Kiehun kiukusta.. avioehto...

en koskaan menisi naimisiin ilman avioehtoa!! turvaa oman perinnön.

 

Ruokapöydät ja sohvat eivät ole mitään "isompia hankintoja". Ja jos olette yhdessä vaikka 10 vuotta, on sen vanhan sohvan arvo jo laskenut, ellei ole sohvakin hajonnut, joten tuskin noita miksikään arvo-omaisuudeksi lasketaan. Voitte ihan hyvin jakaa erossa huonekalut puoliksi tai sen mukaan, kuka haluaa mitäkin - ja se onkin viisasta, koska jostain lasten pilalle hakkaamasta ruokapöydästä ei kannata lähteä kinastelemaan. Kirppiksiltä löytää samanveroisia muutamalla kympillä. Sama koskee kahvinkeittimiä, pölynimureita, pesukoneita yms kodinkoneita jotka sekä kuluvat että hajoavat käytössä.

Laskitko noita summia yhteen? Kyllä niistä melkoinen rahavirta tulee ja tietenkään sillä ei ole merkitystä, PAITSI jos tulee se ero ja tavarat eivät menekään puoliksi vaan se kenen nimi puuttuu paperista, joutuu hankkimaan kaiken uudestaan.
Kallis lasku siitä tulee, jos jompikumpi lähtee tyhjin käsin kotoaan pois, täysin oot siinä puolison armoilla.

 

Tämän ymmärtäisinkin, mutta kun ei ole mitään tuollaista. Perinnöt suostuisin tietenkin rajaamaan pois, mun mielestä se on ainoastaan reilua.

Mun mielestä on tosi loukkaavaa jo ennen liittoa rajata pois toinen mahdollisesta onnenpotkusta tai siitä että toinen menestyy, koska se todellakin vaatii avioliitossa myös tukea siltä toiselta.
Ja tämä pätee ihan molemmin päin, ei väliä mitä siellä jalkovälissä roikkuu.
Mä haluun olla tiimi kokonaan tai olla olematta kokonaan, kaikkine riskeineen ja hyvine ja huonoine puolineen.

Mä antaisin miehelle puolet mun lottovoitosta, tai olisin antanut ennen tätä avioehtojupakkaa.

Tuohan on varotoimenpide avioeron varalle, ei se tarkoita ettäkö avioliiton aikana ei voisi hyötyä taloudellisesti toisen onnenpotkusta tai lottovoitosta.

Meillä on avioehto ja meillä on myös keskinäinen testamentti ja meillä on lasten tulevat aviopuolisot rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle. Tämä siksi, että miehellä on huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla ja että suojataan myös lasten tuleva perintö. No hard feelings, hän on tehnyt viittä vaille helvetisti töitä omaisuutensa eteen ja jos tässä ero tulee niin kyllä mä olen pitänyt huolen että pärjään taloudellisesti itseksenikin.

 

onko mies valmis jakamaan lomat lapsista tasan jotta saatte samat mahdollisuudet kartuttaa omaisuuttanne. et silloin joudu puille paljaille.

 

Laskitko noita summia yhteen? Kyllä niistä melkoinen rahavirta tulee ja tietenkään sillä ei ole merkitystä, PAITSI jos tulee se ero ja tavarat eivät menekään puoliksi vaan se kenen nimi puuttuu paperista, joutuu hankkimaan kaiken uudestaan.
Kallis lasku siitä tulee, jos jompikumpi lähtee tyhjin käsin kotoaan pois, täysin oot siinä puolison armoilla.

Toki noin jos tyhjin käsin joutuu lähtemään, mutta eihän tolla avioehdolla sun tilanne nykyisestä mitenkään huononekaan?

Suoraan sanottuna sanoisin että jos tuossa listassa olet luetellut kaikki teidän omaisuudeksi laskettavat asiat niin kovin vähäistä se on, eikä noista summista kannattaisi riidellä.

Olen itse mennyt naimisiin nuorena jolloin juuri kummallakaan ei ollut mitään omaisuutta, joten avioehtoa ei tarvittu. Nyt kun työuraa on takana liki 20 vuotta tilanne olisi kokonaan toinen jos avioituminen olisi tällä hetkellä ajankohtaista.

 

Laskitko noita summia yhteen? Kyllä niistä melkoinen rahavirta tulee ja tietenkään sillä ei ole merkitystä, PAITSI jos tulee se ero ja tavarat eivät menekään puoliksi vaan se kenen nimi puuttuu paperista, joutuu hankkimaan kaiken uudestaan.
Kallis lasku siitä tulee, jos jompikumpi lähtee tyhjin käsin kotoaan pois, täysin oot siinä puolison armoilla.

Miksi niitä asioita pitäisi sitten ostaa niin ettei esim. asuntoa laiteta molempien nimiin? Onko kyse siitä että vain toinen teistä käy palkkatöissä?

 

Meillä ei ole avioehtoa enkä sellaista olisi halunnutkaan ihan vain siksi että kaikinpuolin yhteinen talous tuntuu meille sopivimmalta ratkaisulta. Raha ei meitä kumpaakaan kauheasti kiinnosta, kunhan sitä vain on tarpeeksi.

 

[QUOTE="vierailija";29581545]Tottakai mies ottaa avioehdon, naisille sitä ei sallita, koska eron tullessa mies haluaa vielä puolet vaimon omaisuudesta Tämä on miesten maailma ja kaikki, aivan kaikki pyörii mulk... siis miesten ympärillä.[/QUOTE]

Meillä on omaisuussuhteet sellaiset et tällä logiikalla meillä ei vois olla avioehtoa. Kummasti semmoinen vaan rekisteröitynä on. Olisko tässä semmonen tekijä et miehetKÄÄN ei ole mikään yksi massa joka toimii samalla kaavalla?

 

Laskitko noita summia yhteen? Kyllä niistä melkoinen rahavirta tulee ja tietenkään sillä ei ole merkitystä, PAITSI jos tulee se ero ja tavarat eivät menekään puoliksi vaan se kenen nimi puuttuu paperista, joutuu hankkimaan kaiken uudestaan.
Kallis lasku siitä tulee, jos jompikumpi lähtee tyhjin käsin kotoaan pois, täysin oot siinä puolison armoilla.

No, jos se toinen on ne omalla rahallaan ostanut, niin onko se niin paha, että ne jäävät hänelle? Ja miksi itse maksettu olisi toisen nimissä, ellei se ole lahja? Käytännössä tietty huonekalut eivät ole yleensä kenenkään "nimissä", vaan ne vaan ovat.

Onhan se totta, että voi noista tulla yhteensä iso summa. Mutta ainahan erossa joku niissä häviää. Onko se sitte reilumpaa, että huonekalut maksanut joutuu antamaan niistä puolet toiselle, joka ei ole laittanut niihin penniäkään?

 

No, jos se toinen on ne omalla rahallaan ostanut, niin onko se niin paha, että ne jäävät hänelle? Ja miksi itse maksettu olisi toisen nimissä, ellei se ole lahja? Käytännössä tietty huonekalut eivät ole yleensä kenenkään "nimissä", vaan ne vaan ovat.

Onhan se totta, että voi noista tulla yhteensä iso summa. Mutta ainahan erossa joku niissä häviää. Onko se sitte reilumpaa, että huonekalut maksanut joutuu antamaan niistä puolet toiselle, joka ei ole laittanut niihin penniäkään?

Meillä menee ainakin nämä ostokset ristiin miten sattuu, eli toinen ostaa toista ja toinen toista, yritetään nyt jotenkin tasapainotella menoja niin että menisi suurinpiirtein tasan.
Siinä vain helposti käy niin että toiselle jää käteen omaisuutta ja toiselle ei kuluneista rahoista jää oikein mitään konkreettista käteen.

Ja mun mielestä tämä on ihan ok avoliitossa ja seurustelusuhteessa, mutta avioliitossa en itse halua tätä tehdä. Paljon vaivaa ja "puolensa pitämistä".

Mietityttää myös tulevaisuus, lapsien saanti ja tuloerot. Mun mielestä olisi aivan hirveää joutua kirjoittamaan vuoden-kahden kuluttua palstalle miten mies lähti omilla rahoillaan reissuun ja mä en voinut koska olen kotona hoitamassa yhteistä lastamme ja omat tulot ei riitä lähteä miehen kanssa reissuun. Tuo olisi mun painajainen.

Mitä sitten kun mun on pakko olla jokin aika kotona jos saamme lapsen? Voinko luottaa että mies tukee rahallisesti kotona oloa, kun tuet on pienet?
Olin suunnitellut tuonkin niin että kannustaisin miestä olemaan niin pitkään kotona lapsen kanssa, kuin vain haluaa olla, mutta jos se on noin rahan ja materian perään, niin jäisikö edes kotiin?

En mä tiiä, nyt lähtee ehkä jo mopo käsistä, meni vaan jotenkin luotto mieheen tuon avioehto-jupakan vuoksi.

 

Käytännössä tietty huonekalut eivät ole yleensä kenenkään "nimissä", vaan ne vaan ovat.

Jos ne on selkeästi hankittu yhteiseen talouteen ne usein ovat yhteistä omaisuutta joka myös omaisuutta arvotettaessa jaetaan 50/50.
"Usein irtain omaisuus on hankittu kuitenkin siten, että ei voida näyttää kumman omaisuutta se on. Tällöin ja vain tällöin vallitsee lakisääteinen yhteisomistusolettama puolisoiden välillä." KYSYMYS AVIO-OIKEUDESTA: Puolisoiden omistusoikeudet avioliiton aikana ja eron sattuessa, ositus, nimiperiaate, yhteisesti hankittu omaisuus, omaisuuden erillisyyden periaate - Asianajotoimisto Talviaro

 

Meillä menee ainakin nämä ostokset ristiin miten sattuu, eli toinen ostaa toista ja toinen toista, yritetään nyt jotenkin tasapainotella menoja niin että menisi suurinpiirtein tasan.
Siinä vain helposti käy niin että toiselle jää käteen omaisuutta ja toiselle ei kuluneista rahoista jää oikein mitään konkreettista käteen.

Ja mun mielestä tämä on ihan ok avoliitossa ja seurustelusuhteessa, mutta avioliitossa en itse halua tätä tehdä. Paljon vaivaa ja "puolensa pitämistä".

Mietityttää myös tulevaisuus, lapsien saanti ja tuloerot. Mun mielestä olisi aivan hirveää joutua kirjoittamaan vuoden-kahden kuluttua palstalle miten mies lähti omilla rahoillaan reissuun ja mä en voinut koska olen kotona hoitamassa yhteistä lastamme ja omat tulot ei riitä lähteä miehen kanssa reissuun. Tuo olisi mun painajainen.

Mitä sitten kun mun on pakko olla jokin aika kotona jos saamme lapsen? Voinko luottaa että mies tukee rahallisesti kotona oloa, kun tuet on pienet?
Olin suunnitellut tuonkin niin että kannustaisin miestä olemaan niin pitkään kotona lapsen kanssa, kuin vain haluaa olla, mutta jos se on noin rahan ja materian perään, niin jäisikö edes kotiin?

En mä tiiä, nyt lähtee ehkä jo mopo käsistä, meni vaan jotenkin luotto mieheen tuon avioehto-jupakan vuoksi.

Ymmärrän kyllä katsantokantasi. Olisiko mahdollista nostaa kissat pöydälle ja puhua mahdollisista lasten saamisista, kuka niitä hoitaisi, ja miten työssäkäyvä puoliso hoitaa toisen puolison tulonlaskun hoitoajalta. Vai ajattelisiko mies, että hän olisi puolet ajasta kotivanhempana?

Ei pöllömpää puhua näistä asioista valmiiksi.

 

[QUOTE="Heinekeeni";29582318]Meillä ei ole avioehtoa enkä sellaista olisi halunnutkaan ihan vain siksi että kaikinpuolin yhteinen talous tuntuu meille sopivimmalta ratkaisulta. Raha ei meitä kumpaakaan kauheasti kiinnosta, kunhan sitä vain on tarpeeksi.[/QUOTE]

Oi voi, kylläpä vaatimattomuuden kruunu kiiltää! Raha alkaa yleensä kaikkia kiinnostaa siinä vaiheessa, kun elämä mullistuu ja pitää miettiä asumiset, mökit ja autot uusiksi. Joskus tulee sairaus, joskus ero ja joskus kuolema ja vain hölmö kuvittelee, että elämä jatkuu aina sellaisena kuin se nyt on. Hienoahan se on, jos rahasta ei tarvitse missään tilanteessa huolehtia, mutta harvalla on asiat niin onnekkaasti.

 

[QUOTE="Jenis";29580991]Meillä ei ole avioehtoa, mutta ihan järkeväähän sellaisen tekeminen ois. Eli en ois vetänyt hernaria jos mies ois avioehtoa ehdottanut, meilläkään ei kummallakaan ole mitään sen kummempaa omaisuutta.[/QUOTE]

Ei ole välttämättä järkevää. Jos on tarkoitus hankkia lapsia, jolloin todennäköisesti äiti joutuu olemaan pidempään kotona ja pienemmillä tuloilla. Samaan aikaan mies pystyy sen ansiosta kartuttamaan ansioitaan ja omaisuuttaan. Epäreilua silloin vaimoa kohtaan, jos hän on uhrannut aikansa, palkkansa ja tulevan eläkkeensä lastensta takia ja mies käärii kaikki rahat.

Meillä ei avioehtoa ole, koska kummallakaan ei ollut omaisuutta naimisiin mennessämme. Vanhemmat ovat poissulkeneet omasta perinnöstään mahdolliset aviopuolisot, joten perinnön suhteenkaan ei tarvitse olla huolissaan. 10 v ollaan oltu naimisissa, eikä ole tarkoitus erota koskaan. 26 vuotta sitten rakastuttiin toisiimme.

 

Minä itse oon sanonu miehelle, että jos me mennään naimisiin, tahdon avioehdon. ja meillä kummallakaan ei ole mitään omaisuutta. Mun mielestä se on vaan loistava olla molempia ajatellen, jos käykin niin, että tulee ero jossain vaiheessa. Ja rakkaudesta minä tahdon naimisiin. Haluan vain suojata oman/mieheni persiin jos sukset meneekin ristiin. Katsoin myös sivusta vanhempieni avioeron, ja isä vei äidin perintöstäkin puolet, ja itse en mitään vastaavaa halua kokea. Enkä tahdo tehdä noin miehelleni.

 

[QUOTE="femin";29581868]

Mielestäni avioehdon haluaminen on eräänlainen epäluottamuslause ja kielii siitä, ettei toinen ole suhteessa 100% mukana.[/QUOTE]

Mun mielestäni kielii huonosta itsetunnosta, jos mukaan vedetään toi yhyy, muhun ei luoteta -kortti. Miten kukaan voi vaatia toista luottamaan itseensä, koska kukaan ei itsekään pysty vannomaan, että sietää puolisoaan loppuelämänsä ajan? Eikö sen vertaa realismia löydy sen tajuamiseen, että kenen tahansa puoliso voi tehdä vuosikymmenten kuluessa asioita, joiden takia hänestä haluaa eroon? Puoliso voi vaikka sairastua sairauteen, joka muuttaa persoonallisuuden täysin, tai sitten klassisesti rakastua toiseen. Silti tyypit vannoo ihan täpinöissään, että eroa en, koska olen niin pirun luotetava. Huvittavan kapeakatseista.

Me ollaan miehen kanssa puhuttu suunnilleen kaikki vaihtoehdot läpi ja kumpikin tajuaa, että elämässä saattaa sattua mitä tahansa, vaikka kuinka toisiamme nyt rakastetaankin. Siksi avioehto ei ole meille epäluottamuslause toisiamme, vaan koko elämän sattumanvaraisuutta kohtaan.

 

Meillä menee ainakin nämä ostokset ristiin miten sattuu, eli toinen ostaa toista ja toinen toista, yritetään nyt jotenkin tasapainotella menoja niin että menisi suurinpiirtein tasan.
Siinä vain helposti käy niin että toiselle jää käteen omaisuutta ja toiselle ei kuluneista rahoista jää oikein mitään konkreettista käteen.

Ja mun mielestä tämä on ihan ok avoliitossa ja seurustelusuhteessa, mutta avioliitossa en itse halua tätä tehdä. Paljon vaivaa ja "puolensa pitämistä".

En nyt tajunnut ollenkaan tätä kohtaa - siis mitä vaivaa ja puolensa pitämistä?

Mietityttää myös tulevaisuus, lapsien saanti ja tuloerot. Mun mielestä olisi aivan hirveää joutua kirjoittamaan vuoden-kahden kuluttua palstalle miten mies lähti omilla rahoillaan reissuun ja mä en voinut koska olen kotona hoitamassa yhteistä lastamme ja omat tulot ei riitä lähteä miehen kanssa reissuun. Tuo olisi mun painajainen.

Liittyykö tämä jotenkin avioehtoon???

Mitä sitten kun mun on pakko olla jokin aika kotona jos saamme lapsen? Voinko luottaa että mies tukee rahallisesti kotona oloa, kun tuet on pienet?
Olin suunnitellut tuonkin niin että kannustaisin miestä olemaan niin pitkään kotona lapsen kanssa, kuin vain haluaa olla, mutta jos se on noin rahan ja materian perään, niin jäisikö edes kotiin?

En mä tiiä, nyt lähtee ehkä jo mopo käsistä, meni vaan jotenkin luotto mieheen tuon avioehto-jupakan vuoksi.

No, se tukeeko mies kotona oloa selviää oikeastaan vain puhumalla - ja kokeilemalla.

 

Huomaathan ap ettei se, että miehesi haluaa avioehdon, ole mitenkään sidoksissa siihen etteikö hän jakaisi lasten kotihoidon "taakan" sinun kanssasi.

Kannattaa olla sekoittamatta puuroja ja vellejä keskenään; avioehto ei itsessään kerro mielestäni materian ja rahan perään kuolaamisesta. Jos miehesi on luonteeltaan pihi joka pitää kiinni rahoistaan niin silloin hän on sitä oli taikka ei avioehtoa. Tämä on asia joka tulee selvittää ennen perheen perustamista; onko ne rahat yhteiset vai ei, olettaako mies puolison maksavan hoitotuesta osuutensa asuntolainasta jne.

Siinä missä ap kokee avioehdon loukkauksena voi mies kokea loukkauksena sen ettei ap siihen suostu. Sillä senhän voi ajatella tarkoittavan sitä, että ap haluaa naida rahaa. Jos siis haluaa näin ajatella. Ei kannattaisi kummankaan vetää herneitä nenään vaan PUHUA siitä mitä ajatuksia tuo avioehto herättää.

 

En nyt tajunnut ollenkaan tätä kohtaa - siis mitä vaivaa ja puolensa pitämistä?



Liittyykö tämä jotenkin avioehtoon???



No, se tukeeko mies kotona oloa selviää oikeastaan vain puhumalla - ja kokeilemalla.

Ihan samaa mietin kun luin apn vuodatusta. Sinänsä ihan asiaa ajattelee ja näistä pitää jutella ja paljon ennen kuin tehdään lapsia. Oli sitten naimisissa tai ei.

 

Oletko ap töissä? Onko teillä nyt samansuuruiset tulot? Jotenkin aistin, että sua harmittaa laittaa yhteisiin kuluihin suurempi osa sun palkasta kuin minkä mies maksaa - onko näin? Kulut voi maksaa joko puoliksi tai tulojen suhteessa, mikä on mun mielestä pidemmänpäälle järkevä vaihtoehto. Mitään järkeä ei ole siinä, että puolisoilla on keskenään eri elintaso.

 

Useimmat tässä ketjussa ajattelee että kun ei oo tarkotus erota niin mitä väliä sillä paperilla on. Ap taas ajattelee että kun ei oo tarkotus erota niin miksi miettiä miten omaisuus erossa jaettaisi ja tehdä avioehtoa.
Järkevää silti tehdä se koska faktahan on että noin puolet liitoista päättyy eroon vaikka varmasti melkein kaikki ajattelevat naimisiin mennessään etteivät eroa.

 

Minusta avioliitto ei ole bisnestä, ei siis tuollaisia sopimuksiakaan. Onneksi mieheni ei sellaista ehdottanut, olisin varmasti siihen suostunut hänen halutessaan, mutta jotain olisi hajonnut sisälläni.

 

Aika vahvaa feministiläppää täällä. Ei se nyt ole miehen vika että nainen synnyttää ja nainen pitää äitiyslomaa. Herätkää nyt! Syyttäkää jumalaa tuosta epäoikeudenmukaisuudesta. Hitto te olette kyllä sekaisin. Kyllä on suomalaisen naisen ongelmat hassuja isoon maailmaan vertaillessa.

 

[QUOTE="vieras123";29582157]en koskaan menisi naimisiin ilman avioehtoa!! turvaa oman perinnön.[/QUOTE]

Miten sä turvaat, ettei avioliiton aikana puoliso tuhlaa perintöä tai sun rahoja? Oletko siis valmis jakamaan rahasi avioliiton aikana?

 

En nyt tajunnut ollenkaan tätä kohtaa - siis mitä vaivaa ja puolensa pitämistä?



Liittyykö tämä jotenkin avioehtoon???



No, se tukeeko mies kotona oloa selviää oikeastaan vain puhumalla - ja kokeilemalla.

No niinhän minä sanoin itsekin että mopo vähän karkasi, miksi siitä pitää ilkeillä?

Kuten jo sanoin alussa, mulle avioehdon vaatiminen oli epäluottamuslause ja kyllä se loukkaa jos toinen jo varautuu eroon ennen kuin naimisiinmenoa on vakavasti suunniteltu.

Mulle se avioehto ei ole vain järkevä lappunen, joten en osaa suhtautua siihen noin kylmänviileästi ja teoreettisesti, harmi jos se sua harmittaa mutta voivoi.
Enkä minä nyt lähde kokeilukappaleiksi niitä lapsia hankkimaan ja sitten katsomaan että mitäs se mies sanoo siitä kotona olosta.

(Tämä seuraava yleinen kommentti, ei "vuodatusta" sulle

Mutta asiaa nyt päivän mittaan pohdittuani, olen miettinyt että ei se naimisiinmeno mulle ole tosiaan niin kamalan tärkeää, eikä sitä kannata nyt ainakaan vuoteen-kahteen suunnitella, kun ei selkeästi olla asiasta samaa mieltä.
En näe sitä oikeaksi juuri nyt, joten tämäkin ongelma ratkesi kuin itsestään.