Juu, on tää ihmismieli niin ailahtelevainen ja tämä vauvakuume on yhtä ylä ja alamäkeä :/ Tämä kolmosen kuumeilu piti ottaa niin löysin rantein ja ensimmäinen puolivuotta menikin kyllä tjot-asenteella MUTTA niinvain kuume muuttui kovemmaksi ja itsensätutkiskelu,ilo ja pettymys sekä katkeruus on jokapäiväinen seuralainen :ashamed:
Puolivuotta ehti kulua myös siinä että yritettiin jo ihan tosissaan plussan kiilto silmissä ja sitten kun sen niin toivotun plussan testiin sai niin kaikki unelmat valuikin jo viikon päästä pois :ashamed:
Yritän olla positiivinen ja uskon että se kolmas meillekin vielä tulee mutta kyllä tää välillä käy pään päälle! Mutta luovuta en
:heart:
Mulla oli ennen esikoisia niin järkky vauvakuume että se sääteli jo totaalisesti mun elämää ja olin tosi katkeroitunut. En osannut iloita edes parhaan ystäväni raskaudesta vaan se oli kuin puukon isku suoraan sydämeen :/ Elin sellaiset lasit päässä että en nähnyt ympärillä kun raskaana olevia naisia ja olo oli tosi hirvee!
Tällaista kuumetta en enää haluaisi itselleni tulevan mutta pieniä tunnusmerkkejä on jo ilmassa
Olen huomannut että läheisten iloiset uutiset satuttaa, samoin jatkuvat plussat tällä palstallakin (tosin ei tässä pinossa). Tai joku Tanja Karpelan raskaus!!
Pitkään yrittäneiden kohdalla olen kyllä aidosti onnellinen mutta plussat yk 1 satuttaa kyllä tosi lujaa :ashamed:
Toisten onni ei ole minulta pois joten tämä oma käyttäytyminen on ihan peestä :kieh:
Mutta nyt leidit laitan sellaiset plussapuhurit liikenteeseen että varmasti plussaamme pian kaikki+++++++++++++++++++++
:heart:
