*Keväällä 2013 hoitoja aloittavat (ivf/icsi)*

Neppu_ Meillä lääkäri on ollut todella toiveikas hoitojen suhteen. Tosiin Lääkäri oli hyvin toiveikas jo viime syksynä, kun käytiin läpi IUI-hoitoja. Noiden IUI-hoitojen suhteen oli aluksi hyvin skeptinen, mutta lääkäri sai omalla toiveikkuudellaan innostuksellaan itsenikin aivan täpinöihin ja pettymyshän oli suuri, kun hoidoilla ei ollut mitään vaikutusta. Vuosi sitten keväällä saatiin lähete yksityiseltä julkiselle ja silloin yksityisen lääkärin mielipide oli, että IVF tai ICSI ovat ainoat mahdollisuudet meidän tapauksessa. Miehen siittiötaso on alentunut. Julkisen mukaan miehen sperma lähes tulkoon hyvää ja mitään syytä ei ole miksi luomu rauskaus ei onnistuisi. Mutta tässä sitä vain ollaan. Tähän mennessä minusta ei ole löytynyt mitään vikaa. Jännittää kyllä, että jos vikaa löytyykin nyt kun mennään tutkimuksissa ja hoidoissa solutasolle.
Lääkäri ei kertonut mitään syytä miksi lyhyellä kaavalla edetään. Menkkojen pitäisi alkaa tänään.

 

miumau: Mulla ihan sama homma ku sulla, eli pistokset alko eilen ja ens tiistaina seuraava ultra Jos kaikki hyvin menee,puktio on viikon 17 ma, ti tai ke.
Mulla oli vasemmassa munasarjassa 3,5cm kokoinen kysta. Onko muilla tämmösestä kokemusta?

 

Iksi: No meillä meneekin sitten ihan samaa tahtia hommat Ja tosiaan mullakin se mahdollinen punktio olis viikolla 17 alkuviikosta..jännätään siis yhdessä!

 

Iksi mulla oli saman kokoluokan kysta samassa paikassa. Munasolupunktiossa punktoivat vahingossa myös tämän kystan. Huomasi siitä, että putkiloon tuli aivan mustaa verta, yöks. Sain heti kaksi antibioottia suoraan suoneen varmuuden vuoksi. Ei vaivannut sen enempää, ehkä se puoli oli aavistuksen arempi toimenpiteen jälkeen.

Tsemppiä kaikille tuleviin koitoksiin!

 

Lucrezzia: Kiitos vastauksesta. Varmaan luo itsellekin toivoa, jos lääkäri on optimistinen.

Voiko (kunnallisella) lääkäri päättää, että hoitoja ei enää jatketa, jos hän itse näkisi, että toivoa ei ole?
Pelottaa. Kun se meidän lekuri ei koskaan näe mitään positiivista meidän tilanteessa :'( (Ei suotta pelota huominen käynti...)

 

Neppu, Kaiken järjen mukaan jokaisella pitäisi olla oikeus siihen 3 hoitokertaan kunnallisella. Eihän sitä voi yksittäinen lääkäri vain sanoa, että hommat seis. Uskoisin näin. Joten pelko pois siltä osin! :hug:

 

Miumau: Totta. Ehkä tilanne olisi täysin toivoton ja monen lääkärin mielipide asiasta. Kiitos. Onneksi ei muutenkaan tarvitse enää ajatella tätä asiaa, sillä lääkärikäynti (ultra) sujui hyvin. Tarpeeksi folleja kasvamassa ja aina-niin-"ihanan"-ohut-limiksenikin oli vähän yli 5mm. Kp6 siis verrattavissa suhteellisen hyvä. Jei!

 

Tulinpas kertoilemaan omia punktiokuulumisia. Minulla ei mennyt ihan helposti tämä reissu. Toivottavasti kukaan ei säikähdä liikaa näistä minun kokemuksista.

Tiistaina oli siis punktio OYS:ssa ja itse toimenpide oli melko kivuton. Saaliina 14 munasolua. Heti punktion jälkeen alkoi kovat kivut lääkityksestä huolimatta. Lääkäri totesi punktion aikana, että lieviä hyperstimulaation oireita mulla on.

Kipu jatkui koko mahan alueella kylkiluista lantioon ja vatsa oli todella pinkeänä.
Torstaina mentiin kivusta huolimatta siirtoon ja heti kun lääkäri minut näki, niin sanoi, että siirtoa ei tehdä. Hyperstimulaatio pahentunut ja nestettä kerääntynyt vatsaonteloon. Olin tiputuksessa vähän aikaa, mutta pääsin kumminkin kotiin. Kivut vain paheni ja kuume nousi, joten illalla lähdin sitten oman sairaalan päivystykseen. Sieltä ottivat suoraan osastolle ja tiputukseen, jossa sitten vietin yön. Nyt kotona ja olo alkaa pikuhiljaa helpottamaan, mutta ei vieläkään ei juuri sohvalta jaksa nousta.

Ja sitten sitä positiivista puolta edustaa alkiot, jotka kaikki pakastettiin.
Kuulemma 5 alkiota ja kaksi niistä toppia(?). Oletan, että tämä tarkoittaa huippuyksilöitä Parin kuukauden päästä voidaan sitten siirto tehdä.
Nyt vain yritän parannella itseni ja sitten odotellaan siirtoa. Oikeastaan en ole edes kauhean pettynyt, sillä olo on niin huono. Järki sanoo, että en olisi valmis mahdolliseen raskauteen tässä kunnossa ja etenkin kun raskaus vain pahentaisi oireita.
Tämmöistä uutisia siis minun kohdalla.

Miumaulle ja Iksille toivon kaikkea parasta punktioon.

 

Kukkuu . Täällä piikitykset menossa 3. päivää. Viikolla 17 kanalahommia, munia keräilemään . So. jos nyt on jtn. kerättävää. Hope so. Ihmettelin, miks paleltaa, mut onkin lämpöä yli 38 C, mut töihin ois mentävä vaan...Koeaika nääs

 

Karhutar: Pahoittelut ikävästä punktio kokemuksesta Onneksi kuitenkin saitte kallisarvoiset alkiot pakkaseen! Paranemisia! :flower:

Nyysy: ai sullakin olis ensviikolla punktio, tervetuloa "kerhoon"

Tänään kävin ultrassa, mutta ei ollu vielä tarpeeksi kasvua tapahtunut. Puregon annosta nostettiin ja pe olis taas ultra..noh, ei voi mitään..näillä näkymin kuitenkin aikataulu pitäis, eli keräys ensiviikolla. Tosin voihan tää heittää vielä ihan häränpyllyä koko touhu..toivottavasti suurempi annos nyt pistäs munintaan vauhtia!!:attn:

 

Karhutar Harmi ku kävi nuin, mutta onneksi saitte alkiot talteen. Joko on parempi olo?
nyysy Tervetuloa kerhoon minunki puolesta. Ens viikolla siirto jos ei mitään dramaatista muutosta tapahdu tässä viikon sisään. Mulla oli tänään ultra, molemmilla puolilla oli 3 rakkulaa. Puregon annos pysyi samana eli 200IU. Perjantaina viimenen ultra Onko muuten muilla millasella annoksella puregon tai muu kasvattava lääke?

 

Iksi: Mulla oli tässä ivf:ssä (lyhyellä kaavalla) puregon. Tosin annoksena 125. Lääkäri sanoi, että annosta ei pystynyt nostamaan pco:n ja hyperstimulaation takia. No nyt tolla annoksella ei saatu kasvamaan kuin 5 rakkulaa. ):

Huomenna on punktiopäivä tämän huiman viiden rakkulan kanssa. Jei. Mutta kauempaa ei voi odottaa, sillä nämä olivat jo niin isoja...

Pelottaa. Jännittää. Ahdistaa.

Voi Karhutar mikä ikävä kokemus! Toivottavasti nyt vointisi on parempi. Ja onneksi teillä on nyt huippukavereita pakkasessa odottamassa!

 

Tämä tuli lekurista iltapäivällä. Oliks se nyt sit nollaultra? Puregonii pistelly torstaista asti.Ny oli niin, et oikeella oli 6-8mm 1 kpl, 9-10mm 4 ja vasemmalla 6-8 mm 2 ja 9-10mm 3. Limis oli 8.1. Mul ei oo mtn. käryä, onks nää hyviä uutisia vai huonoja? Puregonia nostettiin 150 IU:sta 225 IU:n. Huomenna pistellään myöskin Orgalutraa. Perjantaina ois sit uus ultra ja saa varmaan punktiopäivänkin tietoon. Kyl on leidit kivaa ja jännittävää hommaa meillä

 

Aika kulunut haavoja nuollessa. Ei onnistunut meidän ensimmäisen IVF ensimmäinen ja ainoa PAS :'( Pakkaseen saatiin siis vain yksi, eikä sekään jaksanut kasvuaan masussa jatkaa. Ei siis minkäänlaista kiinnittymisyritystäkään. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että selvisi sulatuksesta, että siirtoon ylipäätänsä päästiin. Se antaa toivoa mahdollisille tuleville PAS siirroille. Toinen IVF hoito aloitetaan seuraavista kuukautisista eli toukokuussa. Hieman jännittää kyllä aloittaa taas hormonien pistely-rumba. Ei itse pistely vaan ne sivuvaikutukset. Maha kuin jalkapallo ja mieli kuin pyörremyrsky

Olen nyt toipunut negasta ja nostanut jälleen kerran itseni suosta ylös. Perhekin on kasvanut pienellä karvaisella vauvalla. Suloisella koiranpennulla, joka saa ajatukset muualle. Saan purkaa nyt hoivaviettiäni yllin kyllin Ei pentu vauvan kaipuuta poista, mutta mielen iloisemmaksi kyllä. Uskon, että tästä on hyötyä tulevaan hoitoon, kun ei ole aikaa niin paljon stressata tätä lapsettomuutta.

Tsemppiä ja aurinkoisia kevätpäiviä meille kaikille. Kyllä se aurinko paistaa vielä sinne risukasaankin

 

Enneliina: voimahali! :hug: voin vain kuvitella kuinka kurjalta tuntuu..onneksi teillä seuraava hoito alkaa pian, jospa onni olisi matkassa siinä! Onnittelut kuitenkin koiravauvasta, se kyllä auttaa viemään ajatuksia muualle. Kaikenkarvaiset lemmikit ovat parasta lääkettä suruun, osaavat aina piristää mieltä :heart:

Neppu: Tsemppiä! Kyllä se hyvin menee

Iksi: Mulla puregoni oli ensin 150 ja nyt nostettiin 200 yksikköön.

Hei millasia FSH -arvoja teillä on verikokeissa mitattu? Kiinnostaa ihan vain kun omani on hieman viitearvojen yläpuolella, 10.4. Käsittääkseni ikäiselläni pitäis olla reippaasti alle 10. Vähän jäänyt mietityttämään, että jospa muniksien toiminta ei olekkaan ihan priimaa...lääkäri kyllä mainitsi että arvo on koholla, mutta ei uskaltanut nuoren iän takia laittaa isompaa puregon annosta heti alkuun..ja sanoi että kun munasarjat "vaikuttavat virkeiltä"..ehkä virkeät juu, mutta mikähän se laatu todellisuudessa on..ja iän myötä vain huononee...

 

Heissan ihanaiset naiset! Kai se on munkin työnnettävä oma kultalusikka tähän soppaan... :kieh: Olin siis jo tuolla 2012 pinossa loppuvuodesta ja nyt sit innostuin rustailemaan uudelleen. Taustaa hieman, ollaan siis selittämättömiä, kohta 30v kummatkin. 3 inssiä tehtiin, ei minkäänlaista tulosta, yhden clomikierron aikaan tuli plussa luonnollisin menetelmin mutta meni kesken 5vk kohdalla. Eka ivf:ssä munasoluja punktioitiin 12kpl, 9 hedelmöittyi ja 3pv:n jälkeen jäljelle jäi tasan 3. Yksi top-alkio siirrettiin mutta aivan selkeä nega oli tuloksena, ei siis edes käyny hipaisemassakaan. Kaksi jäi pakastimeen ja niitä yritettiin sulatella tässä alkuvuodesta, kumpikaan ei selvinnyt. Että näin.... Nyt toinen ivf menossa, munasoluja punktioitiin 17kpl, niistä hedelmöittyi 16, kahden päivän jälkeen oli jäljellä 4 kpl. Lääkäri meinasi että mun munasoluissa on jotain vikaa, tosin mainitsi että ei niille oikein mitään voi tehdä, eikä oikein voi edes tutkia. Nyt kyytiin laitettiin kaksi, 5- ja 6-soluiset, pakastimeen jäi 2.
Jotenkin jäi sellainen fiilis että se lääkäri ei itsekkään uskonut että tästä mitään tulisi... saati niistä pakasteessa olevista. Onko kellään ollut vastaavaa ja voiko tässä tilanteessa enää muuta tehdä?

 

Terveisiä perjantain ultrasta, munarakkuloita olikin kasvanut muutama lisää. Toisessa ultrassa oli siis vaan 6 munarakkulaa, mutta viimesessä ultrassa niitä olikin jo 15. Elikkä "hieman" paremmin kun ensimmäisessä icsi- hoidossa niitä oli vain kolme ja niistä vain yksi hedelmöitty. Jospa nyt hedelmöittys useampi. Tiistaina ois punktio ja mahollinen alkionsiirto ois torstaina. Mitenkä muilla "kerholaisilla" millon on punktio?

miumau minun fsh arvon ottamisesta on aikaa mutta varmaankin se oli ihan normaali kun ei siitä sen kummemmin mainittu mitään.

jade Oon joskus kuullu alkionkuoren avauksesta, en tiiä oisko teidän tilanteessa siitä hyötyä ja millä perusteella semmonen yleensä tehään? Ei siis ole omakohtaista kokemusta aiheesta.

 

Iksi kyseli Puregon-annoksista. Mulla oli eka 150IU, sit nostettiin 225IU ja viimeiset kaks päivää 250IU. Aika mällejä me kroppaamme tän yhteisen asiamme takia lykätään kroppaamme.Huomenna Pregnyl 5000IU ja tiistaina punktio. Jatkosta ei uskalla viellä haaveillakaan. Miehen kans juteltiin tänään, sanos mulle, ettei ollu kertonut vanhemmilleen näistä pistoksista mtn. Ne vaan tietää, että hoidoissa ollaan, mutteivat tiedä, mitä tää tarkalleen ottaen pitää sisällään...Mies sitä vielä jatko mulle, et ois niin kiva saada kertoo ylläriuutisia niille. Mä siihen sitten vaan, et v***t sieltä mitään tuu. Eli tosi korkeella on meikäläisen toiveet . Huoh.
Sillon, kun kerroin ekaa kertaa jtn anopille näistä tulevista hoidoista, niin anoppi siihen, et 'ai SUN' on vaikeeta saada lapsii? Niin joo; me ollaan molemmat selittämättömiä ja MULLA ON jo lapsi. Et sellanen tapaus. Jäi ärsyttämään aika hyvin .
Tollaset ikävät kommentit jää mieleen ja nousee sinne uudelleen, kun päässä ei liiku mikään muu, kuin se, mitä meiltä puuttuu. Vähentäny vähän anoppilassa käyntejäkin ton kommentin takia.

 

Iksi: Meillä ke punktio ja pe siirto, toivottavasti

Jade: Tervetuloa! :flower: Toivotaan parasta onnea nyt teillä tähän kierrokseen! Kyytiläiset siis jo matkassa..eli peukkuja pidän!

Nyysy: Itse toivoisin että osaisin olla vähän pessimistisempi näihin asioihin..olen siis välillä liiankin toiveikas. Johtuneeko siitä, että vasta eka hoito menossa..en tiedä..mutta korkeelta tiputaan, jos tai kun nega testiin paukahtaa

 

miumau; eka kerta meilläkin on vasta menossa, mut yrityksen kesto onkin sit vähän toinen juttu...Kyllähän mäkin toiveikas olen oman pääni sisällä, mut se pessimistin p*****e tuolla takoo järkee mulle. Ja vaikka välillä pessimisti ois lomalla, niin en mä ainakaan ääneen sano, et nyt kulta natsaa. Jokanen taaplaa tyylillään, kai se joku selviytymiskeino on, pitäähän sitä itseensä suojella. Ja kun ei ole ääneen toiveikas, tulee suojeltua sitä parempaa puoliskoa samalla. Outo taktiikka ? Kyl mullakin varmaan tulee piilossa itkettyy jos/kun nega pamahtaa ruutuun. Ja vetää varmaan kiukkuseks. Mä oon miljoonasti miettynyt, miten mä ilmoittaisin hymynaaman miehelle. Joku hieno homma se olis jokatapauksessa . Kivaa ajatusleikkiä

 

Heips kaikille tasapuolisesti!
Löysin tieni tänne sivuille, olen monen moista lueskellut kun aika tuntuu kuluvan niin hitaasti, mihinkään en ole aikaisemmin liittynyt tai kirjoittanut, mutta nyt olen täällä :wave:.

Itse olen 32 ja mieheni kohta 36, meillä molemmilla on lapset ennestään, mutta yhteistä ei ole. Olemme yrittäneet vasta 5 vuotta!!! Olin 2006 leikkausessa, jonka johdosta vasempaan munasarjaan tuli runsaasti kiinnikkeitä.
Aloimme yrittään lasta 2008. Kului aikaa kunnes luulin olevani raskaana, sainhan +:n, jonka jälkeen muutaman päivän päästä alkoi kova kipu. Menin lääkäriin jossa ultra kertoi etten ole raskaana vaan minulla on puhjennut kysta.
Kului aikaa ja sain + ja taas alkoi kipu ja lääkäriin, joka kertoi etten ole raskaana vaan minulla on yli 7cm oleva kysta joka vetää oikeaa munasarjaa ja se on leikattava. Siitä sitten sairaalaan ja leikkaukseen. Kysta poistettiin, kukaan ei osannut sanoa miksi testi näytti + vaikka en ollut raskaana.
Kului puoli vuotta ja menkkoja ei kuulunut, tein testin ja + tuli, OLIN RASKAANA!!! Kului 2 ihanaa viikkoa ja olin niin onnellinen, kunnes tuli aivan järkyttävä kipu, kuin olisi puukko ollut vatsassa pystyssä. TK kutsuu ja sieltä sairaala ja ultra. Kerroin olevani raskaana, lääkäri katsoo ja totee ettei löydä mitään ja että hakee jonkun toisen. En pystynyt kuin itkemään kivusta ja pelosta. Toinen lääkäri tuli ja katsoi, jonka jälkeen ilmoitti "kyllä täällä on sikiö ja sydän äänetkin näkyvät, mutta se on väärässä paikassa, täytyy leikata". Ilmoitin välittömästi etten aijo suostua että te otatte pois sisälläni olevan lapseni jonka pienen pieni sydän lyö, oli tilanne mikä hyvänsä. Minut talutettiin osastolle jossa en voinut kun itkeä, itkeä lohduttomasti, minut oli hajotettu niin pieniksi palasiksi ettei niitä koskaan enään saisi kasaan. Mieheni yritti puhua minulle järkeä ja että olisin hengen vaarassa ellen menisi leikkaukseen.
Kun heräsin en ollut menettänyt pelkästään lastani vaan myös oikean munanjohtimeni. Vasenhan oli jo valmiiksi tukossa. Kaikki tuntui niin lopulliselta!
Enkö voisi koskaan enään saada lapsia?!?!

Matka tuntemattomaan alkaa...

Mieheni varasi meille ajan lääkäriin, josta saimme lähetteen eteenpäin.
Meille ainoa vaihtoehto oli ivf hoito, koska munatorveni on toinen valtiolla ja toinen tukossa... Siitä alkoi Synarelan sumuttelu. Ja kuinka ollakkaan melkein kellon tarkat menkkanikin alkoivat melkein viikon myöhässä, mutta tulivat lopulta. En muista koskaan olleeni iloinen menkoista, mutta nyt ne tiesivät että saan varata ajan ultraan, voi sitä riemua. Seuraavaksi oli vuorossa Puregonin pisto. Sitten Pregnyl 5000IU viimeinen pistos joskin pahin (isompi neula, enkä todellakaan pitänyt itseni pistämisestä) SELVISIN!!!
11.4 oli aika keräykseen, pelkäsin lähinnä kuinka kipeetä se tekee ja tekihän se mutta siitäkin SELVISIN!!! 12 kpl munasoluja oli löytynyt niistä 9 oli kypsiä. Mieheni oli mukana keräyksessä ja siitä oli iso apu minulle. Hän piti kädestäni kiinni koko keräyksen ajan. Lähdin hiukan kipeänä mutta niin onnellisena kotiin.
Uusi ei niin mukava tuttavuus Lugesteron. Sitä tahman määrää... Minulle se aiheutti heti aloitettuani raskauden kaltaisia oireita, rinnat todella kipeät ja arat ja suuret , etomista, väsymistä ym. jos ei tietäisi olisi aivan varma olevansa raskaana.
16.4 kello 13 aika alkion siirtoon. Sain kuulla että yksi alkoi oli jo pakastettu. Sitten oli tämä joka siirrettäisiin ja loput jäivät vielä viljelyyn, joista ei vielä ole tullut tietoa. Siirto oli kivuton ja tunne uskomaton. Nyt tiesin varmuudella että sisälläni on alkio. Enään en voi kuin toivoa, että kaikki menisi hyvin ja kiinnittyminen tapahtuisi.

Nyt 6 päivää siirron jälkeen odottavan aika on pitkä ja odottava.
Minulle kävi 2 päivää siirrosta niin, että tunsin kovan pystysuuntaisen vihlaisun joka kesti hetken. Vihlaissut on parina muunakin päivänä. Se mihin en ole törmännyt lukiessani muiden tuntemuksia on se että ne kaikki "raskaus" oireet joita oli aloitettuani Lugesteron hävisivät ensimmäisen vihlaisun jälkeen, kuin niitä ei koskaan olisikaan ollut. Enkä voi olla miettimättä että tapahtuiko irtoaminen vai kiinnittyminen vai ei kumpikaan. Pojastani minulla ei ollut ennen + minkäänlaisia oireita, siitä noin viikon kahden päästä tuli rintojen arkuus ja pissalla ramppaaminen muuta ei ollut koko raskaus aikana. Vielä olisi viikko testin tekoon, saas nähdä kauanko maltan vielä odottaa...

Tässä "pieni" pätkä minun taivaltani, kiitos kun luit!
Ja ISO kiitos kaikille jotka ovat kirjoittaneet tänne ja jakaneet omat kokemuksensa, niistä on ollut iso tuki minulle. Kaikille tasapuolisesti onnea matkaan, toivottavasti täällä vilisee +++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++!

 

Pakko laittaa ON: Punktio oli eilen. Rakkuloita oli 12, joissa 7:ssä solu. Tänään saa tietää lisää. Lupasivat soitella mulle päin siinä tapauksessa, jos ykskään ei hedelmöity. Arvatkaa, kyttäänkö mä kelloo ja pelkään, et sieltä soitetaan. Ahdistaa, pelottaa, tärisyttää, verenpaine on varmaan pilvissä :ashamed:. Juu ei sais stressaa, mut minkäs teet. Kaiken lisäks äijä vaikuttaa siltä ,ettei sitä vois vähempää kiinnostaa. ARGH!!!

 

Josulle malttia piinapäiviin, toivottavasti odotus palkitaan Nyysy mulla oli eilen kans punktio en tiiä rakkuloitten määrää mutta munasoluja saatiin 6. Minä en oo paljo ehtiny ressaamaan soittoa kun olen tarkotuksella yrittänyt keksiä muuta tekemistä ja ajattelemisen aihetta.. Välillä tietenki pysähtyny miettimään että tuleekohan soittoa. Mutta ei oo vielä tullut ja klinikka on jo kait menny kiinni joten siirto on varmaan huomenna \O/ *kop kop koputtaa puuta*

 

Täällä myös punktion jälkeisissä tunnelmissa...munasoluja saatiin 9 ja huomenna olis siirto, jos tosiaan sitä pelättyä soittoa ei tänään kuulu. Kyllä sitä aina vähän säpsähtää kun puhelin soi. Miten teillä Nyysy ja Iksi keräys itsessään sujui? Oliko kivuliasta vai ihan hyvä kokemus? Mites vointi jälkeenpäin? Mulla ei muuten ollut kipuja toimenpiteessä, mutta kohdunkaulan puudutukset (vai mitkä lie??) sattu ihan hirveesti Kyllä siinä lääketokkurassa itkukin tuli, mutta loppu hyvin kaikki hyvin...jänskättää huominen, että saako kyytiläisen matkaan ja kuinka ylipäätään ovat hedelmöittyneet yms...nyt ihan ok olotila, vaikka kyllä alavatsa on aika arka ja eilen vielä kävelykin oli hankalaa..paranemaan päin kuiteski..

Josu Tervetuloa! :flower: Teillä kuulostaa olleen jo pitkä ja raskas taival vauvahaaveiden kanssa...peukut on täällä pystyssä, tsemppiä piinapäiviin!

 

Tsemppiä Miumaulle, jotta saisit ihanan kyytiläisen (tai kyytiläiset mukaan)!