Kiehun kiukusta.. avioehto...

[QUOTE="nainen";29581305]"Rakas, haluan jakaa kanssasi rakkauteni, loppuelämäni vastoin- ja myötäkäymisessä, mutta rahojani en jaa."

Miltä tämä kuullostaa?[/QUOTE]

"Rakas, haluan jakaa kanssasi rakkauteni ja loppuelämäni, mutta mikäli mieleni jostain syystä muuttuu, saat maksaa minulle rahassa tämän valani hinnan."

Miltä se sitten kuulostaa, hä?

 

No, en näistä niin paljon tiedä, mutta luulisi että noista voi sopia. Esim. niin että juuri yhteinen talo on silti yhteinen vaikka mies maksanut enemmän. Jos esim. pariskunta haluaa monta lasta ja sopivat yhdessä että nainen ne hoitaa ja mies tienaa.
Minä olen meistä se joka on ollut enemmän kotona lasten kanssa, mutta silti tienannut melkein sen minkä mieskin ja saanut huomattavasti enemmän perintöjä.

Ei ole avioehtoa, mutta kun me mentiin yhteen niin molemmat oli yhtä köyhiä ja suvuissakaan ei mitään miljoonia ole. Yhdessä kohta 20vuotta....

Nyt tais sulla mennä vähän ohi? Totta kai noista asioista voi aina sopia, mutta pointti oli se, että miksi oletus on aina se, että nainen on persaukinen kotiäiti, joka ei pärjää jos mies ottaa ja jättää?

 

avioehto on yleisin turvaamaan vanhaa omaisuutta tai vanhempien lapsettomien parien omaisuutta. tilanteessa jossa omaisuutta ei ole ja perhe on perusteilla se on vittuilua tai typeryytta. todellakin sita, etta kotiinjaanyt jatetaan puille paljaille. tuossa tapauksessa miehen rahat eivat ole miehen vaan kotiinjaanyt on niita "tienannut" myos. ala ap suostu ehtoon. joko mies on tyhma tai itsekas.

 

Miehet on aika tympeässä asemassa, jos nainen päättää jäädä lasten kanssa vuosiksi kotiin. Miehelläkin voi rahankäytön suhteen olla tiettyjä haaveita mm. mökki, moottoripyörä, talonrakennus ja nainen sitten omalla päätöksellä jää kotiin ja näin ollen miehen velvollisuus on sitten elättää perhe. Todennäköisesti aika monen kotiäidin miehen toive on, että vaimokin kävisi töissä ja tienaisi.

Kyllä avioehto on tietynlainen suoja ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Johan tässäkin tapauksessa ap kimpaantui heti miehen avioehto -vaatimuksesta ja aikoo erota. Mies siis ilmeisesti tuntee avopuolison jo niin hyvin, että ehdottomasti vaati avioehtoa. Viisas mies.

 

En nyt lue koko ketjua läpi. Meillä ei siis ole avioehtoa, eikä toisaalta ole tarviskaan, koska tällä hetkellä suurin osa omaisuudesta on yhteistä. Eli talo on 50%/50% -omistussuhteella, säästöt on yhteiset... Toisaalta avioehto on hyvä, mikäli toinen saa esim. ison perinnön. Eli en näe tuota avioehtoa huonona vaihtoehtona, koska mahdollinen tuleva talo/asunto on varmaankin molempien nimissä jne...

 

Oikeastaan parisuhteessa tulee aika paljon niitä kalliimpia hankintoja, olen huomannut sen näin avoliitossa kun ollaan jouduttu pohtimaan näitä asioita. Sellaisia 1000- 3000 e tavallisia hankintoja on useita ja lopulta näistä kyllä kertyy aika suurikin summa, jos niitä ryhtyy hiukan yhteen laskemaan.

Jos pohditaan esim. meidän viimeisen muutamien vuosien hankintoja, joiden arvo on 1000e+ niin nämä tulevat mieleen:
2x auto, sohva, ruokailuryhmä, kodinkoneita yht. 2500e, elektroniikkaa n. 3000e, huonekaluja n. 2000e, sitten vielä muutama ostos joita en halua eritellä, koska joku vielä tunnistaa niistä, mutta arvo n. 3500e.

Inhottavaa näistäkin nyt sitten pohtia että kenen ne ovat, kenen nimissä, kenen maksama, kumpi menee edelle: Kumman tililtä on maksettu vs. kenen nimiin kone on laitettu?
Jos oltaisiin ehdoitta naimisissa, niin nämäkin menisivät 50/50, nyt mun täytyy vanhat kuitit ja tilitiedot säilyttää että kuka on mitäkin maksanut.

Oikeastaan aika kummallista avioehtoa ja talousasioiden hoitoa tuelva miehesi vaatii. Voi olla että en itsekään suostuisi tuollaiseen.

 

Meillä anoppi ehdotti ennen naimisiinmenoa avioehtoa, ukolla oli säästössä n. 15 vuotta sitten 3 000 markkaa. Ukko sanoi ei.
Kannataako ryhtyä suhteeseen jossa toinen osapuoli ei luota.

 

Meillä ei ole avioehtoa. Kiinteistöt oli naimisiin mennessä tasan ja mun perintö on tiukasti suojattu vanhempieni testamentilla. Ei silti ole aikomustakaan erota. Rakkaudesta ollaan yhdessä. Mutta hirveen sinisilmäinen ei elämässä kannata olla, sen on aikuisena oppinut.

 

2xauto, sohva, ruokailuryhmä, kodinkoneita yht. 2500e, elektroniikkaa n. 3000e, huonekaluja n. 2000e, sitten vielä muutama ostos joita en halua eritellä, koska joku vielä tunnistaa niistä, mutta arvo n. 3500e.

Jos oltaisiin ehdoitta naimisissa, niin nämäkin menisivät 50/50, nyt mun täytyy vanhat kuitit ja tilitiedot säilyttää että kuka on mitäkin maksanut.

Saakos autot jaettua 50/50 vai pitääkö ne jakaa kuitenkin tuo auto on sinun tuo minun. Entä kuinka sohva jaetaan puoliksi?

 

Oikeastaan mun ei edes sulle kannattaisi vastailla, kun täällä "Porvoossa" eletään, mutta menköön nyt kerran.

Oikeastaan parisuhteessa tulee aika paljon niitä kalliimpia hankintoja, olen huomannut sen näin avoliitossa kun ollaan jouduttu pohtimaan näitä asioita. Sellaisia 1000- 3000 e tavallisia hankintoja on useita ja lopulta näistä kyllä kertyy aika suurikin summa, jos niitä ryhtyy hiukan yhteen laskemaan.

Jos pohditaan esim. meidän viimeisen muutamien vuosien hankintoja, joiden arvo on 1000e+ niin nämä tulevat mieleen:
2x auto, sohva, ruokailuryhmä, kodinkoneita yht. 2500e, elektroniikkaa n. 3000e, huonekaluja n. 2000e, sitten vielä muutama ostos joita en halua eritellä, koska joku vielä tunnistaa niistä, mutta arvo n. 3500e.

Inhottavaa näistäkin nyt sitten pohtia että kenen ne ovat, kenen nimissä, kenen maksama, kumpi menee edelle: Kumman tililtä on maksettu vs. kenen nimiin kone on laitettu?
Jos oltaisiin ehdoitta naimisissa, niin nämäkin menisivät 50/50, nyt mun täytyy vanhat kuitit ja tilitiedot säilyttää että kuka on mitäkin maksanut.

Ruokapöydät ja sohvat eivät ole mitään "isompia hankintoja". Ja jos olette yhdessä vaikka 10 vuotta, on sen vanhan sohvan arvo jo laskenut, ellei ole sohvakin hajonnut, joten tuskin noita miksikään arvo-omaisuudeksi lasketaan. Voitte ihan hyvin jakaa erossa huonekalut puoliksi tai sen mukaan, kuka haluaa mitäkin - ja se onkin viisasta, koska jostain lasten pilalle hakkaamasta ruokapöydästä ei kannata lähteä kinastelemaan. Kirppiksiltä löytää samanveroisia muutamalla kympillä. Sama koskee kahvinkeittimiä, pölynimureita, pesukoneita yms kodinkoneita jotka sekä kuluvat että hajoavat käytössä.

 

Me mentiin naimisiin 15v sitten ja moni suositteli avioehtoa, myös omat vanhempani. Ei sitä kuitenkaan sitten siinä rakkauden huumassa otettu, eikä oikeastaan koskaan edes vakavasti asiasta alettu keskustelemaan. Liittohan piti olla ikuinen. Toisin kävi minä jouduin maksajaksi lopulta. Mies johonkin sai rahansa muka menemään, en tiiä kusettiko vai ei, mutta minä sitten sain siitä maksaa. Ja vaikka oltiin puhuttu että avioehtoa ei tarvitse, koska "kyllähän me osattaisiin jakaa kaikki JOS nyt muka joskus erottaisiin". Juu ei osattu ei. Eikä osaa muutkaan sanon minä. Erossa kun siitä rakkaudesta ei ole enää mitään tietoa, niin se on vähän kuin kokonaan eri ihminen kenen kanssa pitäisi neuvotella. Ei se ole enää "se oikea", vaan aika hiton kaukana siitä.

 

[QUOTE="vieras.";29581660]Miehet on aika tympeässä asemassa, jos nainen päättää jäädä lasten kanssa vuosiksi kotiin. Miehelläkin voi rahankäytön suhteen olla tiettyjä haaveita mm. mökki, moottoripyörä, talonrakennus ja nainen sitten omalla päätöksellä jää kotiin ja näin ollen miehen velvollisuus on sitten elättää perhe. Todennäköisesti aika monen kotiäidin miehen toive on, että vaimokin kävisi töissä ja tienaisi.

Kyllä avioehto on tietynlainen suoja ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Johan tässäkin tapauksessa ap kimpaantui heti miehen avioehto -vaatimuksesta ja aikoo erota. Mies siis ilmeisesti tuntee avopuolison jo niin hyvin, että ehdottomasti vaati avioehtoa. Viisas mies.[/QUOTE]

En tiedä kuin yhden perheen jossa mies toivoi naisen palaavan mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään. Ja nainen palasikin heti kun nuorin täytti vuoden. Kaikki muut tuntemani parit ovat yhdessä päättäneet kuinka kauan on varaa olla kotona. Ja esim mun mies ja kaverini mies toivoiva, että vaimo jäisi kotiin hoitamaan lapsia vaikka kaikki hoitovapaat oli jo käytetty... Kaverini halusi palata takaisin työhönsä eikä irtisanoutua vakipaikasta.... mä jäin kotiin. Tosin nyt olen jo taas palannut töihin ja mies toivoo, että jäisin taas kotiin hoitaman kotia... että näin.

 

Avioehdosta kommentoisin siten, että mun mielestä avioehdolla ei ole mitään tekemistä rakkauden tai luottamuksen kanssa. Sehän on vain juridinen järjestely. Itse asiassa vähän kuin avioliittokin... Ei naimisiinkaan aina mennä (eikä aina ole menty...) rakkaudesta, vaan muista syistä... pakottavista tai hetken huumasta tai järkisyistä. Ja toki myös osa rakkaudesta.

 

Meillä on oikeastaan "tiukin" mahdollinen avioehto, tehty avioliiton aikana yhteisestä päätöksestä. Omaisuuttakin oli jo tuossa vaiheessa ja nyt sitäkin enemmän eikä edes tasaisesti jakautunut.

 

Ruokapöydät ja sohvat eivät ole mitään "isompia hankintoja". Ja jos olette yhdessä vaikka 10 vuotta, on sen vanhan sohvan arvo jo laskenut, ellei ole sohvakin hajonnut, joten tuskin noita miksikään arvo-omaisuudeksi lasketaan.

Ei kaikkien huonekalujen arvo laske... Antiikin arvo nousee.

 

Meillä ei ole avioehtoa, enkä olisi sellaisen ihmisen kanssa suostunut naimisiin menemäänkään, joka sellaista olisi vaatinut.

Mielestäni avioehdon haluaminen on eräänlainen epäluottamuslause ja kielii siitä, ettei toinen ole suhteessa 100% mukana.

 

[QUOTE="femin";29581847]Ei kaikkien huonekalujen arvo laske... Antiikin arvo nousee.[/QUOTE]

Tuossapa ei puhuttu antiikista, vaan puhuttiin jostain 1000-3000 euron sohvasta - käy katsomassa tarkemmin, mihin viestiin vastasin. Suurimmalla osalla on ihan tavishuonekalut, ja ne joilla ei ole, tietävät ja osaavat kyllä säilyttää kuitit sohvistaan.

 

"Rakas, haluan jakaa kanssasi rakkauteni ja loppuelämäni, mutta mikäli mieleni jostain syystä muuttuu, saat maksaa minulle rahassa tämän valani hinnan."

Miltä se sitten kuulostaa, hä?

Ei kuullosta tosirakkaudelta, eikä kannata turhaan mennä edes vihille.

 

Me ei olla miehen kaa naimisissa mutta musta olis aika inhaa jos mies haluis avioehdon. musta se on jotenkin sellaine etti toinen luota.

 

[QUOTE="vieras.";29581660]Miehet on aika tympeässä asemassa, jos nainen päättää jäädä lasten kanssa vuosiksi kotiin. [/QUOTE]

Älä yleistä. Tosi monet miehet toivoo, että lapset kasvatetaan kotona.
Kiinnostaako sua muuten raha enemmän kuin lasten hyvinvointi?

 

en olis minäkään naimisiin mennyt jos olis avioehtoa alettu vaatimaan. jos niin vähän olis muhun luottanut niin en olis koko miestä enää halunnut

 

Meillä on avioehto. Miehelle oli kertynyt varallisuutta ennen tapaamistamme, johon minulla ei mielestäni ole mitään oikeutta. Avioliiton jälkeinen omaisuus on pistetty kummankin nimiin niin, että arvo on suunnilleen tasapuolinen. Muuten on yhteiset rahat.

Ehdotin itse avioehtoa, sillä en mm. halunnut miehen suvun luulevan minun naivan vain rahasta. Ja muutenkin niin paljon selkeämpää.

Tämä on minusta järkevää mutta hieman outona pidän avioehtoa joka rajaa puolisoiden avioliiton aikana hankkiman omaisuuden avioehdolla. Entä jos se toinen ostaa perheen ruoat ja vaatteet ja toinen säästää kaikki rahansa. Ymmärrän kyllä että avioehdolla halutaan rajata esim peritty omaisuus toisen uloittumattomiin. Mutta mun mielestä avioliiton aikana hankittu varallisuus pitäisi olla yhteistä jos tuloerot ei ole aivan mallia Kimi Räikkönen.

 

[QUOTE="vierailija";29581545]Tottakai mies ottaa avioehdon, naisille sitä ei sallita, koska eron tullessa mies haluaa vielä puolet vaimon omaisuudesta Tämä on miesten maailma ja kaikki, aivan kaikki pyörii mulk... siis miesten ympärillä.[/QUOTE]

enpä kovin useasti ole mennyt asiattomuuksiin mutta nyt täytyy sanoa että haista paska. Todellisuus on kuitenkin täysin peilikuva.

 

Usein avioeron vaikutukset talouteen on yllättävän suuret oli avioehto olemassa tai ei, mutta ainakin teoriassa siihenkin voi varautua vaikkei sellaista todennäköisenä pitäisikään.
Avioero tulee kalliiksi | Kuningaskuluttaja | yle.fi

 

[QUOTE="vieras.";29581660]Miehet on aika tympeässä asemassa, jos nainen päättää jäädä lasten kanssa vuosiksi kotiin. Miehelläkin voi rahankäytön suhteen olla tiettyjä haaveita mm. mökki, moottoripyörä, talonrakennus ja nainen sitten omalla päätöksellä jää kotiin ja näin ollen miehen velvollisuus on sitten elättää perhe. Todennäköisesti aika monen kotiäidin miehen toive on, että vaimokin kävisi töissä ja tienaisi.

Kyllä avioehto on tietynlainen suoja ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Johan tässäkin tapauksessa ap kimpaantui heti miehen avioehto -vaatimuksesta ja aikoo erota. Mies siis ilmeisesti tuntee avopuolison jo niin hyvin, että ehdottomasti vaati avioehtoa. Viisas mies.[/QUOTE]

Mieskin voi jäädä kotiin. Voi vaikka jakaa ajat puolet ja puolet.