Kiukutteleva, tiuskiva, mököttävä tyttöystävä - MINÄ

[Hei haloo!]

Menkää nyt hei ruokapalstalle tai klinikalle tinkaamaan noita ravinto-oppejanne, eivät kuulu tämän ketjun aiheeseen enää mitenkään! Kyllä ap:n ongelmat ovat nyt jo muuta sorttia!

 

[Hippokrates]

kunhan saadaan lääkärit ja terveydenhuoltohenkilökuntakin tajuamaan asia. Aikaa siihen menee, mutta kyllä he vielä viisastuvat.

Juu-u. Lääkärit ja terveydenhoitajat ovat yksinkertaisia DD. Vai olisiko kuitenkin niin, että SINÄ et ymmärrä ihan kaikkea? Tieto ei oikeasti lisää tuskaa.

 

[Xy1]

Joo, kannattaa syödä hiilareita, niin pysyy mielenlaatu tasaisena. Eihän maailmass ole kuin jokunen miljardi ihmistä, joiten ravinto perustuu pitkälti hiilareiden (bataatit, peruna, riisi, pasta, leipä) syömiseen muun ravinnon ollessa lisänä. Hiilariton ravinto on jonkun älypään ja ravinnosta mitään tietämättömän hurun keksintö. Siihen kun lisää vielä lihan ja kasvikset, niin ollaan tasapainoisessa ruokavaliossa. Pitää vain välttää yletöntä viinan juomista ja rasvan syömistä.

Jos ap:n miehestä ei kuoriudu miestä seisomaan sanansa takana, niin voipi olla huono tulevaisuuden ennuste parisuhteelle. Liian kiltit miehet tunnetusti menettävät naisensa jonkun jämäkämmän mukaan. Tunnen monta sellaista.

 

[Malviina]

En lukenut muita tämän ketjun viestejä.

Olen itse ollut tänä keväänä samanlainen ja syykin (stressi, kiire, väsymys) on sama noihin yllättäviin kimpaantumisiin.

Asiaa on pohdittu myös miesystävän kanssa, koska itseänikin kaduttaa suutahtaminen ja toiselle pahan mielen aiheuttaminen.
Mielestäni asialle voi tehdä sen, että vähitellen alkaa tekemään asiat niin kuin itselle on hyvä. Eli naisten stressaaminenhan on välillä kiltteyttä, välillä voi miettiä sitä, kannattaako olla hyvä itselleen ja ottaa sitä stressiä vähemmän.

Yksi asia mistä itse saatan ottaa stressiä on juuri se, että pitäisi jaksaa olla kiva sille poikaystävälle kun sitä niin harvoin näkee. Eli vapaa-ajallakin kova tarve "suorittaa".

Muita ajattelemisen asioita juttuja: ovatko tilanteet aina samanlaisia, joissa menee hermo. Esim. raskaan työviikon jälkeen väsyneenä pitäisi vielä jaksaa käydä kaupassa murun kanssa ja jaksaa miettiä mitä syödään tänään ja huomenna ->helppo pikkuriidan aihe. Eli joitain turhia riitoja voi karsia ihan suunnittelemalla etukäteen aikataulut siten, että jää vain leppoisaa vapaa-aikaa.

Myös jos on kurja olo, voi ottaa vain aikaa itselleen, olla itsekseen kotona illan, tehdä jotain rentouttavaa ja toipua stressistä ja väsymyksestä. Ei toisen näkeminen aina ole itseisarvo jos on itse kiukkuväsy päällä.

 

[Terve]

Haluan vielä kommentoida hiilihydraattikeskustelua niin, että kysymyksessä on tunteita herättävä asia. Meidän hiilihydraatteja rajoittavien ihmisten pitää tuoda korostetusti esille se, että me voimme todellakin syödä rasvaa, voita, kermaa, kanamunia niin, että me emme sairastu niistä, vaan ne ovat täyttä ravintoa.

Hei, ei tarvitse tuoda esille korostetusti, ei korostamatta. Ketä kiinnostaa vieraan ihmisen hiilarit parisuhdepalstalla? Nyrkkisääntö ruokailussa jokatapauksessa on, kaikkea kohtuudella, omaan elistöön sopivat tuotteet ja vain sen verran määrällisesti kuin mitä kuluttaa. Turha kaupata omia tapoja oikeina.

 

[amppari]

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/parisuhteessa/1865984/mita-tehda/#post10906758

Tässä oma tilanteeni, onneksi löytyy kohtalotoveri.

 

[Kiitollinen Kiukkupussi]

Olen suunnattoman onnellinen, että eksyin tänne keskusteluun. Hain netistä ohjeita jatkuvan riitelyn lopettamiseksi ja täältähän sitä ideaa löytyi! Ap:n viesti on kuin omasta suustani kirjoitettua tekstiä. Poikaystäväni saa myös kärsiä joka viikonloppu ilkeilystä, mököttämisestä ja turhista riidoista. Olen jääräpää, joten aloittaessani riidan en pysty sitä lopettamaan, sillä uskon loppetamisen tuovan esille heikkouteni. Lisäksi olen äärettömän mustasukkainen ja saatan tulla vihaiseksi jo vuosia sitten tapahtuneista asioista, jolloin emme vielä olleet edes yhdessä! Ihan kuin poikaystäväni olisi pitänyt tietää, että alkaa seurustelemaan juuri minun kanssa ja ei saisi elää omaa elämää silloin. Riitely jatkuu läpi viikonlopun ja aina sen jälkeen harmittaa kun on tuhlannut yhteisen ajan vai mököttämiseen ja riitelyyn.
Olemme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa jo kaksi ja puoli vuotta, mutta nyt viimeisten perin kuukauden aikana tälläinen jatkuva riitely on lähtenyt käyntiin taukoamatta. Itsekin alan turhautua omaan käytökseeni. Meillä molemmilla on tällä hetkellä paljon stressiä, sillä poikaystäväni on armeijassa ja minä opiskelemassa. Yhteistä aikaa on siis vain viikonloppuisin.
Veikkaan, niinkuin eräs tässä ketjussa jo mainitsikin, että ikävä tekee hallaa ja purkaantuu sitten viikonloppuna kun en muillekaan voi purkautua yksiössä asuessani. Nyt tälle kiukuttelulle saa luvan tulla piste, ja kiitän suuresti teitä tästä keskustelusta!

 

[Nainen83]

Voin kertoa kokemuksesta, että jos olet stressaantunut ja tapaatte vain viikonloppuisin, niin se on erittäin huono yhdistelmä. Purat todennäköisesti pahaa oloa ja epävarmuuttasi parisuhteestasi kumppaniisi. Rakkaus on myös pelottava asia, koska silloin on heikoimmillaan, joten ehkä testaat alitajuisesti miestäsi ja haluat nähdä kuinka helposti hän on valmis jättämään sinut. Omalla kohdallani ongelmat korjaantuivat kun muutimme asumaan yhteen. En suosittele tätä vaihtoehtoa, mutta joskus näinkin.

Yritä selvittää itsellesi miksi käyttäydyt niin kuin käyttäydyt. Et halua pilata hyvää parisuhetta turhan takia.

 

[punajuuri]

Tuo kuulostaa siltä, että sulla on juurikin jotain pelkotiloja teiän suhteesta eli esim. Pelkäät menettäväsi hänet tai että teidän suhde päättyy ja jäisit yksin. Hyvin usein ihmisillä on tapana ajatella "entä jos" eli kuvitella tulevaa ja juurikin sitä mitä ikävää voisi tapahtua. Pitäisi osata elää ja nauttia hetkessä, vaikka vaikeaa se välillä onkin itse kullekin Myös tuo poikaystäväsi "testaaminen" on myös mahdollista eli koettelet hänen rajojaan, mutta muista että hänkään ei välttämättä kauaa jaksa. Itse aikanaan tiuskin yms. jatkuvasti poikaystävälleni, mutta kun hänelle riitti niin suuttuikin kovasti ja itse tajusin kuinka rasittava olin ja paransin heti käytöstäni, mutta ikävä kyllä ehkä liian myöhään...