Heippa,
Tungen itseni tännekin, oon kirjotellut tuonne "ensimmäistä lasta yrittävät yli 35v"-osastolle, mutta siellä on aikas hiljasta välillä.
Ja minä elän tylsää ja turhauttavaa aikaa, hoitojen välitilaa. Huoh.
Eli kuten nimimerkki kertoo, lapsettomuuden todnäk suurin syy on endometrioosin pirulainen. Toki muitakin vikoja löytyy ja "vanhuus" siihen tapiksi.
Papereissa lukeekin "multiple causes". Miehessä sentään ei ole mainittavaa vikaa, vaikkakaan ei taida simpoistansakkaan priimaa olla
riittävästi mutta kohtalaista kamaa kuitenkin, eikä siihen olla vielä puututtu.
Vikalistalla endo siis pahin, dramaattisen 35 ikävuoden ylitys pari vuotta sitten, myooma kohdussa sekä pitkulainen kohtu.
Endo on syltännyt ainakin toisen munatorven tukkoon ja toistakin tärvelee hyvää vauhtia.
Toinen munasarja ilmeisen laiska. Ekasta IVF:stä, josta siis saatiin kokonaista YKSI rupunen alkio, opittiin se, että jakaantuminen
menee perusteellisesti perseelleen. Eli 7 rakkulaa saatiin, joista 7munasolua, joista 7 hedelmöitty, mutta vain yksi jakautu siihen malliin että se
oli tuikattavissa kyytiin.
Kohtuni "epämuodostuneisuus" selvisi ennen joulua tehdyssä hysteroskopiassa, jossa poistettiin polyyppi.
Nyt hoitava lääkäri haluaa saada siihen varmistuksen, onko näin, koska jos on, ei sinne yhtä alkiota enempää voi laittaa
-> kaksoiraskauden riski. Pah, tuntuu itsestä ihan utopistiselta riskiltä; kun yksikään ei ole tähänpäivään mennessä edes yrittänyt kiinnittyä.
Ja eihän näemmä noista meidän hoidoista edes saaha kahta kelvollista alkioita :/
Nyt siis odotellaan, että millon päästään alottamaan toinen IVF; pitkällä kaavalla.
Mulla on parin viikon päästä 3D-ultra, jossa koittavat kohtuni kokoa ja muotoa selvittää. Ja jos siinä näkyy epäselvää, lääkäri puheli
tähystyksestä. Arg, aijon asiassa olla poikkiteloin, koska muuten hoito siirtyy varmasti syksyyn.
Enkä millään haluaisi joutua taas leikkaukseen, varsinkin, kun siinä ei endon suuntaan edes vilasta.
Just, ja minä kun vielä reipas vuosi sitten luulin, että mun suurin ongelma on tuo myooma. Tässä hoidossa ja sitä edeltävissä tutkimuksissa
(joissa siis joka kerta löyty lisää vikoja, enää en uskalla es kattoa ultran näyttöä :/ ) on myooma ignoroitu täysin.
Aina vaan lääkärit toteaa, "jaa tuossa se on". Ja sitte yrittävät sielä endorihmaston keskellä navigoida.
Pistää pohtimaan välillä, että noinkohan mua oikeasti on tarkotettu edes äidiksi, kun kerran olen näin viallinen.
Hömp, tulipa paatosta
Kiitos ja anteeksi.
Mutta ei auta jurnutus, pitää vaan kovasti toivoa ja muistaa helliä itseänsä.
Paljon onnea ja jaksamista koitoksiin kaikille!