Km:n jälkeen kuumeilevat vol. 4
- Viestiketjun aloittaja Epskeps
- Ensimmäinen viesti
tsippaduidaa..
tänne on tullut ikäviä uutisia..orchid osanottoni koirasi puolesta :hug: ja jonttu: ihme homma! siis tuo sun testi juttu... :x kummallista... minullehan kävi samoin.. haamu oli, jonka mieskin näki ja sit nega ja menkat (tuntu kestävän ja olevan kivuliaat..mut mene ja tiedä) hmm.. huomen gyne..yksityinen..maksaa pirusti, mutta halutaan saada selko mikä tökkii.. ja voiha´n olla ettei mikään, että yläpäästä se on kiinni enempi, mut se onkin vaikeampi hoitaa
leikki leikkinä, oikeasti en " koe" olevani stressaantunut..mutta sillon tällön itkettää ja kiukuttaa ja vauva pyörii päässä enemmän kuin koko ajan..stressiäkö
joo.. tällasta omaa läppää tähän tuli.
jonttu voimia!! nyt ens kierrosta sitten! Ja ilman stressiä!!
tänne on tullut ikäviä uutisia..orchid osanottoni koirasi puolesta :hug: ja jonttu: ihme homma! siis tuo sun testi juttu... :x kummallista... minullehan kävi samoin.. haamu oli, jonka mieskin näki ja sit nega ja menkat (tuntu kestävän ja olevan kivuliaat..mut mene ja tiedä) hmm.. huomen gyne..yksityinen..maksaa pirusti, mutta halutaan saada selko mikä tökkii.. ja voiha´n olla ettei mikään, että yläpäästä se on kiinni enempi, mut se onkin vaikeampi hoitaa
leikki leikkinä, oikeasti en " koe" olevani stressaantunut..mutta sillon tällön itkettää ja kiukuttaa ja vauva pyörii päässä enemmän kuin koko ajan..stressiäkö joo.. tällasta omaa läppää tähän tuli.
jonttu voimia!! nyt ens kierrosta sitten! Ja ilman stressiä!!
Suuren suuret pahoitteluni koirasi poismenon vuoksi
Olen niin pahoillani...
Sua on koiteltu niin paljon... Jos voisin, ottaisin osan taakastasi kannettavakseni
Laita äänet koneeseen, tässä on sulle pieni lohdutus, toivottavasti se auttaa edes hitusen. Ehkä ei nyt, mutta ajanmyötä...
http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html
Ja lopuksi vielä runo, josta itse saan voimaa...
SEURAAVA PAIKKA...
Kuolema ei merkitse mitään. Olen vain hiljaa siirtynyt seuraavaan paikkaan.
Minä olen minä, ja Sinä olet Sinä.
Mikään ei ole välillämme muuttunut.
Kutsu minua entisellä tutulla nimelläni, puhu minulle yhtä luontevasti kuin ennenkin.
Älä muuta äänenpainoasi, älä käytä teennäisen kunnioittavaa tai
murheellista sävyä.
Naura niinkuin ennenkin, naura niin että minä kuulen sen taas.
Rukoile, hymyile, ajattele minua - anna nimeni olla mukana kaikessa,
niin kuin se aina oli, luonnollisena osana elämää,
vailla varjon häivää.
Elämä on yhtä tärkeää kuin aina ennenkin.
Se on alati sama, se jatkuu keskeytyksettä.
Miksi yrittäisit unohtaa minut, vaikka et näe minua?
Tässä minä olen, vierelläsi niin kuin aina ennenkin.
Odotan Sinua kunnes tulet, jossakin hyvin lähellä,
aivan nurkan takana.
Kaikki on hyvin...
:MyAngels
Olen niin pahoillani...
Sua on koiteltu niin paljon... Jos voisin, ottaisin osan taakastasi kannettavakseni
Laita äänet koneeseen, tässä on sulle pieni lohdutus, toivottavasti se auttaa edes hitusen. Ehkä ei nyt, mutta ajanmyötä...
http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html
Ja lopuksi vielä runo, josta itse saan voimaa...
SEURAAVA PAIKKA...
Kuolema ei merkitse mitään. Olen vain hiljaa siirtynyt seuraavaan paikkaan.
Minä olen minä, ja Sinä olet Sinä.
Mikään ei ole välillämme muuttunut.
Kutsu minua entisellä tutulla nimelläni, puhu minulle yhtä luontevasti kuin ennenkin.
Älä muuta äänenpainoasi, älä käytä teennäisen kunnioittavaa tai
murheellista sävyä.
Naura niinkuin ennenkin, naura niin että minä kuulen sen taas.
Rukoile, hymyile, ajattele minua - anna nimeni olla mukana kaikessa,
niin kuin se aina oli, luonnollisena osana elämää,
vailla varjon häivää.
Elämä on yhtä tärkeää kuin aina ennenkin.
Se on alati sama, se jatkuu keskeytyksettä.
Miksi yrittäisit unohtaa minut, vaikka et näe minua?
Tässä minä olen, vierelläsi niin kuin aina ennenkin.
Odotan Sinua kunnes tulet, jossakin hyvin lähellä,
aivan nurkan takana.
Kaikki on hyvin...
Orchid :hug: ja voimia!
jonttu :hug:
muiden reagoinnista km:n myötä myös täällä vähemmän ihania kokemuksia. hyvin lähisukulainen ( en voi mainita kuka koska täällä surffaa tuttuja enkä halua juoruja...) mm. totesi että "hyvä,tietäen kuinka rankkaa se olisi ollut..." tarkoittaen arkea 4 lapsen kanssa ja tuttavat saattavat pistää viestin "pahoittelen" mutta se siitä. taikka vastaavasti vaikka tietävät tapahtumasta eivät sano mitään. itse olen täysin eri maata, kannan muidenkin murheita ( ehkä liikakin ) hartioillani. onneksi on leveät hartiat. välillä tuntuu että onko välittäminen ja ns. ystävyys todellakin vain tois puolista, jos ystäväni vastaavan kokisi olen varma että tekisin muutakin kuin olisin hiljaa taikka pistäisin "pahoittelen" viestin. ja vaikka apuni ei kelpaisi tietäsin ainakin sitä tarjonneeni täydestä sydämmestä. ja pakko myöntää että kyllä se vaikuttaa ainakiin omaan suhtautumiseeni kyseisiä ihmisä kohtaan, vaikka näin ei ehkä saisi olla mutta niin se vaan on!
olipas syvällinen pohdinta tuokio.
masukki
jonttu :hug:
muiden reagoinnista km:n myötä myös täällä vähemmän ihania kokemuksia. hyvin lähisukulainen ( en voi mainita kuka koska täällä surffaa tuttuja enkä halua juoruja...) mm. totesi että "hyvä,tietäen kuinka rankkaa se olisi ollut..." tarkoittaen arkea 4 lapsen kanssa ja tuttavat saattavat pistää viestin "pahoittelen" mutta se siitä. taikka vastaavasti vaikka tietävät tapahtumasta eivät sano mitään. itse olen täysin eri maata, kannan muidenkin murheita ( ehkä liikakin ) hartioillani. onneksi on leveät hartiat. välillä tuntuu että onko välittäminen ja ns. ystävyys todellakin vain tois puolista, jos ystäväni vastaavan kokisi olen varma että tekisin muutakin kuin olisin hiljaa taikka pistäisin "pahoittelen" viestin. ja vaikka apuni ei kelpaisi tietäsin ainakin sitä tarjonneeni täydestä sydämmestä. ja pakko myöntää että kyllä se vaikuttaa ainakiin omaan suhtautumiseeni kyseisiä ihmisä kohtaan, vaikka näin ei ehkä saisi olla mutta niin se vaan on!
olipas syvällinen pohdinta tuokio.
masukki
Orchid Olen tosi pahoillani pienen kullanmurusi poismenon takia.. On nuo aina ihan hirveitä juttuja. Itsekin tuntuu, että rakastan tuota meidän kissaneitiä koko sydämestäni ja itku tulee jos edes kuvittelen siitä luopumista.
Jonttu :hug: Voimia uuteen kiertoon!
Epskeps ja Kvart över Kuulostaa hyviltä nuo teidän oireet... "matkapahoinvoinnit" ym. Ja voidaanhan se Epsun takakireys laittaa myös raskauden piikkiin.. (mitä vaan voi laittaa kun oikein haluaa... )
Myangelsin ihana video ja runo sai yllättäen itkemään.. oli kauniita ajatuksia.. :heart:
(.) Tänään kontrolliultrassa munarakkula oli 13mm, joten irtoamassa ma-ti mahdollisesti.. No jos näin käy ja plussa ovistestiin ilmestyy, niin ensi viikolla on meidän ensimmäinen inseminaatio. Jänskättää... mutta ihana edetä jotenkin tässä asiassa. Kannatti siis ostaa se kolmiovinen auto, heti alkaa asiat edistymään. Kaikki autokaupoille!
Jonttu :hug: Voimia uuteen kiertoon!
Epskeps ja Kvart över Kuulostaa hyviltä nuo teidän oireet... "matkapahoinvoinnit" ym.
Ja voidaanhan se Epsun takakireys laittaa myös raskauden piikkiin.. (mitä vaan voi laittaa kun oikein haluaa... )Myangelsin ihana video ja runo sai yllättäen itkemään.. oli kauniita ajatuksia.. :heart:
(.) Tänään kontrolliultrassa munarakkula oli 13mm, joten irtoamassa ma-ti mahdollisesti.. No jos näin käy ja plussa ovistestiin ilmestyy, niin ensi viikolla on meidän ensimmäinen inseminaatio. Jänskättää... mutta ihana edetä jotenkin tässä asiassa. Kannatti siis ostaa se kolmiovinen auto, heti alkaa asiat edistymään. Kaikki autokaupoille!
masukki08 piti vielä kirjoittaa vaiks kävinkin jo tänään täällä kun luin sun jutun..niinpä, olen samaa monesti miettinyt mikä saa ihmiset (ystävät) hiljenemään vaikka tietää asiasta, ei pahoittelua tm. tai sitten hyvin yliolkaisesti "pahoittelut".. tietysti on vaikea löytää sanoja ym. mutta minua kanssa harmittaa/harmitti aikoinaan joidenkin suhtautuminen.. ja nyt km.stä puoli vuotta, eikä uudesta raskaudesta tietoa ja tämä on rankin tähän astisessani elämässä oleva vaihe.. ja ystävät, joilla jo yksi/kaksi lasta heittelevät kommentteja "pitäskö jo kolmas/ toinen tehdä... (okei, ne ei nyt niitä läheisimpiä ystäviä olekaan...) siis tehdä!! Niille toivon (ilkeä olen ja katkera??) pientä elämänkoulua..ettei kaikkea sais kultalusikka suussa.. joo..
sorry tää meni aika marinaksi. nyt vaan helpotti heti kun sai vähän "purettua" oloa. Kun meillä ollut vaikeeta (parisuhde koetuksella tämän asian tiimoilta välillä ) ja yhdessä käydään läpi, tuli mitä tuli, niin kommentit " kyllä lasten pitää hyvään parisuhteeseen saada syntyä" ym. raivostuttavat..huh huh, niin tietysti, mutta jos välillä on vaikeaa niin eikö ole vähintäänkin ymmärrettävää ettei koko ajan yritä vain "parantaa" omaa suhdettaan vaan myös tuulettaa sitä.. no joo..nt jätän teidät rauhaan :snotty:
sorry tää meni aika marinaksi. nyt vaan helpotti heti kun sai vähän "purettua" oloa. Kun meillä ollut vaikeeta (parisuhde koetuksella tämän asian tiimoilta välillä ) ja yhdessä käydään läpi, tuli mitä tuli, niin kommentit " kyllä lasten pitää hyvään parisuhteeseen saada syntyä" ym. raivostuttavat..huh huh, niin tietysti, mutta jos välillä on vaikeaa niin eikö ole vähintäänkin ymmärrettävää ettei koko ajan yritä vain "parantaa" omaa suhdettaan vaan myös tuulettaa sitä.. no joo..nt jätän teidät rauhaan :snotty:
Kiitos kaikille, tää on ollu tosi vaikee päivä :'(
Mä oon miettiny miksi tämä menetys tuntuu olevan vaikeampi kuin ensimmäisen koiran menetys lokakuussa... Tämän pienen olen itse kasvattanut, kaikki sanoivat kun syntyi 47g että ei tuu elämään kauaa, minä itse heräsin joka yö 1,5 tunnin välein ja nostin pikkuisen imemään sama jatkui aamulla, päivällä ja illalla. Minä taistelin ja sain pennun kasvamaan, siitä tuli ihan aikuinen koira melkein 10-vuotiaaksi sai elää... :'(
MyAngelsin linkki oli aivan ihana, en tehny muuta ku itkin ja näin oman pienen koiran siellä jossain oman emonsa kanssa :heart: :'(
Tajusin tossa ihan laskematta, että Onni-vauvan menetyksen ja ensimmäisen koiran kuoleman välissä on 4kk5pv ja kuinkas sattuu, että nämä pikkuiset koirat minulta on viety tasan 4kk5pv välein... mitäköhän tulee tapahtumaan 1.7. kun on taas tuo maaginen 4kk5pv :'( ei uskalla edes ajatella.
Huomenna pitäis jaksaa töihin mennä, mutta ei kovin kaksinen olo ole... kattotaan ku aamu koittaa... :ashamed:
Mä oon miettiny miksi tämä menetys tuntuu olevan vaikeampi kuin ensimmäisen koiran menetys lokakuussa... Tämän pienen olen itse kasvattanut, kaikki sanoivat kun syntyi 47g että ei tuu elämään kauaa, minä itse heräsin joka yö 1,5 tunnin välein ja nostin pikkuisen imemään sama jatkui aamulla, päivällä ja illalla. Minä taistelin ja sain pennun kasvamaan, siitä tuli ihan aikuinen koira melkein 10-vuotiaaksi sai elää... :'(
MyAngelsin linkki oli aivan ihana, en tehny muuta ku itkin ja näin oman pienen koiran siellä jossain oman emonsa kanssa :heart: :'(
Tajusin tossa ihan laskematta, että Onni-vauvan menetyksen ja ensimmäisen koiran kuoleman välissä on 4kk5pv ja kuinkas sattuu, että nämä pikkuiset koirat minulta on viety tasan 4kk5pv välein... mitäköhän tulee tapahtumaan 1.7. kun on taas tuo maaginen 4kk5pv :'( ei uskalla edes ajatella.
Huomenna pitäis jaksaa töihin mennä, mutta ei kovin kaksinen olo ole... kattotaan ku aamu koittaa... :ashamed: