Kiukkuketju

Kiitos toivorikas-72! Ehkä vaikeinta onkin tunnustaa se seuraava vaihe. Ajattelin tuota Väestöliiton lapsettomuusklinikkaa, jospa sieltä nyt aloittaisi. Laitoin jopa sinne jo viestiä, kyselin vähän alustavasti asioista. Kun on ihan pihalla kaikesta :ashamed:. Kun ei osaa yhtään arvioida, kuinka paljon ne ensimmäiset "perustutkimukset" maksaa ja mitä ne yleensä ovat. Kai sitäkin voi sieltä kyllä kysyä...

Mutta mies on ihan messissä. Jopa "innostui" kun sanoin asiasta. Haluaa saada tietää.

 

Arcotis: Myös mä voin lämpimästi suositella tutkimuksiin ja hoitoihin haketumista. Oma kokemus on se, vaikka me lähdettiinkin tähän rumbaan heti vuoden yrittämisen jälkeen, että jo se, että aletaan tutkia ja selvittää, missä pulma mahdollisesti on, auttaa jaksamaan. Tulee jotenkin toiveikas olo, että nyt ollaan ehkä askel lähempänä lasta. Ja tosiaan joillakin hoidoksi voi tosiaan riittää "vain" yksi pillerikuuri ja POKS! Hoidot on monella tapaa raskaita ja on tärkeää, että miehesikin on aidosti kiinnostunut asiasta, sillä onhan kyse teidän yhteisestä asiasta ja ongelmasta. Ja jos olette jaksanneet vuositolkulla odotella luomulasta, niin voisin kuvitella, että teillä riittää pinnaa myös hoitoihin. Itselläkin tie melko kivinen, ja se on sisältänyt 3 alkanutta raskautta, mutta edelleen jaksan yrittää ja jatkaa, koska toivoa on. Toki tunteet vaihtelee tässä koko ajan. Huomenna otan taas "lusikan kauniiseen käteen" ja meillä on 1. IVF/ICSI -hoidon PAS eli 2 pakastetun alkion siirto. Meillä nimittäin meni tuplaraskautena alkanut onni yllättäen kesken rv 10+4. Onnea matkaan!

 

Mua raivostuttaa raskaana olevat, jotka sanovat olevansa äitiyslomalla niin kauan kuin huvittaa, koska ei kiinnosta mennä töihin!!!Sitten mua raivostuttaa äitiyslomalla olevat, jotka tekevät toisen lapsen, kun ei vieläkään huvita mennä töihin! Eniten mua vituttaa se, että mä joudun käymään töissä ja joudun maksamaan veroina näiden laiskureiden äitiyslomarahoja, kun niitä nyt ei vaan huvita käydä töissä!!!!

Lisäksi mua vituttaa ihan suunnattomasti lapsellisten lapsettomien kirjoitukset blogeissaan ja ties missä, jossa ne toivoo sydäestään, että "kaikki lapsettomat saisi kokea tämän ihanan, sunnattoman, pakahduttavan onnen". Vaan ei saa!

 

Arcotis: Minakin haluasin kannustaa sinua hakeutumaan hoitoihin mahd pian. Ainakin sitten et jaa yksin kotiin asiaa surkuttelemaan vaan saat apua. Se voi tosiaan olla hyvinkin niin etta apu on helpossa ja lahella. Eihan kaikki "lapsettomat" tarvi sellaista maratonia hoitoja kuin itse. Joillakin tarppaa kerrasta tai paljon helpommillakin keinoilla kuin koeputkihedelmoityksella.

Eli rohkeasti vain hoitoihin ja tutkimuksiin mukaan. Siita saa ainakin lisaa pontta asiaan, kun joku muu yrittaa auttaa teita. Ja jos prosessissa kestaa kauemminkin, niin sitten ainakin olette kaiken tehneet mita voi.

Hyva etta miehesikin on innostunut! Se on todella tarkeaa! Asiantuntevaa apua saatte varmasti klinikoilta ja taalta voit myos kysella mieltasi askarruttavia juttuja.

Paljon tsemppia ja rohkeutta!

 

KIUKUTTAAA ITTENI!!!! kuinka sitä ihminen on niin omaan napaan tuijottaja ihan kirjaimellisesti että valittaa omasta lapsettomuudestaan ku on sellasiakin ketkä ovat paljon paljon piitempään yrittäneet ja kaikki konstit kokeilleet, kun itellä on kaikki kuitenkin vasta ihan alussa. Onhan sellasiakin ihmisiä joilla ei ole mitään toivoa. Mitähän ne ajattelee tänne kirjottelijoista valittajista kuten minä jolla kaikki on vasta alussa ja vielä mahollista?!?

 

Elli82: Jokaisella on oma tilanne ja oikeus omiin tunteisiin. Ei kukaan voi toiselle sanoa että et saa tuntea näin, ku oot vasta vuoden yrittänyt lasta ja minä itse olen jo 4 vuotta tai että mulla ei oo ees miestä kenen kanssa yrittää... Anna vaan kaikkien tunteiden tulla, se helpottaa pikkuhiljaa aaltoillen.

 

Kiukututtaa.

Minulla on 5 hyvää naispuolista ystävää jotka ovat kaikki naimisissa. Viime kesänä heistä 3 oli raskaana, silloin aihe oli itselle, lapsettomuuden suossa vuosia rämpineelle, arka. Päätin ottaa vähän etäisyyttä ja kehittää suhdetta siihen ainoaan ystävään jolla ei vielä ollut lapsia.

No, eilen olimme porukalla syömässä, meillä oli oikein hauskaa, nauroin pitkästä aikaa. Sitten tämä yksi ystävä ilmoittaa olevansa raskaana ja "paketti saapuu sopivasti ensimmäiseksi hääpäiväksi" -kuten hän asian ilmaisi. Itsellä hoidot ovat olleet nyt 3 kk tauolla enkä ole koko asiaa juurikaan ajatellut mutta tuo ilmoitus tuntui siltä kuin olisi lyöty palleaan oikein kovaa, niin että ilmat lähtee pihalle.

Omassa elämässämme olemme juuri se kuudes pariskunta joka kärsii lapsettomuudesta. Kaikki muut ovat saaneet lapsensa niin helpolla, ei yhtään odotusta, ei yhtään keskenmenoa, ei yhtään katkeruutta, ei yhtään surua, ei yhtään vertaistukea, ei yhtään ymmärtäjää.

:'(

 

Lasisiipi: kaikki eivät suinkaan kerro keskenmenoistaan tai anna oikeaa kuvaa siitä kuinka pitkään raskautta on yritetty. Kun oma raskauteni todettiin tuulimunaksi ja kerroin siitä ihmisille aika avoimesti (en tosin heti, vaan aika paljon myöhemmin) kävi ilmi, että hämmästyttävän moni oli kokenut joko tuulimunaraskauden tai keskenmenon. Kohtalotoverille on helpompi paljastaa tällaisia salaisuuksia.
Samoin tiedän ainakin pari ystävääni, jotka yrittivät lähes vuoden lasta ennen kuin tärppäsi ja kuitenkin aina kysyttäessä sanovat, että " aika nopeestihan se sit tärppäs" tai "ei me kauaa yritetty". En sitten tiedä miksi. Ehkä he kokevat asian niin tai haluavat jostain syystä vaikuttaa hedelmällisemmiltä kuin ovatkaan.

 

Lasisiipi, kauhea tilanne. Itsellä aivan samoja kokemuksia. Välttelen juuri nyt kolmea hyvää ystävää, joista kaksi on raskaana ja kolmas lapsensa kesällä saanut. Tympeintä on, että olen nähnyt tämän syntyneen lapsen yhden kerran ja kyseessä on sentään yksi parhaista ystävistäni. En vain pysty tapaamaan.

Jaan todella ajatuksesi ja kokemuksesi. Jos sinua kiinnostaa, niin laita yksityisviestiä. Olisi kiva jutella sinun kanssasi paremmin.

Tytti

 

Itselläni on ollut entuudestaan jo vähän sosiaalista elämää, ja tämä tilanne kaventaa sitä entisestään. Pariin tyyppiin en uskalla pitää yhteydessä jo siksi, että pelkään raskausuutisia.

No, taidanpa soittaa nyt yhdelle nelikymppiselle sinkkunaiselle, jolla on mielenkiintoinen työ, josta hän aina kertoo. Ja olemme tunteneet toisemme pitkään. Onneksi on näitäkin.

Ja kiukku: yksi perhe, jossa hakataan. Äiti jälleen kerran raskaana. On se niiiiin reilua!! Prkle!!!

 

Pella: meillä on tiivis porukka ja kaikki ovat avoimesti kertoneet milloin ovat yrityksen aloittaneet ja milloin on tärpännyt. Jos eivät tietysti ole jostain syystä valehdelleet. Toisaalta kahdelle näistä ystävistä en suoraan ole itse kertonut keskenmenoistani mutta eivätköhän he muiden kautta ole sen saaneet tietoonsa.

Tytti: huojentavaa että joku jakaa näitä samoja ajatuksia, heitän sua kohta yksärillä

Itkua aj huutoa: tuo on niin väärin. Kaverini oli juuri töissään törmännyt naiseen joka oli tuomittu huumausaine rikoksesta, on raskaana ja synnyttää lapsensa vankilassa. Näille niitä lapsia sitten kyllä suodaan!

 

En jotenkin pysty kirjoittamaan muualle, ku tänne kiukkuketjuun..Mua v*tuttaa niin paljon tämä tilanne ja pelkään, että se estää raskautumistani vielä enemmän, siis että stressaan ja ajattelen tätä tilannetta liikaa.

Lasisiipi: Ymmärrän täysin mistä puhut. Eräs ystävättäreni tuli myös raskaaksi nopeasti häiden jälkeen ja LA olikin tasan vuosi hääpäivästä...on se vaan niin helppoa joillekin. Nyt kun useampi ystävä on menossa naimisiin tänä vuonna, niin kauhulla odotan heidän raskausuutisiaan...

Työpaikallakin on jatkuvasti joku raskaana ja onpas mukava seurata kahvitauoilla heidän kasvavia mahojaan. Tämä mun vihan alkaa olla aivan käsittämätöntä, oon niin v*tun katkera kaikille joilla on lapsia, vaikka eihän se ole mitenkään heidän syytänsä, että minulla on vaikeuksia tulla raskaaksi :'(

 

Kiukuttaa jonottaa perhanan hoitoihin ja sitten kun alkaisi tapahtua, niin soittoaikoina ei pääse läpi ja jos pääsee läpi, sieltä vastaakin nauha että tällöin ja tällöin on soittoaika, vaikka juurikin soitan kyseisellä soittoajalla. Vaihtaisivat uuden nauhan, jos eivät ole vastaamassa kun pitäisi. Hoidot takkuaa muutenkin ja siihen vitutukseen vielä se, ettei pääse jatkamaan hoitoja, kun ei saa ketään kiinni, perhana!
Nyt kiukuttaa! Jos olisi rahaa enemmän, siirtyisin yksityiselle vaikka ilmeisesti sielläkin on omat hankaluutensa..

 

Keskenmenoja satelee ja raskauspahoinvointi kiusaa vaikka pieni kuollut jo päiviä sitten.
Että näinkö sitä sitten kasvetaan paremmaksi ihmiseksi. Kyllä kai!

 

:hug: Lumeton. Voi, minun huoleni ja kiukkuni ovat vielä pieniä sinun suruusi verrattuna. Voimia!

 

Yhdyn edelliseen kommenttiin!

 

Näitä "kivoja" juttuja taas.. on se hienoo kun ymmärrystä riittää!!

http://www.odotuslehti.fi/keskustelu/t1634339

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1645215

 

Tänään on tällainen pieni kiukku.

Luin lehdestä pariskunnasta joka oli 4 vuotta sitten etsiä itselleen omistusasuntoa. Haastettelussa sanoivat etteivät edes katsoneet pienempiä kuin 4 h + keittiö tulevien lasten takia. No, nyt heillä oli 3 vuotias lapsi ja toisen laskettu aika oli juuri käsillä.

Me aloimme etsiä omistusasuntoa. Kriteerit olivat että ei suurempaa kuin 3h + keittiö koska yhtä ylimääräistä huonetta voi pitää työ/tietokone huoneena jos siitä ei koskaan lastenhuonetta tule. Olisi kamalaa kulkea talossa jossa olisi useampia tyhjiä lastenhuoneita toimittamassa esim. varaston virkaa.

Mutta näin, toisilla elämä menee niinkuin sen suunnittelee...

 

Mua kiukuttaa jo valmiiks tuleva viikonloppu jolloin on tuttavani lapsukaisen synttärit. Sinne tulee myös muita lapsiperheitä ja on se niin hemmetin hienoa olla siellä ainoa jolla ei ole lapsia..voin jo kuvitella miten syliini tungetaan vauva jos toinen ja kysellään, että millon me hankitaan vauvoja..Argh!!! Kun tietäisivät miten arkaan paikkaan sohivat kysymyksillään. Vaan kun eivät tiedä, kun emme ole kellekään kertoneet. Eli hammasta purren ja kyyneleitä pidätellen menee melko takuuvarmasti ens viikonlopun synttärikekkerit.

 

Olen alkamassa rakentaan. meille on tulossa kaksi ylimääräistä makkaria.
Kaikki sitten olettaa et ne on vaaleanpunanen ja vaaleansininen.
Siis minä teen oman huoneen ja mies oman huoneen ja sitten on se yhteinen makkari.

Raivostuttaa että heti odotetaan et ne huoneet on tuleville lapsille. Jos niitä lapsia ei saa, niin miksi kiusata itteensä sisustamalal lastenhuone!!!!
Kyl minä saan ne tarpeen vaatiessa muutettua lapsille sopivaksi, jota niin kovasti toivon.

Olen kerännyt kaikkea vauvatavaraa. Nyt minua on alkanut kiukuttaan kun sitä vauva tavaraa on nurkissa. Mutta en sitä poiskaan halua antaa, jos vaikka joskus vielä saan sen mahdollisuuden ottaa ne käyttöön.

Minua kiukuttaa se että nyt keskenmenon jälkeen joudun odottamaan, että saan hoitoni taas kunnolla käyntiin.

Ja minua kiukuttaa se että tuntemattomien ihmisten kommentit lapsettomista loukkaavat minua.

Ajatukseni pyörivät nyt vain ja ainoostaan vauvan ympärillä jota en ole saanut. Ahdistun koko ajan enemmän kun haluan enemmän jotain mitä en voi tosta noin vain saada.

olen niin raivoissani taas tänään kun olen jo turhaan yli viikon kussut tikkuun, joka aina vaan näyttää negatiivista, ja kun olen lopettanut tän ovis tikkuun kusemisen vaihdan tikun raskaustikkuun.
nöyryyttävää kusta joka ainoa aamu johonkin tikkuun ja toivoa sitä kahta viivaa, joka on nykyään jo kirosanaan verrattavissa

 

Miehen veljen vaimo on raskaana alle vuoden yrittämisen jälkeen. Meillä käynnistyy pian neljäs vuosi ihan yhtä toivottomana kuin ennenkin. Viikonloppuna pitäisi mennä miehen serkun pojan synttäreille jakamaan tätä iloa. Lahja on ostettuna, mutta en taida pystyä menemään. Mies ei pysty menemään edes vanhemmilleen. Itkettää miehen puolesta.

 

AdAstra, tuntuupa tutulta; miehen sisko 2. kertaa raskaana viimeisen kahden vuoden aikana. Tapasivat miehensä kanssa myöhemmin ku me. Ikää meillä kummallaki 40+. Mulla ei yhtään lasta, hänellä pian kaksi. En halua mennä katsomaan, en tooooosiaaankaaan. Kesällä se voi olla pakolla edessä. Välillä on hiton katkera olo, varsinkin kun meillä miehessä ongelmaa, kohta mussakin tietenkin, kun oon niin ikäloppu.

 

Ja minun saldo: Kun aloimme yrittää (v. 2008 alussa), siskoni oli jo raskaana, toista lasta odotti. Toinen siskoni ilmoitti raskaudestaan parin kk päästä. Molemmat synnytti. Itse sain keskenmenon näiden syntymien jälkeen. Toinen siskoni alkoi sitten taas odottaa. Hänen raskauden aikana sain taas keskenmenon. Toivoin, että olisin taas raskaana ennen kuin tämä lapsi syntyisi. En ollut.

Ai että miten niin on luuseri olo???

 

Ja... epäilen, etten taas ole raskaana. Molemmat keskenmenneet raskaudet tiesin oireista jo ennen testiä. Menkat alkaa varmaan parin päivän sisällä. Ja migreenikin oli pari päivää sitten kuten asiaan kuuluu ennen menkkoja. Eiköhän aleta kohta itkeä taas tätäkin kiertoa.

 

Fiialiia Meillä kanssa asiat melko samalla lailla. Miehessä siis kanssa ongelmaa ja ollaan oltu jo useampi vuosi naimisissa,vauvaa yritetty vuodesta 2007. Miehen veli taasen tapasi vaimonsa 2008, meni naimisiin 2009 ja nyt siis vauvaa odotellaan. Eivät käy kumpikaan töissä, polttavat tupakkaa, juovat viinaa ja vaimo syö mielialalääkkeitä. Että senkin puolesta vähän kauhulla odotan tätä uutta tulokasta. Meiltä ja appivanhemmilta varmaan sitten taas vippaavat rahaa kuluihin.