Km:n jälkeen kuumeilevat, vol.6!

Ensinnäkin ONNEA KAIKILLE PLUSSANNEILLE!!! :flower: ja :hug: =)
Ja toiseksi kiitos ihanasta paikasta missä tosiaan saa tukea saman kokeneilta. On hyvä huomata ettei ole yksin omien ajatuksiensa kanssa vaan se on ihan normaalia tässä tilanteessa.

Ja sitten tilitystä...Kuinka kauan täällä on esikoista toiveilleita? Mulla pian 12kk täynnä ja saldona ne kaksi keskenmenoa. En olisi IKINÄ uskonut että juuri omalle kohdalle voi käydä näin! Kun päätettiin antaa nyytille mahdollisuus niin tiesin ettei se välttämättä helposti käy, mutta en olisi kuitenkaan uskonut että käy näinkään! Tuntuu kuin mua rangaistaisiin josta mitä olen joskus tehnyt vaikka tiedän sen olevan tyhmää. Mä kun uskon karman lakiin. Ennen toiveilun alkamista olin monta vuotta aikast lapsikielteinen tai sanoisinko neutraali koko aihetta kohtaan. Mieheltäkin varmistin ennen häitä huoliiko hän mut siitä huolimatta jos en koskaan haluisikaan lasta.Ja hän huoli. Ja voitte uskoa kuinka onnellinen olin viime keväänä kun se kaipuu omaa lasta kohtaan tuli omalle kohdalle kuin puskista! Se tunne oli/on jotain niin voimakasta etten olisi koskaan uskonut sen tapahtuvan omalle kohdalle! Ja sitten käy näin! :'(
Tilannetta ei mitenkään helpota se, että kavereista yksi toisensa jälkeen raskautuu "tuosta vain" ja kaikki menee kuin unelma. Voin myöntää olevani todella katkera. Tiedän, heidän onni ei ole minulta pois mutta kun se tuntuu juuri siltä! Hävettää edes myöstää, mutten pysty edes tapaamaan heitä tällä hetkellä. En vain pysty pitämään hymyä kasvoillani kun he hehkuttelevat omaa iloaan kun omaa sisintä riistää niin lujaa ettei sanotuksi saa! :kieh:
Ja tiedän ettei heillä (onneksi) ole ollut keskenmenoa joten he eivät siinäkään mielessä voi täysin tietää miltä musta tuntuu. Nyt elellään kp 17 ja vielä jännitetään noin 9-10 päivää ennen testausta. Mietenkin jo miten mahdan suhtautua jos plussa tulee...osaako siitä iloita enää yhtään? Taas alkaa se pelko koska verenvuoto yllättää ja taas kerran yksi unelma murskaantuu..Eniten pelkään sitä miten henkinen puoli kestää jos se kolmas keskenmeno tulee. Miten te rakkaat kanssa sisaret olette kestäneet? Kiitos ketkä jaksoitte lukea valitus virren. Nyt näemmä on tällanen päivä pitkästä aikaan kun katkeruus taas sai vallan :ashamed:
 
toive81, voi.. en osaa muuta sanoa kuin voimia ja koita jaksaa.. itse en karman lakiin kyllä usko mutta kohtaloon uskon, että kaikki tapahtuu minkä on määrä tapahtua... Mulla sama mieli ton suhtee ku sulla et osaisko sitä enää ees iloita.. vaikkei mul ole "kuin" yks km takana, niin jotenki tuntuu et ei se enää samanlaista olisi... ja esikoistani siis kuumeilen minäkin ja senkin vuoksi ilo siitä odotuksesta ja kuumeilusta on hävinnyt jonnekin.. välillä se tulee takaisin ja välillä häviää taas... Minulla tosin on niin vähän yritystäkin (yk3 tärppäs eka kerran) niin en osaa niin samaistua tilanteeseesi, mutta osaan vain kuvitella miltä sinusta mahtaa tuntua...

Mutta me olemme vahvoja naisia ja selviämme kyllä, tuli mitä tuli!!! :hug: :hug: Nyt siul o vaa vähä heikompi hetki mut kyl se aurinkoisempikin mieli sieltä viel uudellee esiin tulee! Usko siihen ja omaan vahvuuteesi :)
 
kuulin eilen, että mieheni kivekset eivät olleet lapsena laskeutuneet vaan ne on hoidettu kirurgisesti. Luin netistä että sekin voi vaikuttaa hedelmällisyyteen jne. Puhuin miehelleni eilen asiasta ja toivoin että kävisi tutkimuksissa tarkistuttamassa onko kaikki ok. No hän loukkaantui ja nyt pidetään mykkäkoulua. Ensimmäinen lapsenihan ei ole nykyiselle miehelleni, joten alan vahvasti epäillä hämminkiä hänen vehkeissään. Haluaisin vain varmuuden asiaan etten turhaan odottele plussia..
Pinokin oli jo toiselle sivulle valunut..nostellaan samalla
 
toive toi teksti olis voinut olla mun kirjottama :hug: ihan samoilla linjoilla menen. esikoista on yritetty kohta 10 kk ja takana se yksi keskenmeno 12/07. tänä aikana kun ollaan yritetty uutta niin raskausuutisia on tullut kaveripiirissä viisi yksi syntynyt, kaverilla la kahden viikon päästä ja monella pieniä lapsia ja vauvoja. tunnen olevani niin yksin :'(

ja kaikkein eniten pelkään sitä plussaa, että miten sitten käy?? mä en ehkä kestäisi toista keskenmenoa, tääkin on jo tarpeeksi rankkaa kun kroppa edelleen ihan sekasin. mua pekottaa niin paljon ettei meille ikinä sitä pikkuista tule :ashamed: tai ainakaan pitkään aikaan.. sitten kun sen syliini saan niin sitä rakkautta ei voita mikään!!! mulla on ollut monissa tärkeissä jutuissa aina epäonnistuminen ennen onnistumista..kaippa tääkin kuuluu siihen kastiin, pitäis vaan jaksaa odottaa ja uskoa että kaikki menee hyvin :saint:

anteeksi omanapaisuus ja purkautuminen :ashamed:
 
Voi ihku-ihanaa miten paljon täällä on viime aikoina tullut plussia!! Se antaa meille muillekin toivoa, ja tälle porukalle jos kenelle niitä iloisia uutisia toivoo. :heart: :heart:

Toive81, halauksia sinulle. Meillä on mennyt kohta puoli vuotta tähän tärppi yk1-raskaus-keskenmeno-ekojen menkkojen odottelu-tokien menkkojen piiiitkä odottelu -showhun, ja tuntuu että yhtään mihinkään ei olla edetty. Mutta ei tässä auta kuin uskoa parempaan huomiseen. Uskon, että sinullekin se plussa vielä tulee, ja kaikki menee hyvin loppuun asti. Km:n jälkeen tullut pelko on varmaan aina seuranamme ja siitä olen hiukan katkera, niinkuin itse tuossa pari päivää sitten jo tilitin... Mutta näillä on mentävä mitä on annettu.

).( Täällä ois nyt kp 13 ja olen pari päivää harjoitellut ovis-tikkujen käyttöä. Mies lähtee huomenna reissuun ja tulee vasta sunnuntaina... Otin nyt sitten sen riskin, että hirmustun kun se ovis-plussa pamahtaa joskus pe-la -sektorilla. No saattepa sitten kuunnella (=katsella) mun kiukuttelua!
 
Onnea Nti Kesäheinä :flower: Onnellista odotusta toivottelen.

Nopeasti vaan tulin kurkkaamaan mitä tänne kuuluu, sen kummemmin en ehdi nyt kommentoida kuin että halaus kaikille sitä tarvitseville :hug: ja plussatuulia koko poppoolle.

Itsellä on nyt aika odottava tunnelma, jännää josko olisi tärpännyt eikä oikein osaa muuta ajatellakaan tällä saralla, pettymys pelottaa...

Nyt en ehdi kovasti palstailla kun pitää palauttaa ensi kuussa opinnäytetyö... mutta seurailen kyllä ja käyn välillä kirjoittelemassa.


-Meritähti-
 
erzi, jotenkin tuo tekstisi kosketti niin että haluan sanoa jotain. tuo saattaa olla kova pala miehellesi, jos hänkin epäilee (kuten sinäkin) että vikaa löytyy hänestä itsestään. tietysti olisi hyvä tutkia asia, mutta ehkä hän tarvitsee aikaa sen sulatteluun. mykkäkoulu ei hirveästi vie asioita eteenpäin (juu harrastetaan sitä täälläkin...). jos vain voit, yritä puhua miehellesi rauhallisesti, syyttelemättä ja ymmärtävästi. ymmärrän että tilanne vaikuttaa sinuunkin, ja teidän yhteiseen vauvaprojektiin, ja miestäsi saattaa vaivata juuri se. anteeksi että tällä tavalla kommentoin asiaa, eihän se minulle kuulu, mutta ajattelin vaan että miehesi saattaa olla aika peloissaan ja häpeissään eikä tiedä mitä sanoa. itse saattaisin tuossa tilanteessa (siis miehesi) olla aika hajalla ja pelkäisin olevani riittämätön. toivottavasti hän myös ymmärtää ettet tarkoittanut loukata, vaan haluaisit vaan selvyyden asioihin. toivottavasti pääsette sopuun :)

lueskelen välillä tätäkin pinoa, vaikkei se ihan suoraan minua kosketakaan. olen kyllä kokenut keskenmenon, siitä on yli kolme vuotta enkä silloin yrittänyt tulla raskaaksi. raskaus oli jonkinasteinen vahinko, mutta olisi toki ollut erittäin mukava yllätys. sain tietää raskaudesta vasta kun se oli mennyt kesken, kuukautiset tulivat normaalisti, niin en osannut arvata mitään. ehkä selvisin vähemmällä surulla kuin moni täällä, koska en aktiivisesti kuumeillut eikä vauvaa yritetty saada alulle. kuitenkin tuntuu, että km on yksi elämäni surullisimpia kokemiani asioita. vaikka tietää kuinka yleistä se on, ei se vie surua pois. tuolloinen ihmissuhteeni päättyi eroon, mutta en silti osaa ajatella km:sta että "niin oli parempi" tai "sen ei ollut tarkoitus kestää". koen kyllä että olen päässyt pahimman surun yli, mutta nyt kun olemme aloittaneet tietoisen vauvantekoyrityksen mieheni kanssa, pieni pelon peikko on hiipinyt seuraani. ehkä se iskee pahemmin, jos ja kun plussaan...

tähän pinoon jos mihin niitä plussia soisi läjäpäin :heart:
 
simppu82 Noinhan se varmaan on. Onhan se kovapaikka varmasti jos ilmenisi jotain ongelmia olipa sitten mies tai nainen. Varmaan jotain epäileekin, koska perui häämme jotka piti olla kesällä. Sanoi ettei halua sitoa minua mihinkään, johon voin pettyä. Täytyy yrittää vielä puhua, jos saisin ymmärtämään, että tutkimus olisi parhaaksi molemmille. Tietohan voi helpottaa tai lisätä tuskaa, mut parempi sekin kuin ikuinen epävarmuus.Kiitos vain kommentista :)
 
toive81 :hug: kamalasti voimia sinulle. Tiedän että tuntuu pahalta, mutta kyllä se taas mieli paranee. Ihan varmasti. Ja sinullekin se nyytti vielä suodaan. :hug:

toive ja JJ-t, mulla se pelko ei liity keskenmenoon vaan siihen rakenneultraan. Mitä jos sama tapahtuu ja siellä ei olekaan kaikki hyvin? Mä en usko että kestän selväjärkinsenä toista samanlaista kokemusta. Kuolleen vauvan synnyttäminen oli henkisesti aivan todella raskas kokemus. Kait sitä on sitten aika vahva ihminen että ei murtunut ja toivon ja odotan uutta raskautta. silti pelottaa ihan tosi paljon. että ymmärrän pelon tunteen kyllä... varmaan tässä pinossa kaikki ymmärtävät. :hug: :hug:

frizzante toivotaan että se ovis ei tule juuri silloin perjantaina. pidän peukkuja! bd ja tänne saa tulla kiukuttelemaan! :D

Tsemppiä Meritähti opparin tekemiseen!

Neiti kesäheinä ONNEA!
:flower: :D :D :D :D :flower:

ON: onko kellään kokemuksia oviksen jälkeisestä kovasta kipuilusta? :eek: mulla on sunnuntaista asti poltellu ja nipistelly mahaa hyvin menkkamaisesti. Maanantaina ruskea tuhru tuli paperiin ja aika kovaa huimasusta olen kokenut lähiaikoina. En uskaltaisi toivoa liikaa... :ashamed: tai sitten mulla on joku harvinainen sairaus kuten malaria...ehkä joku hyttynen on lennelly intiasta asti tänne ouluun!!! :headwall: :LOL:
 
Täällähän on tosi monta plussannutta jo! Sain urakan tehtyä tänään, eli lukaisin tämän pinon läpi =) (Ja oikein nätti pino onkin, kiitokset laatijalle!) Kauhean tsemppaavaa lukea toisten plussauutisia. Onnea kaikille oikein rutkasti! :flower: Ja uusille tervetuloa joukkoon. Vaikkakin tietysti toivoisi, ettei kenenkään tähän pinoon tarvitsisi joutua. Vaikkakin tuntuu, että täällä juuri voi niitä tuntojaan tuulettaa jos missä, ja ymmärtämystä löytyy.

Frizzante, laittakaa peitot heilumaan ennen miehen lähtöä, ties vaikka simpat ovat kestävää laatua jos niin huonosti käy että ovis koputtelee ovia ennen kun miekkonen tulee taas takas kotiin.. =) Lähtölaukaus :D

Itsellä on ollut vähän oudot fiilikset. Loma oli niin rentouttava ja pääsi jotenkin irti kaikesta. Olo oli kotiin tullessa sellainen, ettei jaksa stressata edes tästä vauvan teosta. Ehkä juuri senkin takia, kun en edes mitään ovisoireita bongannut loman aikana vaikka todennäköistä olisi ollut, että olisi voinut silloin ollakin. Jotenkin haluaisin uskoa, että kierto olisi jo normaalimpi. Kun eka kierto km:n jälkeen oli 42pv (vuodon alusta laskettuna), mutta sen jälkeen kun hcg oli 0, niin siitä eteenpäin laskettuna meni juuri se normaalit 29pv kun täti kurvasi paikalle.

Mut nyt taas se raskauden aiheuttama juttu, eli rinnat kipeytyneet taas. Tätä on ollut ainoastaan siinä kierrossa kun tulin raskaaksi ja edellisessä, keskenmenon jälkeen olleessa. Tällaistä oiretta ei aiemmin ollut ja nyt on näköjään sitten joka kierrossa. :| Nyt ne kipeyty jo kp20. Tänään mahaa on illan juilinut menkkamaisesti. Kuitenkin vasta kp25, ilmoitteleekohan se täti jo tulostaan.. No, oli kuinka oli niin toivon vaan että tällainen stressitön olo jatkuisi vielä ainakin viikon, niin pääsisi hyvässä lykyssä jo testaamaan. Mutta epäilenpä; eiköhän se jännitys taas ala viimeistään parin päivän sisään.

Mitkä ElinaMaria sun kp:t on? Peukutuksia sinulle. Jos tuo olisi vaikka SITÄ! :)

Leppoisaa illan jatkoa! (Ja sori pitkä omanapainen tilitys!)
 
Pikaisesti pistäydyn kertomassa, että minä sain kun sainkin tänään kaksi viivaa testiin :heart: :D Eipä oikein tahdo todeksi uskoa. Nyt mennään hyvin rauhallisesti eteen päin, kun todella on tiedossa, mitä kaikkea voikaan sattua :/ Odottajiin en vielä uskalla siirtyä...

Nti Kesäheinä lämpöiset onnittelut plussasta ja tarrasukkia mukaan pikkuiselle masumatkalleen :heart:

Kaikille tsemppiä ja uskoa, että kyllä se aurinko vielä paistaa :heart: Plussaisia terveisiä lähettelen :wave: ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
 
surusydän ihanaa, onnea kovasti plussasta!! :heart: :flower: :) Kiitos onnitteluista ja paljon onnea matkaan myös teidän pikkuiselle, uskotaan ja luotetaan, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. :heart:
 
Surusydän ONNEA ONNEA!!! :D ihanaa!! :heart:

Luminia tsemppiä kovasti.... toivotaan että sieltä plussa pärähtää! =) Ja mulla kp:t on tänään 19/27. kait vois olla kyse kiinnittymiskivuista? EN tiiä uskallako sellaisiin uskoa... pelkään jotain tulehdusta vaan. Mutta jos täällä on napukankokeilijoita niin mulla napukka kirmasi eilen ihan tosi ylös ja kauas.... ja eilen se tuhrukin tuli. :snotty: huh. jännää.

Täällä näitä plussia tulee... jospa se mullekkin sitten napsahtaisi? :D Olisi kyllä niin ihanaa!! Tammivauva... =)
 
Sus soo
Nti Kesäheinä ja Surusydän =) Onnea onnea onnea!


Kyllä tämä pino alkaa näyttää tosi hyvältä. Mä voin mieluusti siirtää jokaisen tuolla listalla plussanneisiin, itseni mukaan lukien!
 
Oi surusydän, ihanaa, paljon, paljon Onnea sinulle ja paljon Onnea pienokaiselle myös mukaan masumatkalle!


PlussaOnnea edelleen meidän pinoon paljon, hyvälle näyttää taas kun tulee plussia!


Rva Pikkumyy kp 7/30, tulispa ensi viikko nopsaan!
 
Onnea NtiKesäheinä ja surusydän plussaamisesta :heart: Kaikkea hyvää odotukseenne :hug:

Sus soo Voit ainakin multa poistaa nuo kp:t, täällä täti tuli täsmällisesti tänä aamuna, mutta turha seurata, kun yritystä ei siis ole. Eli poista vain ne :wave:
 

Yhteistyössä