Huomenta
Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista ja osanotoista. Tänne oli hyvä tulla, vaikka aikaa vasta näin vähän kulunut. Ei omaa elämää kuitenkaan saa jättää elämättä, vaikka vähän siltä kyllä tuntuisikin.
Hyvää ystävänpäivää myös. Vaikkakin vähän myöhässä. Eilen en kertakaikkiaan saanut viestiä läpi ja kyllä kenkutti.
Rouva Pikkumyy kyseli, onko niitä jälkitarkastuksia vielä tulossa. Mulla on 27.3. Jotenkin tuntuu, että sinne on ikuisuus aikaa :headwall: Terkkarille soittelin kuulumiset, kuten sovittiin ja mokoma kielti kaiken muun touhuamisen, paitsi kävelylenkit, mutta ei hikeen asti saa vetää niitäkään. Minä kun kuvittelin, että voisin pikkuhiljaa aloittaa tuon kuntoilun ja painonpudotuksen, mutta mitä vielä, ens kuun loppuun sohvaperunana oloo. Ei tule mitään. Pakko saada tehdä jotain, tai muuten en selviä tästä ikinä :ashamed:
Tänään on jo parempi aamu. En ole itkenytkään yhtään. Siivota kyllä aion, vaikka olis kuinka rasittavaa. Muuten ei mahdu villakoirien ja romukasojen sekaan. Nukuin yönkin hyvin. näin ihanan hassua unta, tai kaippa pariakin. Niissä unissa kaikki oli hyvin ja mulla oli iso maha. Oli kai tammikiu, kun jostain syystä raahasin joulukuusta epätoivoisesti ikkunankautta ulos
Toisessa taas näin pienen enklipojan, joka sanoi, että kaikki on hyvin, että älä äiti enää itke. Sit hän lähti isompien matkaan. Olen nähnyt usein unta menettämistäni vauvoista. Isoksi kasvaneina. Kai se on jotain alitajunnan työskentelyä.
Luin, että joku muukin nähnyt unia, sellaisia jotka toteutuneet. No minäpä uskallan sen siivittämänä kertoa oman välipäivinä näkemäni painajaisen. Olin synnyttämässä, jotain todella pientä ja haurasta. Sain vauvan jolla ei ollut päätä ollenkaan ja jonka raajat olivat kummaliset koukerot. Jotai muutakin siinä oli, mutta en enää muista. Eka ultra oli pari päivää tästä ja minähän pelkäsin, etä kaikki ei ole hyvin. Silloin ei kuitenkaan vielä voinut anankefaliaa nähdä. Diagnoosin kuultua kuukausi tästä, saatoin vain todeta, että uneni kertoi minulle jo karua totuuttaan.Toivon todella, että viimeöinen uni voisi joskus olla totta ja saisimme talvi tai kevätvauvan. Tai mihin aikaan vuodesta tahansa, kunhan seuraava saisi syntyä ja elää hyvän elämän.
JJ-t Hyvää matkaa ja nauti oikein täysillä siitä. Ihan tulee matkakuumetta itellekkin, kun ajattelee, että Italiaan pääset käymään
Harmi, kun testissä ei mitään sen kummempaa näkynyt. Noi eri kulmissa ja valoissa tikun tuijottelut on niin pahuksen tuttuja juttuja :|
ElinaMaria tuon saman aikajakson olen huomannu olevan se, jolloin rähjään kotona ihan turhistakin asioista ja itku on ihan kurkunpäässä. Eikä edes jää sinne, vaan tulee kun tuulenpuuska kesken kotitöiden.
Mukavaa viikonloppua kaikille :wave: Eikä niitä plussapalleroita parane jättää lähettämättä jokaiselle tähän pinoon :flower: *kerää kaappiin valmiiksi muutamia*
