Kiukutteleva, tiuskiva, mököttävä tyttöystävä - MINÄ

[Annina22]

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt reilun vuoden ja minusta on tullut täysin kammottava itkupillisuutahtajamököttäjä! Suutun nykyään huomattavasti helpommin kuin aiemmin ja usein asiat ovat myöhemmin ajateltuna todella naurettavia ja lapsellisia. Suuttuessani ensireaktio on yleensä mökötys ja/tai tiuskiminen ja kiukuttelu. Vaikka poikaystäväni pyytäisi samalla sekunnilla anteeksi niin se ei muuta mitään. Olen kuin jäätä ja ikäänkuin "päättänyt" olla vihainen. Anteeksipyyntö ei jotenkin vain "riitä". Minusta tuntuu ehkä, ettei hän ole oikeasti pahoillaan tai että anteeksipyytääkseen pitäisi kokea jotain todella syvää katumusta tms. Olen nykyään myös todella paljon herkempi kuin aiemmin. Nykyään saatan alkaa itkeä todella laimeistakin asioista.

Tilanne on mennyt nyt siihen, että melkein joka viikonloppu kun näemme, riitelemme. Tilanne on alkanut vaivata todella paljon minua ja melkein aina vaivun epätoivoon ja ehdotan/pelottelen erolla. Oman anteeksiantamattomuuteeni ja jääräpäisyyteni takia riidan takia yleensä koko päivä menee pilalle.

Mistä tällainen jatkuva riitely ja oma tyhmä käytökseni voisi johtua? Onko riitely ja oma käytökseni oire jostain?

Olen miettinyt, että osasyy voisi olla oma stressini. Stressaan asioista myös nykyään huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Myös hieman alhainen itsetunto vaikuttanee asiaan. Mutta voivatko ne vaikuttaa niin paljon, että nykyään melkein jokaisella tapaamiskerralla riidellään? Pelkään, että suhteemme päättyy ainaisten riitojen takia.

Voiko oikeasti rakastaa, jos riitelee ja kiukuttelee aina?

Miten pystyisin muuttumaan takaisin omaksi ihanaksi itsekseni? Miten oppisin antamaan anteeksi ja unohtamaan?

Myös stressinhallintaneuvoja saa antaa

Olen todella kiitollinen, jos jollakin viisaammalla ja vanhemmalla olisi antaa neuvoja tähän tilanteeseen.

 

[Kokemuksen ääni]

Mistä tällainen jatkuva riitely ja oma tyhmä käytökseni voisi johtua? Onko riitely ja oma käytökseni oire jostain?

Selvä homma, ehkäisy on pettänyt ja haikara on tilattu!

 

[sissi]

Kuulostat masentuneelta. Voisiko olla? Masentunut käyttäytyy juuri noin. Teepä masennustesti netissä ja jos se viittaa masennukseen, hae apua.

 

[no]

Minusta tuntuu siltä, että sinulla ei ole hyvä suhde. Ehkä kannattaisi luovuttaa, koska yhdessäolo ei voi perustua riitelylle ja jos saatte riidat pois, niin mikä takaa, että rakkaus pitää. Tämä on vain minun näkemys, että ennuste on huono.

 

[tintti]

Kuulostat masentuneelta. Voisiko olla? Masentunut käyttäytyy juuri noin. Teepä masennustesti netissä ja jos se viittaa masennukseen, hae apua.

Oletko aloittanut ehkäisyä viime aikoina? Siis hormonaalista eli esim. e-pillerit? Ne saattaa aiheuttaa aikamoisia mielen myllerryksiä ja suutahtamisia tai itkemisiä ilman mitään kunnollista syytä.

 

[tintti]

Oletko aloittanut ehkäisyä viime aikoina? Siis hormonaalista eli esim. e-pillerit? Ne saattaa aiheuttaa aikamoisia mielen myllerryksiä ja suutahtamisia tai itkemisiä ilman mitään kunnollista syytä.

 

[hormonpärson]

Hormonaalinen ehkäisy voi tosiaan aiheuttaa mielen myllerrystä. Itelläni tapahtui lähes persoonallisuuden muutos.

Stressi sinällään voi aiheuttaa myös skitsoilua. Kokeile vaikka luontaistuotteita stressinhallintaan. Ei niistä haittaakaan ole, jos ei vedä liikaa. Liikuntakin auttaa.

Olet jo hyvällä tiellä: olet tiedostanut mahdottomuutesi.

 

[Hormonihirmu]

Oletko aloittanut ehkäisyä viime aikoina? Siis hormonaalista eli esim. e-pillerit? Ne saattaa aiheuttaa aikamoisia mielen myllerryksiä ja suutahtamisia tai itkemisiä ilman mitään kunnollista syytä.

Ääni tälle. Pillerit aiheuttavat ERITTÄIN monille naisille mitä ihmeellisempiä moodswingejä, ja ne vain laitetaan aina "naisellisen epävakauden" piikkiin. Paskat, ihan samalla lailla kuin testoa vetävistä bodareista tulee usein raivoavia härkiä, tekevät ylimääräiset hormonit (vaikka toki ovatkin eri hormoneja) monista naisista samanlaisia äkkipikaisia äkäpusseja. Jos siis käytät hormoniehkäisyä niin suosittelen joko lopettamaan tai ainakin kokeilemaan jotain eri merkkiä!

 

[Xy1]

Omalla tyttöystävälläni, nykyisellä vaimolla, oli nuorena tapana alkaa mököttämään mitä ihmeellisemmistä asioista. Siitä päästiin eroon, kun ilmoitin, ettei meillä mökötä kukaan, enkä tule sitä hyväksymään. Poikaystäväsi tekee karkea virheen, kun lähtee pyytelemään anteeksi, vaikkei ole itse syypää. Arvostan naisia ja tasa-arvoa, mutta joissakin tilanteissa miehen pitää olla mies. Meillä ei ole myöskään mökötetty sen koommin. Joskus ehkä yritetty, mutta sekin on keskusteltu pois.

Se on sitten toinen juttu, onko nykyinen poikaystäväsi sinulle oikea. Tuokin käyttäytyminen taitaa liittyä testaamiseen toisen henkisistä kyvyistä. Jos ei tietoista, niin alitajuista.

 

[Kirsikka]

Samaa mieltä lähes kaikkien kirjoittajien kanssa. Syynä luultavasti hormoonit ja/tai "testaus". Se on hyvä asia se, että et halua olla tuollainen. Ala kouluttamaan itseäsi. Psyykkaa tasaisin välein itseäsi: "kun seuraava suutahtamisen aihe tulee, suutahdan, mutta en anna sen jatkua pidemmälle." Päätä toimia niin ja kun muutaman kerran sitä väkisin teet, niin asia alkaa sujua ehkä luonnostaan. Mistäkö tiedän? Olin itse joskus samanlainen, en halunut olla mutta joku pissiskiukkuliisa yritti väkisin punkea esiin. Puhuimme asiasta mieheni kanssa ja hän oli tukenani, ei kuitenkaan hyväkymällä asiaa, vaan niin, että pääsin turhista kiukuista eroon. Vaikka kyse olisi hormooneista, pystyy nainen silti hallitsemaan käytöstään. Se on tahdon asia. Mm. urheilija psyykkaavat itseään otsikon keinoin -hyvin tuloksin.

 

[Kirsikka]

Myös se, jos näette vain viikonloppuisin, voi olla osasyynä tunteenpurkauksiin. Olet kasanut viikon aikana ikävän ja muut tunteet ja tavatessanne ne ryöpsähtävät pintaan. Toiminta on on kuin taaperoilla, kun he ovat tarhassa koko päivän. Kun äiti tai isä tulee hakemaan, ikävä purkautuu turhanpäiväisellä kiukuttelulla. Jostain syystä hormoonit, epävarmuus tai mitkä lie, saavat monen aikuisenkin käyttäytymään samoin.

 

[no]

Siis erittäin hyvä. Oma mielipiteeni lähti siitä olettamuksesta, että poikaystävä jollakin tapaa provosoi tilanteen riidaksi tai sitten kemiat eivät kohtaa.

Mutta huomaan myös miten vahva kannatus on sille, että ap:n käytös voi johtua jostakin muustakin itsestä johtuvasta asiasta. Jos vahva nainen kiukuttelee, niin tarvitsee olla erityisen vahva mies, joka sanoo hänelle, että noin et käyttäydy minua kohtaan.

Jollakin tapaa olen itse kiltti ja ajatus siitä, että sanelisin toiselle, miten hänen tulee käyttäytyä, on vieras. Kun kelaan historiaani taaksepäin, niin tämä ominaisuus minulta on puuttunut, mutta ehkä se on nuorten ihmisten tapa muovata toisiaan ja vanhempien ihmisten tulisi jo tämä ymmärtää.

Siis jos kiukuttelulle on jokin itsestä johtuva syy, niin ei missään tapauksessa kannata poikaystävää jättää. Mutta haluan kuitenkin, että ap miettii myös sitä mahdollisuutta, että ette yksinkertaisesti sovi toisillenne ja siksi ei itseään kannata syyllistää.

 

[sama ongelma]

Aloittajan viesti oli lohduttavaa luettavaa, kohtalotoveri täällä. Maailman ihanin poikaystäväni (yhdessä 2 vuotta) saa ajoittain kärsiä kiukkukohtauksistani, joita en itse hallitse. Tiedän että käyttäydyn typerästi ja taannun idiootiksi, joka en todellakaan oikeasti ole. No e-pillerithän minulla on ollut käytössä 15 vuotta ja itsekin olen tuota yhteyttä ajatellut. Mutta ei niille oikein ole vaihtoehtoa.

Jotain "anger management" -harjoituksia tarvitsisin ja olen ajatellut jopa ammattiauttajalle menoa, että oppisin olemaan ihmisiksi! On meillä toki joskus normaaleja riitoja joissa jomman kumman käytös oikeasti tökkii, mutta ne saadaan aina soviteltua. Yhteiselomme on pääosin ihanaa ja mutkatonta, mutta joskus minulla vaan menee yli. Aiheettomasta riidasta jää minulle pitkäksi aikaa masennus ja häpeä omasta tyhmästä käytöksestäni.

 

[Annina22]

Haikara ei ole tulossa vierailemaan enkä voi syyttää e-pillereitäkään kiukuttelustani. Masentuneisuuskaan ei kuulosta minulta, vaikka alakuloisempi olen riitelyiden takia toki ollutkin.

Osaisiko joku selittää hieman lisää tuosta testaamisesta? Mihin sillä pyritään?

Poikaystäväni ei provosoi eikä ärsytä minua tahallaan. Suuttuminen liittyy aika usein siihen, että ymmärrän jonkun poikaystäväni sanomisen täysin eri tavalla kuin hän oikeasti tarkoitti. Joskus ärsyynnyn hänen käytöksestään. Saatan suuttua todella tulisesti ja verisesti. Lopulta oikeastaan aina ajattelen mökötyskiukutteluni aikana, ettei poikaystäväni välitä minusta tai että eroamme. Nämä omat käyttäytymismallini ovat erittäin tuhoisia, mutta en jotenkin vain osaa päästä niistä pois.

Poikaystäväni olisi valmis lähtemään vaikka pariterapiaan tms. mutta eikö olisi vähän erikoista mennä reilun vuoden seurustelun jälkeen jo terapiaan? Kuitenkin koen, että minä olen tässä se ongelma.

Olen miettinyt usein sitäkin, että entä jos meitä ei ole tarkoitettu toisillemme. Kuitenkin tulen aina siihen päätelmään, että haluan olla hänen kanssaan.

 

[äxyvaimo]

Tunnistin itseäni...sillä erotuksella että olen ollut liki 30v. aviossa saman miehen kanssa. Eli ei ihan suoria johtopäätöksiä voi vetää suhteen laadusta ja kestosta tämän(kään) asian suhteen. E-pillereitä olen pitkään sekä syönyt että ollut syömättä, ei vaikuta minulla. Stressi kyllä paljonkin, silloin on tuli tappuroissa herkemmin.

Teinihepuleita saan toisinaan edelleen. Totta kai tähän ikään mennessä olen vähän oppinut hillitsemään itseäni, ei ihan niin verisiä loukkaantumisia enää. Tiedostaminen on avain, että ottaa vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan vastuun hepslaakeistaan.
Sille en edelleenkään voi mitään, että olemattomistakin asioista syttyvä kiukkuni näkyy naamastani kauas, mutta pyrin pitämään mölyt mahassa ja analysoimaan ensin missä menin metsään, sitten vasta puhun jos tarpeen. Ja pyrin käsitelemään kiukkuni nopeasti pois. Anteeksi-sana on totisesti ollut tarpeen, mutta ei silläkään temppuiluaan voi loputtomiin kuitata.

En tiedä mistä tässä on kyse, edelleenkään. Ajattelen usein että minulla vain on tässä mielessä aika huono luonne. Kuitenkin miehelläni on ollut motiivi korkealla jatkaa kanssani ja minulla ehdottomasti hänen kanssaan, joten eivät kai asiat ole sittenkään niin mustavalkoisia.
Ihan kuten Annina22 kirjoitat, tarkoitusten väärin ymmärtäminen on minunkin kompastuskiveni. Joskus huomaamme tarkoittavamme lopulta ihan samaa asiaa. Mutta mies ei hiilly minulle kun ymmärrän väärin, mutta minä hiillyn jos hän ymmärtää minut väärin tai hän asettelee sanansa mielestäni 'väärin'.

Vain kerran on ollut tosi tiukka paikka. Mies meinasi hermostua lopullisesti kun juutuin jankuttamaan omasta mielestäni olennaisesta epäkohdasta - jolle hänen olisi mielestäni pitänyt tehdä jotain! (Aihe on kategoriaa kärpäsestä härkänen, ja sellainen ettei sille voi tehdä enää mitään hän tai kukaan, mutta teini minussa huusi että täytyy voida...) silloin mies vihelsi pelin poikki; jankutus loppuu tai hän lähtee. Hän teki aivan oikein ja sanoin sen myös hänelle hieman myöhemmin. Jos määreitä käytetään, mieheni on ns. kiltti, mutta onneksi ei liian!

Sen jälkeen olen yrittänyt entistä enemmän kasvattaa itseäni aikuiseksi. Pelkkä tiedostaminen ei vain riitä, on oltava tosiaan tiukkana itsensä kanssa. Meillä on muuten paljon yhdistäviä tekijöitä, mm. huumoria ja keskusteluaiheita, muutakin kuin arki. Ne antavat kestävyyttä suhteeseen.

 

[Xy1]

Osaisiko joku selittää hieman lisää tuosta testaamisesta? Mihin sillä pyritään?

.

Siihen, että onko miehestä a) vastuullikseksi, peräänantamattomaksi ja määrätietoiseksi lasten isäksi ja kasvattajaksi, b) onko miestä haastamaan sinut henkisesti ja fyysisesti. Eli toisin sanoen tuolla testaa miehen henkistä kanttia ja kykyä. Tasa-arvo on fifty- fifty, mutta joskus sen on vain pakko olla miehen kannalta fifty-sixty, nainen ensin mainittuna. Eli rajat pitää löytyä molemmilta ja mieheltä joskus vähän enemmän. Sitä haastavampaa miehelle, mitä haastavampi nainen. On asioita joissa toiselle osapuolelle näytetään kaapin paikka. Tämä toki tarkoittaa molempia osapuolia, niin tasapuolisuus säilyy.

 

[no]

Minä takertuisin tuohon kohtaan, missä ap sanoo ymmärtävänsä väärin mitä poikaystävä tarkoittaa. Se johtuu todellakin silloin vain itsestä. Minusta tuosta löytyy jonkinlainen avain purkaa tilannetta. Ensimmäiseksi pitää ajatella, että miksi ymmärtää toisella tapaa? Onko kysymyksessä luottamuksen puute? Ottaa aina itse sen huonoimman vaihtoehdon poikaystävän sanomisille. Miksi ei voisi ajatella, että mitä hyvää poikaystävä ajattelee. Se kertoo myös peloista, kun itse vääntää asiat huonommaksi kuin ne onkaan. Se kertoo myös lyhytpinnaisuudesta. Tulee sanottua, ennen kuin edes ajattelee. Väsymys lyhentää pinnaa.

 

[Miraliini]

Asian myönteinen puoli on se, että onpahan turvallinen kohde suuttua. Uskallatko suuttua muille yhtä lailla vai onko poikaystäväsi ainoa roskasankosi? Jos keräät itseesi paljon pahaa, niin on täysin sinun oma valintasi päästää se ulos suuttumalla. Kuten itsekin kirjoitit tunnistat suuttumisessa paljon tarpeetontakin ja ymmärrät, että loukkaat poikaystävääsi.

Teidän erilaisuutenne näkyy jo siinä, että poikaystäväsi haluaa pariterapiaan ja sovittelee käytöstäsi anteeksi pyytämällä. Sinä olet selvästikin kokonaisvaltaisempi ajattelija, mutta tyypilliseen naisten tapaan kannat täyden vastuun siitä kuka on ilkeä ja kuka ei. Vahvat tunnereaktiot ovat aina oire jostakin syvemmästä, mutta on helpompi tarttua hetkeen kuin kuopsutella itse ongelmaa esille.

Onko seurustelu sinulle tärkeämpää kuin se, että kenen kanssa seurustelet? Tätäkin näkee valitettavan paljon ja jos perustat suhteesi jo nyt valheeseen, niin mietippä mitä teillä on viiden vuoden kuluttua?

Stressi voi tulla ihan siitä, ettet uskalla elää elämääsi. Jos kaiken aikaa toimit itseäsi vastaan väsyy siinä nopeasti ja väsymys tekee sen, miten mikään ei huvita ja kun on pakko huvittaa, alkaa väsyttämään lisää ja näin stressi senkus kasvaa. Sen hallintaan ei löydy keinoja kuin itsestäsi etenkin kun se selvästi yhdistyy seurusteluunne. Jos olosi olisi hyvä poikaystäväsi kanssa myös stressis laukeaisi. Älä siis eksytä itseäsi, vaikka se helpompi tie hetken onkin.

 

[M50-]

Voisiko olla piilevää mustasukkaisuutta siitä, mitä poikaystävä voisi puuhailla viikonloppujen välillä?

Vai onko samanlaista kuin monelle loma: Odotetaan ensin liikaa ja sitten petytään?

 

[naurismaan nauris]

Huonoon itsetuntoon voisi viitata tuo, että "testaat" miestä ja kiukuttelet eli tietyllä tavalla ajat häntä pois, koska et usko, että olet rakastamisen arvoinen. Tällaista on erityisesti tytöillä, joiden vanhemmat ovat eronneet ja isä on ollut vähän tyttären elämässä mukana.

Minusta sinun itsesi ei kannata hyväksyä omaa kiukutteluasi. Tykkäisitkö itse, jos oma kaverisi, äitisi, työkaverisi, poikaystäväsi tms. skitsoaisi ihan turhasta? Jos haluat kuitenkin kommunikoida ja pidät siitä, että mies puhuu paljon, niin sehän on ihan älytöntä, että hänen pitäisi opetella vaikenemaan siksi, ettet vaan turhaan suutu.

Pyydätkö itse anteeksi mököttämistäsi ja sitä, että kiukuttelet turhaan? Kokeilepa ensi kerralla sitä, että pyydät anteeksi ja sanot, että sulla on pinna kireällä opiskeluista, mutta että et halua käyttää yhteistä aikaa kiukutteluun.

Muistathan myös nukkua riittävästi viikonloppuisin kuin näette, ettei kiukuttelu johdu ihan vaan siitä, että valvot liikaa? Kovin hoikilla ihmisillä veren sokerit heittelevät rajummin, joten joskus turhat kiukut katoavat ihan sillä, että pidät tarkkaan kiinni ruoka-ajoistasi.

 

[no]

Huonoon itsetuntoon voisi viitata tuo, että "testaat" miestä ja kiukuttelet eli tietyllä tavalla ajat häntä pois, koska et usko, että olet rakastamisen arvoinen. Tällaista on erityisesti tytöillä, joiden vanhemmat ovat eronneet ja isä on ollut vähän tyttären elämässä mukana.

Minusta sinun itsesi ei kannata hyväksyä omaa kiukutteluasi. Tykkäisitkö itse, jos oma kaverisi, äitisi, työkaverisi, poikaystäväsi tms. skitsoaisi ihan turhasta? Jos haluat kuitenkin kommunikoida ja pidät siitä, että mies puhuu paljon, niin sehän on ihan älytöntä, että hänen pitäisi opetella vaikenemaan siksi, ettet vaan turhaan suutu.

Pyydätkö itse anteeksi mököttämistäsi ja sitä, että kiukuttelet turhaan? Kokeilepa ensi kerralla sitä, että pyydät anteeksi ja sanot, että sulla on pinna kireällä opiskeluista, mutta että et halua käyttää yhteistä aikaa kiukutteluun.

Muistathan myös nukkua riittävästi viikonloppuisin kuin näette, ettei kiukuttelu johdu ihan vaan siitä, että valvot liikaa? Kovin hoikilla ihmisillä veren sokerit heittelevät rajummin, joten joskus turhat kiukut katoavat ihan sillä, että pidät tarkkaan kiinni ruoka-ajoistasi.

Hyvä vastaus.
Minä kiinnittäisin huomiota myös energian saantiin, mutta en ottaisi energiaa säännöllisestä sokeritankkauksesta, millä veren sokeria pidetään yllä eli pidetään yllä myös hiilihydraateilla. Vaan ottaisin energiaa myös rasvoista ja proteiinista, jolloin verensokeritasot eivät heittele. kannattaa kokekeilla vähäsokerista elämää ja vähähiilihydraattista elämää.

 

[Xy1]

Hyvä vastaus.
Minä kiinnittäisin huomiota myös energian saantiin, mutta en ottaisi energiaa säännöllisestä sokeritankkauksesta, millä veren sokeria pidetään yllä eli pidetään yllä myös hiilihydraateilla. Vaan ottaisin energiaa myös rasvoista ja proteiinista, jolloin verensokeritasot eivät heittele. kannattaa kokekeilla vähäsokerista elämää ja vähähiilihydraattista elämää.

Ei ole mitään järkeä korvata hiilihydraatteja rasvoilla. Urheilijat syövät terveellisesti ja liikkuvat säännöllisesti. Heidän ruokavalioon kuuluvat oleellisesti hiilihydraatit. Ei ne lihota, jos et syö samalla rasvaisia ruokia. Jos syöt, niin maksa polttaa helpommat, eli hiilihydraatit ja panee rasvat varastoon. Syy ei silloin ole hiilihydraateissa vaan rasvansyönnissä.

 

[no]

Ei ole mitään järkeä korvata hiilihydraatteja rasvoilla. Urheilijat syövät terveellisesti ja liikkuvat säännöllisesti. Heidän ruokavalioon kuuluvat oleellisesti hiilihydraatit. Ei ne lihota, jos et syö samalla rasvaisia ruokia. Jos syöt, niin maksa polttaa helpommat, eli hiilihydraatit ja panee rasvat varastoon. Syy ei silloin ole hiilihydraateissa vaan rasvansyönnissä.

Urheilijat taitavatkin olla ainoita hiilihydraattien syöjiä, jotka eivät ole lihavia. Ei rasva tosiaankaan lihota, jos et syö hiilihydraatteja. Siitä tullaankin kysymykseen kumpi on elimistölle tärkeämpää pitkässä juoksussa; rasva ja proteiinit vai hiilihydraatit. Rasva on elintärkeää ihmiselle. Hiilihydraatit voi olla minimissä.

 

[no]

Haluan vielä kommentoida hiilihydraattikeskustelua niin, että kysymyksessä on tunteita herättävä asia. Meidän hiilihydraatteja rajoittavien ihmisten pitää tuoda korostetusti esille se, että me voimme todellakin syödä rasvaa, voita, kermaa, kanamunia niin, että me emme sairastu niistä, vaan ne ovat täyttä ravintoa. Todellisuudessa on kuitenkin niin, että, emme me syö juurikaan enempää rasvaa, vaan me emme pelkää sitä. Hiilihydraatit (minun tapauksessa leipä) olen korvannut kasviksilla, juureksilla, maitotaloustuotteilla ja lihalla. Mutta en syö mitään rasvaa sen syömisen ilosta, vaan voin syödä jopa vähemmänkin rasvaa, mutta tiedostan, että voi ja kerma eivät ole myrkkyjä.

Veren sokeritasapainoon tuijottaminen ja kahden tunnin välein tapahtuva hiilihydraattitankkaus on vanhanaikaista ravinto-oppia ja tullaan kumoamaan, kunhan saadaan lääkärit ja terveydenhuoltohenkilökuntakin tajuamaan asia. Aikaa siihen menee, mutta kyllä he vielä viisastuvat. Suorastaan ihmettelen, että ihmisille tyrkytetään kakkostyypin diabetesta niinkin vaikutusvaltaiselta taholta, puhumattakaan mielialaongelmista, jotka paljon myös johtuvat sokeritankkauksesta.

 

[Xy1]

Nyt menee kyllä pahasti offiksi tuo juttu. Tuolla ruokavaliolla tulee ongelmia, jos harrastaa liikutaan vähänään terveellisessä muodossa. Kasviksilla on paha paikata eneriavajetta ja tankata lihasten energiavaroja ennen ja jälkeen liikunnan. Jos hiilarit jättää pois, niin elimistö syö herkästi lihaksia, laihtuu ja luutuu.

Itse syön kaikkea, mitä haluan, tasapuolisesti. Olen aina syönyt. Rasvaa vältän, mutten pelkää. Olen korvannut vain ne kasvisöljypohjaisilla rasvoilla. Lihaa syömällä saa muut eläinperäiset rasvat halusi tai ei. Ikää 54v, paino on pysynyt samana yli 30vuotta, hoikassa kunnossa, ei kohonneita kolesteroli, eikä sokeriarvoja. Mottona hyvin yksinkertainen ruokavalio. Syön säännöllisesti kaksi lämminta ateriaa päivässä, + aamupalat + mitä nyt sattuu tulemaan mieleen tai huikoo. Eli syön kun on nälkä, enkä syö enempää kuin kulutan. Yksinkertaista ja voi syödä mitä haluaa milloin haluaa.