No lunta taas odotellaan, pulkalla vedetään kotona mopoa ja pehmoja lumen putteen takia.
Mekin kaivettiin serkkujen vanhat hokkarit esiin ja kokeiltiin josko ne hyvät olis kooltaan, mutta on vähän liian suuret ne kyllä on. Kova hinku Väinämöisellä luistelemaan olis, kypäräkin on ostettu ja ilman verkkoa meilläkin, ihan samaa pohtinut olen kuin Työäitikin et suojaksihan se olis myös kaatuessa. Kotona kokeilee isänsä kanssa luistimia aina välillä, vaikka isot onkin ja nilkat vaan vinksuu miten sattuu, mutta into on kova jäälle päästä.
Me olemme Väinämöisen kanssa oltu sairaita jo yli 2 viikkoa, mieskin jo liittyi viime viikolla meidän joukkoon sairastamaan. Lääkäri vaan sanoo, et nyt liikeellä oleva virus voi jyllätä monta viikkoa..
Huomasin n. kuukasi sitten et Väinämöinen on alkanut piirtelemään ympyröitä, alkaa paperit täyttyyn pikkupalloista, pienen pientä pipertää, riippuen kynästä millä tekee. Saksillakin kovin harjoittelee, mutta minä en koskaan muista ostaa hänelle omia lastensaksia :ashamed: noilla minun koristekuviosakasilla sitten leikkelee.. Aina, kun alan jotian sakasilla leikkaamaan, hän tulee viereen vaatimaan "omia tärkeitä" saksiaan eli kahdet koristekuviolliset sakset. Tykkää auttaa pakettien paketoinissa, laittelee teippejä paketteihin ja osan papereista on maalannut, joihinkin piirrellyt. Yhden pakettikortikin teki =) leikkasi noilla koristesaksilla paloja ja teippaili niitä korttipohjaan+piirteli ja "kirjoitti" nimen ja tuo upea kortti laittettiin mummin joululahjaan.
Joulupukin näki viime perjantaina kauppareissulla ja pukki kun kysyi kuka olet ja kuinka monta vuotta, niin kertoili sujuvasti kaiken. Pukki kysyi myös et mitä olet lahjaski toivonut ja kertoili et Muumi ja loppu oli hiljaisella äänellä ettei pukki kuullut.. Arvatkaas vain miksi oli niin puhelias, näki kun pukki antoi yhdelle pikkupojalle Muumilakun ja sitähän hänkin halusi. Saikin lopulta sanottua oikein reippaalla äänellä, et haluan sen muumilakun. No sai lopulta lakunsa. Tuosta tulikin mieleen, onko teidän pienet saaneet vielä nameja? Me on nyt pari kertaa annettu just noita muumilakuja, alkaa oleen sellainen et serkkujen kanssa ku paljon ollaan ja he on kaikki jo koululaisia ja nameja heillä syödään välillä meidän siellä ollessa. Ja todellakin jo osasi ihmetellä mitä serkut saa syödä ja hän ei. Siellä sitten sai ensimmäisen herkkunsa yhden serkun syntymäpäivillä. On sillai karnttu noiden herkkujen suhteen, harvat keksit esim kelpaa, suklaasta ei pidä ollenkaan tai oikeestaan mistään mikä on kunnolla makeeta, sinällään hyvä. Eikä todellakaan koskaan olla tyrkytetty herkkuja, enimmäkseen kyllä mukeltaa xylitolpurkkaa, se on hänen suurin herkkunsa onnkesi vielä.
Mutta nyt taas
:wave: