Mulle kirkkoon kuuluminen on mun tapa tehdä hyväntekeväisyyttä. Pätkääkään hengellistä vakaumusta ei oo, mutta tiedän seurakunnan tekevän paljon hyvää lapsi-, perhe-, ja vanhustyötä.
Ikäihmisiä käy harvoin muut katsomassa laitoksissa kuin seurakunnan työntekijät. Toki lähiomaiset, mutta jos heitä ei oo tai sukulaiset käyvät harvoin, käy sentään joku. Lapsille meän alueella järjestetään paljon. Kerhoja, tapahtumia, retkiä, leirejä. Meillä seurakunta pitää alueen lapsille kokkikouluakin. Kaikki ei oo superhengellistä. Myös nuorisotilat biljardipöytineen, pelikonsoleineen ja hengailutiloineen on seurakunnan ylläpitämiä.
Lisäksi on kirkon tekemä ulkomaanapu.