Joudunpa minäkin sitten liittymään tänne...
Neljäs lapsi (viides raskaus) ilmoitti aivan arvaamatta tulostaan tuossa tammikuun lopulla. Ensin pientä paniikkia, sitten valtavaa riemua. Mitään ei kuitenkaan kerrottu kenellekään, koska alussahan ei voi koskaan olla varma... Eikä voinutkaan. 5+6 alkoi rusehtava vuoto, samana päivänä ultraan (asun Keski-Euroopassa ja täällä minun maassani pääsee aina ultraan saman tien) kaikki ok, jopa sydämenlyönnit näkyivät. Vuoto loppui, vain alkaakseen viikkoa myöhemmin uudelleen ja verisempänä ja runsaampana tällä kertaa. Taas välittömästi ultraan, kaikki edelleen kunnossa. Vuotoa nyt jatkuvasti, ei kuitenkaan kipuja, vähemmän kuin kuukautisissa, mutta tasaisen varmasti. Kontrolliultra viikon päästä, kaikki EDELLEEN ok, sydämen syke näkyi selvästi. Korviin jäi kuitenkin vähän soimaan kokeneen gynen sanat "vaikuttaa ehkä vähän pieneltä". Taas viikkoa myöhemmin kontrolli, ei enää sykettä, alkio tosin kasvanut edellisestä, eli kuollut jossain juuri ennen kahdeksannen viikon täyttymistä.
Lääkkeitä kehiin keskenmenon käynnistämiseksi, kotona sai olla, odottelin varsinaisen "verilöylyn" alkavan, ei mitään, pientä kramppia max. Ultrassa näkyi, että alkio entisellä paikallaan. Uudet lääkkeet. Tällä kierroksella pari tuntia krampinpoikasta, ehkä viisi-kuusi hyytymää ja sitten loppu. Eli edes toinen lääkesatsi ei tehonnut. Nyt odottelen kaavintaa torstaina. Uskomattominta on, että verenvuoto on vihdoin melkein kokonaan lakannut, eli ilman ultria (vrt ilmeisesti tilanne useissa kunnissa Suomessa, jos ei voi käydä kuin julkisissa palveluissa) olisin nyt onneni kukkuloilla ja uskoisin kaiken olevan hyvin.
Tosiasiassa kantelen tässä kuollutta alkiota, josta kehoni ei jostain kumman syystä halua vapaaehtoisesti luopua.
Kaikki tämä on johtanut siihen, ettö nyt haluamme mieheni kanssa oikein tekemällä tehdä vielä yhden lapsen. Koska tuo 40 tulee tänä vuonna mittariin, ei aikaa ole hukattavaksi! Hankinkin jo innoissani netistä (jenkeistä) megapakkauksen ovis- ja raskaustestejä - se suomalainen sisu
(Tulivat muuten parissa päivässä perille ja olivat julmetun edullisia!)
Harmi vaan, ettei niitä pääse vielä pitkään aikaan käyttämään, vuotoa on ilmeisesti torstain kaavinnan jälkeen odotettavissa 3-4 vko PLUS kuukautiset päälle... ei ole tämä naisen elämä helppoa - jos homma olisi miesten hoidettava, niin kyllä ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten!
Terveisiä kaikille kanssasisarille, toivotaan vuodon loppumista ja uuden elämän alkamista!!!
Neljäs lapsi (viides raskaus) ilmoitti aivan arvaamatta tulostaan tuossa tammikuun lopulla. Ensin pientä paniikkia, sitten valtavaa riemua. Mitään ei kuitenkaan kerrottu kenellekään, koska alussahan ei voi koskaan olla varma... Eikä voinutkaan. 5+6 alkoi rusehtava vuoto, samana päivänä ultraan (asun Keski-Euroopassa ja täällä minun maassani pääsee aina ultraan saman tien) kaikki ok, jopa sydämenlyönnit näkyivät. Vuoto loppui, vain alkaakseen viikkoa myöhemmin uudelleen ja verisempänä ja runsaampana tällä kertaa. Taas välittömästi ultraan, kaikki edelleen kunnossa. Vuotoa nyt jatkuvasti, ei kuitenkaan kipuja, vähemmän kuin kuukautisissa, mutta tasaisen varmasti. Kontrolliultra viikon päästä, kaikki EDELLEEN ok, sydämen syke näkyi selvästi. Korviin jäi kuitenkin vähän soimaan kokeneen gynen sanat "vaikuttaa ehkä vähän pieneltä". Taas viikkoa myöhemmin kontrolli, ei enää sykettä, alkio tosin kasvanut edellisestä, eli kuollut jossain juuri ennen kahdeksannen viikon täyttymistä.
Lääkkeitä kehiin keskenmenon käynnistämiseksi, kotona sai olla, odottelin varsinaisen "verilöylyn" alkavan, ei mitään, pientä kramppia max. Ultrassa näkyi, että alkio entisellä paikallaan. Uudet lääkkeet. Tällä kierroksella pari tuntia krampinpoikasta, ehkä viisi-kuusi hyytymää ja sitten loppu. Eli edes toinen lääkesatsi ei tehonnut. Nyt odottelen kaavintaa torstaina. Uskomattominta on, että verenvuoto on vihdoin melkein kokonaan lakannut, eli ilman ultria (vrt ilmeisesti tilanne useissa kunnissa Suomessa, jos ei voi käydä kuin julkisissa palveluissa) olisin nyt onneni kukkuloilla ja uskoisin kaiken olevan hyvin.
Tosiasiassa kantelen tässä kuollutta alkiota, josta kehoni ei jostain kumman syystä halua vapaaehtoisesti luopua.
Kaikki tämä on johtanut siihen, ettö nyt haluamme mieheni kanssa oikein tekemällä tehdä vielä yhden lapsen. Koska tuo 40 tulee tänä vuonna mittariin, ei aikaa ole hukattavaksi! Hankinkin jo innoissani netistä (jenkeistä) megapakkauksen ovis- ja raskaustestejä - se suomalainen sisu
(Tulivat muuten parissa päivässä perille ja olivat julmetun edullisia!)
Harmi vaan, ettei niitä pääse vielä pitkään aikaan käyttämään, vuotoa on ilmeisesti torstain kaavinnan jälkeen odotettavissa 3-4 vko PLUS kuukautiset päälle... ei ole tämä naisen elämä helppoa - jos homma olisi miesten hoidettava, niin kyllä ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten!
Terveisiä kaikille kanssasisarille, toivotaan vuodon loppumista ja uuden elämän alkamista!!!