KM:n jälkeen plussaavat 2011

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Memmuska: Huhuu!!Jännäpäivä sulla tosiaan jo mennytkin. Tekeekö täti tuloaan vai pyöritteletkö epätoivoisena testiä käsissäsi miettien testatako vai ei?? Plussatuulta täältä sinne puhkun ++++++++++++++++++++++++++++!
 
KM:N JÄLKEEN PLUSSAAVAT:

Ottis................kkm 08/09............................(1)
Nti. B...............kkm 11/09............................(1)
lullu..................km 12/09.............................(2)
Uniperhonen......km 12/09..............................(1)
Piu...................kkm 02/10............................(1)
memmuska .......ku 03/10...............................(1)
Santtu81......... km 01/10, km 06/10................(1)
Tepu................kkm 03/10, km 09/10...............(1)
Miltsi................km 08/10..............................(2)
Rebellina...........km............................ ...........(?)
nelli.................tm 8/10, km 10/10, 12/10.........(1)

------------------------------------------------------------------------

Plussanneet:

2009
Elokuussa: Ilona (km 05/09, 07/09), Kauris55 (km 03/09)
Syyskuussa: Tiitu-tii, J-R (tm 07/09)
Lokakuussa: Sarppa75 (kkm 08/09)
Marraskuussa: Tilkku (km 07/09)
Joulukuussa: Unnna (km 11/08,05/09,11/09)

2010
Tammikuussa: Jane75 (kkm 09/06, 03/09, 09/09), Tipsuliini (km 07/09, tm 11/09)
Helmikuussa: Minttuli80 (kkm 10/09)
Maaliskuussa: Mimis (km 05/09), Saisi tulla, 29v. (kkm11/09) , Ellu* (kkm 11/09), Tiukku (kkm 11/09), Strumppis (km 12/09)
Huhtikuussa: Lakallis (kkm 10/09)
Kesakuussa: mi-iuska (tm 05/09, 10/09, kkm03/10), A-M (kkm 08/08,km 11/09)
Heinäkuussa: Sini (km 11/09)
Elokuussa: Viveca78 (ku 12/08), Orvokki (km 04/10)
Lokakuussa: Sipi (kkm 03/10, kkm 07/10), Hansu (kkm 02/09, 07/09, tm 05/10)
Marraskuussa: Juissis (km 11/09, km 09/10)
Joulukuussa: *aurora* (km 02/10)

2011
Tammikuussa: Beata73 (km 10/09), Prune (km 12/09)

--------------------------------------------------------------------------

Synnyttäneet: Ilona Tyttö 04/10, Tiitu-tii Poika 25.5.2010, J-R Tyttö 1.6.2010, Sarppa Poika 25.6.2010, Tilkku Poika 17.7.2010, Jane75 Poika 01.10.2010, Tipsuliini Tyttö 6.10.2010, Minttuli80 Tyttö 12.10.2010, Mimis Tyttö 29.10.2010, Saapi tulla Poika 13.11.2010, Strumppis Tyttö 10.12.2010, Lakallis Tyttö ?.1.2011
 
Viimeksi muokattu:
Ultrassa käyty ja kaikki hyvin. Jos pikkuhiljaa osaisi itse uskoakin tähän. Muutaman kuvan sain mukaan, mutta rukka on äitiinsä tullut ja vältteli kuvaamista viimeseen asti, millään ei meinattu sivukuvaa saada :D Viikkoja oli koon perusteella 12+0, mitä vähän ihmettelin, kun nettilaskurin mukaan on 11+1, mutta mennään sitten tuolla 12. Hieman vielä ajatteluttaa, että uskallanko tästä jo muille kertoa. Mies ja siskoni tietävät, mutta tahtoisin niin kertoa vanhemmillenikin, joille tämä olisi ensimmäinen lapsenlapsi. En vaan tahtoisi viedä sitä onnea heiltä sitten heti pois, jos huonosti kävisi. Eli kuten huomaatte, niin edelleen täällä on pientä negatiivisuutta ilmassa.

Koitan tästä siirtyä hiljalleen toiselle puolelle, niinkin uskomattomalta kuin se itsestä tuntuu. Käyn kyllä varmasti katsomassa täällä päivittäin teidän tilanteen.

Runsaita plussatuulia ihanaiset!!!!! ++++++++
 
Juissis: Ihanaa, että pikkuisella kaikki hyvin. Kyllä minä sinuna kertoisin vanhemmilleni että pikkuinen on tulossa, kun noinkin pitkällä jo olet. He kuitenkin iloitsevat tiedosta ja ovat varmasti tukenasi jos jokin meneekin pieleen, vaikka ei menekään, mutta sitä siis yritän selittää, että anna heidän kokea se ilo minkä tieto pikkuisen tulosta voi antaa. Voin olla ehkä pikkasen sentimentaalinen, mutta kuvittelen vaan, ett jos mulla vielä olisi vanhemmat elossa, että pitäisin heidät mukanani elämässä ihan kaikessa, varsinkin positiivisessa. Kaikkea hyvää sinulle. Älä meitä kokonaan jätä :).
 
Viimeksi muokattu:
Juissis: onnittelut, aivan ihanaa :)) jospa nyt uskaltaisit itsekin uskoa tuohon! Kovasti rauhallista mieltä ja luottamusta toivottelen!!

Ottis: Miten kävi simppojen kanssa, onnistuitko tallettelemaan? :))

ON: Olen nyt täällä asustellut yksin pari viikkoa, mies on Etelä-Suomessa ja on ainakin 2-3 viikkoa vielä. Puheväleissä ollaan, mutta edelleen kaikki on auki, haluaako mies jatkaa ym. Minä en halua luovuttaa, mutta eihän sitä yksinkään voi suhteessa olla. No, kuten kerroin, seksi meillä ei loppunut vaikka kriisin pukkas.

Ja nyt sitä tulosta sitten tuli....!!!!!!!!!!! Plussa pärähti tänä aamuna, niin selkeä ettei mitään epäselvyyttä. Oon aivan pihalla, kädet tärisee ... Aivan uskomaton "tuuri", että silloin kun maailman ihanin parisuhde on katkolla, niin silloin se plussa tulee. Epäuskoinen fiilis, voitte taatusti kuvitella. Ei hajuakaan, mikä kiertopäivä mulla on. Se mua nyt huolettaa, että kun olen käynyt lääkärillä ja sain nukahtamislääkkeitä tän kriisin takia, niin miten se on voinut vaikuttaa...??? Jostain ihmeen syystä en eilen illalla sitä ottanut, oliko joku aavistus sitten, en tiedä. Mut olen siis 4 iltana ottanut puolikkaan Imovanen. Ja nyt kun viime yönä en ottanut, en sitten nukkunutkaan kuin 2h.

En uskalla kertoa miehelle vielä. Tuntuu, että stressaanko häntä turhaan, jos tää meneekin kesken. Hän on muutenkin niin kamalan ahdistunut tällä hetkellä. Menen loppuviikosta terapeutille, täytyy kysellä häneltä, miten oikein kannattaa toimia. OON NIIN PIHALLA!! Mitkä järkyttävät kaksi viikkoa mulla oikeasti on takan, olen itkenyt enemmän kuin koskaan elämäni aikana. Ja nyt tämä tapahtuu...

Anteeksi jos viesti on sekava, mutta voitte kuvitella mun fiilikset just nyt. On mulla epäselvä kuvakin siitä testistä, mutten osaa tänne sitä liittää.

NAISET!!!!!!!!! Miten tää voi olla totta!!????
 
Beata: Hienoa, onnea!!! :) Miten voikin olla niin selkeää, että se plussa pärähtää kriisin aikoihin, ihmeellinen elämä. Mutta kaikki varmasti järjestyy eli otat nyt vain ihan rauhallisesti ja nautit olosta :)
 
Ihan mielettomasti onnea Auroralle ja Beatalle!! :) Kohtalon ivaa tuo Beatan tapaus, ei voi muuta sanoa :D Ei tiettykaan mikaan naurun asia, mutta kaikki jarjestyy usko pois :) Ja kaikella on tarkoituksensa...

Nyt ei ehdi enempaa. Taalla kaikki hyvin, masu kasvaa ja liikkeitakin olen jo tuntenut. Silti kahden viikon paasta oleva rakenneultra pelottaa...

Voikaa hyvin :)

Hansu 16+3
 
Aurora: onnittelut plussasta, jos en jo aikaisemmin ole onnitellut!!

Beata!!!! HITTO VIEKÖÖN!! sullakin nyt plussaa!!
Voi miten ihanaa, vaikka tilanne on mikä on. Mutta usko pois, kyllä se elämä järjestää ja luota siihen.
Tämä plussa on nyt tarkoitettu, kävi miten kävi, sitä et voi vielä tietää.
Pidät vain huolen nyt itsestäsi ja pienestä alusta!!! Hienoa että sinulla tukea terapiasta ja tuskin nuo lääkkeet mitään ovat haitanneet. Itse olen oppinut kaikesta vastuksista mitä elämä on tielleni heittänyt että kyllä niistä selviää, vaikka sillä hetkellä ei siltä tunnu. Luota vain tulevaan ja jos uskot, niin kyllä sinua kannetaan, et ole yksin :)
 
Voi Beata!!!! Ensinnäkin; onnea sylikaupalla! Mahtava, uskomaton juttu! :)
Kuten muutkin ovat täällä jo sanoneet, niin samaa mieltä siitä, että tän oli tarkoitus mennä näin. Uskon vahvasti siihen. Ja jos lähtisin itse jotain arvailemaan, niin laittaisin rahani sille, että miehesi on tästä uutisesta iloinen. Se, että halusi kuitenkin seksiä (ja paljon), vaikka ei oikein ollut selvillä "tunteistaan", viittaa mielestäni siihen. Ehkä vauvahaaveilu on vain saanut aikaan liikaa paineita ja tunteita siitä, että hän ei ole tarpeeksi mies, kun ette vauvaa onnistuneet saamaan. Ainakin meillä meni vähän tuohon tapaan. Ainakin toivon sydämestäni, että taustalla ei ole muita syitä ja saatte näin ollen parisuhteenne kuntoon jälleen.
Joka tapauksessa, asiat kyllä järjestyvät, tavalla tai toisella. Elämä kantaa ja muista ihana Beata pitää itsestäsi nyt extrahyvää huolta. Enkä usko, että unilääke on tehnyt mitään hallaa. Olet vielä niin alussa ja ottanut lääkettä lisäksi hyvin vähän ja lyhyen aikaa. On niitä pahempia juttuja tehty (ja koko 9kk) ja silti saatu terveitä lapsia.

Ihanaa Beata. <3 Näin se vain menee :))

Olenko onnitellut jo Auroraa?? Mielestäni kyllä, mutta kun laho pää, niin ei voi muistaa... Eli onnea hirmuisesti myös Auroralle!!! :))

Mitenkäs Ottiksella sujui mökkireissu? :D

Viveca 25+1
 
Seuraa omanapaista tilitystä!

Kiitokset plussaonnitteluista Juissis, Hansu ja Orvokki. :)

Nukuin äsken muutaman tunnin ja nyt on mieli vähän rauhoittuneempi. Äsken juttelin miehen kanssa puhelimessa eräästä taloon liittyvästä jutusta, mutta en sanonut mitään tästä plussasta. Enkä aio vielä sanoakaan, vaikka mieli kyllä teki ihan hirveästi. En vain tiiä, miten se häneen vaikuttaa.

No, jos raskaus jatkuu ja kaikki menee hyvin, niin pärjään kyllä itseksenikin. Tosin tuntuu, että mies on niin velvollisuudentuntoinen, ettei pysty tätä juttua lopettamaan, mikäli hänellä yhtään on tunteita jäljellä.

Mulla ei ole kerrassaan mitään oireita. Pe ja la oli sellaista alavatsasärkyä, että oletin menkkojen alkavan ihan justiinsa. Mutta ei ne vain alkaneet, ei edes tuhrua, ei mitään. Sitten kun yön valvoin, niin tuli tunne että aamulla on pakko testata. Voi jösses...

Ja aatelkaa millanen kierto mulla on ollut: alkoholia melkein joka ilta (pois lukien ne jolloin olen ottanut unilääkkeen), viikon buranakuuri, kamala stressi parisuhteesta, en ole testannut ovista, en ole merkannut viimeisten menkkojen alkamispäivää, ei mitään vitamiineja, ei greippumehua, en siis ole yrittänyt yhtään ... en siis olisi ikinä uskonut että tämä onnaa just nyt! Mut ilmeisesti tässä nyt auttoi se, että ihan oikeasti luovuin vauva-ajatuksesta koska meille on tulossa ero.

No mutta, nyt vasta iloitsen siitä tiedosta, että tulen raskaaksi. Viikot on taatusti vasta 4+ jotain, joten eipä tässä ole mitään syytä tuulettaa sen enempää. Nyt vaan katellaan nää pahimmat viikot, että miten tän kanssa käy.
 
Beata: Kyllä ne oireet sitten tulee kun on tullakseen. Mulla ei ollut ennen viikkoka 6 minkäänlaista oirehtelua tai taisi kyllä rinnat olla kipeät, mutta muuten alkoi vasta silloin viikolla 6 pahoinvointi ja siihen oikeastaan jäikin. Joskus on kyllä hauska huomata, miten helposti ihminen joskus raskautuu. Siis kun aina sanotaan, että jos yrittää raskautua, niin ei saisi juoda alkoholia ja muutenkin pitäisi itsestään pitää huolta. Mutta jälleen kerran nähtiin, että kyllä se alkaa, jos on alkaakseen. Eli humpuukkia kaikki nuo ihme ohjeistukset ;)
 
Onnea Beata!
Jäit mieleeni kun kirjoiteltiin yhtäaikaa tuolla viime vuoden toukokuisissa, ja joskus huomasin että olet tänne kirjoitellut ja olen joitain kuulumisiasi lueskellut.

Tämä plussa pysyy :) Ja elämällä on aina tapana järjestyä.
 
Beata: Onnittelut vaikka tilanne onkin mitä hankalin plussauutisille! Mutta kuten täällä on jo kirjoiteltu, niin asiat järjestyvät myös. Sinuna ehkä antaisin miehen ensin tehdä ratkaisunsa ennenkuin raskaudesta kertoisin, ettei sitten tarvitsisi ajatella hänen jääneen raskauden vuoksi. Toisaalta hänellä lienee oikeus raskaudesta tietää ennenkuin alkaa isoja asioita elämässään muuttamaan. Vaikea tuota on tietää mikä on oikein. Kai sitä on vain sydämensä ääntä kuunneltava ja toimittava sen mukaan. Onneksi pääset terapiaan ja saat siellä puhella ja ehkä kuulla neuvojakin miten saattaisi olla oikein toimia, vaikka eiväthän terapeutitkaan aina voi tietää mikä missäkin tapauksessa toimii ja mikä ei.

Jotenkin uskomatonta 'kohtalon ivaa' tulla raskaaksi tuossa elämäntilanteessa, mutta sitä suuremmalla todennäköisyydellä sillä todellakin on merkitystä. Vauvaliimaa ja tarrasukkia sinulle nyt.

Jos puolikkaan imovanen olet ottanut 4:nä iltana ennen nukkumaan menoa, en usko sillä olevan merkitystä. Mutt jos asia vaivaa niin soita teratologiseen tietokeskukseen ja kysy sieltä, niin saat sielun rauhan, vaikka eihän sulla voi pitkällä kierto vielä olla, ku silloin kun ero tuli puheeksi täällä tätä raskauden mahdollisuutta jo vähän ounasteltiin :).

Tsemppiä ja voimaa sinulle jokaiseen päivään!!

Juissis: Ihanaa!! Koitahan nyt vain uskoa, ett hyvin käy :)).

Hansu: Ihkua, ett liikkeetkin tuntuvat jo. Uskomattomalta tuntuu, ett kaikkien vaikeuksien jälkeen olet nyt tuossa tilanteessa. Onnea matkaan!!!
 
Viimeksi muokattu:
Beata: Sinut tammikuun 2011 plussanneisiin siirsin :). Vuoden eka plussaajat olet, waude =).

memmuska: Sulla oli jännäpäivä 5.1.2011 ja kun siitä jo on tovi vierähtänyt, poistin sen. Toivottavasti tulet pian kertomaan plussanneesi :).

Onkos kukaan kuullut unnnasta mitään? Hänellä LA mennyt ajat sitten. Olisi kiva tietää kaiken sujuneen mallikkaasti onnelliseen loppuun asti ja saada vähän lisäystä tuonne synnyttäneiden listaan.
 
Oih Beata suuret onnittelut täältäkin <3
Uskomatonta että kaksi noin isoa asiaa sattuu samaan aikaan. Toinen maailman ihanin ja toinen niin ikävä :/ Toivotaan että asiat miehesi kanssa korjaantuu, varsinkin kun kuulee raskausuutiset! Oletko ajatellut mennä varhaisultraan ennen ensimmäistä virallista?

Aurorallekin onnea jos en ole jo onnitellut :) Miten raskaus sujuu?

Hansu - ihanaa tosiaan että tunnet jo nyt liikkeitä :) Varmasti raskaus tuntuu paljon konkreettisemmalta nyt!

Ottis - harmi että simpat jäi saamatta :( etkö clomejakin syönyt tässä kierrossa?

Meillä vauva-arki sujuu hienosti. Pikkuhiljaa alkaa rytmi löytymään ja neiti kasvaa ihan silmissä :) Toisaalta odotan kokoajan että vauva oppii uutta, mutta toisaalta taas on haikeaa kun aika menee niin nopeasti. Vauva kannattelee jo hienosti päätään ja hymyilee paljon <3 Seuraavaksi odotellaan että löytää omat kätensä (tarttuu esineisiin) ja nauraa ääneen :)

Plussatuulia!

Halein,
Mimis ja pikkuneiti 10 viikkoa ja rapiat
 
Jospas minäkin kertoisin kuulumisia pitkästä aikaa, kirjoittelin täällä keskenmenon jälkeen viime vuonna ja sitten jossain vaiheessa tuli stoppi, koko elämä pyöri vain keskenmenon ympärillä ja tarvitsin jotain muuta ajateltavaa. Tarkoituksella jätin näitä juttuja lukematta ja yritin ajatella kaikkea muuta. Tässä lyhyesti tausta, toista lasta odotin viikolla 8 ,kun pieni vuoto alkoi. Parina päivänä tuli jonkin verran verta, kävin yksityisellä 30.11. ja diagnoosi oli joko tuulimuna tai keskenmeno, jäljellä oli vain jotain osia sikiöpussista. 1.12. kävin lääkkellisessä, kaikki tuli kuulemma ulos, mutta jälkitarkastuksessa huomattiinkin jotain jäämiä kohdussa. Toinen lääkkeellinen tyhjennys ja sekään ei toiminut halutulla tavalla, sitten vielä kolmas, koska en suostunut kaavintaan. Lopulta juoksin kerran viikossa verikokeissa ja ultrassa, jossa lopulta päätettiin tammikuun lopussa, että seuranta lopetetaan, koska parin sentin palanen olikin ilmeisesti paksua, tiivistynyttä limakalvoa. Päätettiin odottaa tuleeko pala itsekseen ulos vai leikataanko se pois sitten myöhemmin. Vuotelin vähän oikeestaan kuukauden verran, kierto oli aivan sekaisin, meni yli viidessäkymmenessä päivässä. Ainoana miinuspuolena oli se, että raskautta ei suositeltu, koska sen sanottiin menevän luultavasti ihan alussa kesken sen tiivistymän takia.

Alkukesästä menin sitten gynelle kuulemaan tuomioni, oliko palanen tullut ulos itsestään vai jouduttaisiinko kaavintaan, lääkäri ultrasi ja tutki kauan puhumatta mitään ja lopulta uskalsin kysyä näkyykö siellä mitään ja lääkäri vastasi näkyyhän täällä ja käänsi ruudun minuun päin. Sieltä löytyi noin 12-viikkoinen reipas sikiö, joka kovasti potki ja heilutteli äidilleen.

Koko raskaus meni peläten mitä seuraavaksi tapahtuu, en osannut ollenkaan luottaa saavani tämän vauvan syliin asti. Ja sitten 30.11.2011 aamulla heräsin supisteluun, joka oli kovin pientä. Iltapäivällä mies ja äiti pakottivat minut näytille sairaalaan, vaikka sanoin, ettei tässä mitään vielä synnytetä, eivät supparit tuntuneet synnytyssupistuksilta. Sairaalassa olin neljän jälkeen, kätilö laittoi sydänkäyrille viiden maissa ja seiskalta vauva olikin jo ulkona. Lääkäri ei edes kerinnyt tulla meitä katsomaan. Kaikki meni hienosti, vaikka asetelma oli jotenkin epämääräinen, minua ei supistellut oikeastaan ollenkaan ja vauvallakin oli ollut napanuora useamman kerran kaulan ympärillä. Raukka ei ollut päässyt tämän takia laskeutumaan kohdussa ja supistukset pakottivat vauvan ihan lopussa vauhdilla alas, jolloin samalla pulssikin katosi pojalta. Onneksi poika saatiin hetkessä ulos ja kaiken todettiin olevan kunnossa. Joten meille syntyi pieni poika täysin yllättäen tarkalleen vuoden päästä keskenmenosta. Vauva joutui olemaan pari päivää lastenosastolla, sitten vietimme päälle muutaman päivän yhdessä synnyttäneitten vuodeosastolla, mutta koska kaikki oli hyvin pääsimme kotiin. Ikävä kyllä jouduimme takaisin sairaalaan yli viikoksi vähän myöhemmin vauvan hengitystieinfektion takia ja samalla huomattiin keskosille tyypillinen vaiva, avoin valtimotiehyt sydämessä, jonka sulkeutumista nyt sitten odotellaan noin puolisen vuotta tai kauemminkin. Jos se ei mene itsekseen kiinni, edessä on pieni leikkaus, joka voidaan luultavasti hoitaa katetrilla.

Nyt me sitten elellään vauvan ja noin kolmivuotiaan kanssa ja yritetään sopeutua tilanteeseen. Vauvaa saa syöttää vielä parin tunnin välein yölläkin, vaikka poika mielellään vetelisi pidempiä unia. Neuvolassa saamme juosta useammin tarkistamassa pojan painoa, vaikka nyt kuuden viikon ikäisenä sitä on tullut syntymäpainoon verrattuna jo kilon verran. Sydäntä seurataan myös ja ensi kuussa menemmekin kardiologille käymään. Tilanne on kuitenkin hyvä, poika kasvaa ja on virkeä, ekat hymytkin on jo saatu ja ruoka maistuu välillä vähän liiankin kanssa.

Kaiken tämän jälkeen mielessä pyörii jo seuraava lapsi, vaikka tässä onkin ollut surua ja murhetta, olen valmis käymään kaiken uudelleen läpi, vaikka sen keskenmenonkin uhalla. Sydämestäni toivonkin, että te kaikki saisitte saman ilon ja onnen kokea jossain vaiheessa. Mies ei vieläkään keskenmenosta puhu, ei edes pakottaessa.

Onnittelut kaikille plussanneille, niitä täällä on vuoden aikana aika paljon jo tullutkin. Paljon plussia ja pysyviä sellaisia toivotellen, lullu ja ihana pieni mies.
 
Hei taas kaikille!

Ihan ensiksi onnittelut Juissikselle hyvista ultra-kuulumisista, aivan mahtavaa! Ja onnittelut myos Tepulle plussasta. Hankala elamantilanne sinulla tietysti on, mutta asiat kaantyy aina parhain pain ja toivottavasti saatte asiat sovittua miehesi kanssa. Yrita nyt parhaasi mukaan (tiedan etta vaikeaa varmaan on) nauttia raskaanaolemisesta ja rentoudu niin paljon kun vaan pystyt. Hassua, miten sanoit, etta siina kuussa, kun tuli juotua melkein joka paiva ja stressia oli vaikka muille jakaa, niin tulit raskaaksi. Sama kavi vahan mullekin! Eli todellakin mun joulukuu oli erittain alkoholipitoinen, en testannut ovista, kun ei huvittanut ja niin siina sitten kavi, etta plussa parahti ruutuun uuden vuoden aattona. Elama on todella kummallista!!

Ottis – harmi, etta simpat jai saamatta, mutta pida suunnitelmastasi kiinni ja yrita viela ainakin ensi kuukausi. Isot sempitykset taalta!

Kiitos onnitteluista Viveca ja Mimis J.

ON – tanaan on sitten 6+1 eli erittain alkumetreilla ollaan. Raskaustuntemuksia on mielestani vahan, rinnat kipeat ja vasyttaa, siinapa se! Eli toivoisin, etta olis enemman, niin tulis varmempi olo... Ajattelin menna varhaisultraan 8+1 eli silloin nyt pitais ainakin jotain nakya. Olisin mennyt aikaisemmin, mutta ensi viikolla mennaan laskemaan Alpeille (tai siis tama mamma rentoutuu ja haistelee raikasta vuoristoilmaa ja mies laskee), joten saa ultraus jaada tohon 8. viikkoon. Mulla tuli pienta ruskeaa tuhruvuotoa melkein heti plussauksen jalkeen pari paivaa vessassa kaydessa ja ihan paniikissa sitten ajattelin, etta tassa tama nyt sitten on mutta tuhrutus loppui ja nyt sitten mennaan paiva kerrallaan. Taa on niin alussa, etten itse voi vaikuttaa asiaan muutoin kun yrittamalla olla positiivinen ja ottamalla rauhallisesti. Mutta kovasti yritan itseani suggeroida, etta tan raskauden on PAKKO onnistua!

Lullu – ihana tarina yllatysvauvasti ja onnea kovasti.

Samoin Mimikselle ja pikkuneidille!
 
Moikka kaikille

Vaude Beata :)
Kaikki ovat toitottaneet, että asiat lutviutuu ja niinhän niillä on tapana tehdä. Kerrot miehellesi sitten kun parhaimmaksi näet, älä nyt siittä stressaa. Hurjasti onnea :)

Kiva kuulla, että Juissiksella oli kaikki hyvin ultrassa ja Hansukin on alkanut liikkeitä tuntemaan, hui ku te ootte jo pitkällä.

Ottis, ei etsitä syyllisiä huti kiertoihin, vaan nautitaan niistäkin. Vähempi stressiä, jos muuta positiivista ei löydy :) Voipi tehdä ihan kutaa, välillä olla stressailemati ja satsata sitten sinne helmikuulle.

Memmuska, huhuu?

Lululle onnea ylläri vaavista :)

Sini & toukka 30+2
 
Beata, onnea plussasta! Elämä on ihmeellistä! En halua neuvoa tai mitään sinne päinkään, mutta vauvat ovat maailman ihmeellisin asia, ja miehellesikin raskausuutinen taitaisi olla aika iso juttu. Meillä ainakin miehelle km oli todella iso kolaus, mikä lopullisesti valkeni minulle vasta uuden raskauden myötä. Halusin vaan sanoa, että vika ei välttämättä ole hänessä tai sinussa tai parisuhtessa, vaan elämän vaikeissa kiemuroissa. Ja niistä voi selvitä, tekin, yhdessäkin!

Voimia tilanteen selvittelyyn! Ajattele, sinulla on salamatkustaja ;)

T: J-R ja tyttö 7kk, tm 7/2009
 
-S- : Kiitos, tosiaan kirjoittelinkin toukokuisissa silloin, en tosin kauaa ehtinyt olla mukana. Toivottavasti nyt on asiat paremmin ja tämä sujuisi loppuun asti.

Ottis: Kiitos sinullekin, on tämä todella sellaista kohtalon ivaa, ettei paremmasta väliä. Harmi kun simot jäi sinne miehen hoiteisiin, mutta ensi kierto tuo tulosta. Siihen me uskomme!
Tiätkö, mulla on jotenkin hölmön syyllinen olo nyt siitä, että minä olen raskautunut ennen sua ... Koska sinä jos kuka sen plussan ansaitset! Siis en sano, etten minäkin ansaitse, mutta silti. Toivoisin niin hirmusti, että oltais koko porukka tuolla toisella puolella kirjoittelemassa!!! Itse en todellakaan siirry sinne vielä pitkään aikaan. En uskalla, olen sen verran taikauskoinen, että kesken menee heti jos yhtään uskaltaa iloita ja olla muka raskaana. Kiitos kun laitoit mut plussanneisiin. Ihan älytöntä nähä oma nimi siellä...

Mimis: Kiitos kovasti :)) Olen ajatellut mennä ultraan, mikäli vuoto ei ole alkanut ensi viikolla. Mun viikot menee vasta 4+ jotain, joten parin viikon päästä ehkä ultrassa jotain näkyis, jos on näkyäkseen. Pyörryn sinne taatusti.
Ihanalta kuulostaa tuo vauva-aika, voi että nauti nyt joka hetkestä, vaikka niin taatusti teetkin!!

Lullu: voi mikä tarina sulla!! Jotain kohtalon tuomaa siinäkin on, että tasan vuoden päästä sait vauvan syliisi. On tämä elämä ihmeellistä.

Aurora: Taisit tarkoittaa minua, etkä Tepua kommentillasi? :D Voi miten hyvä tuo sun asenne, että itse ei voi vaikuttaa asiaan muuten, kuin olemalla positiivinen, niin alussa ollaan molemmat. Siinäpä mulle hyvä neuvo, josta yritän nyt ottaa vaarin.

Sini: kiitokset onnitteluista sinullekin! Vautsi miten pitkällä jo olet <3 <3

J-R: Kiitos myös sinulle :) Kyllä se taisi olla iso juttu miehelle, kerroin nimittäin eilen... Hän oli ensin t o d e l l a pitkään hiljaa puhelimessa, huutelin jo halloota useampaan kertaan. Sitten hän kysyi, olenko varma. Sanoin että niin varma kuin voi kahden viivan perusteella olla. Mies alkoi huolehtimaan, että nyt ei saa stressata, ja et ota enää unilääkkeitä, ja otat rauhallisesti etkä riehu ym. ym. Ja sitten hän pyysi, että teen vielä toisen testin, joten ostin digitestin tänään ja teen sen huomenaamulla. Eli kyllä sillä joku liikahti, kun niin alkoi koosaamaan, ettei saa tehä sitä eikä tätä. Mutta tietty toivon, ettei päätä jäädä pelkästään tän raskauden takia. Sanoin kyllä, että pärjään kyllä itsekin jos hänestä tuntuu edelleen paremmalta erota. Sielläpä se nyt asioita sitten mietiskelee.
Ihana tuo salamatkustaja- juttu :)

ON: Annan miehen nyt olla siellä rauhassa, soitelkoon jos siltä tuntuu. Mulla ei ole mitään oireita edelleenkään, ei tissit kipeät, ei väsytä, ei tee pahaa, ei mitään... No toivottavasti niitä oireita tulee!! Joka kerta vessassa pyyhkiessä oon aivan hermona, ja tiirailen sentin päästä, onko punaista tai ruskeaa paperissa. Toistaiseksi ei. Hermostuttaa myös tehä se uus testi huomenna, jos se onkin nega!!? Kaikkea hullua vaan käy mielesssä, pitäs yrittää rentoutua.

Missä se Memmuska oikein luuraa???? :)

Beata
 
Moi kaikille ja hyvää alkanutta vuotta

Kädet täristen tätä viestiä kirjoittelen. Testasin nimittäin aamulla selvääkin selvemmän plussan! Heikottaa ja huimaa, hymyilyttää ja pelottaa. Tämä raskaus alkoi ilmeisesti juuri vuosi tm:sta.

Vähän pääsi yllättämään, koska olen ollut viimeiset kolme viikkoa kipeänä, ensin tavallisessa flunssassa, joka onnekkaasti helpotti oviksen ajaksi, ja sitten kuumeisessa keuhkoputkentulehduksessa, joka on vienyt voimat ihan totaalisesti. Eli tämä kierto on kyllä mennyt kaiken maailman lääkkeitä nappaillen ja ihan todellisuuden ulkopuolella. Eilen vasta tajusin, että menkkojen olisi pitänyt alkaa maanantaina alkaa ja kävin apteekissa testiostoksilla. Oireita ei siis juuri ole, paitsi rinnat vähän kipeät. Toisaalta muutenkin huonokuntoisena niitä oireita ei ehkä huomaisikaan. Mies otti uutisen vastaan lähes ilmeettömästi ja totesi, että kyllähän sen arvasi, että joskus tärppää. Ja sitten kiitteli itseään, että oli arvannut ovisajan oikein. Ja lopuksi varoitteli, että älä nyt suunnittele mitään, otetaan päivä kerrallaan ja jatkoi lehden lukua. Että sellaista.

Kyllähän tässä saattaa tulevan kesän ja syksyn ohjelma uuteen valoon joutua, tai sitten ei. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsellaan, tuleeko järkky pahoinvointi vai km. En vielä ole edes päättänyt, menenkö ultraan vai en. Ensi viikolla pitäisi ilmoittautua jo syksynkin kursseille ja päätin ilmoittautua ja jään sitten vaan pois, jos kaikki meneekin hyvin. Hassuinta on, että ostin juuri sikakalliit farkut, jotka siis jäävät käyttämättä, jos kaikki menee hyvin. Samoin on käynyt molempien onnistuneiden raskauksien kanssa. Toivottavasti se on hyvä enne.

Beata, hurjasti onnea plussasta sinullekin! Varmasti raskas tuo teidän tilanne, mutta miehesi huolenpito on kyllä hyvä merkki. Äläkä niistä lääkkeistä huolehdi, yhteinen verenkierto alkaa vasta joskus myöhemmin. Koitat nyt vaan ottaa rauhallisesti (juu ei ole helppoa, tiedetään) ja luottaa tulevaan.

Aurora, onnea sinullekin, tuntuu jo tosi isoilta nuo sun viikot:) Ja ultra vasta viikolla 8 on hyvä, niin varmasti näkyy jo vaikka mitä.

Lullu, onnea pienestä pojasta! Muistan sun karmeat kokemukset viime vuodelta, ihanaa että niillä oli onnellinen loppu.

Lakalallikselle onnea tyttösen syntymästä!

Ottis, harmi että tuli taas välikierto, mutta uusin eväin sitten uuteen kiertoon. Tipaton tammikuu voi tehdä teilläkin ihmeitä. Meillä varmasti miehen lomalla olo auttoi tähän "yllätykseen".

Hansu ja Juissis, hienoa että teillä on kaikki hyvin. Ehkä "tavataan" sitten joskus tuolla toisella puolella.

Hyvää viikon jatkoa kaikille!

Prune
 
Onnea Prunelle selvästä plussasta, jei hienoa :)
Toivottavasti ostit kalliit farkut turhaan ja niihin et kasvavan masuasukin vuoksi mahdu.

Beata, joko olet testannut uudelleen? Tsemppiä.

Sini
 

Yhteistyössä