Alkuperäinen kirjoittaja Scorpio Lady:
Alkuperäinen kirjoittaja vuh:
Alkuperäinen kirjoittaja Scorpio Lady:
Lauantaiaamun kunniaksi yksi aloitus ennen kuin muut hommat kutsuvat. Kotimaista vuosikertaviihdettä:
Taivaanrannan tumman nauhan alla kiiltää kirkas vyö. Siellä on suuri ves, joka lähettää vapailta laineiltaan terveiset kylälle pitkin parivirstaista lahtea. Tämä lahti on kylän keskellä, sen tie, sen sydän. Ja sen rantapenkereille päätyvät viljavat pellot. Jokunen ylpeä koivuryhmä on uskaltanut jäädä rannalle, muun metsän loitotessa peltojen taa. Tämä suuren veden lahti antaa neljälle talolle kotirannan ja ilottaa päätykaarteessaan koulun vallattoman lapsiparven. Valkeana hohtavan koulurakennuksen takana ylenee maa petäjikköharjuksi, talon kotiutuessa lihaville savimultamaille lahden molemmin puolin.
Selvä, tässä jatkoa, tosin kovasti saman kaltaista:
Kouluharjua seuraa toinen ja kolmas, aina kirkonkylään asti, jonne kaunis maantie kiemurtaa harjujen lakea pitkin.
Näkymä on puhdasta, selvää ja suuripiirteistä. Kauniita taloja komein puutarhoin, metsät ja pellot järjestyksessä. Ei mitään tarkoituksetonta, ei lahoa rakennusta, ei joutomaata, ei vesakkoa. Entä lahden rannan talojen ihmiset? Suvut ovat kotiutuneet tänne jo satoja vuosia sitten ja aateloituneet täällä työn ja vaurauden ja talonpojan perinnäistapojen voimalla ylvääksi talonpoikaisaateliksi.
Paljasjalkainen tyttö pysähtyi koulun rantatöyräälle kuin epäröisi, minkä talon valitsisi maidonhakumatkansa määränpääksi.
Veikkaisin Niskavuorta, mutta ei kai näytelmissä ole näin pitkät johdannot? No ei. Kotimainen naisen kirjoittama viihdesarjan aloitus, pääosassa tyttö? Äääää... En ole lukenut, olen melko varma. Mutta mikä tää on?!? Kiusantekemisestä puheenollen...
Ei ole Niskavuorta, eikä siltä kirjailijattarelta.
Sarjaan kertyi ajan mittaan tusina kirjoja. Tämän ensimmäisen ilmestymisvuosi oli 1945, ja kirjasta on tehty elokuva. Kirja jatkuu:
Tuossa koulun vierellä oli Tuomaala, suuri arkisennäköinen rakennus, lahden vasemmalla puolella pilkotti puiden lomassa Saaren talon päärakennuksen punatiilinenkatto, ja sitä vastapäätä lahden toisella puolella, jonne rantaa myötäilevä tie kulki, kohosi kylän suurin ja komein talo, Junkkerin kartano ylväänä kumpareellaan, ja alempana, aivan lähellä uinaili vanha, arvokas Rannanpiha puistonsa keskellä ajattomassa rauhassa kuin vanha tarina. Tätä paikkaa kohden suuntasi askeleensa nyt X, maidonhakija.
Täytyi sensuroida maidonhakijattaren nimi, se kavaltaisi kaiken