N
Niksu
Vieras
Kirjoitan ensimmäistä kertaa nettipalstoille, tarvitsen kipeästi ulkopuolista näkökulmaa. En ole ainakaan löytänyt tästä kattavaa ketjua mistään.
Miten suhtautuisitte seuraavanlaiseen tapaukseen?
Olen 30-vuotias mutta kokemuksiltani nuoremman tasolla, elämä ei ole tuntunut vielä oikein päässeen käyntiin. Minuun on osoittanut kiinnostusta mies, jossa on monia toivomiani ominaisuuksia mutta joka on hankalassa elämäntilanteessa. Itsekin olen alkanut kovasti pitää hänestä, vaikka tutustumisesta on kulunut vasta kuukausi. Hän on vakuuttanut pitävänsä minusta hyvin paljon ihmisenä, mikä tietysti hivelee kun olen yksinäinen ja huonolla itsetunnolla varustettu. Silti (erittäin paljon tavoistani poiketen) juttu on jo ehtinyt mennä fyysiseksi (hänen aloitteestaan).
Hän on tehnyt kaikkensa vakuuttaakseen että haluaa suhteen kanssani, ja pallo on nyt jäänyt minulle. Kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti ja ongelmatekijöitä on niin paljon että en tiedä mitä nyt tekisin. Kaksi vaihtoehtoa ja kummatkin tuntuvat huonoilta. Olen elänyt askeettisesti ja rajoittuneesti, ja tuntuu että pitäisi tarttua mahdollisuuksiin kun niitä tulee. Mutta onko tämä sittenkään sellainen? Henkilönä hän tuntuu erittäin miellyttävältä ja olemme samalla henkisellä aaltopituudella ja pystymme keskustelemaan syvällisiäkin. Tarjoutunut vastaamaan kaikkiin kysymyksiini, vaikka alussa olikin niukkasanainen itsestään.
Ongelmatekijät ovat seuraavat.
1. Hän on ulkomaalainen. Kotoisin eräästä Aasian maasta, uskomuksiltaan melko vapaamielinen. Akateemisella uralla (itsekin olen koulutettu) ja asunut ja työskennellyt Briteissä 10 vuotta ennen Suomeen tuloaan (työn perässä). Puhuu hyvää englantia, itsekin osaan aika hyvin. Suomessa asunut ja työskennellyt vasta 6 kk.
2. Tunteellinen ja spontaani, mutta kuulemma vaikea puhua menneisyydestään, kovin ihastunut minuun ja tekee reippaasti aloitteita, mutta ei omatoimisesti muista oleellisia käytännön asioita kuten ehkäisyä. Silminähtävän ahdistuksen jälkeen heruttanut tietoa menneisyydestään, on ollut järjestetyssä avioliitossa joka ei toiminut. Viikkojen jälkeen keräsi itsensä ja omien sanojensa mukaan kertoi kaiken: avioliitto on edelleen voimassa ja vaimo ja kaksi lasta käyvät välillä tapaamassa häntä (asuvat kai kuitenkin kotimaassaan), joskus useiden kuukausien ajan. Vaimon kanssa hän ei tule toimeen ja ovat luopuneet yrityksestä, mutta lasten leimaantumiselta suojelemiseksi pysyvät muodollisesti naimisissa. Vakuuttaa painokkaasti että ei ole tunteellisesti tai fyysisesti tekemisissä vaimonsa kanssa. Vaimolla ei kuulemma vastalauseita jos mies aloittaa suhteen. Vaimo mukaan laskien suhteita ollut vain kaksi.
3. Tuli maininneeksi kysyttäessä että ikää on 35. Vuodatuksessaan sitten ilmaisi että oikea numero on 38. Ihan nuorekkaan näköinen ja oloinen mutta kyllähän sen eron olen joistain pienistä asioista huomannut. Itse olisin suunnitellut korkeintaan n. 4 vuoden eroa
4. Asuu eri paikkakunnalla, 250 km päässä. Hänen luokseen ei kuulemma voi mennä, ainakaan silloin kun perhe on siellä. Mutta muualla voi tavata koska tahansa.
Olenko nyt tyhmä jos ryhdyn tähän, pinnallisesti kuulostaa tietysti pahalta. Itseä vaivaa, mitä ulkopuoliset ajattelevat. Mutta silti mies tuntuu olevan tosissaan, ja omat tunteet ovat positiivisella kannalla. Itse en halua lapsia enkä muutenkaan vielä ns. asettua aloilleni, mutta en myöskään halua pelkkää pinnallista suhdetta. Jos hän sittenkin on vain sen yhden perässä. Keskustelu tuntuu ainakin kääntyvän siihen koko ajan.
Jos asiallisia vastauksia saisin, olisin kiitollinen.
Miten suhtautuisitte seuraavanlaiseen tapaukseen?
Olen 30-vuotias mutta kokemuksiltani nuoremman tasolla, elämä ei ole tuntunut vielä oikein päässeen käyntiin. Minuun on osoittanut kiinnostusta mies, jossa on monia toivomiani ominaisuuksia mutta joka on hankalassa elämäntilanteessa. Itsekin olen alkanut kovasti pitää hänestä, vaikka tutustumisesta on kulunut vasta kuukausi. Hän on vakuuttanut pitävänsä minusta hyvin paljon ihmisenä, mikä tietysti hivelee kun olen yksinäinen ja huonolla itsetunnolla varustettu. Silti (erittäin paljon tavoistani poiketen) juttu on jo ehtinyt mennä fyysiseksi (hänen aloitteestaan).
Hän on tehnyt kaikkensa vakuuttaakseen että haluaa suhteen kanssani, ja pallo on nyt jäänyt minulle. Kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti ja ongelmatekijöitä on niin paljon että en tiedä mitä nyt tekisin. Kaksi vaihtoehtoa ja kummatkin tuntuvat huonoilta. Olen elänyt askeettisesti ja rajoittuneesti, ja tuntuu että pitäisi tarttua mahdollisuuksiin kun niitä tulee. Mutta onko tämä sittenkään sellainen? Henkilönä hän tuntuu erittäin miellyttävältä ja olemme samalla henkisellä aaltopituudella ja pystymme keskustelemaan syvällisiäkin. Tarjoutunut vastaamaan kaikkiin kysymyksiini, vaikka alussa olikin niukkasanainen itsestään.
Ongelmatekijät ovat seuraavat.
1. Hän on ulkomaalainen. Kotoisin eräästä Aasian maasta, uskomuksiltaan melko vapaamielinen. Akateemisella uralla (itsekin olen koulutettu) ja asunut ja työskennellyt Briteissä 10 vuotta ennen Suomeen tuloaan (työn perässä). Puhuu hyvää englantia, itsekin osaan aika hyvin. Suomessa asunut ja työskennellyt vasta 6 kk.
2. Tunteellinen ja spontaani, mutta kuulemma vaikea puhua menneisyydestään, kovin ihastunut minuun ja tekee reippaasti aloitteita, mutta ei omatoimisesti muista oleellisia käytännön asioita kuten ehkäisyä. Silminähtävän ahdistuksen jälkeen heruttanut tietoa menneisyydestään, on ollut järjestetyssä avioliitossa joka ei toiminut. Viikkojen jälkeen keräsi itsensä ja omien sanojensa mukaan kertoi kaiken: avioliitto on edelleen voimassa ja vaimo ja kaksi lasta käyvät välillä tapaamassa häntä (asuvat kai kuitenkin kotimaassaan), joskus useiden kuukausien ajan. Vaimon kanssa hän ei tule toimeen ja ovat luopuneet yrityksestä, mutta lasten leimaantumiselta suojelemiseksi pysyvät muodollisesti naimisissa. Vakuuttaa painokkaasti että ei ole tunteellisesti tai fyysisesti tekemisissä vaimonsa kanssa. Vaimolla ei kuulemma vastalauseita jos mies aloittaa suhteen. Vaimo mukaan laskien suhteita ollut vain kaksi.
3. Tuli maininneeksi kysyttäessä että ikää on 35. Vuodatuksessaan sitten ilmaisi että oikea numero on 38. Ihan nuorekkaan näköinen ja oloinen mutta kyllähän sen eron olen joistain pienistä asioista huomannut. Itse olisin suunnitellut korkeintaan n. 4 vuoden eroa
4. Asuu eri paikkakunnalla, 250 km päässä. Hänen luokseen ei kuulemma voi mennä, ainakaan silloin kun perhe on siellä. Mutta muualla voi tavata koska tahansa.
Olenko nyt tyhmä jos ryhdyn tähän, pinnallisesti kuulostaa tietysti pahalta. Itseä vaivaa, mitä ulkopuoliset ajattelevat. Mutta silti mies tuntuu olevan tosissaan, ja omat tunteet ovat positiivisella kannalla. Itse en halua lapsia enkä muutenkaan vielä ns. asettua aloilleni, mutta en myöskään halua pelkkää pinnallista suhdetta. Jos hän sittenkin on vain sen yhden perässä. Keskustelu tuntuu ainakin kääntyvän siihen koko ajan.
Jos asiallisia vastauksia saisin, olisin kiitollinen.