Tsau!
Kuulumisia taas täältäkin suunnasta. Mielenkiintosia sektio-juttuja olitte kirjottanu. Mähän joskus peloissani jättisuurta vatsaa kantaessani ja giganttista vauvaa kuvitellessani loppuraskaana toivoin, että oispa se perätilassa, että voi vaan sit "ottaa " sektion. Eipä toteutunu toive ja tietenkin ihan hyvä niin
Lakallis: Joko vaavi hoksas konttausasentoon päästyään, että siinä voi liikkuakin? Meillä ei oo enää ees nostellu peppua, eikä siis liiku yhtään eteenpäin. Tai oikeestaan siis liikkuu, kun aina löytyy millon mistäkin, mut menee navan ympäri ja sit pyörimällä vatsalta selälle ja taas mahalle jne... Että ei oikeeta ryömimistä. Toi on musta kans hauskaa, et se heti kääntyy kattoon ovelle ja myös jos kuulee et koirien tassut rapisee parkettiin, niin kääntyy kattoon et kuka tulee ja sit se hymyilee lähestyvälle koiralle.
Meillä on kakkojen määrä moninkertaistunu soseiden alotuksen myötä. Siis nykyään tulee 3-6 kakkaa, joskus siis isojakin, joka päivä. Pelkällä maidolla ei tullu joka päivä kakkaa ollenkaan, tuntuu ihan hurjalta tää sontamäärä nyt!
Orvokki: Mulla myös oli jotenkin epämukava ja lievästi ahdistunu olo alkuun. Ällötti kivut ja jälkivuoto ja se hikisyys !!! herranjestas sitä hikisyyttä
Tunsin itteni jotenki koko ajan talmaseks ja likaseks, maitookin oli mulla pitkin poikin aina välillä. Ja sit se eka 6 vkoa oli sitä rytmitöntä kaaosta ja mä oon huono sietämään kaaosta ja väsymystä, niin sekin ahdisti. Mut sit todellakin helpotti! Sullakin ehkä jo "pahin" takana, vai? Lainausmerkit sen takia, että onneahan se tosiaan se kaaos-alkukin on hikineen ja ahdistuksineen.
Ymmärrän hyvin tuota teidän päätöstä nauttia tästä lapsesta! Teillä on ollu erityisen pitkä ja raskas taival, ite paljon lyhyemmällä lapsettomuus-historialla ja varhaisemmalla keskenmenolla oon ollu ihan pirstaleina välillä näitten juttujen kanssa. Ja mä oon tässä kans pyöritelly ihan hulluna mielessäni tota, et jaksaako enää ryhtyä tähän rumbaan. Mullahan raskausaikakin oli tosi vaikea. Että piti sanomani vaan, että varsin ymmärrettävä ratkaisu ja toivottavasti ei vähemmän hienotunteiset sukulaiset tai ystävät ala kohta kärttää että "millos sitten seuraava? " Vihaan tommosta kyselyä!!!
Mimis: Millon teiän neiti oppi istumaan? Ja joko liikkuu? Meillä ei osaa mennä ite istuun, mutta haluais kovasti tuettuna pönöttää istumassa ja neuvolan täti siis antoi sille siunauksen kun pitää kyllä jämäkästi selkänsä suorassa. Tuppaa vaan kumartumaan etukenoon ja nojaa sit käsiin. Asento näyttää mun silmiin pahalta, että en oo antanu tehä niin, eikä siks olla vielä siirrytty syöttötuoliin syömään, vaan syö vieläki sitterissä. Miten suuria annoksia sun vauva nyt syö ja millon alko se huonomman syönnin vaihe? Semmonen kai tulee lähes kaikille, ettei malta syyä? Meillä ei kai vielä oo, mut ihan joka ruoalla ei mee sujuvasti vaan välillä on temppuilua ja sitä päristystä ja touhotusta
Viveca: Mä en kans tajuu miten selviit kahen vauvan kanssa !! Aika sissi oot! Hurja ajatus. Musta tuntu sillon ihan ekoilla viikoilla ettei yhenkään vauvan kans ehtiny tehä muuta ku syöttää ja vaihtaa vaippaa ja nukuttaa... Mut kyllä tosi ihana sit kun ne vauvat on isompi, et miten niillä on kokoajan kaveri lähellä ja ainaki mun tuntemilla aikuisilla kaksosilla on ihan semmone outo yhteys keskenään. Tsemppiä!
Khaosan: Moi sullekin! Jostain on sun nimimerkki tuttu, mut en muista mistä.
Sujuvalta ja kivalta kuulostaa teidän arki jo noin pienenä, että ei mun korvaan kuulosta ainakaan supervaativalta vauvalta. Mut en todellakaan oo mikään asiantuntija. Hyvin sulla ainakin maitoa tulee! Mä en päässy alkuun oikein missään pitkäksi aikaa käymään, kun mun tisseistä ei herunu juuri ollenkaa maitoa pumpulle, vaikka alkuun vauva niistä ihan hyvin saikin vatsansa täyteen. Että sen takia ei meidän vauva oo ollu yökylässä missään. Päivisin on (tosin aika lyhyitä aikoja) kyllä sitä hoitanu mun äiti ja miehen äiti ja mun veli myös. Mut joo, ei se huonoa äitiä tee, jos pientä breikkiä ottaa! Meillä vauva nukku alussa äippäpakkauksen laatikossa sen aikaa kun mahtu, sitten omassa pinniksessään. Ja kans tollai, niinku monella että viimesen yösyötön jälkeen oli loppuyön vieressä. Miehen kanssa ei oo vissiin montaa yötä nukuttu samassa sängyssä vauvan syntymän jälkeen, jompi kumpi aina sohvalla että saa nukuttua kaikki paremmin.
ON: NUKKUMINEN. Meillä kesti sitä jatkuvaa yöheräilyä muistaakseni pari vkoa ja kaippa siinä oli kyse just siitä yleisestä levottomasta fiiliksestä ja uusien taitojen treenauksesta myös öisin. Mutta ohi meni se vaihe yhtä äkillisesti kuin alkoikin ja taas on hyvin nukkuva vauva talossa. On menny monta yötä nyt kokonaan syömättä mut joinain öinä edelleen syö, kuten viime yönäkin. Ja sitten saattaa joskus nukkua täysin ilman mitään "palveluita" aamuun asti, mut joinakin öinä tarttee tutin nostoa/asennon vaihtoa. Ja joskus vaan herää 04 kiekumaan ihan virkeenä eikä meinaa nukahtaa...
Enimmäkseen nyt siis kuitenkin nukkuu ja ollaan taas ihan virkeitä miehen kanssa. Päikkärit menee edelleen joka päivä ihan eri tavalla. Aina jotenkin ihan tuurista kiinni tuntuu olevan.
SYÖMINEN. Ruokahalu on edelleen hyvä. Ja tosiaan oon nyt sit antanu sitä ruokaa ihan sen mukaan kun näyttää maistuvan. Käytännössä päivässä menee aamupuuro klo 08 (huonoimmin sujuva ateria meillä, ei taida heti aamusta maistua, vaikka luulis olevan kova nälkä yön jäljiltä), lounaaksi klo 11 lihasosetta kokonainen pikkupurkki, välipalaksi klo 14 hedelmä/marja pikkupurkki, päivälliseksi kasvisosepurkki klo 16:30 ja iltapuuro klo 18:30. Noilla ruuilla juo myös 60-100 ml maitoa kullakin, paitsi iltapuurolla ei saa maitoa vaan saa sitten vasta puuron jälkeen n. klo 19 makkarissa iltapullon ja juo sillon reilumman satsin, 140-200ml. Maitoo siis yhteensä joku 600-700ml / vrk, mikä lienee se suositeltu määrä (?) Teettekö soseet ite vauvoille vai syötättekö valmisruokaa? Mä en vaan jaksa tehä ite, laiskuutta... Vaik ärsyttää välillä myös se miten holtiton määrä pitää kaupasta kantaa sosepurkkeja ja nyt myös sitä Tuttelia. Ja joka viikko pitää kipata lasinkeräykseen niitä purkkeja, argh.
Kuulostaako nää määrät ihan valtavilta tän ikäselle vauvalle ?
KEHITYS YM. Tulikin jo tuossa edellä sanottua melkein kaikki. Eli liikkuu vasta navan ympäri pyörien ja sit selältä mahalle ja mahalta selälle, eli silleen voi kieriä pitkänkin matkan. Tuntuu että nyt on jo ihan eri tavalla vahdittavaa ku aiemmin, miten ihmeessä sitä sitten pystyy mitään omia hommia tehä kun se oikeesti osaa liikkua? Miten esim. teette pyykkien kanssa, otatteko vauvan mukaan niitä ripustamaan vai jääkö se siksi aikaa touhuamaan omiaan? Meillä vauva koko ajan jossain jumissa ja kiellettyjä asioita tonkimassa, vaikkei ees osaa ryömiä/kontata
Tänään pyrki koko ajan koirien kupeille ja uitti moneen kertaan kätensä niitten vesikupissa ja sit sillä märällä kädellä pyyhki ruokakupit (pesemättömät) ja sitten tietty käsi suuhun... että varmaan kivan bakteerisatsin taas pisteli menemään
Tulee ainakin siedätettyä vaikka mihin, kun on koiria talossa...
Karsastusta ei juurikaan enää näy, ei vissiin oo siis mitään huolestuttavaa. Ehkä se oli sit vaan sitä kaikilla olevaa fysiologista karsastusta, joka vaan hävisi tavallista myöhempään. Neuvolalääkäri tarkisti ne asiat mitä sen välineillä pystyy (ei kovin tarkasti) eikä huomannu mitään poikkeevaa. Silmälääkäriin pääsee vasta ehkä syksyllä, mut ei vaikuta nyt pahalta.
MUUTA: Sitten se suurin asia. Oon raskaana! Tuntuu ihan käsittämättömältä, koska me ollaan sekstailtu tasan 3 kertaa synnytyksen jälkeen, ei oo vaan jaksanu/kerinny/kiinnostanu. JA mun menkat ei oo alkanu viel ollenkaan, että luulis ettei mitään kunnon kiertoo oo viel käynnissä. Enkä oo bongannu mitään ovislimoja, jotka aiemmin oli tosi selvät mulla aina, ei voinu erehtyä.
Ja siis kun aattelee, et mekin kumminki parisen vuotta yrittämällä yritettiin ja todellakin tähdättiin just oikeisiin päiviin yms eikä vaan onnistunu, niin nyt sitten vaan jollain ihan ihme säkällä tärppäski tuosta vaan, kun ei tosiaan ees olla juuri yhtään sekstailtu. Ei mahu järkeen!!! Ollaan tosi sekasin (hyvällä tavalla) tästä, tuli ihan puun takaa. Siis toki tiiettiin et niin voi käydä jos ei ehkäse, mut ei vaan silti voinu uskoo et tollai yrittämättä voi meikäläinenkin pamahtaa paksuksi. Että oli ihan tiedostetusti otettu riski hommailla ilman ehkäsyä, mut silti kumminki tosi yllätys ja jotenki suunnittelematon juttu. Eli kaippa voi sanoa että vahinko
Tuntuu yhtäkkiä uskomattomalta, ihanalta, ja tosi pelottavalta!
Hirvittää ainakin se, et onko se ylipäätään oikee raskaus, vai tuulimuna. Sit hirvittää tietty se, et meneekö kesken jos on oikee raskaus, ja miten siitä taas selviää. Sit hirvittää et jos on oikee raskaus joka jatkuu, niin entä jos oon yhtä kipee ja supisteleva ja invalidi, niin miten pystyn hoitaan tän vauvan (joka on iso ja painava!!!!) Viimekshän en päässy käveleen ollenkaan moneen viikkoon ihan ilman mitään kantamuksiakaan.. Sit hirvittää toki, et miten sitä arkee pystyy pyörittään, kun ikäeroksi tulis vaan 1v3kk, eli toinenki on ihan vauva eikä ehkä kunnolla ainakaan pitkiä matkoja kävele.
Ja siis toisaalta onhan se ihana ajatus, että ikäero ois pieni (jos tää on totta). Sillon niil olis samat puuhat ja tekemiset ja seura toisistaan jossain vaihees ja sillon se valvomis- vaihe ja vaippa-vaihe olis nopeemmin ohi. Ja ois toki ihanaa, jos tosiaan selviäis toisen lapsen saannista ilman sitä samaa piinaavaa spontaanin seksielämän tuhoavaa pakkopulla-yritystä.
Huhhu! Voitte uskoo että on pää sekasin. Se nyt mainittakoon että meille oli 150% itsestäänselvää, että lapsi pidetään jos se meille suodaan, eli jos tää on todellinen raskaus, eikä tuulimuna, ja jos tää raskaus jatkuu loppuun asti. Että ei missään vaiheessa olla mitään aborttijuttuja yhtään mietitty, vaikka ei nyt kovin suunniteltu juttu ollutkaan. On kyllä ihmeellistä.
Koska yksiäkään menkkoja ei oo tullu, niin en tarkkaan tiiä mikä rv nyt olis menossa, mut varmaankin vasta 4+3. 16.6 ollaan nimittäin viimeksi pupuiltu ja jos siinä sit päivä tai pari sen jälkeen on hedelmöittyny niin tuossa mentäs. En usko, et se voi olla niistä aiemmista pupuiluista, koska ei oo mitään oireita ja koska eilinen viikkonäytöllinen digitesti näytti vaan 1-2. (tosin viime raskaudessahan se näytti alkuun ihan mitä sattuu...)
Nyt pitäis pitää pää kylmänä ja malttaa ainakin pari vkoa vaan elellä tavallisesti ja sitten, jos ei oo mitään kipuja/vuotoja ollu, mennä ultraan. Sillon kumminki on väkisinki jo 7. raskausviikko menossa, että pitäis ultrassa näkyy jotain jos on näkyäkseen. Toivon kovasti, että tää menis parhain päin.
Että semmosta.
Shokkiterveisin Strumppis ja Iita 6kk 3vkoa
Joten pääosin pullolla mennään ja sen oikean määrän löytäminen on tuottanut hieman tuskaa välillä. Mutta nyt ollaan jo jotain me vanhemmatkin opittu. 
Mietin itselle sterilisaatiota jos sen saisi, mutta vissin siihen ei lääkärit helposti suostu. Jotenkin en osaa kierukkaa kuvitella, vai onko jollain siitä positiivisia kokemuksia? Mies ei halua piuhojaan poikki, joten taas se jää meidän naisten vastuulle....pah!!!
..
