Hei vaan kaikille ja haleja!!!
Paljon tekstiä viime käynnin jälkeen. En muista kaikkea mitä tarttis kommentoida, eli kaikille :heart: :heart: :heart: :flower: :flower: :flower: :flower: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
Ensinnäkin vuodosta: Mulla kesti vuoto sen 6 viikkoa tokassa, ensin neljä viikkoa, melkein loppu ja jatkui menkkoina ja sitten vielä viikko menkkojen päälle tuhrua. Että kyllä se voi kestää.
Mahtavaa on se, jos näissä välillä kovin mollivoittoisissa tunnelmissa pääsee
luonnonhelmaan keskustelemaan rakkauden kielellä!! Se on kakka, kun oma piha on sellanen kaupunkilaispiha, sinne ei passaa mennä keskustelemaan, naapurit kutsuu poliisit paikalle samantien. Pitää mennä leikkimökkiin ja leikkiä, että ollaan ulkona. Jipii. Toisaalta, toi pikkupihapläntti on mulle niin paha murheenkryyni, nytkin tuntuu, että joka ikinen rehu siellä jo nauraa räkäsesti mulle kun ei nappaa hoitaminen. Sisään asti tuntuu, että kuulee kuinka ne ilkkuu, että oletpa surkea pihasi kanssa hähhhäääää! Eli mieluusti pidän pienen pihani ja puhun rakkauden kieltä satunnaisesti ulkona jossain muualla kuin omilla mailla. Kaikille ihania kuksimishetkiä toivottelen.
Synnyttämisestä oli puhe... Mulla ekan kanssa olin pari vuorokautta synnytyssalissa ennenku alko tapahtumaan. Sieltä jäi mieleen, kun naapurihuoneessa oli jossain vaiheessa joku synnyttämässä ja se kilju ja mekasti ja mylvi. "Mä kuuuuoooollleeen, mä kuuuuooolllleeeen" yms. Se oli aika kamalaa, kun ei itse tiedä mikä odottaa ja toinen mekastaa tuolla lailla. Jälkeenpäin oon todennu, että ois pitäny mennä vetämään sitä neitiä kuonoon, ei ihme jos ei edisty jos energiansa käyttää tollaseen mekastamiseen. Omalta osaltani olen sillai murissut, siinä kun keskittyy ja väkertää ni ei paljoa kerkeä kiljumaan. Jos täällä nyt on paikalla joku synnytyksessä kiljunut, ni sori, ei ole tarkoitus mitenkään mollata.
Miehen rooli siellä on kyllä meillä ollut aika minimaalinen. Mies on todella rauhallinen, vaikka itse koen, että synnytys on kamalaa tuskaa ja hikeä ja eritteitä ja kaikkea kamalaa, ni ekan synnytyksen jälkeen mies totesi jollekin tutulle, että "oli lähinnä huvittavaa". Mä olin, että HÄH? Siitä oli huvit kaukana. Tokan väänsin ilman mitään kipulääkettä, sekään ei ollut hauskaa. Mies kerkesi siinä supistusten lomassa leikkimään sängyn säätöjen kanssa. Minä siinä uuuhaaahhhsattuuuu ja mies "käto Hästens" ja viuhviuh ylösalas. Toisaalta kun mies on yrittänyt lähelle lääppimään ja paijaamaan ja voivottelemaan ni mä oon ollu että MENE NYT SIITÄ LÄSSYTTÄMÄSTÄ. Jotenki se kipu on niin sellasta, että haluan vain olla. Eli, omalta osalta pärjäisin hyvin ilman miestäkin synnytyksessä, mutta tuo haluaa mukaan ja saahan se tulla. On se silti lutunen, vaikka vemputtaiskin vaan sänkyä edestakas.
EM: plussatuulia sulle edelleen!! Toivoa on vielä.
Minä itse: Kyttäilen limoja kuin vajaamielinen, hyvä etten läpivalaise vessapapereita pyyhkimisen jälkeen. Oisko jo tuhrua oisko? Pelottaa pirusti, että tas ne typerät puolukkapäivät tulee. Viimeksi alkoi tuhrut to, edellisellä kerralla la, että sillä perusteella tuhrua vois kohta alkaa tulemaan. Toisaalta menkat periaatteessa alkoi vasta ma, että tässä voi olla että joutuu bonggailemaan vuotoja kauan. On kyllä kypsää. Vaikka raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan, olo on kovin skeptinen, sellainen fiilis on, että kohta aukeaa hanat.
HIPHEI, syyskuun plussapinon ensimmäinen palkinto on edelleen jakamatta!!! Kuka sen napaa?
ONNEA kaikille arvontaan!!!!
:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: