2 cm. Tuohon päälle voi siis lisätä 12 tuntia säännöllisiä supistuksia, joiden aikana aukesin sen vaadittavan sentin, että sain 3 cm kasaan. Lähettiin takaisin sairaalaan puoli 12 illalla, koska supistukset muuttui paljon rankemmiksi. Sairaalaan tullessa olin siis 3cm auki ja menin ammeeseen. Ammeessa olin kolmeen asti ja siihen mennessä olin auennut vain runsaat 4cm. Siinä vaiheessa oli vielä supistukset jotenkin siedettäviä. Mulla ne tuntui alaselässä koko ajan, ei missään muualla. Sen jälkeen menin synnytyssängylle, jossa sain ilokaasua ja akupunktioneulat alaselkään. Ne auttoi vähän, mutta supistuksista tuli koko ajan vain karseampia. Kello 5 olin auki 5 cm ja kätilö tilasi epiduraalin. Siinä vaiheessa supistukset alko olla ihan helvetillisiä. Olin niin onnellinen, kun epiduraali alkoi vaikuttaa joskus kuuden maissa.

Siitä sitten lähtikin käyntiin alamäki. Epiduraali laitettiin mulle sitten kuitenkin liian aikaisin ja supistuksista lähti teho, aukesin tosi hitaasti 7 cm asti, vaikka kalvotkin puhkastiin. Puoli seistemän maissa kätilö laittoi sitten tipan (mitä lie se sitten onkaan, joka siis aiheuttaa supistuksia). Ja tadaa epiduraalin vaikutus lakkasi miltei kokonaan. Käytin ilokaasua varmaan enemmän kuin laki sallii ja olin välillä ihan totaalisen pihalla. Muistan ajatelleeni esim. Mikki Hiirtä ym. outoa. Miehelle olin sanonu, että noissa vitun tippapusseissa pitäis lukea: Saatanasta. No sillä tipalla aukesinkin sitten aika nopeesti ja olin yhdeksältä täysin auki. Vauvan sydänäänet oli koko ajan tasolla yli 160 ja lääkäri kävi välillä tsekkaamassa, että ne on muuten ok. Sanoi, että vauvalla on vain stressi. No siinä sitten ajattelin, että jes nyt voi alkaa ponnistaa, mutta ei. Olin varmasti joku tunnin seisaaltaan niiden helvetillisten supistusten kanssa ja vauvaa yritettiin saada laskeutumaan painovoiman avulla. No ei laskeutunut ja kymmenen maissa tulee lääkäri ultralaitteen kanssa ja toteaa, että vauva on tulossa naama edellä eikä mahdu tulemaan mun synnytyskanavasta ilman apua. Siitä sitten lähtikin aivan järkyttävät tapahtumat. Vauvaa yritettiin ensin kääntää mun kohdussa siis lääkärin kädet mun sisällä ja yritti kiertää päätä (sattu ihan sairaasti). Sen jälkeen mut puudutettiin, puudutteen laittaminen sattu ihan sikana. Sen jälkeen alettiin asettamaan pihtejä, että saataisiin niillä vedettyä vauva ulos. Koitettiin vetää ja ponnistaa kerran, mutta vauva ei hievahtanutkaan. Mies sano, että lääkäri oli käyttänyt ihan voimaa, niin että käsivarsien suonet oli näkyny. Onneks mä en nähny tuota. Lääkäri ei sitten uskaltanut enää jatkaa yksin, kun pelkäsi, että pihdit puristaa naamaa vaan paikalle soitettiin toinen lääkäri kotoa. Vauvan sydänäänet oli normaalit koko ajan, joten ei haluttu tehdä sektiota. Porukkaa alko olla tässä vaiheessa jo niin paljon, että menin laskuissa sekaisin. Ainakin 5 ihmistä siellä oli mun miehen lisäksi. Toinen lääkäri sitten päätti, että kokeillaan imukuppia ja sillä vauva sitten saatiinkin ulos aika nopeasti 4 ponnistuksella. Itkin ihan kauheasti siinä lopussa, olin ihan varma, että tääkin vauva viedään vielä multa eikä se ikinä tuu hengissä sieltä ulos. Mies kyllä sanoi, ettei voi käsittää miten olin niin rauhallinen koko ajan. Olin kuulemma huutanut siihen ilokaasumaskiin, niin että siitä oli tullut vain muminaa. Mutta se kun sen vauvan viimeinkin sain syliini, oli niin sanoin kuvaamaton tunne. En edes huomannut kun istukka tuli ulos ja kun lääkäri ompeli tikit. Kaikki kivut ja murheet hävisi sekunnissa. Aivan mahtava kokemus.

Ihme kyllä mitään muuta ei jouduttu ommella kuin väliliha. Sain vain tosi inhottavan hematooman uloimpaan häpyhuuleen, se on vieläkin tosi kipeä. Sama kuin istuisi ison paisuneen mustelman päällä koko ajan. Muuten olo on ok.

Tulin vasta torstaina kotiin sairaalasta, kun halusin saada imetyksen sujumaan. Vasta torstaina nousi maito kunnolla. Tosin joudun käyttää rintakumia, koska vauva ei suostu imemään ilman tai siis ei saa otetta, koska mulla on niin pienet nänninpäät. Mutta parempi näin kuin, että joutuis koko ajan pumppaamaan. Jouduin pumpata maanantaista lähtien, että saatiin maito edes nousemaan ja nyt jatkoin tähän asti, että pystyin mittaamaan, että maitoa tulee tarpeeksi. Meidän vauvan paino oli laskenut melkein sen yli 10% ja tänään tulee sairaanhoitaja kotikäynnille punnitsemaan ja muutenkin tsekkaamaan, että kaikki on hyvin. Tää on siis normaali käytäntö täällä, että sairaanhoitajan saa kotikäynnille jos haluaa.

Oon niin rakastunut mun vauvaan, että tuo synnytyskin oli kaiken tämän arvoista ja meen mielelläni synnyttämään uudelleen jos luoja suo :) Ei jäänyt traumoja, vaikka se välillä ihan kauheeta olikin. Sain jutella lääkärin ja kätilön kanssa ja käytiin koko synnytys läpi. Mulle selitettiin miksi vauva ei laskeutunut jne.

Sairaalassa oli aivan mahtavaa. Siellä sai olla kuin kotonaan, käydä syömässä silloin kun huvittaa. Leipää, muroja ym. oli tarjolla 24h ja kerran päivässä oli kunnon lämmin ruoka. Olohuoneessa pysty kattomaan telkkua vauvan kanssa ja mulla oli oma huone. Hoitajat oli aivan mahtavia, sain niin paljon apua imetykseen ym. Jos narusta vetäs niin alle minuutissa oli joku ovella. Kaikki oli tosi ihania.

Kotona on mennyt hyvin. Tyttö on niin kauan kiltti, kun vain saa tarpeeksi ruokaa. Aikamoinen temperamentti on kyllä neidillä välillä, tutti on lentänyt välillä kaaressa metrejä :D

Ootteko muuten muut joutuneet antamaan vastiketta imetyksen lisäksi? Mulla ei maito vielä riitä pikkuiselle, annan välillä imetyksen jälkeen 30-50ml vastiketta, niin tyttö on tyytyväinen :)

Miten muuten ootte saaneet vauvan vaihtamaan kylkeä, tyttö kääntää päänsä aina samaan suuntaan ja pelkään, että sen päästä tulee littana toiselta puolelta :/ Mun miehen veljen pojan pää on sen takia epämuodostunut, enkä tosiaan haluaa meidän tytölle sellaista...

Koskahan tää vuoto muuten loppuu? Kauan teillä on tämä kestänyt. Inhottaa, kun noi siteet hinkkaa, kun niitä joutuu pitää koko ajan.

Ja hikoilen tosiaan kanssa niinkuin pieni sika... aivan järkyttävää, varsinkin öisin :D

Kilot karisee tosi nopeesti, sairaalaan jäi 7kg ja nyt viikon kotona olo aikana on lähtenyt jo 4 kg. Toivottavasti loput 8 lähtee yhtä nopeesti :)

Terkkuja siis kaikille, luen ketjun läpi kunhan ehdin. Nyt tyttö kaipaa joko ruokaa tai seuraa :)

Oon niin onnellinen :)

Hansu ja maailman rakkain tyllerö 1 viikko ja 3 päivää <3
 
Moi, en ole aikaisemmin tälle puolelle kirjoitellut, vaikka olenkin lukenut juttujanne. Nyt on kuitenkin pakko onnitella Hansua pienestä prinsessasta. Hyvä ettei sinulle jäänyt mitään kammoa synnytyksestä, vaikkei kaikkein helpoimmalta kuulostanut. Onnea :)

Strumppikselle myös ISOT onnittelut yllätys plussasta. Meillekin ylläri olisi todella tervetullut.

Missä iässä olette aloittaneet kiinteiden maistelun ja vieläkö vaavit heräilee öisin?


Sini & Typy (ihan kohta 4kk, hui kun aika kuluu nopeeta)
 
Minäkin täältä lomatunnelmista nopeasti onnittelen ensin Hansua prinsessasta! Ihanaa, että vihdoin viimein, kaikkien vaikeuksin jälkeen, teillä on se kauan kaivattu vauva!

Ja Strumppis! Melkoisen ihana pommi! Suuret onnittelut plussasta. Täällä sitä vielä odotellaan kuumeisesti. En ole mikään lungi lisääntyjä, joten täällä mennään ihan ovistikkujen voimalla, kun ovisoireet katosi raskauden myötä. Toivottavasti tulen pian perässä..

Meillä poika täyttää ihan kohta jo vuoden, eikä meillä ole enää vauvaa, vaan iso taapero, joka hienosti kävelee ja hurmaa kaikki niin kaupassa kuin uimarannalla. Aina ei ole helppoa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois!
 
Hansulle täälläkin onnitteluja pienestä rinsessasta <3 Aika rankka synnytys sulla takana, hienosti selvisit! Mulla ei missään vaiheessa tullut tarpeeksi maitoa, vaan jouduin aina antamaan pullosta lisää. Kun tyttö oli 2kk:n ikäinen, lopetin imettämisen kokonaan. En ollenkaan enää muista kauan jälkivuoto kesti, nopeasti ne näköjään unohtuu.. Me nukutettiin tyttöä vastasyntyneenä kyljellään ja vaihdettiin kylkeä aina syönnin jälkeen. Mäkin olin ihan neuroottinen tosta, että päästä tulee epämuodustunut :D

Strumppis - WAUDE! Tuhannesti onnea plussasta! Tarrasukkia ja vauvaliimaa pienelle mukaan matkaan <3 Meidän neiti oppi istumaan ilman tukea 7kk iässä, mutta ei liiku vieläkään. Kokoajan haluaisi vain istuskella. Ja kolme hammasta löytyy tällä hetkellä, kaksi alhaalta ja yksi ylhäältä :)

Sini - Me aloitettiin kiinteiden maistelu 3kk vellillä ja 4kk kasviksilla. Yösyömiset tyttö lopetti itse 5,5kk iässä :)

Tilkku - Mulla taas ovisoireet vahvistui raskauden jälkeen. Nykyään tunnen selvästi kun munasolu irtoaa. Mutta siis meillä pikkukakkonen ei ole toiveissa vielä vähään aikaan.. :)
 
Hih, just kun olin käynyt kirjoittamassa että meidän tyttö ei vielä liiku, niin toihan lähti ryömimään :)))) Tai en tiiä voiko tota vielä ryömimiseksi kutsua, mutta pienen matkan taistelee eteenpäin lelun luo. VIHDOIN :D
 
KESKENMENON JÄLKEEN SYNNYTTÄNEET



2010

HMM83 - poika - 16.5.10 - 49 cm - 3 708 g - rv 41+5 (kkm 5/09 + osit 10/09)
J-R - tyttö - 1.6.10 (tm 7/09)
Tilkku - poika - 17.7.10 - 50 cm - 3 130 g - rv 39+3 (km 7/09)
Jane - poika(2.) - 1.10.10 - 51 cm - 3 815 g - rv 40+1 (kkm 9/06, 3/09, 9/09)
Minttuli80 - tyttö - 12.10.10 - 51 cm - 3 290 g - rv 37+5 (kkm 10/09)
Mimis - tyttö - 29.10.10 - 47 cm - 2 610 g - rv 37+4 (km 5/09)
Saapi tulla - poika - 13.11.10 - 52 cm - 3 390 g - rv 40+4 (kkm 11/09)
Strumppis - tyttö -10.12.10 - 52 cm - 3950 g - rv 41+0 (km 12/09)



2011

Lakallis - tyttö - 2.1.11 - 53 cm - 3 995 g (km 10/09)
A-M - poika - 18.2.11 - 52 cm - 3 590 g (kkm 8/08, km 11/09)
Orvokki - tyttö - 2.5.11 - 50 cm - 3680 g (km 4/10)
Hansu - tyttö - 26.6.11 - 51 cm - 3300 g (kkm 2/09, 7/09, tm 5/10)

 
Suuren suuret onnittelut Hansulle pienestä prinsessasta! Ihanaa että teilläkin on vihdoin se kauan kaivattu nyytti sylissä asti :)

Mäkin olen joutunut koko ajan antamaan myös korviketta lisäksi. Nyt korvikkeen osuus lisääntynyt, kun tuntuu toisella ruokahalu kasvaneen eikä rintamaitoa tunnu tulevan enempää kuin ennenkään ahkerasta imetyksestä huolimatta. Tällä viikolla ollaankin aloiteltu varovasti maistelemaan soseita, kun ikää nyt 4,5 kk.

Jälkivuoto kesti mulla muistaakseni kuutisen viikkoa, josta pari vikaa enää pientä vuotoa.

Sini, meillä kyllä 4,5 kk iässä heräillään edelleen öisin vaihtelevasti. Alkuyöhön ajoittuu pisin unipätkä 4-7 h. Kovin on tas vaihtelevia olleet yöt, välillä heräillään useamman kerran, mutta useimmin onneksi kerran klo 3-5 välillä ja sitten klo 5-6 jäädään torkkumaan tissille.

Mimikselle onnittelut liikkeellelähdöstä! Kyllä ne kaikki aikanaan :)

Tällä viikolla meillä on opittu kääntymään vatsalleen :) Ja ménohalut tuntuu olevan kovat, mahallaan yrittää punkea eteenpäin, mutta äkkiä turhautuu, välillä saa ähistyä itsensä jo vähän eteenpäin. Ja enää ei viihdytä itsekseen lattialla, vaan koko ajan pitäis olla sylissä, jossa punkee itseään istumaan ja haluaa että kävellään ja katsellaan kaikkea. isoveljen touhut saa innostumaan ja jalat ja kädet alkaa huitomaan ja menohalu olis jo kova. Rattaissakin pitää nostaa vähän pääpuolta että viihtyy ja silti nostaa itseään vielä lisää kyynerpäiden varassa.

Päikkäreitä nukutaan huonosti näin helteillä. Parhaat unet on yleensä vaunuissa, mutta nyt sielläkään ei nukuta kun puolen tunnin pätkissä.

Nyt heräiltiinkin iltapäikkäreiltä, joten täytyy mennä.
 
Olipa ihana lukea teidän pitkiä kirjeitä :) Hansun synnytys kyllä kamala.. mä en ois kestäny. Mietin just eilen illalla, että enpä ois viime kesänä uskonu että meistä näin monella nyt vauva <3 Mun vauva btw putos äsken eka kertaa sängyltä. Oli tyynyjä ja peittoja ympärillä ja hän keskellä sänkyä ja mä vain kävin keittiössä. Sieltä se sitte raukka itkien ilmaisi onnettomuutensa. Maailman ihanin se on. Kaks hammastakin jo, juo vettä nokkamukista. Ihan intona nokkamuki-asiasta. Koko ajan haluaa siitä vettä juoda. Pitää ihan rajoittaa..
Ja Strumppis: aivan mahtavaa!!! olen todella onnellinen sun puolesta! Ja on jännää :) Nyt mä en enää pelkää km:ja niinku ennen. Uskon ja luotan, että joskus onnistuukin. Mm. Hansun tytär on tästä todiste <3
Oliko se MImis kun kyseli että joko mun vauva sitte liikkuu konttausasennosta. No joo, sängyssä möngertää ihan eteenpäin, muuten lattialla ihan sikinsokin joka suuntaan liikkuu, ei ryömi, mutta jotenki hinaa ittensä mm.radion luo. Nyt on myös hammasharja siis hankittu :) Ja potta, jossa neiti istuu niinku nojatuolissa.
Että mua naurattaa tuo Hansun ilmaisu, että hikoilee kuin sika :D Niimpä!! Olen hikoillu 2.1.lähtien eikä nää helteet ainakaan helpota yhtään. Haisen pallihielle, jos ihan suoraan sanotaan.
Joo ja vauva on niin sosiaalinen, ettei malta nukkua ku vieraita ja koko ajan pitää olla mukana ja hänen mukanaan tyyliin kaikkien. Ei nuku päivällä paitsi jos mä vieressä vähän väliä imetän. Viime yönä päätti sitte valvoa ja tutkia mm.oman sänkynsä reunuksien naruja. Meni 2h siihen hommaan. SItte nousee ylös, laittaa jalan reunojen välistä ja naureskelee. iltasin se pitää ottaa makkarista jäähylle ku huutelee niin ettei isänsä saa nukuttua. ei siis itke, vaan huutelee ottakseen kontaktia ja ihmettelee, miksei isä tervehdi ja huomaa ja välitä.

naurattaa myös ku mimksen tyttö haluis vain istuskella!

sori sekava teksti mutta neiti venkoilee.. ei ollu btw kasvanu ku 30g. me ostetaan ehkä oma asunto!!! ja mun ihana ystävä, joka sai vauvan samaan aikaan kun mun piti saada se eka, asuu samas pihas!! arvatkaa, että tuo ystävä on nykysin entistä rakkaampi, kun on mua ymmärtäny jne. ja meidän lapset on kamuja, ja heille tulos uus vauva, joka sitte ois samal luokal koulus mun tytön kans<3

voi kunpa jokainen lapsen haluava saisi edes yhden lapsen <3 vaik haluisinki lisää, niin toisaalt nautin ihanasta rauhasta, joka meil päivisin vauvan kans kaksin tääl on. ei ole uutta vinkuiitaa, heh. mut heti tietty aion yrittää kun saa. mun äiti taas tulos ja siskokin tääl. ihanaa kun ne niin mun vauvaa rakastaa <3
 
Oi oi oi - onnea Strumppis!! <3 Aika mieletön uutinen. :) Onnea!

On niin ihanaa aina lukea teidän kuulumisianne. Ja edelleen on ihan uskomatonta ajatella, että itsekin tosiaan tälle puolelle (vauvan jo saaneisiin) kuulun. Onhan nuo rakkaat todisteet tuossa vieressä (toinen sylissä juuri syötettynä ja toinen sitterissä odottamassa syöttöä), mutta ei sitä vain oikein silti meinaa tajuta.

Heh, joo, onhan tää arki aikamoista hikijumppaa. Omaa aikaa ei juuri ole - ja jos onkin, niin se menee yleensä sujuvasti tuttipulloja pesten ja maitoa pumpatessa. :D Viikonloput onkin entistä arvostetumpia, kun saan välillä taukoa ja mies katsoo pieniä. Mutta on meillä ollut hirmuisesti onneakin - vauvat kun on tosi kilttejä ja helppoja tapauksia. Eivät juuri itke ja nykyään meillä nukutaan yötkin tosi hyvin. Tosi vaihtelevaahan se on, mutta pääsääntöisesti poika nukkuu 22-08 ja tyttö 23-06, tunnin parin heittoja on aamuisin molemmilla suuntaan tai toiseen. Ja välillä tankataan kerran yölläkin, joskus vain toinen, joskus molemmat. :) Mutta me ollaan miehen kanssa saatu nukkua paljon paremmin nykyään ja olo on jo ihan ihmismäinen.

Tuosta pään asennosta. Meille lääkäri juuri 2kk-tarkistuksessa sanoi, että on yleistä, että vauvat nukkuu usein aina pää samalle puolelle kääntyneenä ja että se korjaantuu n. 4kk-ikään mennessä. Jos edelleen tämän jälkeen jatkuu, niin sitten pitää mennä fysioterapeutille. Meillä molemmat käänsi pään aluksi AINA oikealle, mutta nykyään vaihtelevat öisin itse asentoa myös vasemmalle.

Itse oon vielä pärjänny rintamaidolla vaikka täytyy myöntää, että jatkuva pumppaaminen kolmen-neljän tunnin välein ottaa jaksamisen päälle. Nyt viimeiset 2 viikkoa maitoa on taas tullut sen verran hyvin, että oon voinut olla öisin pumppaamatta. Ihanaa!! :) Mukavaa tässä on se, että mieskin pystyy osallistumaan syöttöihin kotona ollessaan, mutta huonot puolet kaikki varmaan tunnistaakin.

Oon itse tullut siihen tulokseen, että toivoisin meille vielä yhtä raskautta. :)) Ajankohtaa en vielä tiedä ja sen takia ehkäisy on ollut nyt käytössä. Jos se onnistuu, niin sitten meillä olisi jo "suurperhe". Hassua, aina ennen ajattelin itseäni ns. yhden lapsen äitinä. :D Näin se elämä muuttaa ja opettaa.

Alku meillä oli tosiaan aika raskas ja takkuinen, mutta nyt todella tunnen rakastavani noita kahta ihanuutta ja oon onnellinen. Taisi väsymys viedä tunteet alussa.
Niin ja mullakin jälkivuoto kesti abauttiarallaa sen 6 viikkoa. Tosin ihan kirkasta verta tuli kai n. 4 viikkoa. Edelleen tulee jotain limaa, mutta sekin on vähentynyt. Sitä tuli kyllä suht paljon 8 viikkoon asti.
Ja tää hikoilu! :P :D Uh huh... Varsinkin aamuisin, kun herää, niin on aina oikein sellanen tuskanhiki-olo.

Ihanaa Hansu, kun oot tällä puolella kanssa! Onko sun perhe/ystävät käynyt/tulossa paljon Suomesta? Meillä mun äiti on käynyt nyt 2 kertaa ja isä kerran ja tässä kuussa tulee miehen äiti ekaa kertaa. Olis kyllä nyt ihanaa asua Suomessa. :/

Mutta nyt loppuu kädet, joten pakko lopetella. Pahoittelut, että en pahemmin kommentoi kenenkään juttuja (kaikki kyllä luen mielenkiinnolla!!).

Ihanaa kesän jatkoa! <3

Viveca & vauvat 3kk 1,5vk
 
pitkästä aikaa kesäheipat..

Hansulle suuri halaus ja onnittelut pienokaisesta, ihanaa että kaikki meni loppujenlopuksi hyvin <3 säikäyttäviä kokemuksia synnytyksessä.

Strumppis, plussasta onnea! toivotaan että jatkuu hyvinhyvin!
Mistä tajusit tehdä testiä??
Meillä tällä hetkellä tilanne on se että menkat on alkanut, ehkäisyä ei käytetä, joskus keskeytettyä, kiertoa en tutki ja katsotaan mitä tulee.. vielä ei kiire sen suhteen, nautin tästä hetkestä, mutta uskoakseni jos pienin ehtii jo vuoden ikää ilman mitään raskauskuulumisia niin sit rupee taas kalenteriseksi kukoistamaan.. vaikkakin näin vilkkaan elämän pitäis kyl riittää, mutta... no se ei taas oo tän päivän murhe, kun pieni täytti just 4kk. :) (pikkis oli sen 6-7kk kun olin ekan kerran raskaana, joten nou worries vielä).

Muillekin vilkutukset täältä pimennosta..
elämä on aika ihanaa nyt kun vertaa niihin pimeisiin aikoihin,vuosiin,hetkiin elävää vauvaa kaivaten.

<3 mi-iuska
 
Alko naurattaa nuo Lakalliksen jutut taas :D Pallihiki, hehhheh. Mä haisen enemmänki märältä pyyhkeeltä :D Muutenki on kyllä niin epähehkee olo... maha pömpöttää, kiloja on miljoona liikaa jne.

Mun äiti oli täällä just ja tuli kyllä niin paha mieli kun se lähti... :( Jotenki sitä taas tajus kuinka yksin sitä täällä on. Nytkin alkaa itkettää, kun ajattelee kuinka kaukana oon kotoa.

Meidän parisuhde on ihan retuperällä. Meidän keskustelut ei johda mihinkään. Kaikesta tulee riitaa enkä saa juuri mitään tukea taikka apua. Mies ottaa vauvasta vain kaiken kivan ja on jättänyt mut ihan yksin kaiken kanssa nyt viime aikoina. Täällä ravaa koko ajan sen kavereita ja istun sitte sisällä yksin vauvan kanssa kaiket illatkin. Välillä mietin, että voisin paremmin ilman sitä. Pärjäisin hyvin vauvan kanssa yksinkin. Tänäänkin yritin mennä vauvan kanssa ulos juttelemaan miehen ja sen kaverin kanssa, mutta ne jätti mut yksin varjoon istumaan ja meni ottamaan pihan toiselle puolelle aurinkoa. Mä kun en vauvaa voi suoraan aurinkoon vielä viedä, kun on niin pieni. Jotenki tommonen on tosi loukkaavaa ja vituttaa, että mies on noin ajattelematon. Sitte jos sanon asiasta niin se ei voi käsittää mitä tarkotan.

Vauva on onneksi aivan ihana, kiltti ja ns. helppo. Nukkuu öisin, viime yönäkin 6,5 tuntia putkeen. Päivät menee imettäessä ja nukkuessa. Eilen neiti oppi viimeinkin syömään ilman rintakumia :))) Niin paljon helpompaa ja imettämisestä tuli heti paljon mukavampaa munkin mielestä. Samoin maitoa tulee nopeammin ja vauva ei enää roiku mun rinnassa tuntikausia :D Joudun kyllä silti antaa vielä vastiketta välillä.

Täällä pitäis alottaa ne D-vitamiinitipat 4 viikon iässä eli siis sunnuntaina olis pitäny. Täytyy huomenna hakea apteekista.

Eipä tänne muuta. Välillä toivois, että tuo mies häipyis niin vois muuttaa takas Suomeen vauvan kanssa. Tuntuu, että siitä on tullut vain enemmän ja enemmän itsekäs.

Nautin onneksi vauvan kanssa olemisesta, oon saanut jo muutaman ihanan hymyn ja vauva on nauranut pariin kertaan (ei taida olla vielä oikeaa naurua), mutta on niin ihanan ja hauskan kuuloista <3

Sorry ku tästä tuli tällästä omaa napaa nyt vain taas kerran...

Hansu ja tyllerö 1 kk ja 1 päivä
 
Voi Hansu kun oli harmi lukea pettymyksestäsi mieheen.
Ikävä ettei miehesi osaa tukea ja ottaa huomioon teitä.
Mikä hänellä on oikein tullut kun muistelen ettei teillä tuommoisia ongelmia ollut?
....vai oliko?? Ikävä myös että kaipaat Suomeen ja kotia.
Varmasti oli ihana kun äitisi oli apuna :)
Mutta ompa ihana miten helppo vauva sinulla on, onnittelut!!!!
Onhan sinulla hänet aina ja ikuisesti!! Pieni aurinkoinen!!!
Nauti hänestä kuten takuulla teetkin :)

T. Orvokki ja tyttö 3 kk
 

Yhteistyössä