Ninni78 onnea hirmuisesti plussasta!! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Täällä tunteiden myllerrys jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu
Oli tuossa pari peräkkäistä päivää kun en saanut tehtyä en sitten yhtikäs mitään. Olin vihainen, kiukus kuin ampiainen eikä mikään huvittanut. Toki olin yksin kotona (mikä oli ihan hyvä juttu) mutta ärsytti kun en saanut mitään tehdyksi. Kaikki vain pisti vihaksii ja lujaa
Ei huvittanut nähdä ketään, ei lähteä mihinkään, ei tehdä mitään. Montakohan kertaa yritin valaa itseeni motivaatiota että alkaisin vaikka siivoamaan, mutta ei. Voisin sanoa että kahvikuppikin oli liian raskas kannettavaksi - niin voimaton olo oli henkisesti ja fyysisesti. Tunsin olevani täysin loppu
Nyt on hiukka parempi vaihe taas meneillään. Mukava ylläri oli kun olivat hautausmaalla tasanneet enkelipoikamme haudan kummun pois, nyt se on paremman näköinen. Joopa joo, on elämä hassua. Enpä olisi 6 viikkoa sitten uskonut että tulen iloitsemaan sellaisesta asiasta kun poikani haudan kumpu tasataan :ashamed:
On tämä elämä ihmeellistä aikaa... Minäpäs kävin muuten eilen ennustajalla :/ Kysyin mitä hän näkee tulevaisuuteemme, ja kuulemma emme lapsettomiksi jää =) Oli kyllä aika hyvä ennustaja, meinasi että teen tässä vielä täydellisen alan vaihdonkin. Niin ja hän näki meidän tulevan ulkomaan matkan, ja meinasi että siellä Jumala voisi antaa pikkuisen saada alkunsa....... :heart:
Lähdemme siis noin 5 viikon kuluttua Turkkiin, ihan vain kahdestaan karkuun pahaa maailmaa. Ennustaja meinasi että siitä tulee todella hyvä ja ikimuistoinen reissu
Niin, ja sanoihan tuo ennustaja myös, että "Jumala otti poikanne luokseen sen takia kun hän oli niin vakavasti ja parantumattomasti sairas. Nyt pikkuisen on niin valtavan hyvä olla
" Enkä siis ollut sanonut hänelle esikoisemme sukupuolta....
Ensi viikolla olisi se KAUAN odotettu jälkitarkistus. Joudun Keskussairaalan äippäpolille. Taisin olla, siis olin niin vaikea tapaus etteivät laittaneet mua vaan TK:n jälkitarkastukseen
Nooh, ihan hyvä tuo.
Ja tässä se päätös nyt tulee: Kyllä me aiomme antaa uuden pikkuisen tulla sitten heti kun hän tahtoo, vaikka pelko on suuri kuin mikä. Mutta pitää muistaa Helsingin lääkärien sanat, ettei vauvan sydämen rakennevika ole periytyvää eikä millään lailla meistä johtuvaa, vaan se oli luonnon tekemä iso virhe. Tyhmä virhe mun mielestä!!!
Tosi ihana lukea esim.
Vinjan tekstiä... Hänellä on pieni salamatkustaja mukana...
ONNEA!! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Tääkin tahtois oman suolapähkinän masuunsa... niinkuin meistä jokainen :wave:
Mukavaa päivänjatkoa kaikille, ja iso kiitos että olette olemassa. On ihanaa kun on paikka mihin purkaa tunteitaan ja tietää että te ymmärrätte. Vaikka tunnen itseni tällä hetkellä erittäin heikoksi, te tukiverkkonani olette vahvoja. Te ette kaadu vaikka minä aina välillä huojunkin, ja pahasti. Kiitos siitä siskoseni :heart: