Kilahdin IHAN taysin miehelle vauvan nukuttamisesta... huhhuh

Tuo kohta vuoden ikainen lapsemme taitaa vihdoin tyontaa sita kolmatta alahammastaan, paiva on ollut kiukkuamista, ruoka ei maistu ja viime yo oli yhta tuskaa. Noh, sellaista se on, siita selvitaan.

Nyt oli miehen vuoro laittaa vauva nukkumaan ja mina olin alakerrassa anopin kanssa katsoin televisiota ja ihmettelin etta miten se vauva vaan huutaa ja huutaa vaikka oli jo nukahtaa iltatissille.

Menin sitten katsomaan ja siella se mies lukee vauvan huoneen oven takana kirjaa ja vauva huutaa ihan hysteerisena sangyssaan.

Meilla menee niin etta valilla vauva nukahtaa ihan ite sankyynsa, valilla silitellaan jos ei muuten uni tule. Nyt ilmeisesti mies oli sitten paattanyt etta silittelyt loppuu tahan, siita on tulossa huono tapa.

Suutuin miehelle siita etta huudattaa kipeaa ja ylivasynytta lasta ja ehdotin etta jospa mina vahan silittelisin josko rauhoittuisi. Mies kaski minut pois eika paastanyt vauvan luo.

Meille tuli sitten ihan kauhea riita. Edellinen yo oli ollut minun "vartiovuoroni" ja olin jo valmiiksi tosi vasynyt. Ja olen viela raskaana. Menin ihan hysteeriseksi siita vauvan itkusta ja siita etta mies ei paastanyt minua vauvan luo lohduttamaan, purin miesta kasivarresta, itkin ja kuljin kuin elain pitkin poikin, heittelin tavaroita ja yritin iskea itseani kasivarteen kynsisaksilla. Olin ihan sekaisin siita vauvan itkusta.

Nyt havettaa, tietysti.

Anoppi sitten lopulta tuli ja silitteli vauvan parissa minuutissa uneen. Mies ei hanen kanssaan ruvennut riitelemaan.

Mies on ennenkin saanut tallaisen "nukutuspaahanpinttyman" joka johti viimeksi riitaan kun vauva oli 4kk. Se tulee aina sen jalkeen kun mies on tavannut veljensa ja taman parivuotiaan pojan joka on jo pienesta asti nukahtanut autuaasti itsekseen omaan sankyynsa. Ja vanhemmat pitavat sita tietysti ainoana oikeana tapana - me hemmottelemme lapsemme pilalle.

Mutta kun se serkku on ihan erilainen kuin meidan vauva! Paljon passiivisempi, tyytyvainen omissa oloissaan, ei kokeile rajojaan, ei edes oikein uskalla tehda asioita ilman etta vanhemmat siihen aktiivisesti rohkaisevat.

Huh. Vuodatus helpotti. Tama nyt on vain tallaisia riitoja joita tulee, on tullut ennenkin. Mutta oli harvinaisen kamala kokemus!

 

Tota..Onko sulla kaikki ok?Siis kysyn ihan vakavissani tätä.

 

öö, hae apua käyttäytymiselle. Vauvaa ei saa huudattaa noin.

 

Ikävä kyllä sun kannattais tehdä jotain itelles jos puret miestäs ja heittelet tavaroita. Riitoja tulee, etenkin lapsen kasvatuksesta, mutta.. toi on jo vähän kummallista.

 

aika pienellä aikavälillä olette mukuloita tekemässä..

 

miks ihmeessä sä yritit iskeä kynsisaksilla ittees...? :O

 

Ette taida käydä ihan täysillä kumpikaan teistä.

 

Ei kovin tasapainoisenoloista käytöstä - kummaltakaan teistä.

Miksi teillä on käynnissä valtataistelu vauvan nukuttamisesta? Hakekaa apua.

 

jos oikeesti hankkisit apua?

 

Joo siis ei kuulosta ihan terveeltä,hae apua.

 

Istukaa alas ja sopiika yhteiset säännöt ja käytännöt nukuttamiseen (iltarutiinit yms). Kirjatkaa, vaikka ylös! Sopikaa, että niistä pidetään yhdessä kiinni ja yksin ei kumpikaan saa muutoksia tehdä.

Meillä oli kanssa miehen kanssa pientä näkemyseroa. Lopulta keskusteltiin ja sovittiin yhdessä toimistatavat. Nykyään ei nukuttamisesta tule kränää Ja kun lapsia tuli lisää, sovitiin ja juteltiin jokaisen kohdalla uudestaan (kun kaikki lapset on yksilöitä, eikä toimi samalla tavalla...)

 

Sä tarviit apua!

 

Mieheen kohdistuvan satuttamisen ja suuttumisen, tavaroiden heittelyn ymmärtää mutta miksi itseäsi satutit?

Mä olen tarpeeksi väsyneenä ja tarpeeksi suututettuna sellainen, että mieskin tietää väistää. Tai lopettaa homman siihen vaikka tietäisikin (tai luulisi) olevansa oikeassa. Jossain kohtaa vain päässä naksahtaa ja silloin tosiaan saattaisin vaikka purra itsekin jos yritettäisiin tuolla tavoin estää.

Miksi miehesi ei ymmärrä antaa sinun mennä lohduttamaan itkevää lasta? Se on tässä omituista. Tai jos tuntee sinut, miksi yllyttää raivoa estämällä? Kuka tahansa normaali äiti tilttaa jos lapsella on hätä eikä joku ääliö päästä auttamaan. Huudattaminen ei ole hyvä juttu. Se tunne, kun lapsi itkee hätäänsä on niin alkukantainen että tavallaan ymmärrän reaktiosi.

Suututko noin muille? Jos et, suosittelen pitkää ja rauhallista keskustelua miehesi kanssa. Sovitte, että mies ei enää ikinä päästä tilannetta tuohon pisteeseen. Eikä ärsytä sinua tahallaan noin. Nukutusasiat sovitaan ennen itse tilannetta, laitatte vaikka paperille miten toimitaan. Mistä muista asioista olet raivostunut miehelle, muille?

 

Huolestuttaa vaan sun oma vointis ja jaksamises jos nyt jo saat tollasia kilareita ja on vielä toinen tulossa, sitä en sano etteikö miehessä vikaa ole, on toki, noi on niitä asioita missä pitäis vetää yhtä köyttä, mut et sulla menee itselläs noin pahasti överiks..Kuulostaa siltä että todellakin taitaa väsy ja stressi painaa.. :hug:

 

Mieheen kohdistuvan satuttamisen ja suuttumisen, tavaroiden heittelyn ymmärtää mutta miksi itseäsi satutit?

Mä olen tarpeeksi väsyneenä ja tarpeeksi suututettuna sellainen, että mieskin tietää väistää. Tai lopettaa homman siihen vaikka tietäisikin (tai luulisi) olevansa oikeassa. Jossain kohtaa vain päässä naksahtaa ja silloin tosiaan saattaisin vaikka purra itsekin jos yritettäisiin tuolla tavoin estää.

Miksi miehesi ei ymmärrä antaa sinun mennä lohduttamaan itkevää lasta? Se on tässä omituista. Tai jos tuntee sinut, miksi yllyttää raivoa estämällä? Kuka tahansa normaali äiti tilttaa jos lapsella on hätä eikä joku ääliö päästä auttamaan. Huudattaminen ei ole hyvä juttu. Se tunne, kun lapsi itkee hätäänsä on niin alkukantainen että tavallaan ymmärrän reaktiosi.

Suututko noin muille? Jos et, suosittelen pitkää ja rauhallista keskustelua miehesi kanssa. Sovitte, että mies ei enää ikinä päästä tilannetta tuohon pisteeseen. Eikä ärsytä sinua tahallaan noin. Nukutusasiat sovitaan ennen itse tilannetta, laitatte vaikka paperille miten toimitaan. Mistä muista asioista olet raivostunut miehelle, muille?

NO en kyllä ymmärrä että miehen päälle pitää käydä

 

Mies ei päästänyt sinua oman lapsesi luo? Minä olisin kyllä mennyt ihan varmaan, jos mies ei vauvan huutoon vastaa. Tuollaiset unikoulut jätän ihan omaan arvoonsa, kyllä jokainen joskus oppii nukahtamaan yksikseen, lapset on vauvoja vain hetken ja jos vauva itkee yksin pimeässä niin kyllä kai nyt jokainen äiti menee lohduttamaan. Ei noin pienen tarvi vielä osata olla niin iso, että nukahtaa itsekseen. Ja jos serkkunsa nukahtaa yksin niin mitä sitten? Lapset on erilaisia.

Purit miestäsi? Sori mutta väkisinkin naurattaa... Olisit mennyt vaan sen ohi sinne huoneeseen vauvan luokse, tuskin se mies siinä niin muurina edessä oli, jos kerran anoppikin sinne meni. Mitä ihmettä anoppi muuten teillä tähän aikaan tekee, yökylässäkö vai asuuko se teillä?

 

mullakin pistää veren kiehumaan kun mutsipuoli huudattaa vauvaansa, "ettei tule takertuvainen lapsi"... joo ei varmaan mut perus turvallisuuden tunne ja sen tunne että hänestä välitetään ehkä tulee puuttumaan.. sikäli ymmärrän että kiehuttaa, jos mies ei älyä

 

Minäkin ymmärrän ap:n raivoa - ajatelkaa nyt: kuulet kuinka lapsesi huutaa hädissään ja mies estää sinua menemästä lohduttamaan lasta. Kyllä pitää olla aikamoinen kivisydän äidillä, jos ei kaikin keinoin yritä päästä lapsensa luokse.

Keskustelun paikka tuossa kyllä on. Miehellä ehkä alemmuudentunnetta veljeen nähden ja siksi pitää lastakin huudattaa?

 

Kannattaa varmaan alkaa teidän molempien hankkia ammattiapua ja pian ennen kuin lapset kasvavat ja näkevät teidän sairaita riitojanne.

 

Musta on törkeetä, että miehes estää sua menemästä vauvan luo. Siis tosi törkeää!

Mut valitettavasti ei sunkaan käytös kovin kivalta kuulosta. :| Istukaa alas miehes kanssa juttelemaan.

 

Itellä ainaki oli raskaana kun olin niin ihan hirveitä nuo mielialat.. Saatoin just miehen kans riidellessä ottaa veitsen esille. :/ Aivan kamalaa, mutta ei siinä pysyny ajattelemaan mitään järkevästi. Ja ymmärrän kyllä jos mies ei päästä itkevän lapsen luo että saattaa hermostua. Toivottavasti saatte asiat sovittua ja uskon tähän. Keskustele miehen kanssa just tästä että pitäisitte kasvatuksessa samat linjat ettei tulis riitoja.

 

Minäkin ymmärrän ap:n raivoa - ajatelkaa nyt: kuulet kuinka lapsesi huutaa hädissään ja mies estää sinua menemästä lohduttamaan lasta. Kyllä pitää olla aikamoinen kivisydän äidillä, jos ei kaikin keinoin yritä päästä lapsensa luokse.

Keskustelun paikka tuossa kyllä on. Miehellä ehkä alemmuudentunnetta veljeen nähden ja siksi pitää lastakin huudattaa?

Öö, mä ihmettelen miten ylipäätään on mahdollista että tollanen tilanne voi käydä. Isä estää äitiä menemästä huoneeseen. Ap:n kertomuksesta ei käy ilmi, että mies olisi fyysisesti häntä pidätellyt mitenkään.

 

Purit miestäsi? Sori mutta väkisinkin naurattaa... Olisit mennyt vaan sen ohi sinne huoneeseen vauvan luokse, tuskin se mies siinä niin muurina edessä oli, jos kerran anoppikin sinne meni. Mitä ihmettä anoppi muuten teillä tähän aikaan tekee, yökylässäkö vai asuuko se teillä?

Siis olemme anopin luona lomalla.

Ja juu purin just sen vuoksi etta mies esti siis ihan fyysisesti minua paasemasta vauvan luo, siis se kasivarsi oli siina edessa

Enhan ma nyt tavallisesti tuolla tavalla kilahtele kenellekaan, kai tassa on sitten vahan stressia ja vasymysta. Viime yona valvoin neljaan kun vauva itkeskeli jne.

Mut eikohan taa tasta taas

 

Kyllä kilahtaisin ja pimahtaisin minäkin ihan täysillä, jos en pääsisi itkevän lapseni luokse! Epätoivoisena ihminen voi tehdä vaikka mitä kummaa ja ap on ollut vielä erityisen väsynyt siinä tilanteessa.

Koita keskustella tuo asia valmiiksi ap. Jos mies ei muuten tajua, puhu ainakin se asia selväksi, että sinulla on oikeus mennä lohduttamaan lasta, jos mies ei jaksa tai halua.

 

Purit miestäsi? Sori mutta väkisinkin naurattaa... Olisit mennyt vaan sen ohi sinne huoneeseen vauvan luokse, tuskin se mies siinä niin muurina edessä oli, jos kerran anoppikin sinne meni. Mitä ihmettä anoppi muuten teillä tähän aikaan tekee, yökylässäkö vai asuuko se teillä?

Siis olemme anopin luona lomalla.

Ja juu purin just sen vuoksi etta mies esti siis ihan fyysisesti minua paasemasta vauvan luo, siis se kasivarsi oli siina edessa

Enhan ma nyt tavallisesti tuolla tavalla kilahtele kenellekaan, kai tassa on sitten vahan stressia ja vasymysta. Viime yona valvoin neljaan kun vauva itkeskeli jne.

Mut eikohan taa tasta taas

mä arvasin! siis että fyysisesti esti. mä olen ollut hormonijuttujen takia täsmälleen samanlainen, joskus väsyneenäkin. miehelle olen teroittanut että missään tapauksessa kun olen noin suuttunut, minua ei saa fyysisesti esim. estää poistumasta tai menemästä johonkin. en mitään vaarallista ole ikinä yrittänytkään tehdä, mutta se estäminen/kiinnipitäminen saa mut sellaisen raivon valtaan että saatan minäkin vaikka purra, raapia, potkia..

eli keskustelet nyt vain sen miehen kanssa ja pakotat ymmärtämään että tuo ei ollut oikea aika eikä paikka unikouluväittelylle. ne ratkaisut pitää tehdä yhdessä. eikä äitiä tai aikuista ihmistä muutenkaan saa tuolla tavalla rajoittaa. viilipytyt tai sellaista teeskentelevät ei ehkä ymmärrä, mutta mä ymmärrän täysin sua.