Kirjoita runo, kiitos =)!

ietin aina yksin kun ikkunast ulos kastelen, miks aina hyvät muistot veressäni kastelen,
se on kai mun oma tapa toteuttaa itseäni. oma tapani tuhota omaaa mieltäni,
Mut niinhä sanotaan sitä saa mitä tilaa, oli mun idea tää juttu pilaa,
mut ei tää enään oo yhtään kivaa, miettiä kuinka kiva oli vieressäs nukkua,
nyt mun mieles on pelkkää suttua, ei iloa ei valoa ei lapsia ei sitä omakotitaloa,
jossa muksut juoksee pihalla ja sanoo mua isäks, etkä säkään oo tässä vieressä lisäks,
kidutan itteeni näillä ajatuksilla jotka oli meidän unelmat,
nyt muistossa vaan enään on sun suudelmat,
En enään jaksa miettiä sua,
en enään halua rakastua,
muistot susta mun sydämmeen tais painautua,
ei en jaksa enään ilman sua yrittää,
olit se joka mun elämän värittää,
olit se josta välittäää..

 

Runoja voi lukea helposti myös Rakkausrunot.fi <-- tuolla. :3 ^^

 

ei ole päivän voittanutta, jona sain sua tuudittaa...uneen laittaa ja laulun laulaa. ei ole päivän voittanutta,jona sain sua naurattaa... kertoa tarinoita,joita et ole kuullutkaan. oot rakkain ihminen muista se aina ja äidin ylpeys sydämeesi paina.

 

En uskalla äänen sanoa, kui paljo sua haluan. Meil on omat riitamme, mut niistä syntyi hiutale, tän suuren rakkauden, iän ikuisen. Sun hymys saa mut nauramaan ja sydämmein sykkii sulle vaan, mitä enemmän sua aattelen, sitä syvemmin sua haikailen. Kiitä oikeesti susta jumalaa, mitä ilman sua oisinkaan? Ja illantullen tähdet peittää maan ja silloin vielä kerran sanoa saan:Hei uskothan kulta, sä oot parempaa kun unta.

 

Hih, etsiessäni kaunista vauvarunoa tämä ketju pöllähti silmille

 

Siis minä haikailin tässä "menneitä" ja löysinkin tämän vanhan runoavauksen =) Tästä muistui mieleen moni nikki joista en ole kuullut aikoihin mitään Missäköhän Tammikuu vaikuttaa, vielökähän itse lady palstailee??? =)

 

sut kun löysin,katosi
murheeni suurimmat
ennen sitä olin vielä alku juuressa
kun sun kanssas saan olla
ei huoli melkee ikinä mua paina
lupaathan rakkaani
ettet vaa mee minnekkää
siit mun viereltä
nimittäi silloin tääl olis
kylmää ja pimeää

 

Ohikiitava hetki, yon sinisessa hamarassa
Tartuimme toisiimme, kumpikin omista syistaan
Se oli leikki ja sen piti pysyakin leikkina
Onnistuin kuitenkin polttamaan sormeni
ja savuavaa sydantani parantelen vielakin
Sina... jatkat arkeasi kuin ei mitaan olisi tapahtunut
suunnittelet, etenet, hoidat viherkasvejasi
Maksaisin hieman jos saisin tietaa muistatko minua
Mutta olen tuhonnut ja lisannyt kaksi kertaa numerosi puhelimestani
En saa soittaa sinulle, en voi ilmaista pettymystani
Olen varattu ja sina olet vapaa
Minun piti voittaa mutta havisin

 

Satu elää sydämessä,siellä on sen pesä. Saa sataa, tuulla ja tuiskuttaa, sadussa on silti aina kesä. Mitä tahansa tiellesi tuleekin,niin muista aina tämä: pidä sydämesi nuorena,pidä satu elävänä.

 

http://wonyou632.blogspot.com
september

 

Kova ikävä mua painaa
onko tää totta vai harhaa
sä silloin sytytit mut uudellee
mutta nää rakkauden liekit sammu
niitä mä kaipaan
vaikken sitä enään myönnäkkään
mut mä kirjotan tässä sulle salaa
kumpa aika vois vaa takas palaa
perua virheeni, olisit jo takas
kaipaan sua päivittäin

 

Lähes kaksi vuotta
tauotta liikkeessä
lentää kynät, kirjat, vaatteet
mistä vaan kiinni saa
riehuu, räyhää, kikattaa ja käkättää
meidän pieni rakas pörröpää.


Okei, nyt runosuoni ei anna oikein myöten kun se pörtsi vetelee systerinsa kamat lattialle...gotta go!

 

hiljaa askeleet kaikuvat kadulla
en ole koskaan nähnyt sinua
rakastan..rakastan vielä kerran jos toisenkin vain sinua
voisinko tulla syliisi lämpöiseen kotiisi kultaiseen
en ole löytänyt sellaista koskaan aiemmin
rakkautesi ei ole kylmää
se on sydämmessäsi ja annat sen vain minulle.

 

up up

 

Tässäpä tämä kaikkien iloksi =)

 

Istut arjen keskellä hymyä ei ole huulilla,vain kylmä tuuli ulkona jota ei voi kahlita,se pitää samanlaista leutoa ulinaa kuin... silloin nuorena tyttönä kesäkuun kuudentena,istuttiin siinä sammalkivellä me kaksi sinä ja minä käsikkäin mustikka suita me silloin jo oltiin.Ei nähty muita kun toisemme siinä kesäkuun huumassa....Aukaisen silmät edessäni tammi pöytä,kylmä kahvi mutta tuule ei enää.Haavematkalla kävin ja nyt ehkä hymyn huulillani näin.

 

Tunsit metsät tunsit veet ja kaikki ranuan alueet. Minä sinut takaisin haluaisin kaikki luut vuokses kaluaisin, en nää sua enää koskaan, kuolen tähän tuskaan ((


Unton muistolle :/

 

ietin aina yksin kun ikkunast ulos kastelen, miks aina hyvät muistot veressäni kastelen,
se on kai mun oma tapa toteuttaa itseäni. oma tapani tuhota omaaa mieltäni,
Mut niinhä sanotaan sitä saa mitä tilaa, oli mun idea tää juttu pilaa,
mut ei tää enään oo yhtään kivaa, miettiä kuinka kiva oli vieressäs nukkua,
nyt mun mieles on pelkkää suttua, ei iloa ei valoa ei lapsia ei sitä omakotitaloa,
jossa muksut juoksee pihalla ja sanoo mua isäks, etkä säkään oo tässä vieressä lisäks,
kidutan itteeni näillä ajatuksilla jotka oli meidän unelmat,
nyt muistossa vaan enään on sun suudelmat,
En enään jaksa miettiä sua,
en enään halua rakastua,
muistot susta mun sydämmeen tais painautua,
ei en jaksa enään ilman sua yrittää,
olit se joka mun elämän värittää,
olit se josta välittäää.. Kerto säe : Kirjoitan sulle rakkaudestani Sut takas haluan ja kaikki paikat kaluan mutten sua löydä !!"!

 

Se kesäauringossa hohtaa kuin järvi
Aivan värisen kun kosken sen korvaa
Hiljaa hyväilen sen kaulaa.
Lopulta suutelen sen suuta
ja vaivun syvään hurmokseen

Siinäs miettikää, mikä se on?

 

Sinulle
Entä jos kulkisit kanssani rantaan
ja upottaisit varpaasi pehmeään santaan.

***********
Saavuit hiljaa
- tuskin huomasin
kuljit kanssain
- vaivoin sen tajusin
lähdit pois
- yhä vaikenin
tänään huomasin:
Sinua rakastin!

************
Tunsin kerran uimassa,
aivan ihon pinnassa,
kummallista kutinaa,
lemmenliekin leimahdusta.
Aukaisin mä nappini:
Kirput siellä tappeli!

 

************
Tunsin kerran uimassa,
aivan ihon pinnassa,
kummallista kutinaa,
lemmenliekin leimahdusta.
Aukaisin mä nappini:
Kirput siellä tappeli!

Pahis

 

Nään siniset silmät ja hymyssä suun,
ja silloin unohdan kaiken muun.
Mä syliisi juoksen avoimeen,
ja piirrän nimesi lehmukseen.

Sä pujotat kätes mun kainaloon,
ja kuiskaat että kaunis mä oon.
Mä nauran naurua rakastuneen,
ja kaikkea hupsua kanssasi teen.

 

Olen kaivannut suvea kaksi
olen kaivannut suvea kuus.
Ja kuitenkin jokainen suvi
oli mulle vain pettymys uus.

Vaikka tiedänhän,jokainen kukka
ja jokainen lemmikki maan.
Ikävän kuuneltä kantaa
salaa pienessä povessaan.

Vaikka menikin suvea kaksi
vaikka menikin suvea kuus.
Mitä siitä - kun talvi on mennyt
taas kerran on suvi uus!

 

kevät,linnut ja laulu. Pieni ilon purskahdus , suru ja nauru. Meitä täällä kantaa ja meille voimaa se antaa. Missä luottamus elämään,ei sitä aina tiedä itsekään. Kun nuorena nii monenlaista kokee,elämä heittelee, ottaa aina kiinni . turvaan kuitenkin peittelee

 

Ai, tää ihana aloitus on vielä hengissä

" Aika meni ohitseni, jätti jälkeensä tyhjän tilan. Kaikuja menneestä, samat paikat, joissa elää eri ihmiset, muistojeni seinät täyttäneet vierailla kuvilla. Ja silti seison katulampun alla, katse yhteen tiettyyn ikkunaan naulittuna. Jos seison tarpeeksi kauan, näenkö ikkunasta omat kasvoni?"

Ja taas mennään B) :wave: