Kirjotin eilen down-lapsesta...

\

\

Miten kenelläkään voi olla kahdet kaksoset? Ja sitten vielä down?

Aika moni ymmärtänyt ilmeisesti tekstin väärin osittain. ei hän mielestäni maininnut kaksista kaksosista, vaan 1 -vuotiaasta ja 3-vuotiaista kaksostytöistä...

Voimia vaan odottajalle päätöksen tekoon! :flower:

Meillä on yksi vuotias tytär ja 3-vuotiaat kaksoset.

 

\

Joku ihmetteli, miten voi kuvitella, että lapsi saa adoptiossa automaattisesti hyvän ja rakastavan perheen ja toinen oli sitä mieltä, että vain biologinen vanhempi voi rakastaa vammaista lastaan.

Totta on, että osa adoptoitavista kehitysvammaisista lapsista joutuu lastenkotiin. Mutta moni pääsee myös siihen hellään ja rakastavaan perheeseen. Ja kyllä adoptiovanhemmat yleensä rakastavat lasta samoin, kuin biologisetkin vanhemmat. Monet jopa enemmän, koska ovat saaneet käydä läpi niin paljon asioita, mahdollista lapsettomuutta jne. ennen adoptioon ryhtymistään. Ja moni adoptioperhe on paljon onnellisempi, kuin ihan perusperhe jossa lapset on saatu tavalliisimman kaavan mukaan.

Aikuiset ihmiset, ketkä tiedän adoptoiduiksi ja keiden kanssa olen asiasta joskus jutellut, eivät koe olevansa jotenkin huonompi osaisia, kuin adoptoidut. Ja rakastavat todellakin vanhempiaan. Kyllähän monella on noussut esille se kysymys, miksi heidät on adoptoitu ja kuka minä olen. Mutta ei se tarkoita sitä, että heillä olisi asiat olleet huonosti perheessään.

Kuka oikeasti haluaa vammaisen lapsen adoptoida? Ei kukaan. Järki käteen. Monilla on isotkin kriteerit, sukupuoli ikä ym. eli yleensä tyttövauva. Että näin. Kukaan ei halua adoptoida vammaista lasta.

 

\

Miten kenelläkään voi olla kahdet kaksoset? Ja sitten vielä down? Meillä kaksi lasta isommalla ikäerolla, ja silti on stressiä ja väsymystä liikaa että jaksaisi seksiä edes ajatella useimmiten. Miten jotkut ihmiset voi jaksaa olla noin viriilejä? Ja kukaan ei tule hoitamaan hyvin tuota lasta. Olen nähnyt miten päiväkotien pihallakin jäävät ilman hoitajaa, vaikka nimellisesti siellä oma hoitaja.

Tehkää abortti ja sitten sterilisaatio.

kurjaa, että teitä koetellaan. Mutta ihmisillä on rajalliset voimat. Monet saa enemmän kuin jaksaa ja sitten masentuvat ym.

Niin kuin olen kirjoittanut, tämä nelonen oli täys yllätys, kierukka laitettiin 3:n syntymän jälkeen.
Ja seksi.stä. Meillä kyllä rakastellaan usasti ja jos sen mukaan lapsia tulisi niin niitä syntyis päivän välein.. Ai teilläkö loppui seksi lasten syntymään(otan osaa)

 

Mielestäni abortti on hyväksyttävä keino elämäntilanteessa, jossa vanhemmat/vanhempi ei pysty lasta pitämään tai lapsi on monivammainen tai on terveydellisiä syitä.
Moni abortin tehnyt katuu aborttia, mutta on silti yhtä väärin tuomita abortintekijät/ teettäjät kuin adobtoijat tai adobtoitavaksi lapsen antavat vanhemmat.
Jokaisella syynsä ratkaisuihin. Jos ei kestä muiden mielipiteitä provosoitumatta niin ei kannata mielestäni kysyä apua, ainakaan täältä. Mielipiteitä yhtä monta, kuin kävijää ja mielipide voi matkan varrella myös muuttua...

 

\

\

Joku ihmetteli, miten voi kuvitella, että lapsi saa adoptiossa automaattisesti hyvän ja rakastavan perheen ja toinen oli sitä mieltä, että vain biologinen vanhempi voi rakastaa vammaista lastaan.

Totta on, että osa adoptoitavista kehitysvammaisista lapsista joutuu lastenkotiin. Mutta moni pääsee myös siihen hellään ja rakastavaan perheeseen. Ja kyllä adoptiovanhemmat yleensä rakastavat lasta samoin, kuin biologisetkin vanhemmat. Monet jopa enemmän, koska ovat saaneet käydä läpi niin paljon asioita, mahdollista lapsettomuutta jne. ennen adoptioon ryhtymistään. Ja moni adoptioperhe on paljon onnellisempi, kuin ihan perusperhe jossa lapset on saatu tavalliisimman kaavan mukaan.

Aikuiset ihmiset, ketkä tiedän adoptoiduiksi ja keiden kanssa olen asiasta joskus jutellut, eivät koe olevansa jotenkin huonompi osaisia, kuin adoptoidut. Ja rakastavat todellakin vanhempiaan. Kyllähän monella on noussut esille se kysymys, miksi heidät on adoptoitu ja kuka minä olen. Mutta ei se tarkoita sitä, että heillä olisi asiat olleet huonosti perheessään.

Kuka oikeasti haluaa vammaisen lapsen adoptoida? Ei kukaan. Järki käteen. Monilla on isotkin kriteerit, sukupuoli ikä ym. eli yleensä tyttövauva. Että näin. Kukaan ei halua adoptoida vammaista lasta.

Sen verran otin selvää että 2kk syntymän jälkeen saadaan miettiä ratkaisua ja lapsi meillä. Jos ei hälle kunnon perhettä löydy niin emme häntä minnekkään laitokseen laittaisi. KUKA TÄÄLLÄ KIRJOTUKSIANI VÄÄRISTELEE? Olen sanonut että haluamme hänelle hyvän perheen ja jos ei sitä löydy niin hän jää meille. Mutta päätöksiä ei olla vielä tehty, loppuja lopuks kun vauva syntyy voi ajatukset muuttua täysin..

 

\

\

Joku ihmetteli, miten voi kuvitella, että lapsi saa adoptiossa automaattisesti hyvän ja rakastavan perheen ja toinen oli sitä mieltä, että vain biologinen vanhempi voi rakastaa vammaista lastaan.

Totta on, että osa adoptoitavista kehitysvammaisista lapsista joutuu lastenkotiin. Mutta moni pääsee myös siihen hellään ja rakastavaan perheeseen. Ja kyllä adoptiovanhemmat yleensä rakastavat lasta samoin, kuin biologisetkin vanhemmat. Monet jopa enemmän, koska ovat saaneet käydä läpi niin paljon asioita, mahdollista lapsettomuutta jne. ennen adoptioon ryhtymistään. Ja moni adoptioperhe on paljon onnellisempi, kuin ihan perusperhe jossa lapset on saatu tavalliisimman kaavan mukaan.

Aikuiset ihmiset, ketkä tiedän adoptoiduiksi ja keiden kanssa olen asiasta joskus jutellut, eivät koe olevansa jotenkin huonompi osaisia, kuin adoptoidut. Ja rakastavat todellakin vanhempiaan. Kyllähän monella on noussut esille se kysymys, miksi heidät on adoptoitu ja kuka minä olen. Mutta ei se tarkoita sitä, että heillä olisi asiat olleet huonosti perheessään.

Kuka oikeasti haluaa vammaisen lapsen adoptoida? Ei kukaan. Järki käteen. Monilla on isotkin kriteerit, sukupuoli ikä ym. eli yleensä tyttövauva. Että näin. Kukaan ei halua adoptoida vammaista lasta.

Kenenköhän tässä pitäis ottaa järki käteen. Kyllä löytyy perheitä, jotka adoptoivat myös kehitysvammaisia lapsia. Kaikilla ei ole noinkaan tiukat kriteerit, mitä sanoit ja kaikki ihmiset eivät todellakaan ole niin pinnallisia, kuin sinä kirjoituksellasi annat olettaa.<br><br>

 

Meillä kolmas lapsi on vammainen. Silloin kun hän oli 2-vuotias olin tosi väsyksissä, niin väsyksissä että mielessäni mietin kaikkien kolmen lapsen antamista adoptioon.

Kunnalta sai apua. Apu oli kodinhoitaja 2-3 tunniksi per viikko, paitsi ei kuitenkaan joka viikko, jos muualla tarvittiin apua enemmän. Onneksi kuitenkin oli subjektiivinen päivähoito-oikeus ja laittamalla lapset osa-aikaiseen päivähoitoon sain aikaa levätä. Tämä edellytti hoitovapaan keskeyttämistä ja kotihoidontuesta luopumista. Nykyisin saan omaishoidon tukea, vaikkakin moni tuttu, jolla on vastaavasti vammainen lapsi ei tukea saakaan. Omaishoidon vapaita en ole saanut.

Alkuvuosien väsymyksestä olen selvinnyt ja nykyisin elämä on mallillaan. Itse sanoisin, että vammaisesta lapsesta tulee helposti se rakkain lapsi. Hänestä luopuminen olisi minulle vaikeinta.

Voimia ja onnea teille tulevaan. Uskon, että olette jo nyt melko väsyksissä kolmen pienen lapsen kanssa, joten ajatusta uudesta vammaisesta lapsesta on vaikea käsitellä.

 

\

\

\

Joku ihmetteli, miten voi kuvitella, että lapsi saa adoptiossa automaattisesti hyvän ja rakastavan perheen ja toinen oli sitä mieltä, että vain biologinen vanhempi voi rakastaa vammaista lastaan.

Totta on, että osa adoptoitavista kehitysvammaisista lapsista joutuu lastenkotiin. Mutta moni pääsee myös siihen hellään ja rakastavaan perheeseen. Ja kyllä adoptiovanhemmat yleensä rakastavat lasta samoin, kuin biologisetkin vanhemmat. Monet jopa enemmän, koska ovat saaneet käydä läpi niin paljon asioita, mahdollista lapsettomuutta jne. ennen adoptioon ryhtymistään. Ja moni adoptioperhe on paljon onnellisempi, kuin ihan perusperhe jossa lapset on saatu tavalliisimman kaavan mukaan.

Aikuiset ihmiset, ketkä tiedän adoptoiduiksi ja keiden kanssa olen asiasta joskus jutellut, eivät koe olevansa jotenkin huonompi osaisia, kuin adoptoidut. Ja rakastavat todellakin vanhempiaan. Kyllähän monella on noussut esille se kysymys, miksi heidät on adoptoitu ja kuka minä olen. Mutta ei se tarkoita sitä, että heillä olisi asiat olleet huonosti perheessään.

Kuka oikeasti haluaa vammaisen lapsen adoptoida? Ei kukaan. Järki käteen. Monilla on isotkin kriteerit, sukupuoli ikä ym. eli yleensä tyttövauva. Että näin. Kukaan ei halua adoptoida vammaista lasta.

Kenenköhän tässä pitäis ottaa jäski käteen. Kyllä löytyy perheitä, jotka adoptoivat myös kehitysvammaisia lapsia. Kaikilla ei ole noinkaan tiukat kriteerit, mitä sanoit ja kaikki ihmiset eivät todellakaan ole niin pinnallisia, kuin sinä kirjoituksellasi annat olettaa.

Niinpä! Ei mietitä adoptiota muun kun sen takia että emme tiedä vielä onko meillä voimavaroja down-lapsen kasvattamiseen. Down-lapset varmasti yhtä kauniita kuin muut lapset, eikä se siitä ole kiinni..

 

\

Meillä kolmas lapsi on vammainen. Silloin kun hän oli 2-vuotias olin tosi väsyksissä, niin väsyksissä että mielessäni mietin kaikkien kolmen lapsen antamista adoptioon.

Kunnalta sai apua. Apu oli kodinhoitaja 2-3 tunniksi per viikko, paitsi ei kuitenkaan joka viikko, jos muualla tarvittiin apua enemmän. Onneksi kuitenkin oli subjektiivinen päivähoito-oikeus ja laittamalla lapset osa-aikaiseen päivähoitoon sain aikaa levätä. Tämä edellytti hoitovapaan keskeyttämistä ja kotihoidontuesta luopumista. Nykyisin saan omaishoidon tukea, vaikkakin moni tuttu, jolla on vastaavasti vammainen lapsi ei tukea saakaan. Omaishoidon vapaita en ole saanut.

Alkuvuosien väsymyksestä olen selvinnyt ja nykyisin elämä on mallillaan. Itse sanoisin, että vammaisesta lapsesta tulee helposti se rakkain lapsi. Hänestä luopuminen olisi minulle vaikeinta.

Voimia ja onnea teille tulevaan. Uskon, että olette jo nyt melko väsyksissä kolmen pienen lapsen kanssa, joten ajatusta uudesta vammaisesta lapsesta on vaikea käsitellä.

:hug: . Niin, tunteet ovat todella sekaisin. Vatsa kasvaa ja voin myöntää että kyllä se kun liikkeitä tuntuu saa olon yhtä hyväksi kuin muita lapsia odottaessa. Rakastan kyllä tätäkin pientä :heart: :'(

 

Mä rukoilen sulle voimavaroja lisää ja sitä, että miettimisaikasi tuottaisi lapsesi kannalta parhaan ratkaisun. Sinä äitinä varmasti tiedät mikä on parasta lapsellesi. Luota Jumalaan ja rukoile itsellesi mielenrauhaa asian suhteen. :hug: :heart:

 

Olen aivan varma, että pidätte pikkuisen =)

 

\

\

Meillä kolmas lapsi on vammainen. Silloin kun hän oli 2-vuotias olin tosi väsyksissä, niin väsyksissä että mielessäni mietin kaikkien kolmen lapsen antamista adoptioon.

Kunnalta sai apua. Apu oli kodinhoitaja 2-3 tunniksi per viikko, paitsi ei kuitenkaan joka viikko, jos muualla tarvittiin apua enemmän. Onneksi kuitenkin oli subjektiivinen päivähoito-oikeus ja laittamalla lapset osa-aikaiseen päivähoitoon sain aikaa levätä. Tämä edellytti hoitovapaan keskeyttämistä ja kotihoidontuesta luopumista. Nykyisin saan omaishoidon tukea, vaikkakin moni tuttu, jolla on vastaavasti vammainen lapsi ei tukea saakaan. Omaishoidon vapaita en ole saanut.

Alkuvuosien väsymyksestä olen selvinnyt ja nykyisin elämä on mallillaan. Itse sanoisin, että vammaisesta lapsesta tulee helposti se rakkain lapsi. Hänestä luopuminen olisi minulle vaikeinta.

Voimia ja onnea teille tulevaan. Uskon, että olette jo nyt melko väsyksissä kolmen pienen lapsen kanssa, joten ajatusta uudesta vammaisesta lapsesta on vaikea käsitellä.

:hug: . Niin, tunteet ovat todella sekaisin. Vatsa kasvaa ja voin myöntää että kyllä se kun liikkeitä tuntuu saa olon yhtä hyväksi kuin muita lapsia odottaessa. Rakastan kyllä tätäkin pientä :heart: :'(

Uskon kyllä että rakastat. Voimia elämässä eteenpäin. Ja olen varma, että minkä ratkaisun nyt teettekin, niin se on varmasti tarkoin mietitty ja punnittu joka kannalta.

 

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta minulle tuli mieleen, että lapsen synnyttyä voi siitä eroaminen olla liian vaikeaa. Itse kuvittelisin, että juuri vammaiseen tai sairaaseen lapseen syntyisi sellainen rakkaus ja suojelun tarve, ettei pysty enää mistään hinnasta luopumaan lapsesta. Voimia teille, mihin ratkaisuun sitten päädyttekin :hug: .

 

Uppista! Peesaan tätä. :attn:

 

Pitäkää lapsi ja rakastakaa sitä, hoitoapua teille varmasti jostain löytyy, kun vaaditte! Muista jutuista voi tinkiä, mut jos annatte lapsen syntyä, niin hoitakaa hänet ite! Voimia! :hug:

 

Voimia ap :hug:

 

:hug: voimia teidän koko perheelle

 

Uppista! :attn:

 

Meillekkin olisi syntynyt down-tyttö, mutta jouduin keskeyttämään raskauden.
Vuodin koko alkuraskauden verta ja supistukset olivat alusta asti voimakkaita!
Lääkäri suositteli keskeytystä oman terveyteni tähden!
Tyttäremme syntyi rv.18. Hänellä todettiin hydrokefalus ja erittäin vaikea asteinen sydänvika.
Meidän tyttäremme olisi ollut erittäin vaikeavammainen down, ei ns. aurinkolapsi!
Toivottavasti sinun raskautesi sujuu paremmin! Voimaa vaikeisiin päätöksiin :heart:
Meille syntyi hiljattain terve Samuel poika! :heart:

 

jaksatko sitten terveen vauvan hoitaa, saattaahan tulla koliikkia yms.... Down lapset on ihania :heart:

 

\

\

\

no ei sinulla ole siihen ammattitaitoakaan.

mua sitten ottaa kaaliin nämä downista ja onnellisuusgeenistä höpöttäjät. on toki tosi, että osa downeista on vain lievästi vammaisia. mutta on paljon myös pahempia tapauksia ja downin mukanaan tuoman sairaudet ja niiden riski ei todellakaan kyllä hymyilytä.

itse tekisin ehdottomasti abortin. mutta sinä ap teet ihan miten itse haluat. etkä saa kuunnella muiden paasaamisia, keskustelette miehesi kanssa ja toivottavasti päädytte teille oikeaan ratkaisuun :hug:

Ja sinullako sitä ammattitaitoa löytyy asiasta?

Tokihan helmiäisellä on laaja ammattitaito hirmuisen isolla kokemuksella

en ole missään kohti väittänyt, että minulta se ammattitaito löytyisi. mutta ilmeisesti tiedän asiasta enemmän kuin monella, joka pelkästä aurinkoisuusgeenistä lässyttää.

ihan täysipäinenkin olen. ottaako päähän?

 

\

jaksatko sitten terveen vauvan hoitaa, saattaahan tulla koliikkia yms.... Down lapset on ihania :heart:

Koliikkilapsen vertaaminen down syndroomaa sairastavaan lapseen ei oikein toimi!! Downin syndroomaa sairastava lapsi voi olla suhteellisen terve tai sitten todella vaikeasti vammainen sydänvian ja muiden ongelmien vuoksi.

Ap:lle voimia tulevaan. Oma down-lapseni kuoli kohtuun rv.24 ja hänellä todettiin paha sydänvika, ödeemaa aivoissa ja muita anomalioita. Eli rakas tyttölapsi ei olisi elänyt kuin muutaman hetken synnyttyään.

 

olen ollut avustajana down-lapsille liikuntakerhossa aluksi pelotti että miten osaan olla heidän kanssa. Kaikista ei edes huomannu että ne on down-lapsia. ne on ihania. opiskelen lähihoitajaksi valmistun kevällä 2008 ja ohjaaminen kuului opetussuunnitelmaan. voimia sinulle ja koko perheelle :heart: :heart: :hug: :hug:

 

Olen työssä kehitysvammalaitoksessa sairaanhoitajana, ja jostain on mukaani tarttunut tälläinen runo, jonka halusin tähän liittää.
"Taivaassa hartaasti neuvotellaan, on lapsi syntyvä maailmaan.
Enkelit luojalta utelevat, ketkä tällaisen lapsen haluavat.
Hän erikoinen on luonteeltaan, ei kehity kyllin nopeaan,
Hän tarvitsee hoivaa ja rakkautta, hellyyttä, huolenpitoa.
Hän ei kenties opi lukemaan, eikä hienoja sanoja sanomaan,
hän on mielellään omissa oloissaan, häntä vammaiseksikin kutsutaan.
Siis rakas jumala, mietithän huolella, missä turvaisa koti ois lapsella,
etsi hänelle sellaiset vanhemmat, jotka juuri hänelle sopivat."

Toivon sinulle ap paljon jaksamista ja voimia tässä elämäntilanteessa. Vaikeillakin asioilla on tapana järjestyä.
:hug:

 

Itku tuli kun luin edellisen..aloittajalle :hug: