Rouva Pikkumyy: isot :hug: , olen todella pahoillani puolestasi!!!
Vihdoin pääsin tänne saakka. Viimeiset pari viikkoa ovat ollet aika hektisiä kun uusi lukuvuosi pyörähti opeilun merkeissä käyntiin sekä häitä suunnitellessa. Joitan alustavaa ollaan saatu jopa varattuakin. Millaisia heitä te muut olette pitäneet/olette suunnittelemassa?
Ovis oli viikko sitten, mutta taisi mennä hieman sivu suun; siipan piti nimittäin lähteä toiselle paikkakunnalle. Kieltämättä harmittaa aika vietävästi, ja itsellä on sellainen fiilis, ettei se ole taaskaan onnistunut.. Mutta: eikös ne pikku vintiöt voi kuitenkin elää noin vuorokauden?
Meillä oli töissä todella mielenkiintoinen koulutus koskien mm. ADHD lapsia oppilaina. Mielenkiintoista tässä oli se, että myöhemmin diagnosoidut lapset ovat ollet yleensä vaativia vauvoja. Tämä neuropsykologi korosti, että vaativista vauvoista ei automaattisesti tule näitä diagnoosin saaneita, vaan on ensiarvoisen tärkeää, millaista vauvan kanssa käyty, varhainen vuorovaikutus on. Jos lapsi ei saa hyväksyvää ja rakastavaa hoivaa, vaikuttaa tämä myös hänen aivoihinsa, millä on vaikutuksensa myös alttiuteen saada esim juuri keskittymishäiriöitä tms. Olipa sekavasti selitetty, toivottavasti joku edes ymmärsi pointin.
Onko kukaan muu teistä kokenut, että kun yrittämisestä huolimatta + ei kuulu, sitä ei oikeastaan uskalla enää edes toivoa tai ainakaan usko siihen yhtä vahvasti kuin joskus ihan ekoilla, innosta toiveikkailla yrityskierroilla? Joulukuusta saattaa tulla hyvin vaikea, ellei tässä taphdu mitään ennen sitä.. Sitten mua ärsyttää niin vietävästi tämä Taiveaho yms tyypit. Tietyssä mielessä minusta on hyvä, että joku haluaa antaa niinkin kipeälle ja vaativalle aiheelle kuin lapsettomuus kasvot, mutta.. En ymmärrä sitä, miksi aiheesta täytyy retostella joka lehden kannessa. On jotenkin ironista, että ko.henkilö on kauniissa kesämekossa, leveä hymy kasvoillaan ja otsikko on jotain tyyliin "Lapsettomuus on kipeä asia". Useimmille se vain taitaa olla niin vaikea ja henkilökohtainen asia, että siitä on vaikea puhua edes niille kaikkein läheisimmille. Onneksi meitä on erilaisia, ja jotkut jopa niin avoimia että pystyvät tuohon. Tällä ei ole tarkoitus loukata ketään, asia vain ihmetyttää kovin suuresti. Pahoittelut omanapaisuudesta taas kerran..
Mukavaa lauantaita kaikille!
Vihdoin pääsin tänne saakka. Viimeiset pari viikkoa ovat ollet aika hektisiä kun uusi lukuvuosi pyörähti opeilun merkeissä käyntiin sekä häitä suunnitellessa. Joitan alustavaa ollaan saatu jopa varattuakin. Millaisia heitä te muut olette pitäneet/olette suunnittelemassa?
Ovis oli viikko sitten, mutta taisi mennä hieman sivu suun; siipan piti nimittäin lähteä toiselle paikkakunnalle. Kieltämättä harmittaa aika vietävästi, ja itsellä on sellainen fiilis, ettei se ole taaskaan onnistunut.. Mutta: eikös ne pikku vintiöt voi kuitenkin elää noin vuorokauden?
Meillä oli töissä todella mielenkiintoinen koulutus koskien mm. ADHD lapsia oppilaina. Mielenkiintoista tässä oli se, että myöhemmin diagnosoidut lapset ovat ollet yleensä vaativia vauvoja. Tämä neuropsykologi korosti, että vaativista vauvoista ei automaattisesti tule näitä diagnoosin saaneita, vaan on ensiarvoisen tärkeää, millaista vauvan kanssa käyty, varhainen vuorovaikutus on. Jos lapsi ei saa hyväksyvää ja rakastavaa hoivaa, vaikuttaa tämä myös hänen aivoihinsa, millä on vaikutuksensa myös alttiuteen saada esim juuri keskittymishäiriöitä tms. Olipa sekavasti selitetty, toivottavasti joku edes ymmärsi pointin.
Onko kukaan muu teistä kokenut, että kun yrittämisestä huolimatta + ei kuulu, sitä ei oikeastaan uskalla enää edes toivoa tai ainakaan usko siihen yhtä vahvasti kuin joskus ihan ekoilla, innosta toiveikkailla yrityskierroilla? Joulukuusta saattaa tulla hyvin vaikea, ellei tässä taphdu mitään ennen sitä.. Sitten mua ärsyttää niin vietävästi tämä Taiveaho yms tyypit. Tietyssä mielessä minusta on hyvä, että joku haluaa antaa niinkin kipeälle ja vaativalle aiheelle kuin lapsettomuus kasvot, mutta.. En ymmärrä sitä, miksi aiheesta täytyy retostella joka lehden kannessa. On jotenkin ironista, että ko.henkilö on kauniissa kesämekossa, leveä hymy kasvoillaan ja otsikko on jotain tyyliin "Lapsettomuus on kipeä asia". Useimmille se vain taitaa olla niin vaikea ja henkilökohtainen asia, että siitä on vaikea puhua edes niille kaikkein läheisimmille. Onneksi meitä on erilaisia, ja jotkut jopa niin avoimia että pystyvät tuohon. Tällä ei ole tarkoitus loukata ketään, asia vain ihmetyttää kovin suuresti. Pahoittelut omanapaisuudesta taas kerran..
Mukavaa lauantaita kaikille!
