Oliskos tässä vähän enemmän haastetta?
Niin pitkään usko elämään kestää, siihen mikä on haurainta elämässä - tosielämässä tietysti - että tämä usko katoaa lopulta. Ihminen, joka kerta kaikkiaan on uneksija, on päivä päivältä tyytymättömämpi kohtaloonsa, ja hän tuskin kykenee käsittelemään esineitä, joita hänet on opetettu käyttämään ja jotka hän on saanut haltuunsa välinpitämättömyyttään tai ponnisteluillaan, ponnisteluillaan melkeinpä aina, sillä hän on suostunut työskentelemään, ainakaan hän ei ole kieltäytynyt koettelemasta onneaan (siis mitä hän onneksensa nimittää!).